sateenkaari

Kyllä piristi, nyt jaksaa taas olla täällä koulussa ja odottaa kotiinpääsyä.

Lapset voivat pysyäkkin sellaisina(ainakin melkein) riippuen kasvatuksesta ja ympäristöstä. Toivottavasti hänelle(siis tytölleni) maailma on parempi paikka, kuin äidilleen. Aina kuitenkin ilkeiden katseiden ja moralisoijien ikävien kommenttien jälkeen voin vain todeta ainoastaan lasten olevan vilpittömiä ja avarakatseisia maailmalle. Hänelle olen aina se paras äiti riippumatta muista :)

vuosi Nuoruudestani kirjoitti:

Lapset voivat pysyäkkin sellaisina(ainakin melkein) riippuen kasvatuksesta ja ympäristöstä. Toivottavasti hänelle(siis tytölleni) maailma on parempi paikka, kuin äidilleen. Aina kuitenkin ilkeiden katseiden ja moralisoijien ikävien kommenttien jälkeen voin vain todeta ainoastaan lasten olevan vilpittömiä ja avarakatseisia maailmalle. Hänelle olen aina se paras äiti riippumatta muista :)

Lue lisää

on pieniä lapsia. Olemme eläneet "kahden äidin" taloudessa, mutta nyt olen yksin. Eivät koskaan ole ihmetelleet erilaista perhettämme, onko kenelläkään enää "normaalia" perhettä? Tiedä sitten, mitä murrosikä tuo (poika on kohta 11v.)

Minä korostan aina aitoa välittämistä. Myös silloin, kun on vaikeaa. Ja exääni heillä on hyvät välit, niin haluankin, vaikka lapset ovat biologisesti minun. Vaikeuksista huolimatta hän on ollut tärkeä osa minun ja lasten elämää, eikä sellainen katoa, vaikka olosuhteet muuttuvat.

Meillä vierailee säännöllisesti liuta naapurin kakaroita, jotka alkuun kyselivät, miksi meillä on kaksi äitiä, mutta nyt tuo kysymys kuuluu: missä se toinen on? Lapset hyväksyvät ihmisiä lähelleen ja kiintyvät ja meissä kaikissa asuu elämän loppuun asti se pieni lapsi myös...

Onhan näitä... Satuolentoihin uskovia pellejä, jotka vihaavat kaikkea omien saarnojensa vastaisesti. Olen muuten itse ihan heteromies ja tunnen sääliä kaltaisiasi kohtaan.