Mitä mieltä Te, arvon kirjailijanalut olette siitä, mitkä kirjat tulee lukea? Okei, okei, makuasioista ei voi eikä kannata kinastella, mutta olisi hauska kerätä listaa kirjoista, jotka ovat tehneet teihin vaikutuksen. Täältä voi sitten saada hyviä ideoita seuraavaa kirjastokäyntiä varten. Saa, mutta ei tarvitse perustella valintojaan :)
Mitkä kirjat PITÄÄ lukea?
Lukutoukka_24/7
37691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Pistitpä pahan. Kirjoja on niin paljon ja kaikilla on paikkansa. Joskus tarvitsee helppoa aivot narikkaan tyylistä viihdekirjallisuutta ja joskus on tarve soutaa syvissä vesissä jonkun klassikon kanssa. Tässä kuitenkin omaa listausta ilman sen kummempia perusteluja:
- Väinö Linna: Täällä pohjan tähden alla (koko trilogia)
- Mark Helprin: Talvinen tarina
- Mario Puzo: Kummisetä
- Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
- Stephen King: Uinu, uinu lemmikkini
- Thomas Harris: Hannibal
- J.M Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
- Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Heh, tulipas miesvoittoinen luettelo…
Apua! Meinasi unohtua ehkä tärkein: Edgar Rice Burroughs: Tarzan, apinain kuningas :D
Mitä kirjoja pitäisi ja ei pitäisi,
no nyt kun tovin mietiskelin niin tuppautuivat tällaiset aika voimallisesti esiin:
Kalevala
Raamattu
ja sitten kirjailijoiden tuotantoa, ei siis yksittäistä kirjaa vaan kirjoja, joihin palaan. Joita olen siis lukenut joskus kokonaan ja ajatuksella. - Ja näitähän riittää, eivät ole siis mitenkään missään järjestyksessä vaan minulle kirjoja, jotka ovat säilyttäneet mielenkiintonsa yhä edelleen. Ja on sitten runoja, proosaa tai mitä hyvänsä väkerrystä, niin nautin heidän tekeleistään kyllä.
Aleksis Kivi
Mika Waltari
Tove Jansson
Jörn Donner
Olavi Paavolainen
Väinö Linna
Kari Hotakainen
Kjell Westö
nämä tulivat ekana mieleeni suomalaisista, ja sitten muilta mailta ykkösenä
Shakespeare
ja sitten näitä kaikenmaailman mainioita kertojia, kun juttujensa mukana nautinnollisesti tai riipivästi pääsee sukeltamaan ties minne ja kunne kulloinkin
Anton Tsehov
Nikolai Gogol
Charles Dickens
Agatha Christie
Henry Miller
Charles Bukowski
John Fante
Pablo Neruda
ja voi hyvänen aika sentään, Proustin mennyt maailma ja Monte Criston kreivi ja Kolme muskettisoturia ja ihan näistä viimeaikaisista, joihin olen tutustunut voisin laittaa varteenotettavana
nykykertojana Anna Gavalda ja tämä Foenkinos, josta minulle jostakin syystä tuli sitten mieleeni Hotakaisen tuotanto kun lueskelin niitä kirjoja, vaikka onhan se Hotakaisen Klassikko kyllä ihan huippua!
Ja hienoa Hotakainen, kun olette niin hyvässä iskussa, ostin sen Luonnon laki ja olen nyt kohta puolivälissä lukemassa ja terävää, hyvin terävää on.
Ja suomalaisista vielä sen verran,
että katsoin aamutelkkarista kun tuli Westön uudesta kirjasta Kangastus 38, ja siinä kun sitten haastattelija kysyi siitä nimestä, niin aina hämmästyn sitä, oli se sitten Hotakainen tai Westö, kun kertovat niin tarkasti. Eli tässä aamuisessa tapauksessa Westö selitti mitä se Kangastus hänen kirjansa nimenä oikeastaan sitten tarkoittaa. Huippukirjailijoille jopa yksi sana on selitettävissä palasiksi.
Mun mielestäni se
on aina
niin hianoo
ku osaa soittaa pianoo !
Miksi Raamattu?
Jos sillä ei olisi vuosisataista etumatkaa, niin millä kirjallisilla perusteilla kustannusyhtiö ottaisi sen julkaisuohjelmaansa? ;-)
Vastaus kysymykseesi:
Yleissivistys. Olen lukenut osittain myös Koraania. Enkä siis ole lukenut Raamattua kokonaan, vain osia siitä. Ja olen ollut parilla luovan kirjoittamisen kurssilla, joissa on annettu seuraavalle kerralle aihe Raamatusta. Ja koska kirjoittaja olen, niin olen myös kirjoittanut pari kolme novellia Raamatun inspiroimana, kaunokirjoitusta kirjoittelen. Yksi aiheeltaan on jopa tuolla Jatkonovellit puolella, jonka nimeä en muista, koska siitä on vuosia vuosia, ja on varmaan umpeutunut siellä jo.
Että näin,
kirjoittajathan saavat inspiraatioita milloin mistäkin, voi olla vain yksi lause vaikkapa dösässä kuultuna tai jonkun kirjan sivulta luettuna, kun teksti lähtee vyörymään ja saa sukeltaa flowhun. - Siis minulla käy niin, en tiedä muista.
Kirjoittamisiin !
Joycen Odysseus "pitää" lukea mutta "kukaan" ei ole lukenut ;)
Kirjoja, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen:
Faulkner: Ääni ja Vimma
Ibsen: Peer Gynt
Minna Canth: kaikki
Brecht: Setsuanin hyvä ihminen
Edith Södergranin runot
Ellery Queenin dekkarit
Mary Marckin tyttökirjat
Joyce Carol Oatesin koko tuotanto
Margaret Atwood ja monet, monet muut.
Minä olen lukenut sen. Ei se mikään erikoinen ole, hienosteleva älykkökirja;)
Aika monihan sen on lukenut. Tykkäsin ja ihmettelin, mistä hurja maine johtuu. Pitkät eeppiset vuodatukset Garcia Marquesin tapaan tekevät enemmän tiukkaa kuin tajunnanvirta.
Mitkä kirjat pitää lukea -kysymykseen vastauksena, että monipuolinen lukeminen on mielesätni tärkeää. Eli jos klassikko ei uppoa, olen tankannut sen läpi väkisin. Sillanpään kirjat ovat olleet vaikeita, samoin Laulu tulipunaisesta kukasta, joka piti lukea koulussa. Hyvää unilääkettä.
Tärkeinä kirjailijoina mulle ovat (esimerkki kaikista pitämistäni genrestä) esimerkiksi Maria Jotuni, Willliam Faulkner, Sirkka Turkka ja James M. Cain.
Siis Johannes Linnankosken Laulu.. Kirja oli kirjoitettu jonkinlaisella poljennolla, joka tuntui vanhentuneelta ja yksitoikkoiselta. Joyce on hieno juuri siksi, että tekstissä on niin paljon erilaisia suuntia ja vivahteita kuin leijailevissa ajatuksissa.
Moni on vaikukttanut. Jos mietin sellaisia, jotka tuntuvat vaikuttaneen omaan tekstiin, niin ainakin
Taru sormusten herrasta
Asimovin Säätiöt, miksei robottikirjatkin
Arthur C. Clarken tuotanto
Robert A. Heinleinin tuotanto
Väinö Linnan tuotanto
Ja ne, mitä myöhemmäksi harmikseni tajusin vasta yli 40-vuotiaana avata:
Anna Karenina ja Sota ja rauha, Tolstoi siis.
Rikos ja rangaistus, Pelurit, Idiootti, Dostojevskilta (Karamazovin veljeksistä ei niin väliä).
F. E. Sillanpään tuotanto, huippuina Elämä ja aurinko sekä Ihmiselon ihanuus ja kurjuus.
Ja jokerina pohjalla Maila Talvio. Siinä oli nainen, joka jätti jotakin pysyvän erilaista jälkeensä. Itämeren tytär!
Omat nykyiset suosikkini ranskalaisesta kirjallisuudesta ovat:
Georges Bataille
Philippe Sollers
Patrick Chamoiseau
Marcelin Pleynet
Denis Roche
Julia Kristeva
Tahar ben Jelloun
Nämä ovat yksi kirjaijoiden haara, jotka ovat rohkaisseet itseäni kirjailijaksi tulemisen hataralla polulla.
.......joo
laisiasi hepnaadilla paukutteiljoita voisi olla täällä Kirjailijanalut
rutkasti lisää !
Kiitos!............ mie kunnolla heräsin täs tän lukiessain tähän päivään !
Jos nämä ainakin?
Dostojevski: Rikos ja rangaistus - sielukasta proosaa
Dostojevski: Sorrettuja ja solvattuja - on niin hyvä
Dostojevski: mikä tahansa Dostojevskin kirja - omaa luokkaansa
Kafka: Muodonmuutos/ novelleja - Pakko lukea
S.E.Hinton: Me kolme ja jengi - Tämä on klassikko
Philip. K. Dick: Alphan kuun klaanit - Revi siitä
Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki - Aika jännä.
Anja Snellmann: Safari Club - Tähän voi pyrkiä.
J.D.Salinger: Yhdeksän kertomusta - Novellin mestari
Hemingway: Novelleja - Novellin mestari
Mielenkiintoinen tutustumiskohde oli kirpputori löytö: Nobel-kirjailijat. Kirja-sarja. Jos haluaa jonkin näköisen läpileikkauksen pikaversiona..voihan siitä laajentaa tekijän muihin tuotoksiin, kun itseään innostava kirjailija löytyy..melko vaivaton keino tutustua siihen, miten monenlaista kirjoitustyyliä maailmasta löytyykään..tai miten monella tapaa tekstiä voikaan kirjoittamisessa käyttää..
Toinen tälläinen läpileikkaus-versio runouden puolelta oli Runoni Rakkaudesta; kooste eri aloilla vaikuttavien ihmisten mieli runoista. Sisältää mielenkiintoisen annoksen runoutta: Leinoa, Södergrania, Runebergiä, Nerudaa etc. Rakkauttakin on niin monenlaista, että otsikon alle on saatu mahtumaan lähes kaikenlaista..kirja oli myös mielenkiintoinen siksi, että jokainen runon valinnut, kertoi syyn, miksi runon oli valinnut, miten se oli vaikuttanut, puhutellut..paljon tarinoita eletystä elämästä ja kirjallisuuden vaikutuksesta lukijaan..kannattaa tutustua..
Pistin nuo ikään kuin ajatuksena, että maailmassa on niin älyttömän paljon tutustumisen arvoista kirjallisuutta ja sen läpi käymiseen menee vuosia, niin kokoelmista saa ainakin jonkinlaisen yleissivistävän käsityksen siitä millä tavoin kirjoitti vaikkapa Steinbeck, Leino jne..ei paras vaihtoehto tutustua yksittäisen kirjailijan tuotantoon, mutta alkupaloista käy vallan loistavasti..
.."Avaa kirja, astu uuteen maailmaan, nämä maailmat eivät lopu: sillä kirja on matka ja mahdollisuus, seikkailu ja turvallinen paluu"..tuon oon lukenut jostain ja raapustanut vuosia sitten erään kirjan sisäkanteen..mutta kuka sanoi nuo kuuluisat sanat?..valaistusta otettaisiin vastaan:)
Kohti ydinaseetonta Pohjolaa. Tekijä: Leonid Breznev.
Kannattaa tutustua myös Breznevin omaelämäkertaan. Olen lukenut sen. Tai siis yhden osan siitä. Ehkä osan 1. No mitä? Siihen aikaan luin elämäkertoja.
Mikään ei ole kiinnostavampaa kuin Leonid Breznev. Se mies oli silkkaa rock'n'rollia.
Yritin dostojevskia joskus, mutta olin liian raskas... With all respect.
mielenkiintoinen oli myös Ivo Andrik
Ei Dostojevskia lukemalla pääse hittkirjailijaksi eli jos haluaa nostaa oman kirjallisuutensa tämän päivän tasolle, niin suosittelen Anja Kaurasta. Sillä hänellä on niin omanlainen runoilija ote myös kirjoissaan, että kaikki muut kirjat alkavatkin jo kohta tuntumaan vanhanaikaisilta. Toinen hyvä naiskirjailija on Christiane F, joka on uudistanut naiskirjallisuuden vastaamaan tämän päivän elämää. Hyvä lukukokemus kirjoittajille on myös tutustua Bridget Jones-tyyppiseen kirjallisuuden muotoon.
Tiesittekö muuten sitä, että kaikkien kivointa luettavaa noin niinkuin kaikki kirjallisuus mukaan luettuna on tenttivastaustyyppiset esseet ja Suomi24 yleisen gallupmielipiteen mukaan? Nyt on sellainen äänitorvikirjallisuuden aika, että erilaiset huudot on suosiossa. Huuto historiasta ja sen kätköistä... kurtisaanien paljastuksia... esiripun takaa, jossa huuto kuuluu kuiskauksena. Yhteiskunnallinen propaganda on niin lamaavalla tasolla, että hitti tehdään tänä päivänä sen kulissien takaisesta elämästä. Siihenkin on syy, joka onkin muu kuin tirkistelynhalu. Se liittyy lääketieteen opetuksiin ja siihen ihmettelyyn, että miten jotkut syrjäytyneet pysyvät terveinä samaan aikaan, kun kaikille yhteiskunnan oppineille tulee syövät. Miten joillekin elämä on kuin seikkailu ja samaan aikaan muille elämä ei tarjoa kuin syöpää? Jopa ilmiö nimeltä matkustelu perustuu tähän yhteiskunnan aiheuttamaan epäselvyyteen, että miten jotkut ovatkin niin terveitä niinkin erikoisilla elämäntavoilla. Eli tällainen alakulttuurityylinen kirjallisuus vs. syöpäpotilaiden realiteetit, jotka ovat niin kovin erilaiset eli lukuelämys olisi kuin ulkomaanmatka. Siinä on teoriassa hittikirjan ainekset. Eikä tänä päivänä tarvitse edes osata kirjoittaa, kun tekee vaan jotain muistiinpanoja ja mietteitä... lauseenpätkiä, aforismeja... mutta missä?
Sellaisen kirjan voisi sijoittaa vaikka rokkiklubin backstagelle.
Epäilemättä näin on. Mutta kuka tässä hittikirjailijuudesta edes puhui? Me täällä kirjailijanalut-palstalla (tai minä täällä kotona) ei olla tippaakaan kiinnostuneita rahasta. Joo.
Te olette sitten eksyneet väärälle palstalle, sillä tämä Suomi 24 on minun valtakuntani, jossa minä määrään tahdit ja tempot. Eikä sitä rahaa niin kuulukaan tehdä, vaan sitten jokaisen kirjailijankin sisältä löytyy aiheita noin tuhat ainakin, niin se kirjailijan työn oleellinen työ on se teeman rakentaminen eli niiden aiheiden karsiminen sellaiseen siedettävään muotoon, että edes teoriassa voisi kuvitella saavansa omat sisäisesti niin vapaana soljuvat ajatuksensa jonkinlaiseen formaattiin. Kirjoissahan on juoni, joka voi hyvinkin jännittävä. Maailma on tarinoita täynnä ja niiden kertojan tehtävä onkin vain tehdä niistä se tarinataulu. Monet kirjailijat unohtavat työstään tämän oleellisen työvaiheen, että jätetään se hiittistailaus pois. Ja sitten vaan ollaan ns. osaamattomia.
Tai siis sellaisia taideteoksia oikeasti kuuluisi suunnitella vaikka vuoden verran, että ensin saa ne ainekset kasaan. Oman pään sisällä... omia ajatuksia ja niiden muokkautumisia. Että kunnon kirjaakin pitäisi ensin suunnitella vuosi ja sitten vasta kirjoittaa, eikä siis niinpäin, että harmitellaan, kun ei kynästä tulekaan mitään. Että mikä on vikana. Kirjailijan työ on lähinnä ennakkosuunnitelua ja sitten se varsinainen kirjoitusvaihe onkin samaa luokkaa kuin nimikirjoitusten jakaminen. Tämä puoli unohtuu niilta kaikilta, joille haaveilu on merkki vakavasta psyykkisesta sairaudesta.
Max Martin
paukuttelet omiasi, joita harva Kirjailijan-alut palstalla tekstejä nyysivä edes tajuaa.
Joo, jatka samaan malliin !
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
Veikko Huovinen: Hamsterit
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Kalle Päätalo: IIjoki -sarja
Erno Paasilinnan teokset, matkakertomukset
C.S Lewisin kirjat ovat lumonneet jo lapsena, siis Narnia.sarjan kirjat. Mielenkiintoisia olivat Ransom-trilogia ja niistä matka Venukseen. Johti syvällisempään pohdiskeluun pahuuden ilmentymistä.
Jos olet fantasian ystävä suosittelen lämpimästi Robin Hobbin näkijän taru-sarjaa. :) Itse rakastan kirjoja ylikaiken.
Mitä mieltä lukijat Sinuhe Egyptiläisestä ja onko sopiva kirja esim.16 v?
Kirjailijaksi aikovan kannattaa tietää se taiteilijan perusssääntö, että jokainen lukemasi kirja näkyy sitten siinä omassa työssä. Että kirjojen valitsemisen kanssa kannattaakin olla huolellinen ja mitään ei kuulu lukea, vaan valita ne kirjat, jotka kokee omalle tyylilleen sopivaksi. Kirjoitustaitoa niinkuin viritetään oikeaan soundiin oikeita kirjoja lukemalla, että haetaan uusi näkökulmia kirjoitukseen tai sitten lähdetään tavoittelemaan jotain tyylilajia, niin se kaikki perustuu kirjojen valintaan. Jos on se oma tyyli ihan vasta aluillaan, niin siihen kirjailijan ammattiin kouluttautuminen on juuri niiden omaan tyyliin sopivien kirjojen valinta.
Mielesi on kuin maalaamaton taulu, jonka värit pitää päättää ensin kuin lähtee itse käyttämään pensseliä. Kirjailijan koulutuksen voi aivan hyvin hankkia itsekin lukemalla itselle sopivaa kirjallisuutta ja sitten onhan maailma täynnä kirjallisuuskursseja, jos sitten haluaa vielä kurssittaa itseään. Kirjojen sijaan esimerkiksi joku lehtikin saattaa toimia suunnannäyttäjänä ja olla se oma henkilökohtainen raamattusi. Kun sitten saa sen oman kätensä ns. viritettyä sopivaan kirjailijasaundiin, niin kirjoittaminenkin sujuu kuin itsestään... eikä elämänkokemuksestakaan ole koskaan haittaa taiteilijalle... ellei sitten halua itsestään elämää suurempaa erakkoa niinkuin minä, Melleri ja Morrison.
Sinuhe on yksi omia suosikkejani kautta aikain. Luin sen 15-vuotiaana ensimmäisen kerran ja nyt on menossa ensimmäinen kerta äänikirjana. Kuvailu ja kerronta on osittain hyvinkin yksityiskohtaista ja viipyilevää, mutta Waltari osaa kyllä maalata ja näyttää, viimeaikoina lähinnä 2000-luvun kirjallisuutta lukeneena on myös piristävää palata vanhemman tekstin pariin: erityisesti seksikuvaukset Sinuhessa pistävät osittain hymyilyttämään, osittain nostamaan hattua, sillä on paljon vaikeampi antaa ymmärtää kuin kertoa suoraan.
Klassikot ovat tietysti omaa luokkaansa, tässä viime aikojen henk.koht. suosikkeja ketjun teemaan liittyen:
Piin elämä - vaikuttavimpia tarinoita, joita olen viime vuosina lukenut
Ennen päivänlaskua ei voi... -Tähän jaksan aina palata, vallan koukuttava, kaunis kertomus, joka noudattaa usean minäkertojan rakennetta
Peltirumpu -Ei ehkä helpoin luettava, mutta jokin tässä aina vetoaa
Daniil Harmsin Sattumia sattui etenkin lukiolaisena kovaa...
Roald Dahlin kirjoissa (sekä aikuisten että lasten) on aivan ainutlaatuinen humoristinen tunnelmansa. Erityisesti Oswald-enosta olen pitänyt.
Tässä nyt ensimmäisenä mieleen tulleet, ehkä hieman kevyempää osastoa edustavat kirjat. Tosin vielä on mainittava Timo Parvelan Sammon vartijat -trilogia. Tämähän on siis fantasiaa lapsille, mutta mielestäni aivan älyttömän sykähdyttävä kalevalaisia myyttejä seuraileva tarina, joka oli pakko ahmia kokonaan parissa päivässä. Fantasiaa ei tavallisesti ole meikäläisellä yöpöytälukemisena, mutta tätä olisin lukenut enemmänkin.
Väinö Linnan Pohjantähti, Tuntematon.
Kalle Päätalo
John Steinbeck
Hemingway Vanhus ja meri
Olisko tuo Max Martinin uho naiskirjailijoiden voimasta vaikuttanut ... :-)
Olen nyt lukemassa toista naisen kirjoittamaa, mutta alkaa tuntua ... hmm, että onkohan kirja enempi naislukijoille. Esim. puolittain järkyttynyt nainen kuuntelee, kun pöydän toisella puolella istuva viranomainen kertoo vakavasta tilanteesta, mutta nainen alkaa pohtia kuinka sorsien räpylät kestävät talvipakkasessa. Noinko naisjärki toimii? Kiinnostaako tuollaiset "hypyt" mieslukijoita? Luulen että ei - ja siksi luulen, että kirja on enempi naisille.
Tietenkään ei ole tilastoja siitä, miten paljon eri kirjoilla on mies- ja naislukijoita, mutta mielenkiintoista se olisi tietää.
Jos on totta, että naiset kirjoittavat naisille,
on minun parempi jättää naiskirjailijat lukulistalta, koska en niistä kuitenkaan mitään pysty oppimaan.
En ole koskaan tykännyt siitä ajattelusta että on kirjoja jotka PITÄÄ lukea. Tajuan kyllä, että varsinkin kirjailijaksi aikovan pitäisi omata kohtuullinen kirjallinen yleissivistys. Kuitenkin mielestäni kaikenlainen pakottaminen tekee lukemisesta epämiellyttävää ja pikeminkin etäännyttää lukijoita klassikkokirjallisuudesta, jota jo muutenkin pidetään tylsänä ja vaikeana.
Itse lopetin lukemisen pitkäksi aikaa aikanaan kun siirryin nuortenkirjallisuudesta aikuisten kirjoihin ja yritin lukea "fiksua" kirjallisuutta, klassikoita ja nobel voittajia jne. Lukemisen nautinto katosi kokonaan, nyt yritän pikku hiljaa taas opetella lukemaan omaksi iloksi. Valitsen kirjat puhtaasti sen perusteella mikä itseä kiinnostaa ja siten olen päätynyt lukemaan myös niitä klassikoita ja huomannut, että monet niistä eivät ole ollenkaan tylsiä. Mutta klassikotkitn ovat kirjoja siinä missä muutkin, kaikesta ei voi tykätä, joten parempi yrittää valkata sieltä ne, jotka kuulostavat aiheeltaan/tyyliltään kiinnostavilta.
Itse olen aivan pihalla kotimaisen kirjallisuuden suhteen, tai ainakin sen valtavirran suhteen enkä ole juuri lukenut myöskään kotimaisia klassikoita. Ennen stressasin siitä, nykyään en jaksa. Kun ei iske niin ei iske, liian harmaata ja arkitodellisuuteen ankkuroitua omaan makuuni - onneksi nykyään tuntuu tulevan vuosi vuodelta enemmän kirjailijoita jotka kapinoivat tätä värittömyyttä vastaan.
Sanoisin, että on hyvä idea lukea sen genren klassikoita, jota itse kirjoitat. Mutta tässäkin voi vielä tarkentaa - voit lukea vain sen genren sellaisia klassikoita, jotka ovat tyyliltään lähellä sitä, mihin itse pyrit.
Eihän kirjoja toki lukea "pidä" vaan lukemisesta pitää nauttia. Jos minä en nauti kirjan lukemisesta niin jätän sen kesken. Selailin pikaisesti kirjahyllyäni ja kokosin tähän 10 minusta hyvää kirjaa, jotka oli ilo lukea. Onhan niitä monta muutakin mutta pitäydytään kymmenessä.
- H. P Lovecraft: Charles Dexter Wardin tapaus (lähes kaikki H.P:t ovat loistavia mutta otetaan tähän yksi)
- Edvard Radzinski: Stalin
- Stephen King: Painajainen (kauhun mestarilla on monta muutakin hyytävän järisyttävää kirjaa/novellia mutta muistan kuinka `Painajainen` teki minuun vaikutuksen ensi kertaa sen luettuani)
- Bram Stoker: Dracula (tottakai)
- Juice Leskinen: Kuka murhasi rock`n`roll tähden
- Robert Harris: Arkkienkeli
- Timothy Zahn: Thrawn-trilogia (Oikeasti hyviä ja mukaansatempaavia kirjoja. Niiden lukemisesta vilpittömästi nauttii)
- Tom Rob Smith: Lapsi 44
- Jim Thompson: Pottsville 1280
- Jim Thompson: Tappaja sisälläni (Thompson oli sen sortin tarinaniskijä, että pistinpä listalleni kahteen kertaan)
Juu, eipä mitään pakkoa taida olla... Tulee kuitenkin mieleen muutamia, jotka ovat vaikuttaneet omaan ajattelutapaani tai inspiroineet johonkin aivan uuteen.
Yllä nyt onkin mainittu Tsehovit ja Dostojevskit, Linna, Leino, Tolkien yms. Mutta vähän tuntemattomampia:
E. M. Forster (Esim. Maurice tai Howards End)
Anne Frankin päiväkirja
Hemingwayn novellit
Tove Jansson
Paavo Rintala (Pojat, Sissiluutnantti)
Siegfried Lenz (erityisesti Saksantunti)
Kenneth Grahame (Kaislikossa suhisee)
Beowulf
William Golding (Kärpästen herra)
Donna Tartt (Jumalat juhlivat öisin)
Voltaire
Boris Pasternak (Tohtori Zivago)
Ja paljon, paljon hyviä löytyy... Riippuu, mitä etsii.