Mitkä kirjat PITÄÄ lukea?

Lukutoukka_24/7

Mitä mieltä Te, arvon kirjailijanalut olette siitä, mitkä kirjat tulee lukea? Okei, okei, makuasioista ei voi eikä kannata kinastella, mutta olisi hauska kerätä listaa kirjoista, jotka ovat tehneet teihin vaikutuksen. Täältä voi sitten saada hyviä ideoita seuraavaa kirjastokäyntiä varten. Saa, mutta ei tarvitse perustella valintojaan :)

37

658

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mashiach

      Pistitpä pahan. Kirjoja on niin paljon ja kaikilla on paikkansa. Joskus tarvitsee helppoa aivot narikkaan tyylistä viihdekirjallisuutta ja joskus on tarve soutaa syvissä vesissä jonkun klassikon kanssa. Tässä kuitenkin omaa listausta ilman sen kummempia perusteluja:

      - Väinö Linna: Täällä pohjan tähden alla (koko trilogia)
      - Mark Helprin: Talvinen tarina
      - Mario Puzo: Kummisetä
      - Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi
      - Stephen King: Uinu, uinu lemmikkini
      - Thomas Harris: Hannibal
      - J.M Untinen-Auel: Luolakarhun klaani
      - Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

      Heh, tulipas miesvoittoinen luettelo…

      • Mashiach

        Apua! Meinasi unohtua ehkä tärkein: Edgar Rice Burroughs: Tarzan, apinain kuningas :D


    • scarabaeus

      Mitä kirjoja pitäisi ja ei pitäisi,
      no nyt kun tovin mietiskelin niin tuppautuivat tällaiset aika voimallisesti esiin:

      Kalevala
      Raamattu
      ja sitten kirjailijoiden tuotantoa, ei siis yksittäistä kirjaa vaan kirjoja, joihin palaan. Joita olen siis lukenut joskus kokonaan ja ajatuksella. - Ja näitähän riittää, eivät ole siis mitenkään missään järjestyksessä vaan minulle kirjoja, jotka ovat säilyttäneet mielenkiintonsa yhä edelleen. Ja on sitten runoja, proosaa tai mitä hyvänsä väkerrystä, niin nautin heidän tekeleistään kyllä.
      Aleksis Kivi
      Mika Waltari
      Tove Jansson
      Jörn Donner
      Olavi Paavolainen
      Väinö Linna
      Kari Hotakainen
      Kjell Westö

      nämä tulivat ekana mieleeni suomalaisista, ja sitten muilta mailta ykkösenä
      Shakespeare
      ja sitten näitä kaikenmaailman mainioita kertojia, kun juttujensa mukana nautinnollisesti tai riipivästi pääsee sukeltamaan ties minne ja kunne kulloinkin
      Anton Tsehov
      Nikolai Gogol
      Charles Dickens
      Agatha Christie
      Henry Miller
      Charles Bukowski
      John Fante
      Pablo Neruda
      ja voi hyvänen aika sentään, Proustin mennyt maailma ja Monte Criston kreivi ja Kolme muskettisoturia ja ihan näistä viimeaikaisista, joihin olen tutustunut voisin laittaa varteenotettavana
      nykykertojana Anna Gavalda ja tämä Foenkinos, josta minulle jostakin syystä tuli sitten mieleeni Hotakaisen tuotanto kun lueskelin niitä kirjoja, vaikka onhan se Hotakaisen Klassikko kyllä ihan huippua!
      Ja hienoa Hotakainen, kun olette niin hyvässä iskussa, ostin sen Luonnon laki ja olen nyt kohta puolivälissä lukemassa ja terävää, hyvin terävää on.
      Ja suomalaisista vielä sen verran,
      että katsoin aamutelkkarista kun tuli Westön uudesta kirjasta Kangastus 38, ja siinä kun sitten haastattelija kysyi siitä nimestä, niin aina hämmästyn sitä, oli se sitten Hotakainen tai Westö, kun kertovat niin tarkasti. Eli tässä aamuisessa tapauksessa Westö selitti mitä se Kangastus hänen kirjansa nimenä oikeastaan sitten tarkoittaa. Huippukirjailijoille jopa yksi sana on selitettävissä palasiksi.
      Mun mielestäni se
      on aina
      niin hianoo
      ku osaa soittaa pianoo !

      • 4-0

        Miksi Raamattu?

        Jos sillä ei olisi vuosisataista etumatkaa, niin millä kirjallisilla perusteilla kustannusyhtiö ottaisi sen julkaisuohjelmaansa? ;-)


      • scarabaeus
        4-0 kirjoitti:

        Miksi Raamattu?

        Jos sillä ei olisi vuosisataista etumatkaa, niin millä kirjallisilla perusteilla kustannusyhtiö ottaisi sen julkaisuohjelmaansa? ;-)

        Vastaus kysymykseesi:
        Yleissivistys. Olen lukenut osittain myös Koraania. Enkä siis ole lukenut Raamattua kokonaan, vain osia siitä. Ja olen ollut parilla luovan kirjoittamisen kurssilla, joissa on annettu seuraavalle kerralle aihe Raamatusta. Ja koska kirjoittaja olen, niin olen myös kirjoittanut pari kolme novellia Raamatun inspiroimana, kaunokirjoitusta kirjoittelen. Yksi aiheeltaan on jopa tuolla Jatkonovellit puolella, jonka nimeä en muista, koska siitä on vuosia vuosia, ja on varmaan umpeutunut siellä jo.
        Että näin,
        kirjoittajathan saavat inspiraatioita milloin mistäkin, voi olla vain yksi lause vaikkapa dösässä kuultuna tai jonkun kirjan sivulta luettuna, kun teksti lähtee vyörymään ja saa sukeltaa flowhun. - Siis minulla käy niin, en tiedä muista.
        Kirjoittamisiin !


    • vaikea laskutehtävä

      Joycen Odysseus "pitää" lukea mutta "kukaan" ei ole lukenut ;)

      • povari1

        Kirjoja, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen:
        Faulkner: Ääni ja Vimma
        Ibsen: Peer Gynt
        Minna Canth: kaikki
        Brecht: Setsuanin hyvä ihminen
        Edith Södergranin runot
        Ellery Queenin dekkarit
        Mary Marckin tyttökirjat
        Joyce Carol Oatesin koko tuotanto
        Margaret Atwood ja monet, monet muut.


      • nääjookannattaa

        Minä olen lukenut sen. Ei se mikään erikoinen ole, hienosteleva älykkökirja;)


      • pohdintaaani

        Aika monihan sen on lukenut. Tykkäsin ja ihmettelin, mistä hurja maine johtuu. Pitkät eeppiset vuodatukset Garcia Marquesin tapaan tekevät enemmän tiukkaa kuin tajunnanvirta.

        Mitkä kirjat pitää lukea -kysymykseen vastauksena, että monipuolinen lukeminen on mielesätni tärkeää. Eli jos klassikko ei uppoa, olen tankannut sen läpi väkisin. Sillanpään kirjat ovat olleet vaikeita, samoin Laulu tulipunaisesta kukasta, joka piti lukea koulussa. Hyvää unilääkettä.

        Tärkeinä kirjailijoina mulle ovat (esimerkki kaikista pitämistäni genrestä) esimerkiksi Maria Jotuni, Willliam Faulkner, Sirkka Turkka ja James M. Cain.


      • pohdintaaani
        pohdintaaani kirjoitti:

        Aika monihan sen on lukenut. Tykkäsin ja ihmettelin, mistä hurja maine johtuu. Pitkät eeppiset vuodatukset Garcia Marquesin tapaan tekevät enemmän tiukkaa kuin tajunnanvirta.

        Mitkä kirjat pitää lukea -kysymykseen vastauksena, että monipuolinen lukeminen on mielesätni tärkeää. Eli jos klassikko ei uppoa, olen tankannut sen läpi väkisin. Sillanpään kirjat ovat olleet vaikeita, samoin Laulu tulipunaisesta kukasta, joka piti lukea koulussa. Hyvää unilääkettä.

        Tärkeinä kirjailijoina mulle ovat (esimerkki kaikista pitämistäni genrestä) esimerkiksi Maria Jotuni, Willliam Faulkner, Sirkka Turkka ja James M. Cain.

        Siis Johannes Linnankosken Laulu.. Kirja oli kirjoitettu jonkinlaisella poljennolla, joka tuntui vanhentuneelta ja yksitoikkoiselta. Joyce on hieno juuri siksi, että tekstissä on niin paljon erilaisia suuntia ja vivahteita kuin leijailevissa ajatuksissa.


    • Lukitouka

      Moni on vaikukttanut. Jos mietin sellaisia, jotka tuntuvat vaikuttaneen omaan tekstiin, niin ainakin

      Taru sormusten herrasta
      Asimovin Säätiöt, miksei robottikirjatkin
      Arthur C. Clarken tuotanto
      Robert A. Heinleinin tuotanto
      Väinö Linnan tuotanto

      Ja ne, mitä myöhemmäksi harmikseni tajusin vasta yli 40-vuotiaana avata:

      Anna Karenina ja Sota ja rauha, Tolstoi siis.
      Rikos ja rangaistus, Pelurit, Idiootti, Dostojevskilta (Karamazovin veljeksistä ei niin väliä).
      F. E. Sillanpään tuotanto, huippuina Elämä ja aurinko sekä Ihmiselon ihanuus ja kurjuus.

      Ja jokerina pohjalla Maila Talvio. Siinä oli nainen, joka jätti jotakin pysyvän erilaista jälkeensä. Itämeren tytär!

    • Les Civilisés

      Omat nykyiset suosikkini ranskalaisesta kirjallisuudesta ovat:

      Georges Bataille

      Philippe Sollers

      Patrick Chamoiseau

      Marcelin Pleynet

      Denis Roche

      Julia Kristeva

      Tahar ben Jelloun

      Nämä ovat yksi kirjaijoiden haara, jotka ovat rohkaisseet itseäni kirjailijaksi tulemisen hataralla polulla.

      • scarabaeus

        .......joo
        laisiasi hepnaadilla paukutteiljoita voisi olla täällä Kirjailijanalut

        rutkasti lisää !

        Kiitos!............ mie kunnolla heräsin täs tän lukiessain tähän päivään !


    • nääjookannattaa

      Jos nämä ainakin?

      Dostojevski: Rikos ja rangaistus - sielukasta proosaa

      Dostojevski: Sorrettuja ja solvattuja - on niin hyvä

      Dostojevski: mikä tahansa Dostojevskin kirja - omaa luokkaansa

      Kafka: Muodonmuutos/ novelleja - Pakko lukea

      S.E.Hinton: Me kolme ja jengi - Tämä on klassikko

      Philip. K. Dick: Alphan kuun klaanit - Revi siitä

      Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki - Aika jännä.

      Anja Snellmann: Safari Club - Tähän voi pyrkiä.

      J.D.Salinger: Yhdeksän kertomusta - Novellin mestari

      Hemingway: Novelleja - Novellin mestari

      • tsirp68

        Mielenkiintoinen tutustumiskohde oli kirpputori löytö: Nobel-kirjailijat. Kirja-sarja. Jos haluaa jonkin näköisen läpileikkauksen pikaversiona..voihan siitä laajentaa tekijän muihin tuotoksiin, kun itseään innostava kirjailija löytyy..melko vaivaton keino tutustua siihen, miten monenlaista kirjoitustyyliä maailmasta löytyykään..tai miten monella tapaa tekstiä voikaan kirjoittamisessa käyttää..
        Toinen tälläinen läpileikkaus-versio runouden puolelta oli Runoni Rakkaudesta; kooste eri aloilla vaikuttavien ihmisten mieli runoista. Sisältää mielenkiintoisen annoksen runoutta: Leinoa, Södergrania, Runebergiä, Nerudaa etc. Rakkauttakin on niin monenlaista, että otsikon alle on saatu mahtumaan lähes kaikenlaista..kirja oli myös mielenkiintoinen siksi, että jokainen runon valinnut, kertoi syyn, miksi runon oli valinnut, miten se oli vaikuttanut, puhutellut..paljon tarinoita eletystä elämästä ja kirjallisuuden vaikutuksesta lukijaan..kannattaa tutustua..


      • tsirp68
        tsirp68 kirjoitti:

        Mielenkiintoinen tutustumiskohde oli kirpputori löytö: Nobel-kirjailijat. Kirja-sarja. Jos haluaa jonkin näköisen läpileikkauksen pikaversiona..voihan siitä laajentaa tekijän muihin tuotoksiin, kun itseään innostava kirjailija löytyy..melko vaivaton keino tutustua siihen, miten monenlaista kirjoitustyyliä maailmasta löytyykään..tai miten monella tapaa tekstiä voikaan kirjoittamisessa käyttää..
        Toinen tälläinen läpileikkaus-versio runouden puolelta oli Runoni Rakkaudesta; kooste eri aloilla vaikuttavien ihmisten mieli runoista. Sisältää mielenkiintoisen annoksen runoutta: Leinoa, Södergrania, Runebergiä, Nerudaa etc. Rakkauttakin on niin monenlaista, että otsikon alle on saatu mahtumaan lähes kaikenlaista..kirja oli myös mielenkiintoinen siksi, että jokainen runon valinnut, kertoi syyn, miksi runon oli valinnut, miten se oli vaikuttanut, puhutellut..paljon tarinoita eletystä elämästä ja kirjallisuuden vaikutuksesta lukijaan..kannattaa tutustua..

        Pistin nuo ikään kuin ajatuksena, että maailmassa on niin älyttömän paljon tutustumisen arvoista kirjallisuutta ja sen läpi käymiseen menee vuosia, niin kokoelmista saa ainakin jonkinlaisen yleissivistävän käsityksen siitä millä tavoin kirjoitti vaikkapa Steinbeck, Leino jne..ei paras vaihtoehto tutustua yksittäisen kirjailijan tuotantoon, mutta alkupaloista käy vallan loistavasti..
        .."Avaa kirja, astu uuteen maailmaan, nämä maailmat eivät lopu: sillä kirja on matka ja mahdollisuus, seikkailu ja turvallinen paluu"..tuon oon lukenut jostain ja raapustanut vuosia sitten erään kirjan sisäkanteen..mutta kuka sanoi nuo kuuluisat sanat?..valaistusta otettaisiin vastaan:)


    • grdgrdrgd

      Kohti ydinaseetonta Pohjolaa. Tekijä: Leonid Breznev.

      • nääjookannattaa

        Kannattaa tutustua myös Breznevin omaelämäkertaan. Olen lukenut sen. Tai siis yhden osan siitä. Ehkä osan 1. No mitä? Siihen aikaan luin elämäkertoja.


    • leonid!

      Mikään ei ole kiinnostavampaa kuin Leonid Breznev. Se mies oli silkkaa rock'n'rollia.

      • 3456

        Yritin dostojevskia joskus, mutta olin liian raskas... With all respect.


    • tsirp68

      mielenkiintoinen oli myös Ivo Andrik

    • Max Martin

      Ei Dostojevskia lukemalla pääse hittkirjailijaksi eli jos haluaa nostaa oman kirjallisuutensa tämän päivän tasolle, niin suosittelen Anja Kaurasta. Sillä hänellä on niin omanlainen runoilija ote myös kirjoissaan, että kaikki muut kirjat alkavatkin jo kohta tuntumaan vanhanaikaisilta. Toinen hyvä naiskirjailija on Christiane F, joka on uudistanut naiskirjallisuuden vastaamaan tämän päivän elämää. Hyvä lukukokemus kirjoittajille on myös tutustua Bridget Jones-tyyppiseen kirjallisuuden muotoon.

      Tiesittekö muuten sitä, että kaikkien kivointa luettavaa noin niinkuin kaikki kirjallisuus mukaan luettuna on tenttivastaustyyppiset esseet ja Suomi24 yleisen gallupmielipiteen mukaan? Nyt on sellainen äänitorvikirjallisuuden aika, että erilaiset huudot on suosiossa. Huuto historiasta ja sen kätköistä... kurtisaanien paljastuksia... esiripun takaa, jossa huuto kuuluu kuiskauksena. Yhteiskunnallinen propaganda on niin lamaavalla tasolla, että hitti tehdään tänä päivänä sen kulissien takaisesta elämästä. Siihenkin on syy, joka onkin muu kuin tirkistelynhalu. Se liittyy lääketieteen opetuksiin ja siihen ihmettelyyn, että miten jotkut syrjäytyneet pysyvät terveinä samaan aikaan, kun kaikille yhteiskunnan oppineille tulee syövät. Miten joillekin elämä on kuin seikkailu ja samaan aikaan muille elämä ei tarjoa kuin syöpää? Jopa ilmiö nimeltä matkustelu perustuu tähän yhteiskunnan aiheuttamaan epäselvyyteen, että miten jotkut ovatkin niin terveitä niinkin erikoisilla elämäntavoilla. Eli tällainen alakulttuurityylinen kirjallisuus vs. syöpäpotilaiden realiteetit, jotka ovat niin kovin erilaiset eli lukuelämys olisi kuin ulkomaanmatka. Siinä on teoriassa hittikirjan ainekset. Eikä tänä päivänä tarvitse edes osata kirjoittaa, kun tekee vaan jotain muistiinpanoja ja mietteitä... lauseenpätkiä, aforismeja... mutta missä?

      Sellaisen kirjan voisi sijoittaa vaikka rokkiklubin backstagelle.

      • asterisk

        Epäilemättä näin on. Mutta kuka tässä hittikirjailijuudesta edes puhui? Me täällä kirjailijanalut-palstalla (tai minä täällä kotona) ei olla tippaakaan kiinnostuneita rahasta. Joo.


      • Max Martin
        asterisk kirjoitti:

        Epäilemättä näin on. Mutta kuka tässä hittikirjailijuudesta edes puhui? Me täällä kirjailijanalut-palstalla (tai minä täällä kotona) ei olla tippaakaan kiinnostuneita rahasta. Joo.

        Te olette sitten eksyneet väärälle palstalle, sillä tämä Suomi 24 on minun valtakuntani, jossa minä määrään tahdit ja tempot. Eikä sitä rahaa niin kuulukaan tehdä, vaan sitten jokaisen kirjailijankin sisältä löytyy aiheita noin tuhat ainakin, niin se kirjailijan työn oleellinen työ on se teeman rakentaminen eli niiden aiheiden karsiminen sellaiseen siedettävään muotoon, että edes teoriassa voisi kuvitella saavansa omat sisäisesti niin vapaana soljuvat ajatuksensa jonkinlaiseen formaattiin. Kirjoissahan on juoni, joka voi hyvinkin jännittävä. Maailma on tarinoita täynnä ja niiden kertojan tehtävä onkin vain tehdä niistä se tarinataulu. Monet kirjailijat unohtavat työstään tämän oleellisen työvaiheen, että jätetään se hiittistailaus pois. Ja sitten vaan ollaan ns. osaamattomia.


      • Max Martin
        Max Martin kirjoitti:

        Te olette sitten eksyneet väärälle palstalle, sillä tämä Suomi 24 on minun valtakuntani, jossa minä määrään tahdit ja tempot. Eikä sitä rahaa niin kuulukaan tehdä, vaan sitten jokaisen kirjailijankin sisältä löytyy aiheita noin tuhat ainakin, niin se kirjailijan työn oleellinen työ on se teeman rakentaminen eli niiden aiheiden karsiminen sellaiseen siedettävään muotoon, että edes teoriassa voisi kuvitella saavansa omat sisäisesti niin vapaana soljuvat ajatuksensa jonkinlaiseen formaattiin. Kirjoissahan on juoni, joka voi hyvinkin jännittävä. Maailma on tarinoita täynnä ja niiden kertojan tehtävä onkin vain tehdä niistä se tarinataulu. Monet kirjailijat unohtavat työstään tämän oleellisen työvaiheen, että jätetään se hiittistailaus pois. Ja sitten vaan ollaan ns. osaamattomia.

        Tai siis sellaisia taideteoksia oikeasti kuuluisi suunnitella vaikka vuoden verran, että ensin saa ne ainekset kasaan. Oman pään sisällä... omia ajatuksia ja niiden muokkautumisia. Että kunnon kirjaakin pitäisi ensin suunnitella vuosi ja sitten vasta kirjoittaa, eikä siis niinpäin, että harmitellaan, kun ei kynästä tulekaan mitään. Että mikä on vikana. Kirjailijan työ on lähinnä ennakkosuunnitelua ja sitten se varsinainen kirjoitusvaihe onkin samaa luokkaa kuin nimikirjoitusten jakaminen. Tämä puoli unohtuu niilta kaikilta, joille haaveilu on merkki vakavasta psyykkisesta sairaudesta.


      • scarabaeus
        Max Martin kirjoitti:

        Tai siis sellaisia taideteoksia oikeasti kuuluisi suunnitella vaikka vuoden verran, että ensin saa ne ainekset kasaan. Oman pään sisällä... omia ajatuksia ja niiden muokkautumisia. Että kunnon kirjaakin pitäisi ensin suunnitella vuosi ja sitten vasta kirjoittaa, eikä siis niinpäin, että harmitellaan, kun ei kynästä tulekaan mitään. Että mikä on vikana. Kirjailijan työ on lähinnä ennakkosuunnitelua ja sitten se varsinainen kirjoitusvaihe onkin samaa luokkaa kuin nimikirjoitusten jakaminen. Tämä puoli unohtuu niilta kaikilta, joille haaveilu on merkki vakavasta psyykkisesta sairaudesta.

        Max Martin
        paukuttelet omiasi, joita harva Kirjailijan-alut palstalla tekstejä nyysivä edes tajuaa.

        Joo, jatka samaan malliin !


    • AH28

      Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
      Veikko Huovinen: Hamsterit
      Väinö Linna: Tuntematon sotilas
      Kalle Päätalo: IIjoki -sarja
      Erno Paasilinnan teokset, matkakertomukset

    • maata ja pilveä

      C.S Lewisin kirjat ovat lumonneet jo lapsena, siis Narnia.sarjan kirjat. Mielenkiintoisia olivat Ransom-trilogia ja niistä matka Venukseen. Johti syvällisempään pohdiskeluun pahuuden ilmentymistä.

    • öladlöagsmöagr

      Jos olet fantasian ystävä suosittelen lämpimästi Robin Hobbin näkijän taru-sarjaa. :) Itse rakastan kirjoja ylikaiken.

    • appelsiini5

      Mitä mieltä lukijat Sinuhe Egyptiläisestä ja onko sopiva kirja esim.16 v?

      • Max Martin

        Kirjailijaksi aikovan kannattaa tietää se taiteilijan perusssääntö, että jokainen lukemasi kirja näkyy sitten siinä omassa työssä. Että kirjojen valitsemisen kanssa kannattaakin olla huolellinen ja mitään ei kuulu lukea, vaan valita ne kirjat, jotka kokee omalle tyylilleen sopivaksi. Kirjoitustaitoa niinkuin viritetään oikeaan soundiin oikeita kirjoja lukemalla, että haetaan uusi näkökulmia kirjoitukseen tai sitten lähdetään tavoittelemaan jotain tyylilajia, niin se kaikki perustuu kirjojen valintaan. Jos on se oma tyyli ihan vasta aluillaan, niin siihen kirjailijan ammattiin kouluttautuminen on juuri niiden omaan tyyliin sopivien kirjojen valinta.

        Mielesi on kuin maalaamaton taulu, jonka värit pitää päättää ensin kuin lähtee itse käyttämään pensseliä. Kirjailijan koulutuksen voi aivan hyvin hankkia itsekin lukemalla itselle sopivaa kirjallisuutta ja sitten onhan maailma täynnä kirjallisuuskursseja, jos sitten haluaa vielä kurssittaa itseään. Kirjojen sijaan esimerkiksi joku lehtikin saattaa toimia suunnannäyttäjänä ja olla se oma henkilökohtainen raamattusi. Kun sitten saa sen oman kätensä ns. viritettyä sopivaan kirjailijasaundiin, niin kirjoittaminenkin sujuu kuin itsestään... eikä elämänkokemuksestakaan ole koskaan haittaa taiteilijalle... ellei sitten halua itsestään elämää suurempaa erakkoa niinkuin minä, Melleri ja Morrison.


      • härölukija

        Sinuhe on yksi omia suosikkejani kautta aikain. Luin sen 15-vuotiaana ensimmäisen kerran ja nyt on menossa ensimmäinen kerta äänikirjana. Kuvailu ja kerronta on osittain hyvinkin yksityiskohtaista ja viipyilevää, mutta Waltari osaa kyllä maalata ja näyttää, viimeaikoina lähinnä 2000-luvun kirjallisuutta lukeneena on myös piristävää palata vanhemman tekstin pariin: erityisesti seksikuvaukset Sinuhessa pistävät osittain hymyilyttämään, osittain nostamaan hattua, sillä on paljon vaikeampi antaa ymmärtää kuin kertoa suoraan.

        Klassikot ovat tietysti omaa luokkaansa, tässä viime aikojen henk.koht. suosikkeja ketjun teemaan liittyen:

        Piin elämä - vaikuttavimpia tarinoita, joita olen viime vuosina lukenut

        Ennen päivänlaskua ei voi... -Tähän jaksan aina palata, vallan koukuttava, kaunis kertomus, joka noudattaa usean minäkertojan rakennetta

        Peltirumpu -Ei ehkä helpoin luettava, mutta jokin tässä aina vetoaa

        Daniil Harmsin Sattumia sattui etenkin lukiolaisena kovaa...

        Roald Dahlin kirjoissa (sekä aikuisten että lasten) on aivan ainutlaatuinen humoristinen tunnelmansa. Erityisesti Oswald-enosta olen pitänyt.

        Tässä nyt ensimmäisenä mieleen tulleet, ehkä hieman kevyempää osastoa edustavat kirjat. Tosin vielä on mainittava Timo Parvelan Sammon vartijat -trilogia. Tämähän on siis fantasiaa lapsille, mutta mielestäni aivan älyttömän sykähdyttävä kalevalaisia myyttejä seuraileva tarina, joka oli pakko ahmia kokonaan parissa päivässä. Fantasiaa ei tavallisesti ole meikäläisellä yöpöytälukemisena, mutta tätä olisin lukenut enemmänkin.


    • lllyueeeenemmän

      Väinö Linnan Pohjantähti, Tuntematon.
      Kalle Päätalo
      John Steinbeck
      Hemingway Vanhus ja meri

    • m>m,m,m,m,...n?

      Olisko tuo Max Martinin uho naiskirjailijoiden voimasta vaikuttanut ... :-)
      Olen nyt lukemassa toista naisen kirjoittamaa, mutta alkaa tuntua ... hmm, että onkohan kirja enempi naislukijoille. Esim. puolittain järkyttynyt nainen kuuntelee, kun pöydän toisella puolella istuva viranomainen kertoo vakavasta tilanteesta, mutta nainen alkaa pohtia kuinka sorsien räpylät kestävät talvipakkasessa. Noinko naisjärki toimii? Kiinnostaako tuollaiset "hypyt" mieslukijoita? Luulen että ei - ja siksi luulen, että kirja on enempi naisille.

      Tietenkään ei ole tilastoja siitä, miten paljon eri kirjoilla on mies- ja naislukijoita, mutta mielenkiintoista se olisi tietää.
      Jos on totta, että naiset kirjoittavat naisille,
      on minun parempi jättää naiskirjailijat lukulistalta, koska en niistä kuitenkaan mitään pysty oppimaan.

    • 8888888

      En ole koskaan tykännyt siitä ajattelusta että on kirjoja jotka PITÄÄ lukea. Tajuan kyllä, että varsinkin kirjailijaksi aikovan pitäisi omata kohtuullinen kirjallinen yleissivistys. Kuitenkin mielestäni kaikenlainen pakottaminen tekee lukemisesta epämiellyttävää ja pikeminkin etäännyttää lukijoita klassikkokirjallisuudesta, jota jo muutenkin pidetään tylsänä ja vaikeana.

      Itse lopetin lukemisen pitkäksi aikaa aikanaan kun siirryin nuortenkirjallisuudesta aikuisten kirjoihin ja yritin lukea "fiksua" kirjallisuutta, klassikoita ja nobel voittajia jne. Lukemisen nautinto katosi kokonaan, nyt yritän pikku hiljaa taas opetella lukemaan omaksi iloksi. Valitsen kirjat puhtaasti sen perusteella mikä itseä kiinnostaa ja siten olen päätynyt lukemaan myös niitä klassikoita ja huomannut, että monet niistä eivät ole ollenkaan tylsiä. Mutta klassikotkitn ovat kirjoja siinä missä muutkin, kaikesta ei voi tykätä, joten parempi yrittää valkata sieltä ne, jotka kuulostavat aiheeltaan/tyyliltään kiinnostavilta.

      Itse olen aivan pihalla kotimaisen kirjallisuuden suhteen, tai ainakin sen valtavirran suhteen enkä ole juuri lukenut myöskään kotimaisia klassikoita. Ennen stressasin siitä, nykyään en jaksa. Kun ei iske niin ei iske, liian harmaata ja arkitodellisuuteen ankkuroitua omaan makuuni - onneksi nykyään tuntuu tulevan vuosi vuodelta enemmän kirjailijoita jotka kapinoivat tätä värittömyyttä vastaan.

      Sanoisin, että on hyvä idea lukea sen genren klassikoita, jota itse kirjoitat. Mutta tässäkin voi vielä tarkentaa - voit lukea vain sen genren sellaisia klassikoita, jotka ovat tyyliltään lähellä sitä, mihin itse pyrit.

    • kioskikirjailijajoskusko

      Eihän kirjoja toki lukea "pidä" vaan lukemisesta pitää nauttia. Jos minä en nauti kirjan lukemisesta niin jätän sen kesken. Selailin pikaisesti kirjahyllyäni ja kokosin tähän 10 minusta hyvää kirjaa, jotka oli ilo lukea. Onhan niitä monta muutakin mutta pitäydytään kymmenessä.

      - H. P Lovecraft: Charles Dexter Wardin tapaus (lähes kaikki H.P:t ovat loistavia mutta otetaan tähän yksi)
      - Edvard Radzinski: Stalin
      - Stephen King: Painajainen (kauhun mestarilla on monta muutakin hyytävän järisyttävää kirjaa/novellia mutta muistan kuinka `Painajainen` teki minuun vaikutuksen ensi kertaa sen luettuani)
      - Bram Stoker: Dracula (tottakai)
      - Juice Leskinen: Kuka murhasi rock`n`roll tähden
      - Robert Harris: Arkkienkeli
      - Timothy Zahn: Thrawn-trilogia (Oikeasti hyviä ja mukaansatempaavia kirjoja. Niiden lukemisesta vilpittömästi nauttii)
      - Tom Rob Smith: Lapsi 44
      - Jim Thompson: Pottsville 1280
      - Jim Thompson: Tappaja sisälläni (Thompson oli sen sortin tarinaniskijä, että pistinpä listalleni kahteen kertaan)

    • Verne

      Juu, eipä mitään pakkoa taida olla... Tulee kuitenkin mieleen muutamia, jotka ovat vaikuttaneet omaan ajattelutapaani tai inspiroineet johonkin aivan uuteen.

      Yllä nyt onkin mainittu Tsehovit ja Dostojevskit, Linna, Leino, Tolkien yms. Mutta vähän tuntemattomampia:

      E. M. Forster (Esim. Maurice tai Howards End)
      Anne Frankin päiväkirja
      Hemingwayn novellit
      Tove Jansson
      Paavo Rintala (Pojat, Sissiluutnantti)
      Siegfried Lenz (erityisesti Saksantunti)
      Kenneth Grahame (Kaislikossa suhisee)
      Beowulf
      William Golding (Kärpästen herra)
      Donna Tartt (Jumalat juhlivat öisin)
      Voltaire
      Boris Pasternak (Tohtori Zivago)

      Ja paljon, paljon hyviä löytyy... Riippuu, mitä etsii.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua

      Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä
      Äänekoski
      100
      2080
    2. Euroopan lämpöennätys, 48,8, astetta, on mitattu Italian Sisiliassa

      Joko hitaampikin ymmärtää. Se on aivan liikaa. Ilmastonmuutos on totta Euroopassakin.
      Maailman menoa
      289
      1886
    3. Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava
      Maailman menoa
      336
      1719
    4. Martina lähdössä Ibizalle

      Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      204
      1565
    5. Useita puukotettu Tampereella

      Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht
      Tampere
      96
      1337
    6. Leipivaaran päällä on kuoleman hiljaista.

      Suru vai suuri helpotus...
      Puolanka
      31
      1237
    7. Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa

      Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em
      Ikävä
      94
      1113
    8. Se nainen näyttää hyvältä vaikka painaisi 150kg

      parempi vaan jos on vähän muhkeammassa kunnossa 🤤
      Ikävä
      66
      1064
    9. Määpä tiijän että rakastat

      Minua nimittäin. Samoin hei! Olet mun vastakappaleeni.
      Ikävä
      51
      1047
    10. Avustikset peruttu.

      Aettokosken ampuraan rahat otettu poekkeen valtiolle.
      Suomussalmi
      58
      1038
    Aihe