Kun olin pieni minussa ei ollut mitään vikaa... Olin iloinen pellavapää. Kävin koulua hyvillä arvosanoilla ja harrastin taiteellisia harrastuksia esimerkiksi pianon soittoa ja laulamista. Rakastin värejä ja kaikkea muuta iloista... Mutta sitten perheeni päätti muuttaa pois... Jouduin jättämään kaikki ystäväni ja siirtymään pieneen kylä kouluun. Nyt olen 14 vuotias tyttö ja olen asunut viisi vuotta pienessä kylässä. Arvosanani laskivat.Unohdin kaikki kauniit värit.Enkä laulanut enää koskaan. Mikään ei enää kiinnostanut ja minulla todettiin maseennus... Yhtenä iltana kun olin yksin kotona päätin mennä suihkuun istumaan ja katsomaan kun vesi valui hiuksistani... Olin istunut viisi minuuttia kuuman suihkun alla kunnes tajusin... tästä on tultava loppu! Kävin nopeasti keittiön laatikosta hakemassa suuren terävän veitsen... Menin takaisin suihkun alle ja kokeilin kylmää terää ihoani vasten. Painoin terää kovempaa kunnes näin pienen punaisen pisaran. Päässäni oleva paine hävisi ja minulle tuli helpottunut olo. Vesi huuhtoi vereni viemäriin.... Aukaisin suuni ja aloin hiljaa laulamaan. Se tuntui oudolta viiden vuoden tauon jälkeen... (anteeksi mahdolliset k-virheet... tämä on minun oma elämän tarinani en ole keksinyt tätä.)
Olipa kerran minä...
Minä :)
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.