Tunnetteko minkälaisia tunteita kumppaninne lapsia kohtaan? Itse vuoden tässä ollut ja alussa tunsin läheisemmäksi. Nyt mitä aikaa mennee eteenpäin niin en jaksa niitä yhtään. Oma poikani asuu meillä ja minä hoidan hänet yksin mm. Tarhaan viennit sun muut. Koska se on minun poikani niin en nää että oisi mieheni velvollisuus häntä kuskata ja muutenkin iso poika niin osaa itse hoitaa vessa hommat, pukemiset sun muut. Mutta kyllä minä joudun heräileen ja kuskaamaam mieheni muksuja. Ne viä pieniä niin koko ajan saat hoitaa ja perään Kattoo. Jos sanoisin että en enään Kuskaa niin varmasti tulisi riita ja sitten se oisi minun vika että hän ei nää lapsiaan kun suostu auttamaan.
En edes tahtoisi olla sillon kotona kun puolison muksut meillä mutta en voi pois kotooni tietenkään olla.
Oli vain pakko purkaa sydäntä kun ei ole ketään kenelle puhuisi. :(.
Joten älkää vaivautuko sanoon että lähe meneen koska en ikinä tahdo eriotamiehestäni! ja joo, tiesin että hänellä lapsia kun aloimme olemaan mutta enpä alussa tiennyt että kaikki tulisi olemaan tällästä.
Oisi vain mukava saada vertaistukea jos jollain edes vähän samanlaista..
En edes tahtoisi olla sillon kotona kun puolison muksut meillä mutta en voi pois kotooni tietenkään olla.
Oli vain pakko purkaa sydäntä kun ei ole ketään kenelle puhuisi. :(.
Joten älkää vaivautuko sanoon että lähe meneen koska en ikinä tahdo eriotamiehestäni! ja joo, tiesin että hänellä lapsia kun aloimme olemaan mutta enpä alussa tiennyt että kaikki tulisi olemaan tällästä.
Oisi vain mukava saada vertaistukea jos jollain edes vähän samanlaista..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tyypillistä valittamista ihmisiltä, jotka eivät hallitse omaa elämäänsä. Ensin rynnätään suhteeseen, mihin tahnasa, ja sitten aletaan valittamaan omaa surkeuttaan.
MIKSI IHMEESSÄ EI MIETITÄ SITÄ ASIAA SILLOIN KUN SEN SUHTEEN ALOITAAA??????
Sitten aletaan huuta kakat housussa, kun jo ollaan tilanteessa että kaikki v. taa!!!
Aivan tyypillinen "kunhan vaan on mies" mutta ei mietitä kykeneekö siihen.
JOS miehellä on lapsia ennestään, SE ON ITSESTÄÄN SELVÄÄ ETTÄ SE LAPSI KUULUU ISÄN ELÄMÄÄN! Sitä asiaa fiksut miehet eivät sulje ikinä pois elämästään!
Kantsiskohan miettiä sitä jo suhteen alussa? Ei se mies lastaan jätä sinun pyynnöstä jotta sulla olisi onnellinen elämä! Kanna vastuusi ihminen, ja kunnioita lasta ja sitä miestä. He ovat isä ja lapsi. SInä et kuulu siihen piiriin.
Monelle tulee täydellisenä yllätyksenä miten haastellista uusperheen elämä on. Eikä sitä voi tietäänkään ellei ole kokemusta. Yleensä se aluksi meneekin hyvin, siinä on ikäänkuin kuherrusaika, ja kuvitelma että tässä ollaan ihanaa suurta perhettä, ei erotella sinun, minun ja yhteisiä lapsia.
Mutta arki saapuu vääjäämättä. Tunteet ovat pinnalla ja tarkkaillaan miten toinen suhtautuu toisen lapsiin. Pieniinkin sanomisiin ylireagoidaan. Toisen lapset voivat alkaa ärsyttämään eikä oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Pitäisi joskus kieltää tai komentaa niinkuin omiaan, mutta ei oikein uskalla. Arjen pyöritys voi tuntua hyvinkin ahdistavalta.
On lapsiakin kohtaan väärin, että heillä ei ole kotia jossa voi vaan rauhassa olla oma itsensä. Lapset kyllä vaistoavat tilanteen, vaikkeivat sitä osaa käsitellä. Kaikkein kurjinta on, jos sekä isällä että äidillä on kotona uusi kumppani, joka ei oikein sulata lapsen/lapsien olemassa oloa. Silloin lapsi viimeistään murroiässä oirehtii, joskus todella voimakkaasti.
On hyvä että pohdit asiaa, ja mietit tunteitasi lapsia kohtaan. Paras on, jos pystyt miehesi kanssa ottamaan asian esille. Myös hänellä saattaa olla samantapaisia ajatuksia sinun lapsestasi.
Itse ratkaisin eron jälkeen asian niin, että vaikka olen jotain joskus tapaillut, niin en ole edes harkinnut yhteen menoa kenenkään kanssa. Keskityin lapsiin ja laitoin heidät aina etusijalle. Nyt kun ovat aikuistumassa, alkaa olla minun aikani. ja vielä ehtii hyvin. Ex-miehelläni on ollut naisystävä, mutta eivät hekään muutaneet yhteen.
Älä narise iso akka! Lapsi tarvii isää, et sinä. Ellet osaa omaa lasta yksin hoitaa , anna se pois.
Todella olet sekava! Ihan pelottaa miehen lapsen puolesta, kun noin sekopää siellä häärää.. jos rakastat sitä miestä, poistut hänen elämästään, ennenkuin sattuu mitään.
Onneksi kumppanini lapset ovat myös minun lapsiani. En ikinä järjestäisi itseäni muunlaiseen tilanteeseen.
Uusperheessä onni kukoistaa :D
Miksi sitten useampi toka liitto päättyy eroon, kuin ekaliitto?
Uusperheen onni on teeskentelyä, sillä ei ole helppo myöntää erehdyksiään.
Voin sanoa, että kukaan ei tuomitsisi uusperheen eroa, silloin vasta on löytänyt itsensä kun uskaltaa erota siitä mikä on ollut kuvitelmaa, sillä sitähän tämä uusperheiden puolisoiden ihastuminen /rakastuminen suurimmalta osalta on.
Vain harvoilla uusperheillä menee jotenkuten. Monelle on varmasti tullut esiin, että eihän se sen kummenpaa ole kuin aikaisemminkaan, silloin kun mukana on molempien pieniä lapsia.
Ainoa mikä on erilaista, että näin pystytään olemaan erossa lapsista, kun ovat lapset ovat poissa toisen vanhempansa luona.
Nämä jotka näin järjestävät ilonpidon aikaa, toivon että sydämenne todella pakahtuu syyllisyyteen ja siihen on syytäkin.
Onhan se toki aivan tilastollinen fakta, että useampi toinen liitto päättyy eroon kuin ensimmäiset liitot. SIksi uusperheen onnesta on täysin turhaa toitottaa. Joku onnistuu, mutta useampi ei.
Ei ole olemassa kuin yksi perhe, ydin perhe. Muut ovat yhteiseloja sun murtamisen tähden, kun on joku kenen kanssa olla, sa lapsista lomaa, raha riittää kun kaksi elää samassa taloudessa... hyödtyä monen moista.
Lapsillekin kerrotaan että oi kun oon onnellinen... ja pyh.. pelkkää potakskaa koko juttu.
Olen itse uusperheellinen. Jos muistelen sitä ydinperheaikaa, niin kyllä se on se ainoa oikea perhe. Uusperhe ei todellakaan ole perhe. Vaikka tykättäis puolison kanssa toisistamme, niin lapset ei oo toisen omia. Ne on mun ja ex mieheni. Kaikki oli ydinperheessä helpompaa ja arki oli aivan toisenlaista kuin nyt. Ikävä on välillä entisiä aikoja. Näin minä ajattelen. Kuinka oli helppoa suvun kanssa kokoontua. Nyt on lapsilla melkoiset ajat, kun pitää jokaisen luona pompata juhlapyhinä. Mutta, kaipa siihen tottuu. Myös lapset.
niin mutta perheitä on erilaisia ja asiat koetaan eri tavoin. Miehellä tuli vahinko edellisestä lyhyestä suhteesta ennen mua ja lapsi asui jo ennen tapaamistamme isänsä luona. Oli vielä niin pieni että pitää mua kuitenkin jollain tapaa perheenjäsenenä, vaikka en itse rooliani ole päättänyt. Meillä on yhteisiä lapsiakin. Joten kyllä tämä on meidän kohdalla ainoa oikea perhe vaikka yksi lapsista viikonloppuisin muuallakin hyppää. Tosin monesti sitä miettii että ainoa oikea perhe on se oman lapsuusajan perhe.
Mulle miehen 2 lasta ovat ku muutki naapurin lapset, että ihan sen mukaan. Mutta meille tuleekin ihan oma vauva pian - sitä rakastan ihan oikeasti...
pelkkää ilmaa ja sottapyttyjä. Rahaa rahaa vaan pitää syytää sinnepäin. Onneks käy harvoin, otin miehen en sen penskoja.
Meilläkin on rahan tarvetta, mutta hukkaan menee kun kun pitää niitä ylisuuria elareita maksella sata vuotta. Onneks loppuu 18 v iässä, ja meillä ei kyllä mitään opintorahoja sitten pyydellä, turha ees ajatella, äiti maksokoot kun on niin ylpeä.
Mä todella vihaan niitä kakaroita... eivät edes minua osaa kunnioittaa eikä puhua minulle arvokkaasti ja asiallisesti.
Mieskään ei tajua, että rahat ne vetää isältä mutta isän vaimoa ei kumarreta eikä arvosteta.
Omituista että lasten äiti en heitä hoida ja kasvata vaan mun pitää tehdä sekin työ. Olen kyllä parempi kun se eukko, sillä tollasia kakaroita ei kellään muulla olekkaan.
Inhoa tunnemme niitä kohtaan. Yäk. Mietin aina että niin ihana mis ja isä kun onkin, niinl apsita on tullu yökötäviä. Mutta sehän on äidin puoleta se osa lasta.
Kun meidän yhteinen lapsi on vallan ihana, niin niin sen täytyy olla että kun molemmat vanhemmat on täydellisiä kuin me. niin lapsistakin tulee ihania.
Se on selitys sille, että miehen aikaisemmat lapset on sori vaan niin on kauheita hirveitä yäk.