Kesämökkimme maisemassa on vuosia vaikuttanut pystyyn kuivunut honka. Muita puita korkeampana se on hallinnut näkymää, ja sen rungossa naputtelivat palokärjet ja käpytikat.
Puu on kaukana asutuksista eikä vaaraksi millään tavoin.
Tänään huomasin, että omistaja on kaatanut puun pois.
Eikö kelo ole luonnon monimuotoisuutta? Kaataisitko omasi?
Puu on kaukana asutuksista eikä vaaraksi millään tavoin.
Tänään huomasin, että omistaja on kaatanut puun pois.
Eikö kelo ole luonnon monimuotoisuutta? Kaataisitko omasi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No varmasti oot suruissasi. En omaani kaataisi, kun sitä kysyt.
Kelopuu on hyvinkin tuttu minulle, kun Itä-Suomen Ruunaanjärvelle isäni rakennutti tilavan kelomökin ja savusaunan, tais olla -50-luvun loppupuolta. Siitäkin oon aikasemmin moneen kertaan palstallakin kertonut, joten enpä taas enempää. Niin, siinä oli aika tilava tupa takkoineen, pitkä yhestä kelosta tehty lähes metrin levyinen pöytäkin ja tietysti takka. Kaks pikkukammaria kerrossänkyineen myös.
Aitoa erämaatahan se edelleen ihan Venäjän rajan pinnassa, joten koskematonta luontoa, kelojakin yllinkyllin. Ikävä kyllä sitten valtio pakkolunasti valtion mailla olevan mökin ympäristöineen luonnonsuojelualueeksi, jossa kuka hyvänsä nyt voi patikkamatkoillaan yöpyäkin. Savusauna on kuulemma kymmenkunta vuotta sitten palanut poroksi. Ihanat oli kylvyt siinä, järvi molemmin puolin, kun niemellä olivat se mökki ja sauna..
Kylläpä tuntuu ihanteelliselta paikalta.
Lohtuna olkoon, että paikka on luonnosuojelualuetta nyt.
Saavat kelot ja muu maisema olla rauhassa.
Meidän kesämökkialueella on pantu vaivalla kasketut pellot kasvamaan lehtikuusta ja koivua. Onko se kehitystä vai mitä EU:n touhua lienee.
Sääliksi käy menneiden polvien raatajia, joiden työn tulos on entistä sakeamman metsän alla.
Kelo on ylväs ja arvaamaton, tuolta luin jostain.....sehän sopii hyvin. Voi verrata vaikka eläinmaailmassa kurkeen, mielilintuuni. Oma ajatukseni sanoi myös just äsken, että kelo on maskuliininen puu, eikö totta. Koivu on taas feminiininen puu.
Tällanen löyty tuolta selatessani, mitä kelosta sanotaan:
Jos olet mies
seiso ja kestä
pystyssä pysy
kuin Karjalan honka,
vaikka kaarnasi karissut ois.
Tuulia uhmaten
pystyssä pysy
ja anna latvasi humista
kunnes kaadut kokonaan pois.
Vienankarjalainen runoilija/ kirjailija Jaakko Rugojev on näin ajatellut.
Lapin läänin alueelta kaadettiin menneinä vuosina tuhansittain bisnesrakentamiseen soveltuvia mäntykeloja. Omalta maalta itsekin olen huonompia keloja pilkkeiksi hyödyntänyt.
Iäkkäämmän väen mielestä pihlaja oli pyhäpuu. Useammasta pihapiiristä sellainen löytyi. Niihin tai pihakoivuihin ei ollut lupa koskea. Mitää kai könytä vielä Pohjois-Savoon syntymäkotiini katsomaan joskus tukevaa pihapihlajaa.