Nyt olis siis sellaisesta asiasta kyse että isäni meni naimisiin afrikkalaisen naisen kanssa joka avioliiton solmimisen jälkeen ei ole juurikaan asunut isäni kanssa saman katon alla, vaan asuu jossain muualla. Edes isäni ei tiedä missä.
Ennen naimisiin menoa naikkonen ostatti isälläni vaikka ja vallan mitä ja käytti häikäilemättä isäni kiltteyttä ja sinisilmäsyyttä hyväkseen. Useista kehotuksista ja "käskyistä" huolimatta isäni ei saa aikaseksi ottaa ämmästä eroa vaan typeryyttään uskoo et asiat vielä kääntyy toiselle mallille. No niin varmaan. Isä on vaan kävelevä rahapussi tälle kyseiselle ämmälle.
Nyt isäni olisi halunnut myydä talonsa jonka on siis ostanut itselleen 15 vuotta sitten ja siis reilu 10 vuotta aikaisemmin mitä edes on naikkosta tuntenut. Talon myynnissä tuli nyt vaan sellainen mutka matkaan että tämä "torakka" on asiata sitä mieltä että puolet asunnon kauppahinnasta kuuluu sille vaikka se ei ole koskaan maksanu asuntoon liittyviä kustannuksia. Ei siis edes sähkölaskuja!
Avioehtoa jostain ihan täysin käsittämättömästä syystä ei ole tehty eikä torakka sitä suostu näin jälkikäteen edes tekemään. Yllätys yllätys!
Onko jollain siis tietoa kuinka tää asia menee näin lain mukaan? Onko tää ämmä oikeutettu isäni omaisuuteen vaikka liittoa on kestänyt vasta vajaa vuosi. Tarkalleen ottaen 5.10 tulee tasan vuosi täyteen.
Ja joo, ite on faija oman soppansa keittäny, mut onko siitä ulospääsyä niin että tämä ämmä ei siitä rahallisesti hyötyisi?
Ennen naimisiin menoa naikkonen ostatti isälläni vaikka ja vallan mitä ja käytti häikäilemättä isäni kiltteyttä ja sinisilmäsyyttä hyväkseen. Useista kehotuksista ja "käskyistä" huolimatta isäni ei saa aikaseksi ottaa ämmästä eroa vaan typeryyttään uskoo et asiat vielä kääntyy toiselle mallille. No niin varmaan. Isä on vaan kävelevä rahapussi tälle kyseiselle ämmälle.
Nyt isäni olisi halunnut myydä talonsa jonka on siis ostanut itselleen 15 vuotta sitten ja siis reilu 10 vuotta aikaisemmin mitä edes on naikkosta tuntenut. Talon myynnissä tuli nyt vaan sellainen mutka matkaan että tämä "torakka" on asiata sitä mieltä että puolet asunnon kauppahinnasta kuuluu sille vaikka se ei ole koskaan maksanu asuntoon liittyviä kustannuksia. Ei siis edes sähkölaskuja!
Avioehtoa jostain ihan täysin käsittämättömästä syystä ei ole tehty eikä torakka sitä suostu näin jälkikäteen edes tekemään. Yllätys yllätys!
Onko jollain siis tietoa kuinka tää asia menee näin lain mukaan? Onko tää ämmä oikeutettu isäni omaisuuteen vaikka liittoa on kestänyt vasta vajaa vuosi. Tarkalleen ottaen 5.10 tulee tasan vuosi täyteen.
Ja joo, ite on faija oman soppansa keittäny, mut onko siitä ulospääsyä niin että tämä ämmä ei siitä rahallisesti hyötyisi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Omaisuutta ryhdytään jakamaan vasta sen jälkeen, kun toinen osapuoli on kuollut, tai aviopari eroaa. Sitä ennen kumpikin omistaa oman omaisuutensa ja saa päättää, mitä sillä tekee. Kiinteistön myynti taitaa vaatia kuitenkin myös aviopuolison suostumuksen.
Ap:
"naisen kanssa joka avioliiton solmimisen jälkeen ei ole juurikaan asunut isäni kanssa saman katon alla, vaan asuu jossain muualla. Edes isäni ei tiedä missä."
>>Kiinteistön myynti taitaa vaatia kuitenkin myös aviopuolison suostumuksen.
***Kiinteistön myynti taitaa vaatia kuitenkin myös aviopuolison suostumuksen..**
Kyllä, mutta vain näissä tapauksissa (AL 38.1 §):
"Puoliso ei saa ilman toisen puolison kirjallista suostumusta luovuttaa kiinteää omaisuutta, joka on tarkoitettu käytettäväksi puolisoiden yhteisenä kotina."
Jos kiinteistö ei ole tarkoitettu puolisoiden yhteiseksi kodiksi, sen myymiseen ei tarvita "naikkosen" lupaa. Mutta ongelma on, että "naikkonen" voi olla ihan perustellustikin sitä mieltä, että kyseessä on myös hänen kodikseen tarkoitettu kiinteistö. Silloin hänen lupansa tarvitaan myymiseen, mutta ei hänellä siinäkään tapauksessa ole oikeutta saada mitään myyntihinnasta.
Ja kun avioehtoa ei ole, voisi tässä tapauksessa olla järkevää, että ap:n isä myy tai lahjoittaa kiinteistönsä ja kaiken muunkin omaisuutensa hyvissä ajoin perillisilleen tai kenelle tahansa muulle, jolle haluaa sen päätyvän. Puolison lupa tosin tarvitaan paitsi yhteiseksi asunnoksi tarkoitetun kiinteistön myös vastaavaan tarkoitukseen kuuluvan osakehuoneiston luovuttamiseen. Mutta muu omaisuus on sentään luovutettavissa ilman puolison lupaakin.
Tårta på tårta.
>>Ja kun avioehtoa ei ole, voisi tässä tapauksessa olla järkevää, että ap:n isä myy tai lahjoittaa kiinteistönsä ja kaiken muunkin omaisuutensa hyvissä ajoin perillisilleen tai kenelle tahansa muulle, jolle haluaa sen päätyvän.
Korjaus linkkiin:
AL 40a §
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L2P40a
On myös mahdollista saada tuomioistuimesta luvan kodin myymiseen, vaikka toinen osapuoli vastustaa asiaa.
Rahat myynnistää jää tietysti isällesi.
Itse kuulemani perusteella, suosittelisin, että avioero olisi paras vaihtoehto. Luultavasti sinun isäsi menettää jotain omaisuuttaan siinä, mutta ei se tilanne odottamalla parane.
>>Onko tää ämmä oikeutettu isäni omaisuuteen vaikka liittoa on kestänyt vasta vajaa vuosi.
Kaikki valta Suomessa on pankeilla ! Ja niimpä lainsäätäjille on jäänyt kätevä porsaanreikä lakiin tässä asiassa !
Taloa vastaan OMISTAJA voi ottaa lainaa koko omaisuuden arvosta ja tehdä tällä omaisuudella mitä tahansa; kuten lahjoittaa perillisilleen ?
Tai voi ottaa käänteisen lainan; jossa saa rahaa kuukausittain elämiseen ja omaisuus siirtyy pikkuhiljaa pankin haltuun !
Yhtään oikeustapausta ei tietääkseni vielä ole siitä, että lainan kyseessäollen olisi katsottu vakuus kaupaksi ?
Omaisuus, joka on pantattu täydestä arvosta on kirjanpitoarvoltaan 0 joten 0 jaettuna kahdella on 0 !
Kun omaisuuden arvo on 0 voi hyvin ottaa eron siipeilijästä !
Nimimerkki kokemusta on ! Jos yhteisiä lapsia ei ole homma on melko helppo; jos pystyy toteennäyttämään, että yhteisasumista EI ole ollut !
Ja huom. Minä en yllytä rikokseen; vaan neuvon kuinka mies-ihmisoikeudettomassa Suomessa voi mies valvoa oikeuksiaan ! ( Eoa päätös 876/2/05 "poliisilla ei ole oikeutta suorittaa esitutkintaa kansalaisen sille ilmoittamassa presidentin- ja ministerinvastuuasiassa".
On huomioitavaa, että ILMAN avioliittokain "avoliiton oikeusvaikutukset"-laissa voi asuminen 5 vuoden aikana muodostaa oikeuden siipan omaisuuteen !
Jos siippaa ei ole kuulunut pitkään aikaan tee omaisuuden "lainoittamisen" jälkeen katoamisilmoitus; jotta saat todisteet yhteielämättömyydestä poliisilta ( viranomaislausunto on oikeudessa parempi, kuin sukulaiset todistajana) !
Heh-heh, harmittaako kun et saakkaan isäsi omaisuutta kokonaan itsellesi kun ukko potkaisee tyhjää vaan puolet siitä meneekin vaimolle, mahtaa vituttaa? Laki on selvä, jos ei ole avioehtoa puolet menee vaimolle. Isäsi sai hupinsa, nyt on aika maksaa. Niin makaa kuin petaa, sitä saa mitä tilaa.
Aloittaja, älä välitä "puolet meneen" kommentista. "Puolet menee" ei ole aiemmin kirjoittanut tällä foorumilla yhtään viestiä, joten ehkä häneltä ei voida vaatia edes alkeellisia toimintatapoja. Pyri toimimaan vain kuten "nix nax" neuvoo. Se on ainoa mahdollisuus.
Jos ei ole avioehtoa saa vaimo puolet, ei siinä ole mitään epäselvää. Tyhmyydestä sakotetaan mutta toivottavasti isäsi sai rahoilleen edes jotain vastinetta...
Asia ei ole aivan noin kategorinen.
Katso Avioliittolaki, siellä tämä selvästi sanotaan.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
"103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;"
Tämä kohta sopii aloittajan isän tilanteeseen kuin nenä päähän. Avioliitto on kestänyt vähän aikaa; puolisoiden varallisuuserot ovat suuret, ja tasajako johtaisi selkeästi kohtuuttomaan lopputulokseen miehen kannalta.
Miehen todellakin kannattaa hakea avioeroa heti ja sen jälkeen nostaa käräjäoikeuteen osituksen moitekanne.
Mistähän noita "ei siinä ole mitään epäselvää" -tietäjiä tänne sikiääkin. Eivät tiedä edes sitä, että eivät tiedä, ja ovat muita neuvomassa.
Ahaa, avioehtoa ei siis tarvita jos on ollut vain vähän aikaa naimisissa? Ei se niin mene!
Ahaa!!! Oivaltaisitpa edes sen, että et ymmärrä lukemaasi. Tuollahan se lainkohta on ollut sinunkin tavattavissasi, mutta jos et nähnyt, niin tässä vielä:
"Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;"
"Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."
AL 103b §
Luepa muutamaan kertaan ja koeta oikein pinnistäen ajatella. Jospa vihdoin välähtäisi!
Totta kai avioehto on aina hyvä olla!
Eihän tuo osituksen sovittelu ole mikään automaatti. Sitä pitää erikseen hakea oikeudesta ja se on pitkä ja hintavakin prosessi. Lisäksi lopputuloksesta ei ole takuita; ositusta voidaan sovitella vain osittain eli antaa köyhemmälle osapuolelle osa rikkaamman omaisuudesta.
Avioehdolla vältetään koko tuo revohka.
On kyllä aikamoisen kumma että et näytä hyväksyvän edes voimassa olevaa Suomen lakia, jossa asia selitetään niin että hölmömmänkin pitäisi se tajuta, vaan intät ja intät vaikka olet täysin väärässä.
>>Totta kai avioehto on aina hyvä olla!
Mitä vittua sinä minulle kiukkuat??????????????????????
Olen tässä keskustelussa nimenomaan ollut koko ajan täysin samaa mieltä sinun kanssasi.
Vastasin "Totta kai avioehto on aina hyvä olla!" tuolle inttäjälle, joka sanoi "Ahaa, avioehtoa ei siis tarvita jos on ollut vain vähän aikaa naimisissa?" eli sotki asian niin että avioehtoa ei tarvitse ollenkaan kun kerran osituksen sovittelu huolehtii asiasta. Ja tuo vastaukseni oli nimenomaan tuolle inttäjälle eikä sinulle; se on tässä ketjussa aivan samalla tasolla sinun vastauksesi kanssa, eikä siis kommentti sinulle.
Katso nyt hyvä ihminen edes kenelle vastaat ja mitä se jolle vastaat on itse asiassa kirjoittanut!!
Meillä suvulla oli vähän vastaavaa murhetta, kyseessä tosin oli meidän >70v mummo semmonen 40v auervaara. Auervaara sittemmin sairastui alzheimeriin (magneettikuvien perusteella todistetusti) poikkeuksellisen nuorella iällä ja selvisi koko paskasta kun koira veräjästä.
Ei oikein auta ellei sun faijalles onnistuta puhumaan järkeä.
Ei se meilläkään koko case edennyt yhtään mihinkään ennenkuin mummolla oli pankkitili tyhjänä, >50ke rahaa palanut auervaaran "bisneksiin" (=casinolle), terveys oli mennyt (ei esim ollut varaa ruokkia muuta kuin mr auervaara) ja se ittekkin vihdoin viimein ymmärsi ja halusi auervaarasta eroon.
Senkään jälkeen esim paikallispoliisia ei kiinnostanut pätkän vertaa (semmonen eläkkeelle pääsyä odottava vanhempi konstaapeli kyseessä) , piti ihan hiukan kovemmin keskutella kyseisen reinikaisen kanssa ennenkuin ymmärsi että tehdään valitusta korkeammalle instanssille jos ei jäbä nyt puutu asiaan.
Lain mukaan mummo saa lahjoittaa rahansa kenelle haluaa, ellei kyse ole kiskonnasta.
Se on taas erittäin vaikea todistaa.
Lapset taas haluavat, että mummo kuollessaan jättää mahdollisimman suuren perinnön.
Siinä sitä ristiriitaa kerrakseen.