Valaistuminen pelottaa

Ei hätää, olet vain sisäistänyt länsimaisen pinnallisen kuvitelman valaistumisesta.Olet toisin sanoin vain omien kuvitelmiesi uhri.

Ei ole mikään ihme, että olet hämmentyneessä tilassa kun olet takertunut suureen illusioon siitä, että kaikki, itsesi mukaan lukien olisi harhaa.

Maailma, siinä olevat ilmiöt, itsesi mukaanlukien ei todellakaan ole mitään harhaa vaan totisinta totta ja ainoa todellisuus mitä on olemassa.

Ajattelusta saa syntynsä ja alkunsa kaikki inhimmilliset ongelmat.

Todellisuus ei koskaan synnytä inhimmillisiä ongelmia, vaan harhassa eläminen niitä synnyttää.

Sinun ei tarvitse muuta kuin oivaltaa ajatuksien ja kuvittelujen harhaanomaisuus, silloin olet ongelmista ja peloista vapaa.

Niin kauan kuin mielikuvituksen ja ajatuksen tuotteita pidetään todellisuutena, ei ongelmilta voida välttyä.

Ajatukset eivät voi vahingoittaa sinua. Se mikä voi vahingoittaa sinua, on se että vastustat sitä ajatusta. Nyt Minäsi (Egosi) sanoo sinulle, että jos hyväksyt tämän ajatuksen niin jotain kauheaa tapahtuu. Oma Minäsi suojelee itseään. Tavallaan toinen ajatus sanoo sinulle, että jos hyväksyt tuon toisen ajatuksen "harhasta", niin kaikki katoaa. Ja kun uskot sitä, sinua alkaa pelottaa ja itkettää.

Se teoriasta. Tämä kuulostaa naurettavalta, mutta jos pelkäät tarpeeksi paljon olet valmis tekemään naurettavan asian. Jos koet jonkun todella läheiseksi, niin tee hänen kanssaan. Tai tee kaikkein mieluimmin siskon lasten kanssa, jos he ovat tarpeeksi pieniä. Pienet lapset ovat lähimpänä todellisuutta aina.

Ota toista ihmistä kädestä tai ota pieni lapsi syliin. Sulje silmät ja ajattele juuri sitä mikä pelottaa eniten. Se, että toinen ihminen on harhaa. Juuri sitä, vaikka pelottaisi ja itkettäisi. Niin pitkälle kuin pystyt anna sen ajatuksen vain olla päässäsi. Ja avaa sitten silmät. Katosiko toinen? Tunnetko edelleen kosketuksen? Näetkö hänet? Kumpi siis on todellista, sinun ajatuksesi vai sinun kokemuksesi hänestä juuri nyt? Tee uudestaan, uudestaan ja uudestaan kunnes todella saat sen kokemuksen sisääsi.

Jos onnistut tekemään sen , huomaat lopulta, että sinun ajatuksesi ei ole todellinen. Se on harhaa. Se on pelkkä kuvitelma jostain mitä ei oikeassa maailmassa ole. Sitä tarkoittaa käytännössä, että minuus on harhaa. Mutta sinä olet edelleen siinä, toinen ihminen on edelleen siinä. Mikään ei ole todella muuttunut, vain yksi harha on päättynyt.

Jatka eteenpäin jos sait edellisen kokemuksen itsellesi, pienet lapset ovat edelleen hyvä. Katso toista ihmistä silmiin. Se voi tuntua hetken aikaa oudolta tai naurettavalta, mutta älä anna sen häiritä. Ja yritä päästä syvemmälle. Mikä oikeasti katsoo sinua? Unohda nimet ja muistot, kaikki käsitteet tai mielipiteet ja pelkästään katso hiljaa. Mikä oikeasti katsoo sinua? Mitä sinä todella katsot? Mikä se on? Siellä silmien takana. Ja toisinpäin. Mikä sinussa oikeasti katsoo toista ihmistä? Mikä se on? Mitä on sinun silmiesi takana?

Voit tehdä tämän myös yhtäkkiä. Kun ihminen tekee jotain, kutsu häntä nimellä. Kun hän kääntyy, katso suoraan silmiin. Silloin näet sen useimmiten selvästi. Jos saat kokemuksen, edes parin sekunnin ajaksi niin tunnistat, että nyt syntyi yhteys meidän välille. Niin mitä se on? Jos tarkastelet kokemusta, niin löydätkö eron teidän välille? Onko se mikä katsoi sinua erilainen kuin sinä? Onko se mikä sinussa kokee pelkoa ja itkee, erilainen siitä toisesta, joka myös pelkää ja itkee? Vai ovatko ne samaa? Eivät sinä ja toinen, vaan täällä ja tuolla.

Jos taas saat kokemuksen itsellesi, huomaat että, sinä ja ja vaikkapa siskosi olette saman kolikon kaksi eri puolta. Te ette ole yksi, te ette ole kaksi. Sinä ja siskosi olette se kolikko. Sitä tarkoittaa käytännössä ykseys. Se ei ole suinkaan ihmissuhteiden loppu, vaan se on niiden todellinen alku.

Ei itseään voi murhata, sillä se ei hviä vaikka ruumiinsa hävittä, niin itese jää ja silloin noista vaikeuksita on liian myöhäistä päästä irti.
Itse, ego, sielu on kaikkien ongelmiemme syy ja lähde, eikä se voi
hävitä kuolemassa, sillä se on muinaisuudessa syntyneitten syttten
ja seurausten tulosta, ja elää vain niinkauan kun syyt ja seurakset on loppuun käyty, tai me tämän elämän aikana ymmärrämme,
mikisi ja miten se on syntynyt, ja miksi se seuraa maitä sukupolvesta toiseen

Kun olemme ymmärtäneet sen , niin ego sielu vaikenee, ja lakkaamme tuottamasta uutta katrmaa, samoin päättyvät kaiikki kärsimyksemme ja tuskamme ikuisiksi ajoiksi

TÄMÄ YMMÄRTÄMINEN TAPAHTUU esim. meditaatiossa jossa meditoija on poissuljettu

Meditaation on meditoijan poissulkemista ja yhtymistä äärettömään, jota me jokainen olemme perustaltamme, mutta ego sielu on sulkenut portin, ja tuo ääretön voima ei pääse ilmenemään meissä.

Kun elää ilman uskoa, aatteita, ja vailla minkäänlaista toivoa, niin siinä on elämän ihanuus, koska silloin rakkaus tulee sydänmeesi ja polttaa poroksi tuo menneiosyyden taakan

Voi lapsi rakas mihin hirteen olet itsesi laittanut! Älä usko idän oppeja koska ne on pimeyden voimista lähtöisin!!! Aikuisten oikeasti!

Avatkaa silmänne ja ymmärtäkää millaisten eksyttäjähenkien kanssa leikitte!!!!

Ihmisen minuus ei ole harhaa. Meditaatio voi saada sinut kuvittelemaan toisin. Siinä keskitytään hetkeen ja voidaan aistia mielen tyhjyys. Tämä ei kuitenkaan poista faktaa, että minä on olemassa. Kyseessä on vain hetken tyyneys ja ajatuksettomuus. Se, että meri on hetken tyyni ja liikkumaton, ei tarkoita, että itse merta ei olisi olemassa.

Olet tietoinen olento ja sinulla on käsitys itsestäsi. Eikö tämä ole todella vahva todistus minuuden olemassaolosta?

Olet hyvin ahdistunut. Ehkä buddhalaisuus ei ole oikea polku sinulle. Kokeile uskoa Jeesukseen. Hän voi antaa sinulle mielenrauhan, jota ei meditaatiolla ole mahdollista saavuttaa.

Turha pelko. Jos lähestyt valaistumista niin pelkokin on poissa.

DzogchenPonlopRinpoche sanoi että usein mennään liian pitkälle kuin ajatellaan tyhjyyttä. Tyhjyys on hetkenä kun rakastat (esim äitiäsi). Kommentti: tyhjyys ei ole ei mitään. Kommentti 2: tod.näk huonosti käännetty minulta.Vähintään vivahde ero sanomassa on.

Kun menee istumaan yksin johonkin kauniiseen paikkaan vaikka rannalle ja tyhjentää itsensä egosta, lakkaa olemasta itse mitään. On tuuli, on meri, on kaikki äänet. On taivas on maa on hiljaisuus. Täydellinen lepo.

ehkä hyväksi. viimeksi esitti tsetseeniä kaveriensa kanssa.
murhasivat henkilön. iloinen leski.

"Meidän tehtävä ei ole valaistumisen tavoittelu, vaan oman hämmennyksemme,
levottomuutemme ja kärsimyksemme ymmärtäminen"

J.Krishnamurti: Tuntematon todellisuus. s. 280.

Mistä saa alkunsa pelko? Mielikuvituksesta.

Olen vuorikiipeilijä. Huomasin, että kun tajuan pelon mielikuvitukseksi, pelko lakkaa. Koska sen syy lakkaa.

Testattu käytännössä = ei korkeanpaikankammoa
(ennen tätä havaintoa oli rankka korkeanpaikan kammo)

Jos syntyy joku tunne, tarkkaile sitä, niin se lakkaa.
Jos se ei lakkaa tarkkailemalla, niin se on mielen kirkas ja selkeä avaruus itse.


Pelon lakkautusta voitte testata, ja huomaatte että toimii niinkauan kuin tarkkaavaisuutenne on päällä. Pelon lakkautus on pitkälti samaa kuin normipersoonan lakkautus. Persoona koostuu siis pitkälti pelosta ja halusta, ja ne ovat mielikuvitusta.

vain Jeesus on tie, totuus ja elämä. ja hänen seurassaan ei pelota. kaiken maailman budhat ym. allahit pelottaa, mutta todellinen jeesus ei pelota. tutustuppa häneen.

Olet ymmärtännyt zen ( budhalaisudesta) juuri sen verran , jos sitäkään , ettet ymmärrä siitä mitään , olen pahoilani

Ei kuolevainen ole harhaa! Jumala tarjoaa valaistumista uskon kautta Jeesukseen."Joka minua Jeesusta seuraa, se ei pimeydessä vaellla!" Tarkenmmin Uudessa Testamentissa. Ja miten tuo on mahdollista:Joka uskoo Evankeliumin saarnan kautta syntinsä anteeksi syntyy uudesti eli on tuon jälkeen uudestisyntynyt ja saa kuoltuaan iankaikkisen elämän. Lisäansioita taivaan tilille saa tuon jälkeen tekemällä töitä Jeesuksen asian hyväksi yleensä ajallisen työn ohella voimiensa mukaan. Tarkemmin Uudessa Testamentissa.
Jotain selittävää Uudesta Testamentista:
Apostolien teot 17. luku
"24. Jumala, joka maailman teki ja kaikki mitä siinä on*, joka on taivaan ja maan Herra, ei hän asu käsillä rakennetuissa templeissä,
25. Eikä häntä ihmisten käsillä palvella, niinkuin hän jotakin tarvitsis*; sillä hän itse antaa jokaiselle elämän ja hengen sekä kaikki.
26. Ja hän on tehnyt kaiken ihmisten sukukunnan yhdestä verestä kaiken maan piirin päälle asumaan, ja määräsi aivotut ajat ja heidän asumisensa rajat:
27. Että heidän piti Jumalaa etsimän, jos he hänen taitaisivat tuta ja löytää; vaikka ei hän tosin ole kaukana yhdestäkään meistä.
28. Sillä hänessä me elämme, ja liikumme, ja olemme*: niinkuin muutamat teidän runoilijoistanne sanoneet ovat: sillä me olemme myös hänen sukunsa.
29. Koska me siis Jumalan sukua olemme, niin ei meidän pidä luuleman, että Jumala on kullan eli hopian eli kiven kaltaisen kuvan kaltainen, joka ihmisen taidon ja ajatuksen jälkeen on kaivettu.
30. Nämät eksytyksen ajat on tosin Jumala sallinut*, ja ilmoittaa nyt kaikille ihmisille joka paikassa, että he parannuksen tekisivät.
31. Sillä hän on päivän säätänyt, jona hän on maan piirin tuomitseva vanhurskaudessa, sen miehen kautta, jonka hän on säätänyt*, ja jokaiselle ilmoittaa uskon, siinä että hän hänen kuolleista herätti"

En usko että on olemassa mitään *PIM!* hetkellistä valaistumista.

Joskus jos nukun esim. päiväunet, niin herätessä olen tosi sekava ja "kaikki" hirvittää hieman. Kaikki uskonnot ja menetelmät ovat merkityksettömiä. Yritän löytää mieluisaa jalansijaa mielestäni. Turvaan Buddhaan ja ajattelen hyviä munkkeja. Palautan mieleeni hyviä asioita elämästä. Syön jotain äkkiä. Ajattelen, että hukutanko pian mieleni johonkin asiaan ja mikä olisi sellainen asia... Sitten unohdan koko jutun kunnes taas joku päivä olen siellä... "ulkoisessa tyhjyydessä". Kaoottinen rajattomuus, vailla hyvänolontunnetta, missä sekä paikka että aika ovat sekaisin ei ole mukava kokemus.

Jos KAIKKI on vain illuusiota ja harhaa, illuusiota on myös se jokin joka saa päähänsä että sen pitäisi valaistua, ja illuusiota on myös se valaistuminen.

Eiköhän olemassaolon illuusiolla tarkoiteta sitä että kuvittelemme että jokin olisi pysyvää. Sitähän ei mikään ole, eli idea pysyvyydestä on harhaa.

Toisaalta kaikki minkä aistimme millä hyvänsä tavalla, on olemassa, koska muutenhan sitä ei aistittaisi. Olemattamia asioita ei voi kokea. Tässä mielessä unetkin ovat jonkinlaista todellisuutta, koska niitä näkee.

Olemassaolo kannattaa mieltää plastisena, ei harhana. Mutta ei myöskään kiveenkirjoitettuna pysyvänä tilana.

Olet ehkä henkisessä kehityksessä missä irrottaudut minuudestasi vastoin tahtoasi, siihen kuuluu kaikki nämä itseinhot ja pelot. Ne on suurempi askel elämässä, mikään henkinen kokemus ei auta ihmistä; on kasvettava itsensä kanssa ja vapauduttava tästä NEGATIIVISESTA ENERGIASTA, joka sitoo ja tuhoaa meitä, jotta löydämme elämän syvällä sisimmässä, kuulemme jumalan äänen selkeästi sillä negatiivinen energia estää meitä elämästä täysipainoista elämää.

Jeesus auttoi budhalaista munkkia, joka kuoli ja Jeesus herätti kuolleista!
http://heavenvisit.com/Athet_Pyan_Shinthaw_Paul.php

"En ole pelännyt näin paljon koskaan. "

Taidat olla päästäsi erittäin pipi. Hae apua mielenterveystoimistosta.

Ei kai sinua pelota kun heräät aamuisin? Eikö yleensä ole helpotus kun herää typeristä unistaan? Ei siinä buddhuuteen heräämisessä ole mitään pelättävää. Päinvastoin. Se on suuri helpotus.

Wow. Oon hyvässä mielessä yllättynyt viisaiden vastausten lukumäärästä. Pistää nöyräksi jopa.

Tiedän tuon alkuperäisen kirjoittajan mielentilan. Tulee mieleen solipsismi ja depersonalisaatio/derealisaatio. Kummassakin on edelleen keskeisenä osana kärsivä "minä". "Minä ja tyhjä maailma" ym. Tosin tämä minä saattaa olla naamioituneena muotoon "minua ei ole olemassa" tai "mitään ei ole olemassa" mutta tämä on edelleen sitä vanhaa egoistista mielentoimintaa, uskomuksia.

Youtubesta löytyy useita aiheeseen liittyviä videoita kun kirjoittaa hakukenttään dp/dr.

Buddhalaisesta näkökulmasta käsin olet ymmärtänyt väärin sen mitä "tyhjyydellä" tarkoitetaan. Kun sanotaan, että todellisuuden perimmäinen luonne on "tyhjyys" niin tällä ei tarkoiteta ettei mitään ole olemassa.

"Tyhjyydellä" tarkoitetaan sitä, ettei ole olemassa mitään pysyvää ja muuttumatonta muista ilmiöistä riippumatonta "itseä". Koska mikään ilmiö ei ole riippumaton muista ilmiöistä kaikki ilmiöt "itse"-mukaan lukien riippuvainen muista ilmiöstä.

Minusta tuntuu, että mikäli lähestyisit "tyhjyyttä" sitä kautta että pohtisit sitä kuinka perheen jäsenet ovat riippuvaisia toisistaan ja kuinka roolit perheen sisällä sekä perheen koostumus muuttuvat ajan kuluessa opit huomaamaan ettei "tyhjyys" ole niin pelottavaa kuin mille se nyt tuntuu. Kaikki on vain väliaikaista.

Peace!

Hei täähän on ihan hienoa ;) Kun sen hokaa ;)

Linnatuuli nimellä löytyy täältä tekstejä jos sattuu kiinnostamaan :)