Sä rikoit sydämeni kuin helposti hajoavan lasin,
pirstaleiksi sen maahan rakkaudellasi talloit
Et koskaan kai ajatellut että mä voisin
olla heikkona rakkauteen, särkyä niin
kokonaan, et kai miehestä sellaista
sä tiennyt...
Sä et uskonut mun voivan tuntea niin
syvää tuskaa, kuin verta sydämeni
vuotanut ois
Sillä kun otit suudelmillasi kiihkeillä
mut syleilyysi pehmeän kuumaan,
niin silloin otit myös sieluni käsiisi polttaviin
Nyt tuskaa huutaen katson itseäni
peilistä nimeäsi vielä kuiskaten
Vaikka tiedän et sä kadonnut jo oot,
olet luona sen toisen, jonka sanot
olevasi elämäsi rakkauden....
pirstaleiksi sen maahan rakkaudellasi talloit
Et koskaan kai ajatellut että mä voisin
olla heikkona rakkauteen, särkyä niin
kokonaan, et kai miehestä sellaista
sä tiennyt...
Sä et uskonut mun voivan tuntea niin
syvää tuskaa, kuin verta sydämeni
vuotanut ois
Sillä kun otit suudelmillasi kiihkeillä
mut syleilyysi pehmeän kuumaan,
niin silloin otit myös sieluni käsiisi polttaviin
Nyt tuskaa huutaen katson itseäni
peilistä nimeäsi vielä kuiskaten
Vaikka tiedän et sä kadonnut jo oot,
olet luona sen toisen, jonka sanot
olevasi elämäsi rakkauden....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä ihmettä...et usko itekkään.
Jalat maahan ja järki käteen,
suosittelen.
Jos tuntuu siltä,
että peli menetetty on,
niin sitten vain uutta mummoa katiskaan..
Runous on ihmeellistä, eikös?.... :D Kukas sanoo, että niiden edes pitäis olla todellisuutta just siinä hetkessä?.... ;)
Hyvä runo! !