Oottekko koskaan miettiny et minkä ihmeen takia se ensimmäinen "rakkaus" on niin vaikee unohtaa. Itsellä ikää 18 vuotta ja sen ekan menettämisestä n. vuosi. Ei meillä mitää virallistettua facebooksuhdetta ollu vaan ihan aitoja tunteita. Tyttö oli pari vuotta nuorempi ja kävi aika kovia aikoja läpi, sitten omien virheideni, epäonnisten sattumien ja toisista etääntymine aiheutti totaalisen välirikon meidän välille. Se sattui ja paljon. Puoleen vuoteen ei oltu missään yhteyksissä. Sitten koin helpotuksen kun juteltiin facebookissa. Ei me enää nähty mutta pidin yllä ehkä jopa vähän tyhmää toivetta paluusta entiseen. Eihän onnistunu, tyttö löys uuden ja mä murruin täysin. No mutta tästä mennää eteenpäin ja eletään villejä sinkkuaikoja. Silti tuolla jossain syvällä sydämessä sykkii kaipuu...Vuodatin tämän tänne pitkän harkinnan tuloksena. Miksi ei voi unohtaa? Onko kohtalontovereita?
Se ensimmäinen...
Nuormies18vee
3126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän täysin ja tuo kuulosti aika lailla mun edelliseltä(ja ekalta) suhteelta. Asiat ovat vain toisinpäin tarinassani, minä olen se tyttö mutta muuten tarina on aivan sama. En kuitenkaan ole uudessa suhteessa vaan yritän unohtaa edellistä. Mutta se jätkä jonka kans seurustelin niin haluaa palata yhteen. Itse en kuitenkaan ole varma haluanko palata yhteen...
En ole kohtalontoveri, koskaan ollut edes ihastunut, seurustellut saati rakastunut..mutta eka rakkaus pysyy sydämessä aina, se ei unohdu, mut lopulta se on vaan osa sun elämäntaivalta ja se on muovannut susta sitä, kuka oot. Joku päivä se kaipuu vaan hellittää kun tapaat jonkun toisen, josta voi tulla ihan yhtä tärkeä sulle. Ikinä ei tiedä, miten elämä yllättää. :)
oon koht 19v eikä oo vielkää ollu edes ole ikinä seurustellut.