Olen jo pitkään sinkkuna,mutta ystävyys tai kaveruus ei haittaisi minulle jos uusia.Nyt kutenkin kyllä vaikeampaa edes kunnon kaverukset tai ystävykset saada.Mielestäni en ihan ole usein tylsä tyyppi :).Onko sellaista,että he valitsisivat ketä kaveriksi tulla?On minulla kaverit,mutta emme ollenkaan edes yhdessä puuhailla muuta kuin lyhyet juttelut vaan.Aluksi minulla enempää oudolta tämmöisen elämästä,mutta ehdin jo tottunut eli taidan olla viihtyä yksin olemaan.En nyt tunne enää kaipaa muuta esimerkiksi edes kaverin seuraan.En vain tiedä miksi käy näin.Olenko jo yksinäinen vai?
Kerron tarkemmin arki-elämäni :
Työttömänä eli jään usein kotona,pelaan pelejä,lenkit ja hengailla mutta silloin tällöin tapaa perhettäni kuin kaverit joskus/harvoin.
Koulussa eli aamulla kouluun,jälkeen joskus kaupungilla tunnin ja menossa kotiin sekä lenkit mutta kutenkin paljon kotona jään.
Ovatko he kavereina sellaisina eli eivät koskaan puhelinnumeroa antaa?Pidämme vain pelkkä facebookin yhteyttää ainoastaan.On minulla "uudet" kaverit tullut,mutta tiesin kumminkin että emme koskaan FB:n kaverikseen tulleet.En sille voi mitään muuta kuin jatkan elämääni.En aio yrittää tehdä mitään kun ei auta sitä.Yksi tai kaksi kysyi minulta,että oonko erakoitunut?Voin olla niin kuin kuulostaa.
Minulla aika nopeasti tuttavan ihmisiä,mutta pulmani on siinä etten uskalla edes kysyä nimeä tai jotakin.Pystyin kyllä sanomaan "Moi" tai edes puhua vähän.Ettei tunnu koskaan oikea hetki :D.Nyt en enää tiedä mitä oikeastaan haluan.Olen 30 nainen kyllä..
Relax,life goes on :)
Kerron tarkemmin arki-elämäni :
Työttömänä eli jään usein kotona,pelaan pelejä,lenkit ja hengailla mutta silloin tällöin tapaa perhettäni kuin kaverit joskus/harvoin.
Koulussa eli aamulla kouluun,jälkeen joskus kaupungilla tunnin ja menossa kotiin sekä lenkit mutta kutenkin paljon kotona jään.
Ovatko he kavereina sellaisina eli eivät koskaan puhelinnumeroa antaa?Pidämme vain pelkkä facebookin yhteyttää ainoastaan.On minulla "uudet" kaverit tullut,mutta tiesin kumminkin että emme koskaan FB:n kaverikseen tulleet.En sille voi mitään muuta kuin jatkan elämääni.En aio yrittää tehdä mitään kun ei auta sitä.Yksi tai kaksi kysyi minulta,että oonko erakoitunut?Voin olla niin kuin kuulostaa.
Minulla aika nopeasti tuttavan ihmisiä,mutta pulmani on siinä etten uskalla edes kysyä nimeä tai jotakin.Pystyin kyllä sanomaan "Moi" tai edes puhua vähän.Ettei tunnu koskaan oikea hetki :D.Nyt en enää tiedä mitä oikeastaan haluan.Olen 30 nainen kyllä..
Relax,life goes on :)
Vastaukset 28
Vanhimmat
Anteeksi mutta oletko ulkomaalainen tai kuuro vai kirjoitushäiriöinen?
Utelias kysymys, ei tylysti tarkoitettu.
Miten kuurous vaikuttaisi kirjoituskykyyn? Eiköhän hän ole ulkomaalainen.
No kyllä kuurous vaikuttaa kirjoituskykyyn..
Mietis jos olisit syntymäkuuro, ja et ois ikinä sanan sanaa kuullut.
En ole ulkomaalainen :).No kyllä olen kuuroutunut,mutta vaikeasti huonokuuloinen.Taisin vähän väsynyt aamuyöllä kirjoittamaan siksi menee.
Korjatkaa joku jos olen väärässä, mutta siten, että usein kuurojen äidinkieli on viittomakieli, ei suomi. Käsittääkseni viittomakieli poikkeaa suomen kielestä kielioppia myöten ja syntymäkuurolle kirjoitettu suomi on siis kuin toinen kieli tai vieras kieli. Viittomakielessä yhtä sanaa käsittääkseni vastaa viittoma, mutta puhutussa kielessähän sana koostuu äänteistä ja kun kirjoittaminenkin perustuu niihin äänteisiin, niin totta kai se vaikuttaa.
Kuuro ihminen silti NÄKEE, miten sanat kirjoitetaan. Ootko koskaan kuullut lukemisesta? :D
Mut eikös kuurotkin voi lukea kirjoja ja nähdä niistä, miten mikäkin sana kirjoitetaan ja miten lauseet pitää rakentaa, että ne kuulostaa järkeviltä? Tosin jos ei ole koskaan avannut kirjaa, niin eipä sitä oikein sitten opikaan...
Viittomakieliselle esim. suomi on vieraskieli. On kuuroja, jotka osaavat kirjoittaa suomea erinomaisesti, hyvin, tyydyttävästi ja välttävästi.
Ajattele asiaa vieraana kielenä, joitakin kieliä osaat kirjoittaa sujuvasti, toisia taas et.
Esim. minä luen ranskaa hyvin, puhun tyydyttävästi ja kirjoitan tyydyttävän-välttävän väliltä.
Varmaan, mutta kai siinä riittää haastetta. Ehkä asiaa voisi lähestyä miettimällä, millaista itselle olisi opetella esim. Venäjää (русский язык) tai Arabiaa (العربية), näön varassa, ilman että saisi tietää mitä äännettä mikin kirjoitettu symboli vastaa ja miten sanat äännetään? Suomessa oman haasteensa varmaan tuo lukuisat sija- ja taivutusmuodot:
Suomen kieli on kuitenkin siitä helpompi, että pääasiassa sanat lausutaan niin kuin kirjoitetaan, toki lauseiden rakentaminen suunnilleen oikeassa järjestyksessä sekä sanojen taivuttaminen on hankalampaa varsinkin jos katsoo sanakirjasta tietyt sanat ja yrittää muodostaa niistä lauseita niin varmasti vähintään taivuttaminen menee pieleen samoin sanajärjestys jos ei tiedä mitään sanajärjestyksestä. Siksipä se Google kääntäjäkin kääntää aivan vinksin vonksin sekä sanajärjestyksen, että sanojen merkitykset, taivutukset että yhteydet. Ranskan kieli on huomattavasti vaikeampaa sillä sanat lausutaan eri tavalla kuin kirjoitetaan, venäjän kielessä haasteita tuovat erilaiset aakkoset. Erilaisten kirjojen ja tekstien lukeminen auttaa suomen kielen osaamisessa.
Kyllä kuurot viittomakieliset kirjoittaa :erinomaisesti,sujuvasti tai tyydyttävä mutta erilaisia kutenkin.Olen siinä aivan viitottu puhe-tyyppiä eli viitottu puhe ja viittomakielinen ei vähän ymmärtää toisinaan.Ymmärrän kyllä suomea lukea paremmin,mutta kirjoittaminen minulla kanssa välillä hankalaa.Siispä niin taidan olla vieras kielen puolelle.Unohdan joskus ainakin yhden tai muutaman viittomamerkkiä,mutta he viittomakieliset joku viittoma mitä en nähnyt tai kuullut niin kysyn mitä se tarkoittaa.Kirjoja kyllä pidän lukea,mutta en aina jaksa.Riippuu sitä ulkomaan kielen kanssa,että onko puhuminen tai kirjoittaminen helpompaa vaiko molempiin.Esimerkiksi kiina minulle olisi helpompi puhua "a hao" ja kirjoittaminen mahdoton kun eri tavalla.Minulla on R-vikaa eli suomen sävyä en osannut vaikka puheterapeutilla monesti että onnistumatta.Puhun R-sanaa aivan kuin ranskan sävyä.
Kuuro ei välttämättä tiedä miten sana lausutaan juuri sen kuurouden takia, niin vaikka suomen kielessä sanat lausutaan niin kuin kirjoitetaan ei siitä ole juuri apua kuurolle.
Suomen kieli on vieraana kielenä yksi maailman vaikeimmista kieleistä oppia ja kuuroille suomi on vieras kieli.
Sekä kuulevien että kuurojen joukossa on kielellisesti lahjakkaita ihmisiä. Ehkä aloittaja ei ole kielellisesti niitä kaikkein lahjakkaimpia, mutta mitä sitten?
Venäjän kielen aakkosten oppiminen ovat helpoin osa venäjän kielen opiskelua.
Vierasta kieltä voi oppia kirjoittamaan ja lausumaan erinomaisesti. Harjoitus tekee mestarin. Mitä vähemmän lukee kirjoja, sitä vähemmän näkee esimerkkejä miten suomen kieltä kirjoitetaan oikein. Se minkälaista tekstiä lukee, silläkin on väliä. Jos lukeinen rajoittuu johonkin Suomi24-teksteihin niin ei se mikään ihme, että kieli (nimenomaan kirjoitettu kieli) ei kehity. Sama pätee myös ihan suomea äidinkielenään puhuviin ja kirjoittaviin. Suomen kielen sanoja voi vaikka halutessaan kopioida teksteistä ja harjoitella lauseiden rakentamista.
Yhtään sanaa ei välttämättä tarvitse kuulla. Riittää kun aukasee netin ja sieltä näkee suomen kielen sanoja. Niitähän näkevä ihminenkin voi vaikka halutessaan vaikka copy pastata.
Käsittääkseni lauserakenne on viittomakielessä erilainen kuin suomenkielessä? Kuurolle suomenkielen opiskelu voi myös olla hankalampaa kuin kuulevalle vieraiden kielten opiskelu, koska kuulevan on mahdollista kuunnella ja puhua vierasta kieltä ja saada siten harjoitusta. Pelkkä silmämääräinen opiskelu kirjoja lukemalla, kuten täällä ehdotettiin, on siis oikeastaan eri asia. Se tarkoittaisi sitä, että kuuleva yrittäisi oppia ja omaksua esimerkiksi saksankielen pelkästään saksankielisiä sanoja tuijottamalla tai kielioppia tarkastelemalla. Tämä voisi toki onnistua melko hyvinkin joiltakin meistä, mutta tuskin kaikilta. Itse kielen käyttäminen kuuntelemalla ja puhumalla, vaikkapa katselemalla ja kuuntelemalla tv-ohjelmia ja käymällä keskusteluja natiivipuhujien kanssa, on usein tärkeää oppimisen kannalta.
Kijroittaminen on kuuroille vaikeata, sillä he eivät kuule foneemeja. Kuulevat oppivat pienenä kirjoittamaan foneemi kerrallaan. Kuuron täytyy oppia kaikki sanat symbooleina jollekkin mitä näkevät ympärillään.
Kuurolle lausuminen ei ole ihan sama asia kuin kuulevalle.
Opiskelijana et voi olla pääasiassa (poikkeuksia lukuunottamatta) virallisesti työtön. Sitä joko on oppilaitoksessa ja opiskelee tai sitten on työttömänä. Jos olet työttömänä ja opiskelet esim. Avoimessa yliopistossa, silloin on parempi puhua, että olet työtön ja opiskelet Avoimessa eikä niin, että olet opiskelija ja työtön. Jos olet virallisesti opiskelija, olet silloin kirjoilla jossain oppilaitoksessa, mutta et tee opiskelusi ohella töitä, olet silloin opiskelija (joka ei tee töitä), et kuitenkaan työtön vaan opiskelija.
Pohdit täällä monesti oletko yksinäinen ja toisaalta, että olet yksinäinen. Et saa kavereita ja haluaisit kavereita, mutta toisaalta et halua kavereita. Fakta on, jos et käy missään, eli olet kotona ja pelaat tai olet vain yksin omissa oloissasi, niin et sinä sillä tavalla saa lisää kavereita. Sinun täytyy keksiä enemmän tekemistä, käyt ulkona, keksit uudet harrastuksen missä käyt, ehkä toisenkin harrastuksen missä käyt. Käy ulkona ja liiku ihmisten ilmolla. Mene mukaan Setan toimintaan. Jätä se netissä töllettely ja Facebookin vahtaaminen ja lähde ulos reippailemaan. Usein kirjoitat näitä samoja juttuja tänne samoista aiheista. Unohda epätoivoisuus jos etsit tyttöystävää. Vaikutat täällä usei epätoivoiselta. Faceen kertyy helposti kavereita, jotka eivät oikeasti ole kavereita. Unohda nettimaailma ja elä oikeasti elämää. Uskalla sanoa muutakin kuin moi.
En ole niin epätoivoinen,mutta turhaan enää mennä edes harrastukseen tai liiku ihmisten ilmolla koska sitä jo kovin kauan mennyt.En juuri etsiä mitään tyttöystävää,koska mitä oikein tarvitsen enää.En ole setan toimintaan käynyt koskaan ,mutta en tarvitse.En enää tiedä,että elänkö oikeasti elämää kun ei näyttänyt sitä.Olen itse huomannut paljon asioita että ihmisistä siksi aivan muuta kuin minusta.Tiedän kyllä,että jos en saa kavereita syystä ja se on oma asiani.Olen jo muuttunut puolessa vuodessa,koska sain tarpeekseni.Olinhan aika aktiivinen liikkua paljon kaupungilla,mutta kutenkin on parempi eli vähemmän kaupungilla käydä.Olen väsynyt tähän.Voin sanoa,että olen työtön opiskelijana vielä.Et tiedä elämästäni mitään kutenkin.Jään mielummin harrastuksena omani vaikka kotona ja yksin ulkona,koska näköjään sosiaalisen elämä osa jo mennyf.Yritin kaikkeen,mutta tuloksetta.En kiinnostaa baareissa mitään kuin ehkä vasta 3 vuotta päästä.En ole pettynyt tai harmistunut,että olisin jatkuvasti yksin ja elän syrjässä niin se parempi.Saan kyllä tehdä mitä haluan vaikka netissä,koska minulla ei enää ongelma ja vapaa.
Lopetin jo kaksi tai kolme profiili-tiliä,koska ei tuu mitään.
Ok selvä.Usein kirjoitan tänne?Käyn aika vähän suomi24:ssä kirjoittamaan kuin luen vaan.Sitten pitäisi kirjoitan harvemmin tai ei koskaan..ihan sama.
Kyllä sä olet tuota samaa kirjoittanut tänne aikaisemmin ja suhteet-ja tunteet palstallakin olet ollut. Haluat olla yksin, mutta et halua olla yksin. Haluat ystäviä, mutta kuitenkaan et halua ystäviä. kirjoitat, että on oma asiasi mitä harrastat vai harrastatko mitään, mutta sitten valitat täällä yleisellä palstalla koko maailmalle, että ei oikein ole harrastuksia eikä ystäviä. Mielestäsi et elä elämää, mutta sitten kuitenkin elät. Olet saanut tarpeeksesi, mutta toisaalta olet ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteesi. Kirjoitat, että et ole epätoivoinen, mutta toisaalta ihastut erittäin helposti, lähinnä kait ihastumisen ilosta, eikä muusta. Koita jo päättää mitä haluat vai haluatko mitään. Tyypillistä bissen kirjoitusta, sori vaan. Haluaa, mutta ei halua. Ongelmia, mutta ei ole ongelmia.
Okei..Aluksi en halunnut yksin,mutta olen jo tottunut olemaan yksin ja en tarvitse enää seuraa.Olen jo päättänyt etten etsiä vaikka tyttöystävä kun kerran ihminen haluaisi kanssani seurustella mutta en suostunut.En ihan ole bisse.Harrastan omani mielummin kuin muualla mikäli se on minulle paremmin.Jos haluan mennä elokuvateatteriin niin menen yksin.Ihastumisesta en mahtaa mitään itselleni jos joskus niin,mutta yleensä se menee ohi.Yritän hakea uudestaan keväällä aikuiskoulutukseen,koska syksyllä en päässyt.Kyllä tuttavat ja he kaverit nähneet,että hengailen aivan yksin mutta en välitä.Juttelin lapsuudenkaverini kanssa,että täältä todellakin vaikeampi saada kavereita joka sai minut tajuamaan.Ei voi mitään.
Yritän elää elämää,mutta ei se ole helppoa.Minulla ei kutenkin muuta elämää kuin opiskeluun ja joskus myöhemmin töitä.Tämmöistä elämäni on.Ei ole enempää sanottava.Voin ehkä olla epätoivoinen,mutta kestän kyllä sen.Yritän tästä pysyä poissa tänne kirjoittamasta moneen kuukauteen kuin riittää lukea vaan.
elämää voipi elää monella tavalla eri aikoina ja oma mielipide asioista voi vaihdella eri aikoina. Olen itsekin ajatellut kuin sinä, että ei sitten kun ei ja pitäkää tunkkinne. Ok, niin kauan kuin se on sinulle hyvä tapa. Mutta turha hirttäytyä tähän tapaan elää. Voit muuttaa mielesi ja etsiä taas seuraa. Pettymykset ovat kuule elämässä ihan jokapäiväistä kauraa :) Niistä pitää vaaan mennä yli ja jättää ne taakse. Elämä on liian lyhyt. Elämä on luultavasti aika monille ajoittain "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä", mullekin on ollut. Mutta nyt kun ajattelee, että se elämä alkaa olla loppusuoralla niin on suuri tarve kokea kaikki. Tulkoon turpaan vaan minä haluan kokea vielä vaikka ja mitä! :)
Olen kanssa koittanut saada naisesta elinikäistä ystävää toistaiseksi onnistumatta. Niselle ei vin jostain syystä käy että pidettäisiin yhtä heistä seksuaalisesti kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Vaihtoehdot ovat parisuhde tai ero. Ystävyyden mukanaan tuomaa tukea ei nainen noteeraa miksikään. Luultavasti tämä ei sitten riipu yhtävyyttä haluavan sukupuolesta.
Isolta koneelta näen kaikki viestiketjut ja tästä kännystä puuttuu osa?? Kuten esimerkiksi se typerääkin typerämpi Hannele -ketju.
http://www.youtube.com/watch?v=l7_EGQE10C0
Lol noi teidän jutut...
Olen itse 12-vuotias SYNTYMÄkuuro, käyn kuulevaa koulua, (olen vasta kutosluokalla) ja pärjään kuulevien koulussa viittomakielen tulkin avulla. Nykyajan nuoret kuurot osaavat ERINOMAISESTI suomen kieltä, syynä mediosojat, tietokoneet yms.
Vanhan ajan kuurot, ainakin yli 50-vuotiaat ovatkin suomen kielitaidottomia, ei siihen aikaan ollutkaan kouluja jotka ottaisivat kuuroja ja kuurojen asema olikin huonompi kuin kuulevilla.
Eli pointti on se että kuurot eivät ole niin avuttomia kuin luulette. Ja huom, olen 12-vuotias ja parempi suomessa, ruotsissa, v-kielessä ja englannissakin kuin muut ikäiseni KUULEVAT.
Mutta kyllä mun on lopuksi pakko myöntää että suomen kielen taito riippuu myös siitä millaisessa perheessä asuu. Kun ei vanhatkaan kuurot pysty opettamaan jälkikasvuille suomea, itse menestyin itsenäisesti.
Ps. Löysin tämän aiheen kirjottamalla hakuun "viittomakieli" xD
Aloittaja on tietääkseni 30 , joten ei hänenkään lapsuudessa ja nuoruudessa ollut samoja mahdollisiuksia opetella suomen kieltä kuin sinulla.
Voi ollakin niin,mutta osa syy opettajasta joka opetti vähän väärin.Minähän vasta kunnolla aika myöhään kai 8.luokalla.Olin itse pieni lapsi aloittanut,että luen suomen kielen tekstejä ja kuuntelen puhetta mutta kirjoittaminen jäi vähemmän.Kaikki perheeni kyllä kuulevat.Pitäisi kai opettelen parempaakin harjoittamaan,mutta en usko päteväksi tulee.Kuulun siihen "viitottu puhe",mutta viittomakieli hiukan eri juttu.Lukekaa vain mitä eroja on "viitottu puhe" ja "viittomakieli" sitä.
http://papunet.net/tietoa/viitottu-puhe