Avomieheni on pettänyt minua ja olen ajatellut lähteä tästä huushollista..
En omista talosta, kesämökistä yms mitään eli helppo lähtö, omat kamat mukaan. Lapset ovat jo aikuisia.
Mutta olen miettinyt, että vuokralle vai omistusasunto?
Olen 50v ja minulla on säästöjä, mutta mietin että ostanko asunnon, osaksi pitää ottaa velkaa, ja jäisihän siinä lapsille jotakin..'
Vai vuokralle, voisin matkustella ja ehkä elää rennommin..
Pitääkö aina ajatella muita.. Tähän asti olen huolehtinut lapsista, hoitanut ja saattanut vanhempani hautaan ja olen jopa isoäidistänikin huolehtinut ja myös mieheni, kun sairastui olin hoitamassa asioita ja viemäässä eteenpäin ja kiitokseksi sain vieraissa käynnit..
Sitten mietin myös, että jos sairastun, kun on ollut niin rankkoja aikoja, sressi kun aiheuttaa monenlaista, vuokralla olo olisi helpompaa sellaisessa tapauksessa..
Ei ole kuulkaa elämä helppoa......
En omista talosta, kesämökistä yms mitään eli helppo lähtö, omat kamat mukaan. Lapset ovat jo aikuisia.
Mutta olen miettinyt, että vuokralle vai omistusasunto?
Olen 50v ja minulla on säästöjä, mutta mietin että ostanko asunnon, osaksi pitää ottaa velkaa, ja jäisihän siinä lapsille jotakin..'
Vai vuokralle, voisin matkustella ja ehkä elää rennommin..
Pitääkö aina ajatella muita.. Tähän asti olen huolehtinut lapsista, hoitanut ja saattanut vanhempani hautaan ja olen jopa isoäidistänikin huolehtinut ja myös mieheni, kun sairastui olin hoitamassa asioita ja viemäässä eteenpäin ja kiitokseksi sain vieraissa käynnit..
Sitten mietin myös, että jos sairastun, kun on ollut niin rankkoja aikoja, sressi kun aiheuttaa monenlaista, vuokralla olo olisi helpompaa sellaisessa tapauksessa..
Ei ole kuulkaa elämä helppoa......
Vastaukset 21
Vanhimmat
Elä itsellesi. Mitä jaskaa kannattaa miettiä perintöjä, jos kerran olet lapsesi kunnialla aikuisiksi kasvattanut.
Elä ja iloitse oman halusi mukaan, ei sinua kukaan muukaan sen enempää kunnioita.
Vuokralle, ainakin aluksi.. siinä ehtii miettiä, millasta se asumismuoto on, ja jos vaikka päättää omankin hankkia, että millasen haluaa.
Vähän eri syistä itsellä ollu saman kaltainen tilanne, talosta sain osani kyllä. Vuokralla en asunut pitkään, mutta jälkikäteen käyny mielessä, miksi en.
Minä valitsin omistusasunnon. Ero kuukausierässä ei ole kovin suuri, mutta (ja varsinkin jos lapsia mietit) kun ostat oman, se on sijoitus. Vuokra taas menee toisen taskuun.
Mullakin on velkaa niin paljon että en taida ehtiä maksaa pois. Mutta siinä vaiheessa kun myynti tule ajankohtaiseksi, saa maksettua velan pois ja loput jää sitten joko lapsille tai sitten mulle palvelutaloa varten.
Tsemppiä! Ero on rankka kokemus, kaikki päätökset mitä ei vaan jaksais tehdä surun ja riitojen keskellä. Mutta kun pääset sinne omaan soppeen ja saat sen oman ovesi kiinni takanasi, niin voit huokaista. Oli se oma ovi sitten vuokrattu tai ostettu.
Ehkä omistusasunto on ikäisellesi parempi vaihtoehto, vuokrapaikat ovat kehnommassa kunnossa ja kalliita.
Me pankkiisi ja keskustele sinulle sopiva lainanmaksutapa, lainoja on myös hyvin erilaisiin elämäntilanteisiin sopivia.
Mutta ole tarkkana asunnon hankinnassa ja ota selvää, mitä remonttteja on tehty, ellei ole ihan uusi asunto, sillä et tarvitse putkiremppoja tai muitakaan talon peruskorjausten kuluja lisäämään kulujasi.
Osta siis jo kunnostettu asunto, jossa on tehty nämä isot remontit jos vanha talo. Tai sitten ihan uusi, senkin olet ansainnut.
Yksin asuminen ja eläminen on kallista. Jos sinulla on tarpeeksi säästöjä eikä laina vie taloutta kuralle, oma asunto on harkinnanarvoinen vaihtoehto. Jos taas joudut lainan vuoksi pihistelemään, ei kannata enää omaa hankkia. Rahat on sinun elämääsi tarkoitettu, ei niitä lasten perinnöksi kannata jättää, jos oma elämä on penninvenytystä. Lapset luovat oman elämänsä, ties kuinka rikkaita heistä tulee ennen kuolemaansa.
marghetta
Kovinpa on heppoiset ohjeet sinulle, koska kukaan ei kysynyt, missä päin asut?
Itse muutin (63-v) pääkaupunkiseudulta pieneen taajamaan, rivitaloon, joka on ns. vanhustentalo. Kriteeri oli, että ei kerrostalo, koska tämä muistuttaa omakotitaloa.
Palvelut on lähellä ja tarvittaessa, tulevaisuudessa, toimii ruokahuolto, lääkäripalvelut ja kotikäynnit.
Tietenkin vuokra 260,-€/kk oli minulle sopiva.
Muuttoni syy ei ollut mieheni pettämiset, koska niitä oli koko avioliittomme ajan ja olin niihin sopeutunut.
Tuo sanontasi, että "omat kamat mukaan" kuulostaa minulta. Minäkin pakkasin autoni ja lähdin. Perinnönjako saa odottaa meidän kuolemaa. Kumpikaan ei ole myös halunut erota, joten aviossa ollaan ja nyt jouluna tuleekin se 50-v hääpäivä.
Tule tänne maalle omakotitaloon emännäksi, ei tarvitse etsiä asuntoa, ja jos ei miellytä asua kanssani, niin voi lähteä ihan vapaasti muualle asumaan ilman mitään turhia selittelyjä.
Kiitos vain, mut kyllä mulle nyt riitti miehet... ja kyllä tämä länsi-suomi menee maaseudustakin, ei vielä mitään valtaisan suurta meininkiä..
Paljon on mietittävää, enkä tee mitään hätäistä ratkaisua, tuo ukkohan kuvittelee etten mihinkään lähde edes. Ja toki katuu tekojaan, mut kun on luotto mennyt...
Kun on jo ikää, niin harkitsee asiat tarkemmin ja punnitsee asioita.
Ja sitten kun on pikkuisen kranttu asunnon suhteen, en haluaisi mitään johon pitää remonttia tehdä eli uudempi ja sit se on taas kalliimpi, että juu-u. Mut kun katsoo yleensä asioita ja tapahtumia taakse päin, niin asiat on aina järjestyneet tavalla tai toisella ja kaikella on tarkoituksensa, et eiköhän tässäkin tapauksessa.
Asuisin mielelläni tässä, mut kun on paha olla.
Hyvät neuvot..Ei niitä ole olemassakaan. Kuullostaa siltä että nyt on pettäminen vienyt pohjan suhteelta ja aiot toimia heti.
Mun mielestä on ihan sama omistaako osakkeen vai asuuko vuokralla..
Omistus asunnon kulut on tietysti kalliimmat jos laskee korot lainalle ja riippuen yhtiö vastikkeesta..Ainakin minun laskuopin mukaan omistaminen tulee huomattavasti kalliimmaksi,eikä viimeisessä takissa ole taskuja..
Vielä yksi pointti vuokra-asunnon puolesta on se että pääsee kuukaudessa ei osoitteeseen jos niin tahtoo tai sattuu saamaan häirikkö naapurin.
Meidän ikäisten kannattaa ajatella jo tulevaa..Siis helppoa asumista,sellaista että ei ole pakko puurtaa lumitöiden tai nurmikon kimpussa..
Vaikka et valinnut itse tietäsi,Voimia!
Koska täällä epäillään mun sanoja näköjään, käyn perustelemassa.
Vielä keväällä asuin 87 m2 rivitalossa, kulut vastike laina (sis. korot) 900,-/kk. Googletin äsken saman samankokoisen rivarin samalla alueella, rivitalo 80 m2 on 990,-/kk. Kerrostalo 75,5 m2 850,-/kk.
No, se siitä. Kuitenkin, lukien sun vastausta täällä, tulin toisiin ajatuksiin.
Ero ei ole helppo juttu. Ja jos teillä on lapsia se koskee myös heitä. Älä tee mitään päätöstä kun elämä näyttää synkimmältä, vaan odota vähän aikaa. Mene vaikka vähäksi aikaa vuokralle ja mieti, mutta jos teillä oli muuten hyvä liitto, tai vähintäänkin ok, niin menkää mielummin parisuhdeterapiaan. Jos tämä vaan oli tippa joka täytti astian, niin asia on tietty eri.
En tee mitään äkkipäätöksiä.. Olen tätä märehtinyt helmikuusta asti..
Liitto on ok, mut tietty näyttää joku olevan pieles, kun maksullisilla on pitänyt käydä ja eka kerta 12v sitten ja siitä 3v välein, siis näin hän kertoi, totuus voi toinen..
Nyt vasta helmikuulla selvis mulle asia, et luottamus on mennyt eikä takaisin kovin helpolla tuu...
Mut kyllä mä sitä vuokra-asuntoa olen aluksi ajatellut näin aluksi, jos tästä lähden, hemmetti mikä homma vaikkei tarvi tehdä mitään ns "jakoja"..
Mut ei sitä olisi uskonut, että tälläinen tulee vielä vastaan...
Ei liitossa itsessään tarvi välttämättä olla mikään pielessä. Joillekkin ei vain mikään riitä. Tsemppiä ja voimia sinulle. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu..
Anna käydä vieraissa, mitä tuosta välittää, käskee ukon käydä vaan sen jälkeen sukupuolitauti testeissä.
Onhan niitä sitten vielä asumisoikeusasuntojakin, pienellä rahalla pääsee kiinni niihin. Kustannustaso on suunnilleen kuin vuokralla mutta ei tarvitse pelätä irtisanomista ja rahansa saa takaisin jos päättää itse muuttaa muualle.
Irrottaudu normaalikuvioista joksikin aikaa ja katsele sen jälkeen tilannetta. Vuokra-asunto on hyvä siksi, jos maisema ei miellytä niin maisemanvaihto on helpompaa, kun ei tarvitse pohdiskella asunnon myymistä.
Elämä ei todellakaan ole helppoa jos on tehnyt vääriä valintoja elämänsä varrella.
Kai sinulla on joku ystävätär, jonka kanssa voit tehdä lomamatkan ja unohdat hetkeksi kaikki muut ja kaikki ne asiat, joilla muutoin vaivaat mieltäsi. Lepäät kunnolla ja suunnittelet levättyäsi, mitä teet.
Kirjoitin jo kerran kommentin, minne lie hävinnyt bittiavaruuteen...
Siis mun mielestä vuokralle. Mitään kämppää ei voi hautaansa ottaa ja säästyypähän kakarat perintöriidoilta. Lisäksi itellä kivempaa, kun mahdollisuus vaihtaa asuntoa tarpeisiin sopivammaksi helpommin.
Ite olen kahden omistusasunnon loukussa. Mitäpä tässä, ei velkoja ja asuminen edullista. Typerintä asiassa, kumpikin kämppä idioottimaisissa paikoissa. Ei olleet alunperin, mutta ympäristössä voi tapahtua muutoksia, eikä ne aina ole hyviä. Nyt ilona iso lauma idioottimaisia naapureita, joita ilmeisimmin on pakko katella lopun ikänsä.
Näihin perheen sisäisiin asioihin en puutu, ne on teidän keskenäisiä asioita. Vaan, jos olisitte vuokralla, eroon meneminen olisi helpompaa. Ja tosiaan tuo kakara-asia. Ne kyttää vain perintöjä, mitä iloa kenellekään sellaisesta lienee, en tajua. Hanki vuokrakämppä, se mun periaatemielipide.
Ite meinaan aikanaan lyödä kämpät lihoiksi ja muuttaa vuokralle ja elell varakkaana miehenä lopun ikäni, mieluusti yhdessä vaimon kanssa. Meillä ei ole tollasia ongelmia, kuin kerroit itelläsi olevan. Mutta se on selkeää, ei loppuikäänsä kuitenkaan voi omistusasunnossa asua kuitenkaan.
Se on vähähän niinkuin säästäpossumeininkiä, asua omistusasunnossa. Niitten arvot romahtamassa, että eipä sijoituksenakaan häävi idea. Suomessa40% huusholleista sinkuilla. Perinteisiä lapsiperheitä vain pieni vähemmistö huusholleista. Mitä isompi asunto sulla, sen hankalampi myydä tulevaisuudessa.
Tästä asiasta riittää jaarittelemista, vaikka kuinka pitkästi.Mutta ihmisen pitää ajatella omaakin elämäänsä, muiltakin kanteilta, kuin pelkän rahan näkökohdasta. Ja mulla vankka mielipide, asunto on asunto, ei mikään sijoituskohde monellakaan. Meitsi voi kyllä vanhemmiten muuttaa vaikka igluun asumaan. Jos se silloin tuntuu asiallisesta toiminnalta.
=DW=
Kiitos paljon kirjoituksestasi ja sain myös vahvistusta omalle ajatukselleni, että vuokra-asunto ja sitten voin tosiaan vaikka reissata..
Lapsilleni voin vaikka antaa rahaa tai ostaa jotain mitä ne tarvitsevat, ei niiden tarvi sitten kinata perunkirjoituksessa....
Tuolla voi verrata eri alueiden myynti ja vuokrahintoja, kirjoita joku osoite ja siirry sitten välilehdelle 'Hintatiedot': https://www.jokapaikka.fi
Riippuu varmaan siitä missä asut ja minne haluat muuttaa.
Täällä etelässäpäin vuokra minullakin on kova tuollaiset hieman alle 800 kuussa eli 9600 vuodessa menee vuokraan.... että siitä on sitten hyvä miettiä vaihtoehtoja jos niitä on.
Minä ehdottaisin omaa asuntoa. Vaikka maksat lainaa jää asumiskustannukset kuukaudessa samoihin kuin vuokralla.
Jätä rahaa myös rillutteluun, ota vaikka enemmän velkaa.
Osta asunto sellaiselta paikalta että menee kaupaksi jos muutat mieltäsi.