Tuttava piirissäni on elää vahva ajatus siitä ettei tosi-tolkienisti ylistä mitään muuta teosta.
Onko pyhäinhäväistystä lukea muuta kirjallisuutta kuin fantasiaa? Sitä kun saa kommenttia, et "sä et oo aito fani.."
Olen oman kokemuksen pohjalta todennut, että useat tolkieNISTIt omaavat melkoisen jopa syrjivän asenteen toisia ihmisiä kohtaan. Arvoni mitataan nippelitiedon määrällä ja montako kertaa vuodessa luen Tolkienin teokset.
Nykyään pidän omana tietonani, että pidän kirjailian teoksista ja rikkurina luen myös dekkareita, novelleja ja sanomalehtiä!
Onko pyhäinhäväistystä lukea muuta kirjallisuutta kuin fantasiaa? Sitä kun saa kommenttia, et "sä et oo aito fani.."
Olen oman kokemuksen pohjalta todennut, että useat tolkieNISTIt omaavat melkoisen jopa syrjivän asenteen toisia ihmisiä kohtaan. Arvoni mitataan nippelitiedon määrällä ja montako kertaa vuodessa luen Tolkienin teokset.
Nykyään pidän omana tietonani, että pidän kirjailian teoksista ja rikkurina luen myös dekkareita, novelleja ja sanomalehtiä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eeh tuota, minkähän ikäisiä nämä ystäväsi ovat? Kuulostaa aika lapselliselta puuhalta :)
Nippelitieto on hauskaa, mutta ainakin minusta eräs Tolkienin parhaita puolia on ollut se, että hän sai minut innostumaan lukemisesta ylipäätään todenteolla. Olinhan minä istunut nenä kirjassa siitä asti, kun lukemaan opin, mutta ennen kuin luin Tarun Sormusten Herrasta en ollut tajunnut, että maailmassa on kirjoja, joissa on enemmän sisältöä kuin Viisikoissa ja Neiti Etsivissä :D
Luen itseni tosi-tolkienistien hieman höyrähtäneeseen klaaniin (kuljeskelen kaduilla toisinaan viitassa, olen syönyt ravintoloissa haltiakorvat päässä, pitänyt päiväkirjaa tengwarilla ja osallistunut kansainväliseen Tolkien-tapaamiseen Atlantin tuolla puolen ja vaihtanut netissä lembas-reseptejä sun muuta sinänsä pöljää, mutta eittämättömän hauskaa...).
Tästä huolimatta luen toki paljon muutakin. Taru Sormusten Herrasta on kyllä edelleen paras lukemani kirja, mutta suosikkilistalla ovat myös esim Milan Kunnderan Pila, Orhan Pamukin Nimeni on Punainen, Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Richard Adamsin Ruohometsän kansa, Hari Kunzrun The Impressionist, Anton Tsehovin novellit, James Herriotin eläinlääkäritarinat, R.L. Stevensonin Jekyll ja Hyde, Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinat, Tove Janssonin Muumi-kirjat, Giovanni Guareschin Isä Camillo -sarja, Umberto Econ Ruusun nimi, Kenneth Grahamin Wind in the Willows, Roald Dahlin Kuka pelkää noitia, Isac B. Singerin Lublinin taikuri, Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, John Irvingin Oman elämänsä sankari, F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu, Rudyar Kiplingin Viidakkokirja, Hermann Hessen Narkissos ja Kultasuu ja Jane Goodallin Ystäväni simpanssit vain mainitakseni joitakin keskenään hyvinkin erilaisia, mutta omalla tavallaan aivan loistavia kirjoja. Plus lisäksi tietysti kaikki se "non-Tolkien" -fantasia, mitä on tullut luettua :) Älä nyt ihmeessä jämähdä yhteen asiaan vaikka ystäväsi niin tekisivät, maailmassa on niin paljon muitakin hyviä kirjoja! Ja joo, luen myös sanomalehtiä ja jopa (hui hirveää...) aikakauslehtiä ja sarjakuvia.
Heh...
Valitse tuttavasi paremmin :-)) Ai, mutta tämä oli taas sitä syrjivää asennetta. Sori...
Turha kai sanoakaan, että Tolkienin tekstiä osaa arvostaa vasta, kun on lukenut _paljon_ muitakin kirjoja.
Ihmisen tekstinhahmotuskyky, puhumattakaan tekstin ja kerronnan ymmärtämisestä ja nauttimisesta kehittyy hiljalleen. Jotta mestariteoksen tunnistaa, täytyy olla vähän taustaa, nääs...
Niin, siis kirjailia tarkoittaa varmaankin kirjailijaa. Ero on vähän sama kuin haltialla ja haltijalla. Toinen niistä on satuolento...
Valitettavasti tuo "prowo" ei ole suomen kieltä, eikä liioin provo, ihan tavallisella ve:llä, tiedäthän.
Mitä "provoa" tuossa viestissä sinusta sitten oli? Et taida olla kovin hyvä tekemään havaintoja, et? Vai etkö todella ole huomannut tämän tolkien-palstan ilmapiiriä? Et näköjään. Voin kertoa sinulle nyt tässä pikku salaisuuden; tämä koko palsta on tuollaista asennetta täynnä. Provahan muuten tulee sanasta provosoida, ärsytttää, eli silloin minä muunmuassa lokeroisin tuon sinunkin viestisi mappiin häiriköintiviestit (provot, jos nyt käytettään tällaista väännettyä sivistyssanaa), mutta sehän on ihan ihmisestä kiinni, mitkä viestit ovat turhia/häirikköjä.
Tuo haltia/haltija on ihan suomennos asia. Jos olisi alunperin päätetty, että keskimaan ihmiset ovat haltijoita, niin tuskin sinäkään täällä äkseeraisit kyseisestä asiasta. Tuskin minäkään silloin.
Arvostus ei ole kiinni siitä, paljonko on lukenut, jos sitä tarkoitit.
Älkää nyt riehuko... Tuosta kirjoituserosta: Käsittääkseni ero perustuu siihen, että suomen kielessä on vanhastaan ollut sana haltija, joka tarkoittaa siis omistajaa, henkilöä, jolla on jotakin hallussaan. Sen lisäksi sanalla on tarkoitetu vanhassa kansanuskossa esiintynyttä uskomusolentoa. Jokaisella ihmisellä, talolla, tärkeällä paikalla yms. on uskottu olevan oma haltija, jonka voi nähdä tietyissä tilanteissa ihmisenä, varjona, haamun tapaisena olentona, tonttuna tai eläinhahmossa (uskomukset vaihtelevat eri puolilla Suomea), ja jonka hyväntahtoisuus vaikuttaa ratkaisevasti esim ihmisen terveyteen tai tilan menestykseen. Fantasiakirjallisuudessa kijoitetaan haltia, jotta kaikille olisi selvää, ettei näillä haltiolla ole mitään tekemistä omistamisen kanssa.