Se ahdistaa, se kiehtoo. Se kuvottaa, se kuohahduttaa. Kerronnan moraalisen tason tarkastelua.
Väkivaltaviihde on jostain syystä huvittanut ihmisiä jo ennen Rooman colosseumin rakentamista. Mutta onko se roskaväen viihdettä? Pitäisikö sillä olla sijaa nykymaailmassa? Onko siinä yhtään mitään hyvää vai lisääkö se vain maailman tuskaa ja kärsimystä? Yksikin tappo tai raiskaus on todellisuudessa liikaa, joten eikö asian viihteellistäminen (asiasta kerrotaan vain koska se on jännää) ole väärin? Entä miten asian kokevat ne, jotka ovat joutuneet itse rikoksen tai sodan uhreiksi?
Väkivaltaviihde on jostain syystä huvittanut ihmisiä jo ennen Rooman colosseumin rakentamista. Mutta onko se roskaväen viihdettä? Pitäisikö sillä olla sijaa nykymaailmassa? Onko siinä yhtään mitään hyvää vai lisääkö se vain maailman tuskaa ja kärsimystä? Yksikin tappo tai raiskaus on todellisuudessa liikaa, joten eikö asian viihteellistäminen (asiasta kerrotaan vain koska se on jännää) ole väärin? Entä miten asian kokevat ne, jotka ovat joutuneet itse rikoksen tai sodan uhreiksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Maailmankaikkeus on ainetta, tuska ja kärsimys sähkökemiaa. Väkivaltaviihde tuo tekijöilleen rahaa, joten sen tekeminen on oikein.
Esimerkiksi kiduttajan tai pyövelin ammatti voi periaatteessa olla ihan laillinen ja kunnioitettava ammatti, tosin ei Suomessa.
Väärää on vain se, mikä on laitonta ja josta on riski jäädä kiinni.
Paha saa palkkansa?
Joteskii väkivalta soppii paremminkii elokuvviin, ei kirjallisuutteen. Ahistava se Puhistuskii.
Putinin nuorethan jo polttelivat kirjarovioita kymmenkunta vuotta sitten. Sinne menivät länsimaiset dekkarit, seksi ja jännitys. Ehkä he ajattelivat, että kotimaassa saa sitä lajia saa riittämiin? Tuliko maailma paremmaksi kirjoja kieltämällä?
Kirjojen kieltämisessä ja paheksumisessa on kyse siitä, että halutaan hallita muita ja asetutaan ylimmäksi tietäjäksi ja makutuomariksi. Kirjallisuus on siinä vain sijaiskärsijä ja sivuhenkilö.
Väkivaltaviihde tuo jännitystä elämään ja auttaa käsittelemään pelkoja. Ehkä se auttaa myös varautumaan pahoihin tilanteisiin? Minusta "väkivaltaviihdettä" on monenlaista: on sellaista, jossa väkivalta on itseisarvo ja sellaista jossa sillä on on oikeasti draamallinen merkitys tarinassa.
Ennen vanhaan tarinassa oli myös sellainen opettava puoli, että pahojen tekojen seuraamukset tuotiin vankasti esiin. Ehkä tämä jälkimmäinen on myös nykylukijan kannalta tärkeä pointti.
Väkivaltaa on. Pitäisikö siitä vaieta?
Etenkin jos kirja sijoittuu johonkin aikaan ennen 1800-lukua, tai on teknologialtaan sellaista, niin väkivalta kuuluu yleensä olennaisesti asiaan, tai ainakin osaksi. Vai pystyisitkö mukamas kirjoittamaan keskiajalle sijoittuvan kirjan jossa ei ole väkivaltaa?
Econ Ruusun nimessä ei taida olla kuin pari murhaa ja roviolla poltto. Olisiko jotain historiallisia rakkausromaaneja, joissa harrastetaan vain henkistä väkivaltaa?
Niin...no, olenpa tätä jollain tapaa käynyt itsekin läpi mielessäni. Miettinyt miksi kirjoitan niin kauheita juttuja ja miksi luen sellaisia. Minä näen painajaisia ja kaikki juttujeni aiheet ovat saaneet alkunsa jostain kammottavasta unesta jota olen jäänyt miettimään. Kun en kirjoita näen painajaisia, kun kirjoitan en näe näitä unia. Kirjoittaminen on jonkinlainen tapani purkaa ja käsitellä asioita, en tiedä mistä unet kumpuavat, mutta ne haluavat päätyä paperille. Kirjoitin vastikään romaanin, joka sisältää väkivaltaa ja se on ehkä ahdistavaa luettavaa. Se sisältää kuitenkin pinanna alla väkevän sanoman, jonka haluan sanoa. Aloitin vastikää uuden teoksen työstämisen josta tulee yliluonnollinen kauhukertomus. Se tulee sisältämään myös väkivaltaa. Siinä tulee olemaan vielä voimakkaampi nyky yhteiskuntaa kritisoiva sanoma kuin esikoisessani. Näen väkivallan käytön aiheellisena, koska haluan herätellä ihmisiä. Se ei onnistu kuin kärjistämällä ja viemällä äärimmäisyyteen. Hyssyttelemällä kukkahattu päässä ei saada mitään aikaan. Väkivalta on karua todellisuutta ja äärimmäinen tehokeino kirjallisuudessa ja elokuvissa.
Luin juuri Stephen Kingin Pimeä yö tähdetön taivas teoksen, jonka loppusanoissa King kertoi, että juttuja on ollut paikoittain jopa vaikea kirjoittaa. Minuakin on ahdistanut välillä kirjoittamani asiat, mutta olen kokenut sen tarpeelliseksi. Kingin teoksessa esimerkiksi on Iso kuski niminen tarina, jossa nainen tulee raiskatuksi ja melkein tapetuksi. Nainen tappaa itse raiskaajansa. Naiset kokevat tämän kaltaista väkivaltaa ja kuten jutussa puidaan rangaistukset ovat mitättömän pienet ja päätyvät kärjille harvoin. Se on mielestäni puhutteleva tarina eikä tyhjää provosointia.
Niin? Mitäs väliä sillä on itse asiassa mistä kirjoittaa. Kokonaisuus ratkaisee onko se teos kiinnostava. Joten en näe ongelmaa väkivaltaviihteen kirjoittamisessa, paitsi jos se on ihan hirveän huonoa ja kirjoittaminenhan voi olla ok vaikkei kukaan haluaisi lukea.