Ajattelin nyt kirjoittaa tännekin, josko saisi apua ja neuvoja ehkä samaa läpikäyneiltä...
7-vuotias poikani saa ristiriitatilanteissa aina valtavia raivokohtauksia, jolloin lyö ja potkii. Aiheeksi riittää pelkästään se että takki pitäisi pukea päälle, huone siivota, kiellän tekemästä jotain tai pyydän tekemään jotain, mitä ei tahdo tehdä.
lapsi myös uhkailee sanallisesti. Viimeksi huusi että hän aikoo tappaa minut.
Olen kokeillut kaikkea mahdollista. Pitänyt kiinni, antanut sanktioita ja jäähyjä. Keskustellut asioista. Mikään ei tunnu auttavan. Kotona saan vielä tilanteen jotenkin hallintaan, selättämällä hänet lattiaan ja laittamalla sitten omaan huoneeseensa rauhoittumaan, mutta miten toimia kun
raivokohtaus voi iskeä, bussissa, kaupungissa tai puistossa.. Olen kantanut/raahannut hänet puistosta ja esim. kaupasta kotiin huutavana potkivana ja lyövänä.. Tämä alkaa olla jo fyysisesti minulle haaste, sillä ekaluokkallainen ei ole enää pikkulapsi jonka nappaa kainaloon ja jos matka on ollut pitkä olen minäkin täysin henkisesti ja fyysisesti uuvuksiisa sekä myös mustelmilla kun päästään kotiin asti. Raivokohtauksen saadessaan, poikani ei välit mistään uhkailuista, taikka sanktioista. kaikuvat kuuroille korville.
En enää tiedä mitä teen..
Perheneuvolaankin olen pyytänyt aikaa, mutta jonot ovat pitkät ja tämän äidin voimat vähissä...
7-vuotiaani lyö ja uhkailee
43
4161
Vastaukset
- täti.
Laitoshoitoon.
- Raisonkaupungin
"lastensuojeluviranomaiset" hoitoon:))
- alkup.
Ompa kyllä ala-arvoisia vastauksia. Ei, en laita lastani laitokseen. Hän ei sinne kuulu. Hänellä on vaikeuksia käsitellä tunteiitaan ja yritän auttaa siinä parhaani mukaan. Jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, voi muuten olla myös hiljaa..
- oletkohanyrittänyt
yritäppäs lastesi yhteishuoltoa, lapsesi asumista vuoroviikoin, myös isällä ilman sitä elatusapua
maksaessasi isälle puolet lapsilisästä:))
- Tohtorin neuvo
Rouva hyvä, olet kasvatuksessa 7 vuotta myöhässä.
- Jäähy traumatisoi la
Jäähylle laittaminen on traumatisoinut lasta. Pieni lapsi kokee jäähyn aina hylkäämisenä. Pieni lapsi ei ymmärrä, miksi rakastava äiti hylkää lapsen nurkkaan itkemään. Se on pahinta ja sadistisinta mielivaltaa pientä lasta kohtaan. Jäähylle hylkäämisestä jää lapselle arvoton ja rakkaudeton olo, joka jää pysyvästi alitajuntaan ja joka voi aikuisena näyttäytyä masennuksena ja syömishäiriöinä.
En suosittele yhdellekään alle kouluikäiselle lapselle jäähyn käyttöä rangaistuksena. Kouluiästä eteen päin sen käyttö voi olla perusteltua edellyttäen, että lapsen ja vanhemman välille on muodostunut perusterve kiintymyssuhde. Kouluikäisen lapsen voi määrätä nurkkaan istumaan. Lapsi kokee sen nöyryyttävänä mutta tietää ansainneensa sen. Hän tietää, että ei ole menettänyt vanhemman rakkautta vaan jäähy on rangaistus huonosta käytöksestä- pieni lapsi ei ymmärrä sitä.- Näin son
No höpö höpö. Juuri tämä rajojen asettamatta jättäminen traumatisoi.
Ja nämä tunnevammaset ovat riesana kouluissa, koska siellähän käsketään tehdä yhtä sun toista, mikä ei lasta välttämättä miellytä. Ja koulussa on muitakin lapsia, jotka täytyy ottaa huomioon. - Jäähy traumatisoi la
Näin son kirjoitti:
No höpö höpö. Juuri tämä rajojen asettamatta jättäminen traumatisoi.
Ja nämä tunnevammaset ovat riesana kouluissa, koska siellähän käsketään tehdä yhtä sun toista, mikä ei lasta välttämättä miellytä. Ja koulussa on muitakin lapsia, jotka täytyy ottaa huomioon.Olenko jossain viestissäni kirjoittanut, että lapselle ei saa asettaa rajoja? Missä on ihmisten sisälukutaito?
Kirjoitin nimenomaan, että kouluiästä lähtien jäähyn käyttö voi olla perusteltua.
Pienen lapsen hylkääminen (jäähylle) ei sen sijaan ole aikuismaista käytöstä. Psykologisissa tutkimuksissa sen on osoitettu aiheuttavan lapsille mm. aggressiivisuutta.
Aloittaja kertoo, että on antanut lapselleen jäähyjä, eristänyt tätä omaan huoneeseensa, selättänyt lasta maahan ja antanut tälle vielä muitakin sanktioita. Ikävä tuomita täällä netissä ketään, mutta en yhtään ihmettele, että lapsesta on tullut aggressiivinen.- niin minustakin olisi varmaan tullut, jos minua olisi kasvatettu tuolla tavalla.
Minun äitini ei laittanut minua koskaan jäähylle tai selättänyt lattialle- sen sijaan äiti piti minua aina paljon sylissä, matkustelimme ja retkeilimme paljon.
Pienelle lapselle tulee opettaa rajat rakastavalla ja lempeällä tavalla. Lapsen hylkääminen jäähypenkille itkemään on sen sijaan sadistista, raukkamaista käytöstä pientä, avutonta lasta kohtaan. Lapsen traumatisoituminen voi näyttäytyä vasta aikuisena masennuksena, itsetunto-ongelmina jne. - Kakarat kuriin
Jäähy traumatisoi la kirjoitti:
Olenko jossain viestissäni kirjoittanut, että lapselle ei saa asettaa rajoja? Missä on ihmisten sisälukutaito?
Kirjoitin nimenomaan, että kouluiästä lähtien jäähyn käyttö voi olla perusteltua.
Pienen lapsen hylkääminen (jäähylle) ei sen sijaan ole aikuismaista käytöstä. Psykologisissa tutkimuksissa sen on osoitettu aiheuttavan lapsille mm. aggressiivisuutta.
Aloittaja kertoo, että on antanut lapselleen jäähyjä, eristänyt tätä omaan huoneeseensa, selättänyt lasta maahan ja antanut tälle vielä muitakin sanktioita. Ikävä tuomita täällä netissä ketään, mutta en yhtään ihmettele, että lapsesta on tullut aggressiivinen.- niin minustakin olisi varmaan tullut, jos minua olisi kasvatettu tuolla tavalla.
Minun äitini ei laittanut minua koskaan jäähylle tai selättänyt lattialle- sen sijaan äiti piti minua aina paljon sylissä, matkustelimme ja retkeilimme paljon.
Pienelle lapselle tulee opettaa rajat rakastavalla ja lempeällä tavalla. Lapsen hylkääminen jäähypenkille itkemään on sen sijaan sadistista, raukkamaista käytöstä pientä, avutonta lasta kohtaan. Lapsen traumatisoituminen voi näyttäytyä vasta aikuisena masennuksena, itsetunto-ongelmina jne.Mistäpä nykykakarat ei saisi traumoja? Kaikki pitää nykyään olla niin lapsiystävällistä: ei saa käyttää fyysistä kuritusta, ei saa huutaa, lastenohjelmat tehdään liian pehmoiksi, pitäisi antaa toteuttaa itseään varastelun, rikkomisen ja eläinten tappamisen muodossa., vttuillaan ihmisille jos sattuvat sanomaan poikkipuolisen sanan jne. Nykykakarat on häiriintyneitä. Ellei saada uutta iPhonea rikotun tilalle, haistatellaan vanhemmille. On se saaatana ettei aikuinen ihminen saa LASTA kuriin!
- kuria kuria
Kakarat kuriin kirjoitti:
Mistäpä nykykakarat ei saisi traumoja? Kaikki pitää nykyään olla niin lapsiystävällistä: ei saa käyttää fyysistä kuritusta, ei saa huutaa, lastenohjelmat tehdään liian pehmoiksi, pitäisi antaa toteuttaa itseään varastelun, rikkomisen ja eläinten tappamisen muodossa., vttuillaan ihmisille jos sattuvat sanomaan poikkipuolisen sanan jne. Nykykakarat on häiriintyneitä. Ellei saada uutta iPhonea rikotun tilalle, haistatellaan vanhemmille. On se saaatana ettei aikuinen ihminen saa LASTA kuriin!
Juuri näin! Nämä saamarin "puhumalla nätisti lapsi ymmärtää" hyysärit ovat aivan hukassa, kyllä lasta pitää tarpeen vaatiessa hieman fyysisestikin kurittaa. Ei tietenkään saa hakata, mutta ei pieni luunappi kenellekään traumoja aiheuta!Jäähylle vaan, oppivat olemaan ihmisiksi. Mistä näitä saamarin pullamössöhyysäreitä riittää?
- alkup.
En ole laittanut lasta jäähylle, kuin vasta nyt viimeisen puoli vuotta. Aiemmin ei ole ollut tarvetta ja nämä väkivalta ongelmat ovat alkaneet vasta nyt. On meillä ollut riitoja aiemminkin, mutta ei näin rajuja. Poikani on aina ollut hyvin itsepäinen, mutta aina ennen on saatu asiat sovittua puhumalla ja tietyt sanktiot ovat riittäneet.
Joten ei, lapseni ei ole voinut traumatisoituameillä jäähyistä. isällään on tosin paljon tiukempi kuri. - alkup.
Jäähy traumatisoi la kirjoitti:
Olenko jossain viestissäni kirjoittanut, että lapselle ei saa asettaa rajoja? Missä on ihmisten sisälukutaito?
Kirjoitin nimenomaan, että kouluiästä lähtien jäähyn käyttö voi olla perusteltua.
Pienen lapsen hylkääminen (jäähylle) ei sen sijaan ole aikuismaista käytöstä. Psykologisissa tutkimuksissa sen on osoitettu aiheuttavan lapsille mm. aggressiivisuutta.
Aloittaja kertoo, että on antanut lapselleen jäähyjä, eristänyt tätä omaan huoneeseensa, selättänyt lasta maahan ja antanut tälle vielä muitakin sanktioita. Ikävä tuomita täällä netissä ketään, mutta en yhtään ihmettele, että lapsesta on tullut aggressiivinen.- niin minustakin olisi varmaan tullut, jos minua olisi kasvatettu tuolla tavalla.
Minun äitini ei laittanut minua koskaan jäähylle tai selättänyt lattialle- sen sijaan äiti piti minua aina paljon sylissä, matkustelimme ja retkeilimme paljon.
Pienelle lapselle tulee opettaa rajat rakastavalla ja lempeällä tavalla. Lapsen hylkääminen jäähypenkille itkemään on sen sijaan sadistista, raukkamaista käytöstä pientä, avutonta lasta kohtaan. Lapsen traumatisoituminen voi näyttäytyä vasta aikuisena masennuksena, itsetunto-ongelmina jne.Tosiaan olen antanut jäähyjä vasta nyt viimeisen puoli vuotta, kun aiemmin ei ole ollut tarvetta. Ja lapsi on pakko selättää tai ottaa kiinni, silloin kun tämä yrittää vahingoittaa itseään tai muita. Enhän voi antaa lapsen potkia ja lyödä minua tai ketään muutakaan. Agressio ei siis ole seuraus sanktioista vaan päinvastoin.
Jos sinä olisit lapsena hakannut äitiäsi tai muita, olisi hänkin varmasti pysäyttänyt sinut, niinkuin kuka tahansa järkevä ja vastuullinen vanhempi tekisi, eikö?
Ei se tarkoita etten rakastaisi lastani, tai pitäisi sylissä ja tekisi kaikkea mukavaakin. Rajat ovat rakkautta. - Jäähy traumatisoi la
alkup. kirjoitti:
En ole laittanut lasta jäähylle, kuin vasta nyt viimeisen puoli vuotta. Aiemmin ei ole ollut tarvetta ja nämä väkivalta ongelmat ovat alkaneet vasta nyt. On meillä ollut riitoja aiemminkin, mutta ei näin rajuja. Poikani on aina ollut hyvin itsepäinen, mutta aina ennen on saatu asiat sovittua puhumalla ja tietyt sanktiot ovat riittäneet.
Joten ei, lapseni ei ole voinut traumatisoituameillä jäähyistä. isällään on tosin paljon tiukempi kuri.Olen pahoillani parista edellä olevasta kommentistani. Kirjoitin ne kovalla kiireellä ja ne ovat ehkä turhan jyrkkiä. Vastustan kuitenkin jäähyrangaistuksia kiivaasti!
Kirjoituksistasi minulle tulee kuitenkin tunne, että teillä rangaistukset ja sanktiot ovat aika keskeisellä sijalla kasvatuksessasi. Voisiko rangaistuksia vähentää ja vaikka alkaa palkita poikaa hyvästä käytöksestä? Voisiko ajatukset kääntää pois rangaistuksista ja tehdä pojan kanssa jotain kivaa- kuten metsässä kävelyä-siellä poika voisi purkaa ylimääräistä energiaansa eikä paikatkaan säry yhtä helposti kuin supermarketissa.
Kirjoitit myös, että painit 7-vuotiaan pojan kanssa. Itse en lähtisi noin ison pojan kanssa enää painimaan. 2-3-vuotias lapsi on ihan eri asia. Sellaiselle voi joskus joutua pukemaan vaikka väkisin vaatteet päälle. Mielestäni 7-vuotiaan kanssa pitäisi toimia pelkästään keskustelulinjala. Oma mielipiteeni on, että häviät aina pojalle psyykkisellä taholla, kun alat pojan kanssa painimaan. Oma arvosi laskee pojan silmissä, kun istut hänen päällään. Tarkoitukseni ei ole loukata sinua, ajattelen vain näin. Älä koske poikaan enää! Paitsi ota hänet jatkuvasti ja usein hellään syleilyysi!
Pojalla voi olla myös vaikeaa isän luona. Ehkä isä on alistanut pojan hiljaiseksi ja poika purkaa pahaa oloaan luonasi, koska ei voi tehdä sitä isän luona?
Toivotan Sinulle voimia arvokkaassa kasvatustyössäsi! - Jäähy traumatisoi la
Jäähy traumatisoi la kirjoitti:
Olen pahoillani parista edellä olevasta kommentistani. Kirjoitin ne kovalla kiireellä ja ne ovat ehkä turhan jyrkkiä. Vastustan kuitenkin jäähyrangaistuksia kiivaasti!
Kirjoituksistasi minulle tulee kuitenkin tunne, että teillä rangaistukset ja sanktiot ovat aika keskeisellä sijalla kasvatuksessasi. Voisiko rangaistuksia vähentää ja vaikka alkaa palkita poikaa hyvästä käytöksestä? Voisiko ajatukset kääntää pois rangaistuksista ja tehdä pojan kanssa jotain kivaa- kuten metsässä kävelyä-siellä poika voisi purkaa ylimääräistä energiaansa eikä paikatkaan säry yhtä helposti kuin supermarketissa.
Kirjoitit myös, että painit 7-vuotiaan pojan kanssa. Itse en lähtisi noin ison pojan kanssa enää painimaan. 2-3-vuotias lapsi on ihan eri asia. Sellaiselle voi joskus joutua pukemaan vaikka väkisin vaatteet päälle. Mielestäni 7-vuotiaan kanssa pitäisi toimia pelkästään keskustelulinjala. Oma mielipiteeni on, että häviät aina pojalle psyykkisellä taholla, kun alat pojan kanssa painimaan. Oma arvosi laskee pojan silmissä, kun istut hänen päällään. Tarkoitukseni ei ole loukata sinua, ajattelen vain näin. Älä koske poikaan enää! Paitsi ota hänet jatkuvasti ja usein hellään syleilyysi!
Pojalla voi olla myös vaikeaa isän luona. Ehkä isä on alistanut pojan hiljaiseksi ja poika purkaa pahaa oloaan luonasi, koska ei voi tehdä sitä isän luona?
Toivotan Sinulle voimia arvokkaassa kasvatustyössäsi!Kirjoitit, että poikasi on muuttunut lyhyessä ajassa. Onko pojan huono käytös tapa saada ylimääräistä huomiota sinulta?
Onko pojan isällä nuorempia lapsia, saako poika riittävästi huomiota isältään?
Onko miehesi mahdollinen naisystävä mukava pojallesi?
Kiusataanko poikaa koulussa tai onko hänellä oppimisvaikeuksia?
Ehkä pojallasi on joitain sellaisia vaikeuksia, jotka saavat hänet taantumaan seurassasi nuoremmalle ikätasolle? Sinä olet hänelle tutuin ja turvallisin aikuinen, johon hän voi luottaa ja kiukutella sinulle. Sinä et hylkää vaikka poika onkin hankala. Uskaltaako poika kiukutella isälleen?
Ei tarvitse vastata näihin kysymyksiin täällä, mutta oletko miettinyt tällaisia asioita? - Jäähy traumatisoi la
Jäähy traumatisoi la kirjoitti:
Kirjoitit, että poikasi on muuttunut lyhyessä ajassa. Onko pojan huono käytös tapa saada ylimääräistä huomiota sinulta?
Onko pojan isällä nuorempia lapsia, saako poika riittävästi huomiota isältään?
Onko miehesi mahdollinen naisystävä mukava pojallesi?
Kiusataanko poikaa koulussa tai onko hänellä oppimisvaikeuksia?
Ehkä pojallasi on joitain sellaisia vaikeuksia, jotka saavat hänet taantumaan seurassasi nuoremmalle ikätasolle? Sinä olet hänelle tutuin ja turvallisin aikuinen, johon hän voi luottaa ja kiukutella sinulle. Sinä et hylkää vaikka poika onkin hankala. Uskaltaako poika kiukutella isälleen?
Ei tarvitse vastata näihin kysymyksiin täällä, mutta oletko miettinyt tällaisia asioita?Hyvä olisi jos pojan isä voisi tukea sinua pojan kurinpidossa. Poikasi on senikäinen, että hän varmasti ihailee isäänsä kovasti. Vaikka poika ei tapaisi isäänsä kovin usein, isän vaikutus pojan ajatusmaailmaan voi olla erittäin suuri.
Jos pojan isäkin voisi sanoa pojalle, että pojan tulee käyttäytyä seurassasi hyvin eikä hän saa missään tapauksessa lyödä äitiä, se tukisi sinua kasvatustyössäsi. Pojan isä voisi vaikka soittaa iltaisin pojalle/sinulle ja kysyä onko poika käyttäytynyt kiltisti päivän aikana. Jos käytös on ollut hyvää, niin pojalle tarroja palkinnoksi tai jotain muuta kivaa. - Nimetönnnnnn
kuria kuria kirjoitti:
Juuri näin! Nämä saamarin "puhumalla nätisti lapsi ymmärtää" hyysärit ovat aivan hukassa, kyllä lasta pitää tarpeen vaatiessa hieman fyysisestikin kurittaa. Ei tietenkään saa hakata, mutta ei pieni luunappi kenellekään traumoja aiheuta!Jäähylle vaan, oppivat olemaan ihmisiksi. Mistä näitä saamarin pullamössöhyysäreitä riittää?
Ei naiset pärjää pojille
- epätäydellinen
Hyvä aloittaja. Ota uudelleen yhteyttä Perheneuvolaan ja selitä, että olet todellakin pikaisesti avun tarpeessa. Sinuna en epäröisi ottaa myöskään lastensuojeluun yhteyttä, mutta ensisijaisesti nyt sinne Perheneuvolaan. Nimikin sen jo sanoo.
Voi olla, että lapsesi on ollut liian pieni jäähyille. Mutta nyt vahinko on tapahtunut ja tarvitsette apua. Varmaan kyseessä on myös monitahoisempi juttu kuin vain nuo jäähyt.
Minä en olisi ensimmäisenä heittämässä kiveä, kun toinen pyytää apua ja neuvoa! Kaikki me vanhemmat teemme joskus virheitä lastemme kasvatuksessa. Tais jos luulee olevansa itse täydellinen, tulee katkerasti pettymään jossain vaiheessa. - koko
Perheneuvolasta saat varmasti ohjeen, että älä huomioi niin paljoa huonoa käytöstä vaan muista antaa todella usein positiivista palautetta, ihan pienistäkin asioista ja paljon haleja. Näin negatiivinen kierre kääntyy parempaan suuntaan.
- alkup.
Minä annan paljon positiivista palutetta ja huonoa käytöstä seuraa aina ensin varoitus, ennen kuin joutuu jäähylle. Poikani myös saa paljon hellyyttä ja haleja. Tulee itsekin halaamaan ja syliin istumaan usein. Hän on aina ollut nauravainen, iloinen, puhelias, fiksu ja sosiaalinen. Hermot vaan tuntuvat palavan kiinni nykyään hyvinkin pienestä..
- koko
Niin ja muista kertoa mitä mistäkin seuraa ja toteuta seuraukset. Jos et voi toteuttaa asiaa, älä lupaa sellaista tai kiellä sellaisesta. Ja kerro/varoita jo etukäteen, esim. 5 min päästä pitää lopettaa tai kohta lähdetään.
- alkup.
meillä keskustellaan asiat aina läpi riidan päätteeksi ja poika tietää kyllä seuraamukset. Etukäteen varoitetaan, ja muutamaankin kertaan, sillä keskittymiskyky herralla ei aina ole siitä parhaimmasta päästä..
- Tohtorin neuvo
alkup. kirjoitti:
meillä keskustellaan asiat aina läpi riidan päätteeksi ja poika tietää kyllä seuraamukset. Etukäteen varoitetaan, ja muutamaankin kertaan, sillä keskittymiskyky herralla ei aina ole siitä parhaimmasta päästä..
Pojallasi voi olla ADHD, tai joku lukihäiriön muodoista. Koulussa lapset testataan jo ala-luokilla. Itse veisin kuvatun kaltaisen lapsen neurologille, jos kasvatuksesi on mielestäsi ollut johdonmukaista ja "rajoja ja rakkatta" antavaa.
- Anni271
Nyt kaikki varsinkin meluisten ja raivoavien lasten vanhemmat!
Tervetuloa kaikki uutta Lastensairaalaa toivovat perheet lasten ja ystävien kera (ei haittaa, vaikka lapsia vähän yskittäisi tai itkettäisikin) aihetta koskevaan tapaamiseen
Eduskuntataloon to 24.10. alkaen klo 16, jolloin on täysistunto.
Levitähän tietoa :) - äippäliinix
Hyvää apua voi löytyä esim.
Liisa Keltikangas-Järvinen: Aggressiivinen lapsi
Ross W. Greene: Tulistuva lapsi - tanskubansku80
Voimia ja jaksamista! Ei kannata näitä palstan mussutuksista pahoittaa mieltä. Sellaisen ihmisen on helppo tulla syyllistämään ja tuomita, kun ei ole omia lapsia. Jos helpottaa yhtään niin aika tekee kyllä tehtävänsä. Meillä oli aika samatilanne ja samat metodit. Nyt poika on 11v ja tilanne on huomattavasti helpompi. Rajat on rakkautta ja kunhan et anna periksi niistä asioista mitä on sovittu niin ajan kanssa paistaa se aurinko risukasaankin :)
Hyvää syksyä - esdf ewf few
Lapsestasi on täyttä vauhtia tulossa epäsosiaalinen persoonallisuus. Sinun lapsesi kasvatuksessa ja hoidossa tekemät virheet johtavat siihen että aikuisena lapsesi on empatiakyvytön ja todennäköisesti syyllistyy rikoksiin.
Lapsen luovuttamista lastensuojeluviranomaisille suosittelisin että voidaan vielä pelastaa mitä pelastettavissa on...- Ei ole helppoa
Osalla kirjoittajista on todella paha olla.
He haluavat aiheuttaa lapsellesi entistä enemmän vaikeuksia neuvomalla sinua päin honkia.
Keskustelupalstalla ei voi oikeita neuvoja antaa, koska me kirjoittajat emme tunne lastasi.
Jokainen lapsi on erilainen kuin muut, samoin vanhemma. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa.
Omien lapsieni kanssa keskustelin kaikesta, nimenoman silloin, kun kaikki oli hyvin. Katselimme yhdessä tv-ohjemat, ja aina kun juonen käänteissä oli huomauttamista, ihmettelimme yhdessä, miksi tuo ei kerro miten asia on, tai kuinka tuo ei huomaa, mitä pitäisii tehdä. Sitten siirsimme ongelmat omaan perheemme tapahtumiin ja mietimme, miten itse toimisimme.
Pohdimme satujen sanomaa ja ajattelimme, miten sadut voisivat päättyä toisella tavalla. Piirsimme paljon.
Mutta tämä sopi meille. Mistä voisin tietää, miten itselleni vieras lapsi toimisi.
Ajattelin vain aikoinani, että ihminen kasvattaa itse itseään aika paljon pienestä pitäen. Kun hän joutuu kuohuttaviin tilanteisiin, oppii hän kokemuksen kautta, miten niistä selviää. Jos paras tapa on aggressivisuus, potkiminen ja huutaminen, niin miksi luopua niin hyvästä menetelmästä?
Lapsen pitäisi ajatella, miten suhteet muihin muodostuvat. Kenestä hän pitää? Haluaako aina loukata muita? Eikö hän pidä elämästään? Mikä on vialla?
Aika pieni lapsi saattaa miettiä, miksi ei kukaan tykkää. Miksi torutaan aina? Miksi kaverit suuttuvat?
Hän ei osaa etsiä vastauksia omin päin.
- Vaalpun1
Osaan niin samaistua sinuun äitinä!
Olemme itse taistelleet 7 vuotiaan poikamme kanssa (toisiakin lapsia on) nyt 6 vuotta.
Kasvattaneet johdonmukaisesti ja asettaneet rajoja. Aluksi omia avuin (psykiatrisen sh keinoilla)ja lopuksi osastolta apua hakien.
Aivan samanlaisella kuvauksella mekin lähdettiin liikkeelle. Ja poika oli vasta 2 v.
Vuosi sitten todettiin adhdn vaikein muoto.
Häiriökäytöksen lisäksi suusta vain tupsahtaa(siinä missä terveellä lapsella jotain tosi lievää)adhd lapsella jotain sellasta, ettei sitä meinaa edes aikuinen haluta kuulla, saatikka toiset lapset.
Erittäin rankkaa on ollut, itse jo kerran eläkkeelle joutuneena.
Nyt kuitenkin valoa on nähtävissä tunnelin päässä. Apua saadaan niin monesta eri paikasta, että koko perhe voi eheytyä.
Ainut neuvoni sinulle on, että hae heti apua!!!!!!
Sinuna soittaisin lastenpsykiatrian polille. Niin minäkin tein ja suoraan päästiin ja tästä lähti dg etsiminen. Ei ole mitään väärää ottaa sinne yhteyttä eikä se ainakaan pahasta ole. siellä on asiantuntijoita jotka osaavat kyllä löytää keinoja teidänkin perheeseen.
Ennenmuuta hoida ainakin itseäsi. Lapsesi jaksaa jos sinä jaksat!!!!
Minä en hoitanut itseäsni ajoissa ja siksi romahdin. Onneksi poika oli niin pieni, että me selvittiin siitä hyvin mutta kaikille ei käy niin. siksi älä unohda itseäsi.- Ei ole helppoa
Jos kyseessä on aito "ongelmlapsi", jonka mielenkuohuille löytyy diagnoosi, niin todellakin on syytä hakea apua neuvolasta, koulusta ja kasvatusneuvolasta, että pääsette alkuun lapsen kunnon kohentamisessa.
Kuinka paha lapsellakin on olla, jos hän ei pysty hallistsemaan tunteitaan!
Tämän päivän lapsille on olemassa auttajia. Vielä muutama vuosikymmen sitten perhe, ja ainakin äiti, vain syyllistettiin huonoksi kasvattajaksi. Nyt on edes mahdollisuus etsiä apua.
Ei pidä arkailla, vaan etsiä oikeat kanavat. Tsemppiä teille, myös pienelle lapsellesi.
- vanhassa vara paremp
Olet todella tainnut kokeilla jo aika lailla kaikkia nykykeinoja. Itse
käyttäisin tuossa tilanteessa jo ruumiillista kuria, toki varoitusten
jälkeen vasta. Enkä raivostuneessa tilassa. En nimittäin pidä hyvänä
vaihtoehtona minkään laajan lääkityksenkään aloittamista, kun ei ole
kysymys mielisairaudesta vaan normaalin puitteisiin kuuluvasta lapsen
uhmasta ja kiukuttelusta. Vanhanajan kurikeinot oikein käytettyinä
tehoavat nopeasti ja raivokohtaukset häviävät luultavasti yhdellä
kurituskerralla. Tämän jälkeen lapsikin on paljon onnellisempi ja
tasapainoisempi. Rakkautta toki tarvitaan myöskin paljon, mutta
sitähän lapsesi jo saakin. :) - luonnollista.
Kaikki tietokoneet, tietokonepelit, kännykät ja ilman muuta älypuhelimet pois lapselta. Intuitio sanois tuohon tuommoisen vastauksen. Enemmän hommaa kirjoja, piirustuspaperia ja värikyniä ym. luonnollisempaa materiaalia. Ja miten paljon leikkii ulkona? Esim. kehittäviä hiekkaleikkejä, jossa saa rakentaa esim. luonnonmateriaaleista itse keksien kaikkea kivaa... puhumattakaan muista majoen ym. rakentamisista.
- erilainen näkökulma
Meillä tyttö hyvin samanlainen. Löysin kirjan, joka selittää asioita hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin perinteiset kasvatusoppaat, ja antaa myös uudenlaisia vinkkejä pärjätä. Suosittelen sinulle TODELLA tätä kirjaa, lue, saat siitä tukea ja voimaa. Kirjan nimi on "Tulistuva lapsi", voit lukea esittelyn tästä linkistä:
http://kiintymysvanhemmuus.fi/kirjaesittelyja/ross-w-greene-tulistuva-lapsi/ - hhhhhhhhhh
Vie äkkiä pentus sairaalaan, psykiatrian apua tarvii.
- Tunnekuohut
On niin pitkä ketju, etten saa luetuksi kaikkea. Kysyn sen vuoksi ehkä aiheetomastikin, onko erostanne pitkäkin aika? Kaipaako poika isää. Alkoivatko vaikeudet eron yhteydessä?
Miehelläsi ja sinulla saattaa olla isojakin ristiriitoja, mutta nyt ne pitäisi työntää taka-alalle ja päästä puheisiin lapsenne asiassa. Lapsi kaipaa nyt apua, jota et yksin voi hänelle antaa. Perimmäiset syyt pitäisi nyt löytyä, kun ne ovat korjattavissa. Jos kiivaus ja aggressiivisuus saa jatkua vuosia, pinttyvät ne poikaan ikiajoiksi.
Aikuisten ongelmat heijastuvat lapsiin ja lapsi jää usein maksumieheksi vanhempiensa erossa. Tai on ehkä käymässä niin, että poika alkaa tarvita ja kaivata isää enemmän kuin ennen. Poika ei osaa kertoa sitä isälle, mutta kostaa sinulle kaipuunsa ja sen, että isä on muualla kuin kotona.
Joskus rauhallisella hetkellä voit ehkä päästä puheeseen pojan kanssa tästä asiasta. Voisit välittää pojan tunnot isälle, että isä voisi miettiä omaa osuuttaan lapsen elämässä.
Raivotilaan täytyy löytyä syy. - Mummitus
Kuullosta kamalalta. Mutta luultavasti halaus ja juttelu tuossa tilanteessa voisi auttaa? Lapsi ei vaikuta kovinkaan onnelliselta? Rakkautta ja puhumista, se on välittämistä. Ei käskyt, komentelut, uhkailut auta asiaa yhtään. Mieti itse, jos olisit lapsi ja sinulle tehtäisiin noin, kun et jotain halua tehdä?
Toivon, kuitenkin että saatte elämänne raiteilleen ja pienen ihmisen raivokohtaukset minimiin. - aost
Tarvitsette apua. Soita vaikka terveysaseman lääkärille jos ei perheneuvolaan pääse heti. Tarvitsette ajan heti ensi viikon aikana. Liioittelet vaikka jos ei muu auta, älä ainakaan vähättele ongelmaa. Mikään ei ole myöhäistä, apua vaan on tosi vaikea saada jos et tavallaan liioittele, totuutta kun on niin vaikea sanoa.
Lääkäriltä saa lähetteen vaikka psyk puolen neuvotteluun heti.- ota.johtajuus
Jos aina tarvitaan lääkäri, kun kakarat kiukuttelee, ollaan täysin hakoteillä. Näytät sille, kuka on pomo vielä monta vuotta. Se uskoo tai itkee ja uskoo. Niin yksinkertaista, että lapsikin tajuaa
- ei.hajoa
Anna sille vitsaa. Kerralla vähän ja hellästi, mutta aina tarvittaessa juhlallisesti ja vakavasti paljaalle pyllylle.
- sirjastiina
Alkuperäisestä viestistä on jo jonkin aikaa, mutta toivon mukaan apua on tähän mennessä jo löytynyt jotain reittiä pitkin. Haluan hieman kertoa omia kokemuksia. Oma poikani on tällä hetkellä 5-vuotias. Hän menetti isänsä ollessaan 3-vuotias ja tämän jälkeen alkoi ilmaantua monenlaisia ongelmia. Toki olihan se ymmärrettävääkin ison menetyksen jälkeen, mutta mukaan alkoi tulla paljon muutakin. Hän alkoi käyttäytyä hyvin impulsiivisesti ja aggressiivisesti. Suuttuessaan tavaroita lenteli, hän löi, potki ja kaikkea mitä vain keksi. Jossain vaiheessa hän satutti myös itseään. Tilanne on hyvin pitkälti edelleen sama. Monesti olen itse pohtinut, mistä poika on saanut mallia väkivaltaisuuteen, sillä kotona sitä ei todellakaan ole! Riitojakaan ei juuri ole. Tietenkin itse ajattelee, että on toiminut väärin. Kaikin keinoin olemme pyrkineet hallitsemaan raivokohtauksia. Toisinaan istun poika sylissäni 1,5 tuntia, jotta hän rauhoittuu. Samalla tulee iskuja, mutta usein tilanne jossain vaiheessa asettuu ja sitten puhutaan. Lyöminen on ehdottomasti ei ja siitä on seurauksia. Yleensä rajoitamme ottamalla jotain pois. Jäähyistä ei ole ollut koskaan apua eikä se kaikkien kohdalla olekaan hyvä vaihtoehto. Olemme saaneet apua ammattilaisilta ja saimme ADHD-diagnoosin. Ehkä se osaltaan selittää aggressiivisuutta. Lapsen tällainen käytös vaatii todella paljon kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta vanhemmilta. Raskasta se on ja välillä saattaa tuntua, että ei vain jaksa. Viime kerralla raivokohtaus alkoi melko olemattomasta asiasta ja poikani löi minua nyrkillä huuleen. Sain pari hampaan mentävää koloa huuleen. Tämä pisti jälleen kerran miettimään, mitä voin tehdä. Puhuin ammattiauttajille (säännölliset käynnit) ja jotain vinkkejä sain ja aggressiivisuuteen luvattiin puuttua (eihän se tosin kovin nopeaa toimintaa ole). Vastaava käytös kohdistuu myös pienempään sisarukseen, joten on myös huoli hänenkin puolestaan, koska poikani on jo iso ja voimaa löytyy. Pelkään aina, että sattuu jotain vakavampaa. Onneksi apua on saatavilla ja sitä täytyy ehdottomasti hakea, mikäli vanhemapana kokee olevansa vaikeassa tilanteessa eikä tiedä miten toimia. Pakko on painottaa myös sitä, että lapsen aggressiivisuus ei aina johdu vanhemmista tai kasvatuksesta!
Olisi mukava kuulla millainen tilanne on tällä hetkellä ja löytyikö apua? Tsemppiä! - Muahhahah
Onko pentu muslimi tai somali?
Selittää kaiken - MrDavidDoctor
Laita se huoneeseen viiden muun lapsen kanssa ja anna kehuja, palkintoja sille. Sen jälkeen kun muut 5 lasta pahoinpitelee sen niin katso onko parantunut
- oikaisuuuuu
Laita se huoneeseen viiden muun lapsen vieraannuttajaäidin kanssa ja anna kehuja, palkintoja sille. Sen jälkeen kun muut 5 äitiä pahoinpitelee "lastensuojeluviranomaisen" niin katso onko parantunut
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1011497
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781154- 841064
- 139976
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt573942Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1877Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8872- 19822
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9654Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8630