Kun katselin tanssikisaa, tuli taas mieleen tuollainenkin kysymys.En ole ikinä kannattanut laiduttamisessa 'kuureja'', jotka sitten muuttavat elimistön niin ahnaaksi rasvalle ja sokerille, että lihoaa aivan vain ruokaa nähdessään.
Minusta ruokavalion muutos pysyvästi ei-kiloja-kerryttäväki on hyvä, ja uskokaa tai älkää, ruuasta saa hyvää ja maistuvaa muutenkin kuin voilla ja sokerilla.
Sota-aikana oli huomattu, että kun nuo aineet olivat poissa, sydäntautikuolleisuus väheni.
Mutta sodan jälkeen ihmiset lihoivat ennätysvauhtia.
Minusta ruokavalion muutos pysyvästi ei-kiloja-kerryttäväki on hyvä, ja uskokaa tai älkää, ruuasta saa hyvää ja maistuvaa muutenkin kuin voilla ja sokerilla.
Sota-aikana oli huomattu, että kun nuo aineet olivat poissa, sydäntautikuolleisuus väheni.
Mutta sodan jälkeen ihmiset lihoivat ennätysvauhtia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikäs siinä tanssikisassa sai laihdutusajatukset mieleesi?
Ovatko tanssijat mielestäsi liian lihavia?
Vai sekö kun yksi heistä parista kymmenestä on ollut pullukka ja laihduttanut joitain vuosia sitten?
Eiköhän meille kaikille ole selvää ettei liho jos elää nälässä ja puutteessa (sota-aika) tai paino nousee jos syö enemmän kuin kuluttaa.
Kaikille se ei ole yhtä helppoa, on niin monesta mielen ja kehon kemiasta nämä jutut kiinni. Itse olen läpipaska jota on aina haukuttu puotinaruksi tai ruipeloksi. En lihoo vaika mitä syön, toisin on jopa omilla sisaruksilla.
Vai oliko se niin että sodan aikana ihmisiä korjasi talteen ihan joku muu ilmiö kuin ruokaan liittyvä :/
En usko että se on kuurit jotka tekevät sokerille ja voille ahnaaksi, vaan ylipäänsä niiden syöminen :) kun niitä käyttää, niitä tekee mieli. Kun on hetken irti, ei niitä kaipaakaan.
Luulen että osaksi ihmiset lihovat koska vietetään elämää enimmäkseen paikallaan. Arkiliikunta jää vähemmälle. Lisäksi sodan jälkeen moni on kasvattanut lapsiaan sillä että ruoka (tai herkut) on palkinto jonka saa ponnistuksen jälkeen tai masennuksen hoitoon. "Ootko depis, no otetaan vähän jätskiä" tyyliin. Kun herkkuja ei sodan jälkeen ollut, tai se oli kallista, ei tarvinnut annostellakaan. Jossain biisissäkin sanotaan "ennen syötiin lettuja, nyt lasketaan kaloreita."
Miten siitä ruuasta tulikaan niin tärkeää? Sen pitää olla hyvää, maistuvaa. Meillä oppii kyllä syömään sitä pahaakin ;))
Lapset opetetaan syömään karkkeja ja juomaan limsaa.
Siinä se sokeririippuvuus tulee.
Ja se on yhtä kova koukku kuin huumeet.
aihutui juuri tuosta, että hän aina toi makeisia, vaikka tiesi,
ettemme siitä pitäneet. Jopa lähetti vaahtokarkkeja postipakettina. Hän oli erittäin ryppyinen ja lihava, huonot isot polvet. Sokeri ja alkoholi vanhentaa nopeimmin.
Heh, meillä taas tilanne on päinvastainen ja anoppini paasaa aina täydellisen rasvattomuuden ihanuudesta ja ruuankin pitää olla lähes suolatonta. Niinpä sitten hänen leipomansa pullat maistuvat kuivalta sahajauholta ja rouva itse on pieni ja laiha ja ikäisekseen tavattoman ryppyinen!
Kohtuus olisi valttia, ja nimenomaan ruoka-asioissa!
En ole ollut koskaan laihiksella. Pieni ja ryppyinen siis :)
Pakastinkin on täynnä mustikoita eikä yhtään pullaa :(
Kaksi kokemusta laihduttamisesta: jojo-ilmiö ja väärät paikat. Parikymmentä vuotta sitten vuodessa pudotin 7 kiloa. Kaikki lähti peniksestä ja palasi sitten muutamassa kuukaudessa epäsopivimpiin paikkoihin. Nyt viimeisen parin vuoden aikana olen sulattanut n. puoli kiloa. Kaikki lähtenyt aivoista - saas nähdä minne palaa.
Kaikki muu on katoavaista - läski on ikuista.
Eläköön läski!
onko oikea nikkisi Asalmiina?
Lähes kaikki mahdolliset koettu. Enimmillään -30 kg., vaikka pätkä olenkin.
Taas ylipainoa.
Kun sisua ei saa edes apteekista, muutahan ei ole tarvis.