Miten hoidatte?

Tämä on varmaan niin tapauskohtaista.

Omat lapseni ovat jo omillaan maailmalla , olleet vuosia. Miehellä pari leikki-ikäistä edellisestä liitostaan. Kun tulevat tapaamaan isäänsä, niin tulevat tapaamaan isäänsä kuten on tapaamissopimuksessa sovittu vanhempien kesken. Ja isä hoitaa sovittujen tapaamisten aikana lastensa tarpeet, hoitamiset ja kuskailut.

Monastihan tosiaan aloittajan tapauksessa käy niin, että kun syntyy yhteinen vauva, siinä sivussa hoidetaan (tai joutuu hoitamaan) ne muutkin kuin omat lapset. Ydinperhe malliin, varsinkin silloin jos isä on lähivanhempi.
Mutta asiasta kannattaa kyllä hieman tasapuolisuuden nimissä keskustella jos isä on "vain" tapaava etävanhempi ja heittäytyy tuona aikana kuitenkin lapsettomaksi....

Kun lapset ovat meillä, niin ovat miehen vastuulla. Tottakai siinä samalla teen ruoat, pesen pyykit, ohjaan ja leikin. Kuuntelen. Mutta kyllä ne kuskaamiset ja päävastuu on lasten isällä.

50 % ajasta lapsi on meillä ja kyllä me koemme itsemme yhdeksi perheeksi, jossa kohtelen miehen lasta kuin omaani. Se vie ja kuskaa kuka kerkeää, mutta huolehdittava on, että siis ei jää vain yhden kontoille. Yhteinen lapsi myös tulossa, mutta ei muuta asioita. Jaamme hoitovastuun. Koen, että yhteisen lapsemme myötä meillä on perheessä kaksi lasta.

Nyt vain kuulostaa siltä, että hoitaisit yksin lapset? En suostuisi moiseen oli kyse biologisista tai ei vaan vastuu tulee jakaa. Toki äippälomalla hoitaa kotiasioita enemmän kuin normaalisti, mutta silloin juuri toivoisi, että mies hoitaisi puolet kuljetuksista tarhaan/kouluun ja minä omani osani..en siis suostuisi yksin kuskaamaan.

Teidän perheeseen on syntymässä yksi lapsi lisää ja kaikista täytyy pitää huolta. Eri asia on se, miten se huolenpito, vastuu ja kasvatus jaetaan eikä kai tarkoitus ole, että hoidat kaiken yksin. Puhukaa miehen kanssa miten tuletta jatkossa toimimaan ja mitkä ovat sinun toiveesi. Kummankin on tultava vastaan.

Minä hoida kyllä omani ja mieheni lapset ihan samalla mallilla ja kaikessa muussakin ovat ainakin minun kannaltani ihan tasavertaisessa asemassa.

Minä en hoida miehen lapsia ikinä, hoitakoot miehen exä ne kun on ne tehnytkin miehen kiusaksi. Meillä on oma perhe, enkä minäkään heitä meidän lapsia kenenkään vastuulle, itse ne hoidan mieheni kanssa yhdessä.
Jos ei pysty hoitaa, miksi tehdä lapsia? En käsitä.

Kaljalleko pitäs niiden exien päästä vai miksi ne haluu heittää lapsensa ex miehen uuden vaimon vastuulle?
Jos tänne tuo niin se on satanen ja kerta.

Hoidatteko te puolisonne lapsia kuin omianne kun ovat teillä?
-Kyllä
Ja kuskaatteko hoitoon jos puolisonne ei ite työvuoroiltaan voi?
-Kyllä tuo mies ihan oma-aloitteisesti muokkaa vuoronsa niin, että saa lastensa asiat hoidettua. Tarvittaessa kyllä voisin kuskata.

Minä hoidan omani ja puolison ja voin sanoa että en mielelläni. Mutta en jaksa tapella joten tyydyn osaani.
Kohta meillä yhteinenkin vauva niin ahdistaa jo ajatus miten minut laitetaan hoitaan omat, yhteiset ja toisen muksut.
-Asiat kannattaa selvittää ajoissa, jo ennen yhteisen lapsen syntymää. Lapsen synnyttyä aika on enempi kellolla ja tottakai tämä on se helpompi ja parempi hetki asiat puhua selviksi ja tehdä reilu tasajako ja viitteet siitä, miten te yhteisen kotinne ja arkenne saatte pelaamaan molempia tyydyttävästi.

Asioista puhumattomuus vaan lisää katkeruutta ja huonoa oloa. Se ei muuta tee kuin pahenna tilannetta.

Minä en edes ole ikinä kuvitellutkaan että antaisin meidän lapset täysin vieraalle ihmiselle!! En ikinä.. siihen en ole uskaltanut lähteä mukaan eikä lapsetkaan olisi innostuneita täysin vieraani hmisen seurasta.
Kyllä se on sen vraan huono idea, että meidänl apset ovat aina ansainneet parempaa kuin isän naikkoset. Silloin kun lapset tarvi hoitajaa kun minulla oli menoa ja mies vaihtoi lapsetnsa naikkosiin, oli minulla toisi hyviä ystäviä ja lasten kummit oli lasten seurana. En ikinä vonut kuvitella että miehen sutturat olisi lasten seurana ilman minua ja valvovaa silmääni. Emme halunneet että lasten elämä menisi pilalle.

Emme ole niitä nähneet vieläkään, eikä mies ole kehdannut tulla niitä näyttämään emmehän mekään mene sinne niitä kastomaan.
Emme siis ole tavninnet niitä sutturoita mihinkään elämässämme. Nyt kun lapset ovat aikusiia, ihmetteleväyt lapset vaan sitä, mikä sai isän olemaan ennemmin sutturan kanssa kuin heidän?
Olemme niin etuoikeutetussa asemassa, kun ei ole tavinnut pakolla koskaan nähdä miehen naikkosia, eikä lspaset ole pakotettu näkemään moisia olentoja.
Miehen mielestäkin hänen sutturat ovat erittäin huonoa sruaa mielle, me ansaitsemme aina parasta, mies tietää sen, eikä ole pakottanut lapisa koskaan muuttamaan omasta rakkaatakodista hänen asuntoonsa eikä olemaan erossa minusta, rakkaasta äidistään, se olisi ollut lapsille enempi rangaistus kuin muu, sekin että olisi pakko ollanähdä isän naikkoset. Ehei. meillä arvostettiin lapsia pieninä niin paljon että suuturat eivät kuuluneet meidän perheeseen eikä elämäämme, vaan lapset saivat rauhassa elää lapsuuden ja nyto vat onnellisia aikuisia, kun eivät joutuneet haukuttavaiksi eikä heitä kukaank ohdellut huonosti, vaikka isä nyt heidät vaihoit naikkosiin ja naikkoset hankaloitti ja esti isää tapaamasta lapsiaan, mutta se on pieni murhe siinä, että säästyivät naikosten haukkumisilta eikä he päässeet meille koskaan sotkemaan.
Isän lapset menetti mutta niin mentti isäkinl apset, mutta se oli hänen murhe nyt, emme me pittaa siitä. Kunahan ei koskaan tuo naikkosia meille.

Ei meillä eritellä sitä kumman lapsi kukakin on, tasapuolisesti hoidetaan molemman lapset silloin kun ovat meilä.

Jos jotain isompia hankintoja tehdään lapsille niin silloin neuvotellaan sitten exien kanssa, miten kulut jaetaan, onneksi ollaan hyvissä väleissä että saadaan yleensä kaikki sovussa juteltua.

Kyllä aikoinaan ja myös lastenlapsia nykyisin.

En ole uusperheellinen, mutta eikö äidille voisi sanoa, että koska kyseessä on lasten oikeus tavata isäänsä, niin lapset olisivat isällä silloin, kun isä voi heidät hoitaa?

Tiedän, että minut dissataan ja tyrmätään, kun en ole asiaan vihkiytynyt, mutta maalaisjärjellä ajatellen homma vain toimisi minusta parahaiten niin, että lapsen vanhemmat hoitaisivat IHAN ITSE lapsensa.

Tämä tietty tarkoittaisi sitä, että lapset eivät liikkuisi vanhempien välillä täsmällisesti kalenterin viikonpäivien ja kellonaikojen mukaan, mikä varmaan toisi oman hankaluutensa, koska kaikki eivät ole yhtä joustavia tässä asiassa.
Edut ja haitat pitäisi punnita tarkoin.

Eikö sinun lapsesi käy koskaan isällään?Onko siellä joku naispuolinen joka mahdollisesti hoitaa sinun lapsiasi?

Minusta vastuu on isällä omista lapsistaan. Joten sovittakoon työvuoronsa niin, että voi itse kuskata.
Lopeta se marttyyin homma ja sano, että tarvitset omaa aikaa. Vauvan syntymän jälkeen sinulla on muutenkin hommaa. Minusta puolison lapset ja omat lapset saa totutella siihen, että kaikki ei ole koko aikaa sinun helmoissa. Jos yrität miellyttää kaikkia niin löydät itsesi kohta suljetulta osastolta. Kamoon, sinä saat vauvan, joka tarvitsee suht koht tervejärkisin äidin. Jos sinä voit pahoin, kaikki voi pahoin!

Minulla on se tilanne, että seurustelen miehen kanssa, jolla on kaksi pientä lasta. En ole luopumassa omasta asunnostani ja muuttamassa yhteen, enkä myöskään miesystäväni pyynnöistä huolimatta ole ottamassa häntä luokseni asumaan. Minulla on isompi asunto kuin hänellä.

Minusta miehen pitää kantaa yksin päävastuu lapsista silloin kun lapset ovat hänellä. Olen tavannut lapset ja he ovat herttaisia (ainakin vielä), mutta yhteenmuutto arveluttaa jo senkin vuoksi, etten tiedä miesystäväni eron syitä. Käsittääkseni alkoholi ei ainakaan ole ollut syynä eroon. Jään usein miettimään sitä, mikä saa suloisten pienten lasten vanhemmat eroamaan, jos he vielä "hetki" sitten yhdessä halusivat perustaa perheen?

Erokin on senverran tuore (8kk), että mielestäni lapsia ei pidä sekoittaa uusiin ihmissuhdekuvioihin vielä. Mies osaa kyllä hoitaa lapsiaan, mutta tuntuu, että hän ottaisi minut hyvin mielellään "lapsenpiiaksi" helpottamaan arkikuvioita.

Minulle sopii, että jatkamme juttua seurustelupohjalta ja jos se ei hänelle käy, etsiköön mukautuvamman naisen. Minulle sopii myös se, että muuttasimme yhteen vasta, kun miehen lapset ovat aikuisia. Voi olla, että alitajuntaisesti etsin vielä myös parempaa (lapsetonta) miestä itselleni, enkä siksi halua ottaa askelta avo/avioliittoon.