Tulee tunne että petoja ja kokonaan vailla ihmisyyttä nämä ovat! Hyvä että luin tämän aa,ulla. nyt kun lähden tapaamiseen, niin se menee pois mielestä parempien asioiden tieltä.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013091817501888_ul.shtml
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013091817501888_ul.shtml
Vastaukset 9
Vanhimmat
Liikaa kerrotaan ulkomailla tapahtuneista rikoksista, aivan kuin suomessa tehdyissä ei olisi tarpeeksi. Kun jatkuvasti mässäillään rikoksilla ja aina vaan pahempia rikoksia etsitään julkistavaksi, niin ihmiset paatuvat, eikä pian järkytä mikään. Minä henkilökohtaisesti jätän tuollaiset tämän päivän veriteot lukematta ja yritän kuvitella että tämä maailma olisi hieman parempi. Ikivanhoista rikoksista saa lukea netistä ja niitä lukiessa on hyvä ajatella että onneksi tuollaista ei enää tapahdu.
Eilen Sarasvuo- ohjemassa esiteltiin tuorein tutkimus suomalaisten asenteista maahanmuutajia kohtaan.
Sen mukaan a 97% alle 25-vuotiasta ei halua lisää maahanmuuttajia Suomeen.
Suurin osa ei vanhemmistakaan.
Hieman eri tuloksia kuin ylellä ja hesarilla.
En kirjoita niiden nimiä enää isolla kirjaimella.
Enkä koskaan enää tilaa väärämielistä hs:ia.
Kun näin otsikon, olin varma että se koskisi sitä hullua ranskalaisäitiä, josta "Iltapulu" eilen uutisoi. Koski pedofiiliaa/insestiä. Avasin jutun enkä pystynyt lopettamaan lukemistani. Tuli niin oksettava olo ja mielettömän paha tunne, kyyneleet kirahtivat silmiin.
Kunpa oppisin olemaan avaamatta ihan kaikkea... ehkä oppisin luottamaan myös siihen, että jonkin järkyttävän asian tultua julki jossain jo ennen suomalaista mediaa, on sitä jo ryhdytty hoitamaan viranomaisten taholta. Tarvitseeko minun yksityiskohtaisesti tietää ihmisten pahuudesta, eikö minulle muka riittäisi pääpiirteittäin ilmaistu? Riittäisi kyllä. Vailla omaa ajattelua mokasin klikaten jutun auki. Ja koin seuraukset pahana.
Jotkut osaavat pitää taukoja uutistulvasta. Sitä pitäisi minunkin opetella.
Tyhmä minä :(
ikä. Silloin oiealla tavalla kehittynyt ihminen nousee jo irti omasta itsestään. Häntä alkaa huoestuttamaan omien lasten ja heidän lastensa lisäksi oman kansan tulevaisuus, oman maanosan, jopa maailman tulevaisuuden asiat ja niiden hyvin päin hoitaminen.
Miten asioita voisi käsittää / käsitellä, ellei niitä edes t i e d ä?
Ei ihminen ole niin heikko, ettei kestäisi.
Jos sinulle tulee ''paha olo'', niin onko se kaikkea muuta tärkeämpi juttu?
Se on juuri merkki sinulle siitä, että sinun / sinunkin tulee puhua, kirjoittaa ja toimia asian paremmalle tolalle saattamisesksi!
"Jos sinulle tulee ''paha olo'', niin onko se kaikkea muuta tärkeämpi juttu?
Se on juuri merkki sinulle siitä, että sinun / sinunkin tulee puhua, kirjoittaa ja toimia asian paremmalle tolalle saattamisesksi!"
Nietu, ei noin. Tuollainen ei ole kehittymisen merkki kun ottaa muiden murheet taakakseen. Päin vastoin, kertoo kyvyttömyydestä luottaa että muutkin osaisivat asioita hoitaa ilman omaa puuttumista joka asiaan.
Kyllä, oma paha oloni raflaavien iltapäivälehtien juttujen takia on minulle kaikkea muuta tärkeämpi juttu. Se teki minut toimintakyvyttömäksi, masentuneeksi ja sain kyyneleet silmiin. Asioista kun voidaan kertoa eri tavoin. Niissä "iltapuluissakin."
Kuten kirjoitin, minulle riittäisi pääpiirteittäin kerrottu, ilman raadollisia yksityiskohtia. Sinulleko ei?
Kaikkien ihmisten murheet ei todellakaan kuulu meille kaikille, sitä varten on eri maissa omat viranomaisensa ja yhdistykset, joille se ensisijaisesti kuuluu.
En aio puhua/kirjoittaa yhtään mitään, kuten ehdotit, mutta olen vuosia ollut Amnestyn jäsen, jonka tehtävä on valvoa ihmisoikeuksien toteutumista maapallolla. On pakko luottaa että se tekee jotain. Ilman että minä v a l v o n sitä.
Kompaan, että "50 plus on jo kypsä", mutta se tarkoittaa myös sitä, että sen ikäinen tietää jo, mitä kannattaa tietää mistäkin asiasta ja aiheesta, mitä taas ei laisinkaan.
Sensaatiolehtien, ja muittenkin, revittelyt ja törsääminen murhien ym. kauheuksien yksityiskohdilla ei palvele ketään eikä mitään. Mitä h-ä tavallinen taneli tekee niillä tiedoilla? Paitsi kaikki kahelit tekevät perässä. Perhetragedioista ja ampumistapauksista kilometrimäärät juttua, samaa asiaa moneen kertaan kelaten, kertoo ahneuden lisäksi journalismin tasosta.
Lehdet jakavat ns. infoa ko. asioista vain ja ainoastaan myyntinsä edistämiseksi tietäen, mikä uteliasta kansaa kiehtoo. Noin 50 kulkee se raja, kun pitää tietää ja ymmärtää, mistä aiheista voi ja tulee olla utelias, mistä taasen ei ollenkaan. Uutisointi riittäisi ja aina ei tarvittaisi edes sitä.
Kirkko & Kaupunki-lehden päätoimittaja Seppo Simola
aloittaa uuden pääkirjoituksensa näin:
"Maailmaa ei saada kerralla kuntoon. Eikä näytä todennäköiseltä, että kaikki maailman asiat olisivat koskaan kohdallaan. Silti jokainen meistä voi tehdä jotain, että jokin kohta korjaantuisi edes hitusen ehompaan suuntaan. Muodot ovat moninaiset arkisista pienistä teoista vaikkapa säännölliseen..."
jatkan:
..kirjoittamiseen hyvien asioiden puolesta, enkä nyt tarkoita uskonasioita, sillä katson uskontojen tehneen paljon pahaa maailmassa.
Sen sijaan
- muodin kaikkivaltiuden alaspano, sillä vahingoitetaan tyttöjä ja naisia, tulevia äitejä
- ilmaston lämpiäminen
sekä kaikki, minkä ITSE koet vääräksi maailmassa.
Ajatus loppuu joskus. Muistan aikanaan kun tilasin lehden jossa oli kaikenlaisia ikäviä tapahtumia ja siellä oli kuva lapsesta jonka rinnasta oli lusikalla äiti kaivanut sydämen pois. Viimeiset lapsen sanat olivat äidille että anna anteeksi mitä pahaa tein. Siihen loppui lehden luku mutta tuota juttua en pysty unohtamaan.
Missä on silloin omatunto ja rakkauden tunto ja ymmärrys, mikä sen on vienyt?
Kumpaa tarkoitat, sydäntä kaivavaa äitiä vai jutun julkaissutta lehteä? Vai molempia? Kukahan tuollaista hetkeä oli päässyt todistamaan ja ikuistamaan? Missä mielessä se julkaistiin?