Onko mielipiteitä siitä, että uroksen ja nartun luonteilla olisi eroja? Jostain syystä aina kun kuulee jonkun koiran purreen ihmistä pahasti, kyseessä on uros. Missä uutisten ja ihmisten aggressiiviset narttukoirat? Onko niitä yhtä paljon kuin aggressiivisia uroksia?
Nartut luotettavia uroksiin verrattuna?
purijat´
18125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
mitä muistan historiani aamuhämäristä noita suomipystiksiä, niin kyllä nartut oli aina vähän sellasia että saatto vähän tokata. Handuun ja mustalaisia hanuriinkin. Viimeisin uros kotona oli aivan loistopakkaus ihmisystävyydessä ja sen takia itsellekin halusin uroksen. Tosin tämä on kyllä sitten samaa luokkaa noiden entisten narttujen kanssa.
Mutta asia sinänsä saattaa olla eri mitä kysyit, sillä suomipystikset nyt ei ketään hengiltä raatele, vaan muistuttavat lääppijöille missä kulkee yksityisyyden rajat.
Joten enpä tiedä. Itse olen kyllä siis enemmän saanut hammasta nartuilta kuin uroksilta.
Mulla on aina ollut uroskoiria (9kpl) ja yksikään niistä ei ole purrut koskaan ketään eikä ole ollut aiheettomasti agressiivinen.
Mulla on ollut molempia,viimeiset kaksi on urosta.Rodultaan on ollu metsästyskoiraa ja seurakoiraa,ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa koirien käytöksessä.
Koirat on tykänny aina vieraista,muista koirista ja varsinkin lapsien kanssa leikkimisestä.
Ei ikinä murinoita tai muitakaan ongelmakäytöksiä ole ollut.
jos miettii ihan koirien välistä valtataistelua tmv, niin urokset lopettaa ennen kuin menee liian vakavaksi, toinen ennemmin tai myöhemmin alistuu (ellei ole sitten juoksunen narttu lähettyvillä) - kun taas narttujen kohdalla meno on vakavempaa oli juoksuja tai ei, ja näiden yhteenotto voi mennä liian pitkälle. Tämä taas juontaa juurensa sinne esi-isiin, se narttu joka voitti, oli laumassa hallitseva narttu ja jolla oli ainoastaan "lupa" lisääntyä, hävinneet/suosiolla alistuneet nartut joutuivat sitten hoitamaan tämän johtaja nartun pentuja. ja tämä ei ollut yleistystä, on narttujakin jotka lopettaa sen nahikoinnin ennen kuin edes iho menee rikki
mutta sitten miten käyttäytyvät ihmistä kohtaan, onko nartut aggressiivisempia kuin urokset ihmisiä kohtaan, en ota kantaa. Ei ole tullut vastaan aggressiivisia koiria joten en voi alkaa vertailemaan - paitsi yksi, mutta sen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä
Rottweilereiden, saksanpaimenkoirien, kerrynterriereiden, kiharakarvaisten noutajien ym. monien rotujen kasvattajat ainakin mainitsevat, etteivät myy urosta ensikoiraksi. Puhuvatko asiaa?
Kyllä puhuvat. Mutta se johtuu enemmän siitä että he epäilevät ensikoiraksi ottavien kykyä handlata tilanteet joihin joutuu kun on "pakko" osallistua dominanttitaipuisien isokokoisten urosten reviiri- ym kukkoiluihin. Tilanteet eskaloituu lähinnä toisten urosten kanssa ja erityisesti nuorukaisina. Ei niinkään vastahankaisuus myydä ensikoiraksi johdu siitä että nämä olisivat jotenkin erityisen aggressiiivisia nimenomaan ihmisille. Mutta puutteellinen ymmärrys koiransa sielunelämästä yhdistettynä isokokoiseen dominoivaan koiraan on hankala yhdistelmä. Ja kun liian usein sitten on tapahtunut että ohops_kuis_ny_kävikään-tilanteita niin koira meneekin yllättäen kiertoon.
Itselläni kokemusta kummastakin sukupuolesta erilaisista roduista. Omasta mielestäni urokset saattavat olla vaativia ja testailevat tosissaan, mutta kun tottelevat, tottelevat antaumuksella. Nartut taas ovat ovelia ja kieroka kui korkkiruuvit, saattaa totella mutta kun silmä välttää tehdäänkin heti kiellon vastaisesti. Urokselle kun tekee selvää missä mennään, se ei sitten enää kyseenalaista. Narttu taas usein!
Olen käsittänyt, että nartut ovat eläinlajissa kuin lajissa hoivaviettisempiä ja lempeämpiä, mutta tarpeen tullen sitten tappelevatkin verisemmin. Johtuen ihan evoluutiosta ja siitä, että narttujen taistoissa kumpaa sukupuolta tahansa vastaan, jos sellaisiin lähdetään, puolustetaan mahdollisesti omia jälkeläisiä, siksi nartut ovat ns. kipakampia tappeluissa. Esimerkiksi leijonissa, karhuissa ja muissa yhteen ottavissa eläimissä, urokset ovat massaltaan ja kooltaan huomattavasti massiivisempia, mutta silti väistävät narttua koska jäävät kyllä kakoseksi nartulle, jos sillä on pentu ja pennun hyvinvoinnista aletaan kinata. Urokset on rakennettu taistelemaan testosteronin tai esimerkiksi nälkänsä takia, kun taas nartut vieteistä vahvimman; lajin säilymisen takia. Nartun lempeys ja maltillisuus näkyy siinä, että luonnossa vapaana esimerkiksi karhunarttu väistää aina uroskarhua, sillä ei ole mitään tarvetta lähteä, jos uros ei uhkaa sen jälkeläistä, samoille apajille. Uros taas rynnistää esimerkiksi raadolle välittämättä yhtään joutuuko se uhkaavaan tilanteeseen siellä vai ei toisten lajikumppaneiden kanssa.
Juuri näin. Nartut huolehtivat pennuistaan, kun taas urokset vain kilpailevat parittelukumppaneista toistensa kanssa ja jatkavat parittelun jälkeen matkaansa. Ikään kuin se asia, että miehet ajattelevat vain seksiä ja naisilla on kovempi vaisto hoivata lapsia. Uroksille on kehittynyt evoluution myötä äkkipikaisempi tapa toimia esim. uhkatilanteessa.
Urokset on putkiaivoja...
Mutta jos siis puhutaan tuosta "täpäkämmästä" puolesta,niin sanoisin,että lähtökohta on pääasiassa rotu(kuten niin useasti muullonkin).Rodut,jotka on jalostettu/on sosiaalisia lajitovereilleen ylipäätään,niin ei niissä yleensä pahemmin eroja ole.Helppoja siis kummatkin.
Jos taas puhutaan roduista,missä ei ollakkaan enää niin sosiaalisia,yleensä puhutaan suhteessa omaan sukupuoleen),niin tuleekin eroja.Eli joissain on urokset vaativampia(kuten noissa mainituissa).Mutta,jos mennään esim.näihin taistelukoirataustaisiin(varsinkin "perinteisempiin"),niin siellä ei kaikissa roduissa suinkaan ole urokset vaativampia,vaan nartut voi luokitella samaan kastiin ja asia kannattaa huomioda,kun rotuja harkitsee.
Ihmisiin kohdistuvat suorat aggressiot on omat juttunsa.Se ei ole millään lailla normaalia.Ja en sanoisi,että siinä myöskään silloin on eroja.Ehkä sattumaa,että on enemmän urosten tekemää,väärillä ihmisillä uroksia enemmän?,ym.
Tuosta "tappeluhalukkuudesta" sen verran,eiköhän tietyissä roduissa myöskin urokset tappele tosissaan,jos sellainen fiilis pääsee tulemaan ja tilanne.Että rotukohtaista tämäkin.
Muuten kukkoilua voi olla enemmän toki uroksilla,jos sitä testoa runsaastikkin on,taipumusta siihen ja narunpää ei niitä juttuja katkaise heti alkutekijöihinsä.
Jossain tapauksissa,että urosta ei myydä ensikoiraksi,voi osa syy olla myös se,että koko on suurempi,joten hallittavuus fyysisesti on vaativampaa.siis yhdistettynä,että rotu ei ole ihan sieltä sosiaalisemmasta päästä.
ps.Tuosta mainitusta äkkipikaisuudesta,niin enemmän koirissa puhuisin terävyydestä(tosin käytökseen muutama muukin luonteenpiirre tuossa vaikuttaa).Terävyys taas on yksilökysymys,ja vähän sitä rotuakin.
Jossakin oli hyvin sanottu, että urokset tekevät tuhmuudet heti ja nartut vasta sitten, kun omistaja kääntää selkänsä/ei ole näkemässä.
Kyllä, sukupuolten välillä on yleisesti ottaen eroja. Kummat ovat sitten helpompia riippuu rodusta.
Oman mielipiteeni mukaan urokset ovat yleisesti ottaen luotettavampia. Olkootkin yleensä kovempia kuin nartut, urokset ovat myös yksinkertaisempia, putkiaivoja, ennalta-arvattavia. Urosten kesken on kyllä enemmän pientä kukkoilua ja reviiririitoja mutta ei yleensä mitään vakavaa.
Nartut ovat taas niin narttuja. Vaikka narttu oppisikin nopeammin kuin uros, se myös oppii nopeasti huijaamaan. Narttujen kesken ei ole turhanpäivästä uhittelua niin paljon mutta sen kerran mitä yhteen ottavat ottavat sitten tosissaan.
Eritoten jos puhutaan leikkaamattomista koirista niin urokset ovat luotettavempia. Urosten hormonitoiminta on koko vuoden tasainen kun taas nartuilla on juoksut 1-2 kertaa vuodessa. Jotkut nartut osaavat olla kyllä täyskusipäitä juoksujen aikaan (mm. omani).
Ehkäpä sinulle on alitajuntaisesti jäänyt käsitys että urokset ovat vaikeampia ja siksi purematapausten uutisista sinulle jää helpommin mieleen kun kyseessä on ollut uros? Itse en kyllä ainakaan ole huomannut mainitsemaasi jakaumaa. Tai ehkä se johtuu siitä että urokset kun ovat yleensä isompia ne lähtevät siksi helpommin omistajalta lapasesta?
Nartut ovat ehdottomasti pehmeämpiä ja helpommin käsiteltäviä rodussa kuin rodussa siinä mielessä on turha uroskoiria puolustaa.
Metsästyskäytössä hirvikoirana nartut ei ole niin voimakasluonteisia kuin urokset ovat.
Totta. Itse ehdotan kaikille ensikoiraksi narttua, mutta tietysti myös perehtymistä koirien kouluttamiseen :-)
Pehmeä ei aina ole yhtä kuin helppo. Etenkään temperamenttisen ihmisen käsissä, liian pehmo koira kun on paljon helpompi pilata kuin kovempi.
Minäkin olin melko yllättynyt,kun kolmen nartun jälkeen tuli tuo uros,ja se on ollu kaikista helpoin tapaus:) Murkkuikäkin oli paljon helpompi kuin yhdelläkään tytöllä.Olen täällä toisessa ketjussa maininnutkin että tämä viimmenen narttu kyllä auttoi koulutuksessa tosi paljon,oli hyvä roolimalli.