Anteeksiantamattomuus

Kun kyse nimenomaan ei ollutkaan niistä ihmisen tekemistä teoista ja niiden hyväksymisestä. Niitä pahoja tekoja meidän ei tarvitsekaan hyväksyä, mutta dilemma onkin siinä, että ihmistä ei rakasteta hänen hyvien tai pahojen tekojensa ansiosta vaan siksi, että hän on ihminen,..samanlainen inhimillisesti tunteva, erehtyvä, tietämätön, vajavainen kuin minä itsekin.

Kun ymmärrämme mitä ihmisenä olo merkitsee, mitä se vaatii ja sen, että kaikki eivät jaksa täyttää ihmisyyden mittaa vaan tekevät karmeita tekoja. Silti voimme nähdä jokaisessa ihmisessä pienen henkäyksen sitä samaa olemusta kuin itsessämme. Olemme ihmisiä ja meidän tulee rakastaa toisiamme, jotta oppisimme sen kautta hylkäämään pahan ja valitsemaan sen asemasta hyvän.

Rakkaus on ainoa tie totuuteen, jossa paha tuomitaan, jossa se saa lopullisen kuolemantuomion, koska pahuus ei kestä rakkauden edessä, se murtuu. Pahan ihmisen tekee hyväksi ja ehjäksi ja parantaa vain rakkaus. Rakkaus on se voima, jonka avulla me taistelemme pahuutta vastaan.

Kun ymmärrät sen, että ihminen ei tiedä mitä hän tekee, hän itse on ehkä jäänyt kokematta rakkautta tai hänelle itselleen on tehty pahaa. Hänen mielensä ehkä on sairas, eikä hän osaa sen vuoksi ajatella myötätuntoisesti jne..niin tajuat miksi hän on paha.

Silti meidän täytyy olla valmiita antamaan anteeksi ja rakastamaan, koska muuten kiellämme rakkauden voiman ja viemme itseltämme ja toisiltamme toivon ellemme rakasta ja anna anteeksi.

lottamaria<3 kirjoitti:

Kun kyse nimenomaan ei ollutkaan niistä ihmisen tekemistä teoista ja niiden hyväksymisestä. Niitä pahoja tekoja meidän ei tarvitsekaan hyväksyä, mutta dilemma onkin siinä, että ihmistä ei rakasteta hänen hyvien tai pahojen tekojensa ansiosta vaan siksi, että hän on ihminen,..samanlainen inhimillisesti tunteva, erehtyvä, tietämätön, vajavainen kuin minä itsekin.

Kun ymmärrämme mitä ihmisenä olo merkitsee, mitä se vaatii ja sen, että kaikki eivät jaksa täyttää ihmisyyden mittaa vaan tekevät karmeita tekoja. Silti voimme nähdä jokaisessa ihmisessä pienen henkäyksen sitä samaa olemusta kuin itsessämme. Olemme ihmisiä ja meidän tulee rakastaa toisiamme, jotta oppisimme sen kautta hylkäämään pahan ja valitsemaan sen asemasta hyvän.

Rakkaus on ainoa tie totuuteen, jossa paha tuomitaan, jossa se saa lopullisen kuolemantuomion, koska pahuus ei kestä rakkauden edessä, se murtuu. Pahan ihmisen tekee hyväksi ja ehjäksi ja parantaa vain rakkaus. Rakkaus on se voima, jonka avulla me taistelemme pahuutta vastaan.

Kun ymmärrät sen, että ihminen ei tiedä mitä hän tekee, hän itse on ehkä jäänyt kokematta rakkautta tai hänelle itselleen on tehty pahaa. Hänen mielensä ehkä on sairas, eikä hän osaa sen vuoksi ajatella myötätuntoisesti jne..niin tajuat miksi hän on paha.

Silti meidän täytyy olla valmiita antamaan anteeksi ja rakastamaan, koska muuten kiellämme rakkauden voiman ja viemme itseltämme ja toisiltamme toivon ellemme rakasta ja anna anteeksi.

Lue lisää

Ymmärrän kaiken tuon, mutta kuitenkin joitakin asioita on vaikea hyväksyä ja antaa anteeksi. Sekin on osa ihmisyyttä.

.... kirjoitti:

Ymmärrän kaiken tuon, mutta kuitenkin joitakin asioita on vaikea hyväksyä ja antaa anteeksi. Sekin on osa ihmisyyttä.

Mitä ihmisyyttä on siinä, että on vaikeuksia hyväksyä asioita ja antaa anteeksi? Ei se ole ihmisyyttä. Anteeksi antaminen on maailman helpoin asia, kun oivallus läsnä olevasta hetkestä ja totuudesta kolahtaa sinussa. Se jos mikä on oikeasti inhimillistä. Vihdoinkin vapaata ja tyyntä elämää!

aparaatti kirjoitti:

Mitä ihmisyyttä on siinä, että on vaikeuksia hyväksyä asioita ja antaa anteeksi? Ei se ole ihmisyyttä. Anteeksi antaminen on maailman helpoin asia, kun oivallus läsnä olevasta hetkestä ja totuudesta kolahtaa sinussa. Se jos mikä on oikeasti inhimillistä. Vihdoinkin vapaata ja tyyntä elämää!

Lue lisää

Se kuuluu ihmisluonteeseen, ettei pysty hyväksymään kaikkea. Siihin perustuu oikea ja vääräkin. Siksi se on osa ihmisyyttä, inhimillisyyttä.

Luulen ettei maailmassa ole sellaista ihmistä joka ihan kaiken katsoo läpi sormien ja antaa tuosta vain anteeksi kaiken. Kuulostaa utopialle.

.... kirjoitti:

Se kuuluu ihmisluonteeseen, ettei pysty hyväksymään kaikkea. Siihin perustuu oikea ja vääräkin. Siksi se on osa ihmisyyttä, inhimillisyyttä.

Luulen ettei maailmassa ole sellaista ihmistä joka ihan kaiken katsoo läpi sormien ja antaa tuosta vain anteeksi kaiken. Kuulostaa utopialle.

Lue lisää

Kuvittelemasi inhimillisyys on tässä nyt jotakin aivan muuta kuin se mitä olet ohjelmoitu ajattelemaan. On minunkaltaisia ihmisiä, jotka tämän ovat tajunneet, ja oivaltaneet, että maailmassa kaikki on hyvin. Vaikka kaikki näyttää anteeksiantamattomalta ja hirveältä sekasotkulta, on kaikki silti hyvin. Ehdollistunut ja ohjelmoitu mieli ei tosin tätä tajua, mutta tässäpä ei nyt tarvitsekaan kuunnella mieltä ja samaistua siihen, mitä se suoltaa ulos.

aparaatti kirjoitti:

Kuvittelemasi inhimillisyys on tässä nyt jotakin aivan muuta kuin se mitä olet ohjelmoitu ajattelemaan. On minunkaltaisia ihmisiä, jotka tämän ovat tajunneet, ja oivaltaneet, että maailmassa kaikki on hyvin. Vaikka kaikki näyttää anteeksiantamattomalta ja hirveältä sekasotkulta, on kaikki silti hyvin. Ehdollistunut ja ohjelmoitu mieli ei tosin tätä tajua, mutta tässäpä ei nyt tarvitsekaan kuunnella mieltä ja samaistua siihen, mitä se suoltaa ulos.

Lue lisää

Minä taas olen aina sanonut, että maailmassa ei voi tapahtua mitään epänormaalia tai yliluonnollista. Vain se voi tapahtua mikä on mahdollista tapahtua, vaikkei ihmisen aivot sitä ymmärtäisikään tai hyväksyisi normaaliksi.

Kyllä se on sisäsyntyistä tuo ihmisen kyvyttömyys antaa anteeksikin. Siksi inhimillistä, koska ei ole vain yksi tai kaksi ihmistä jotka eivät siihen kykene. Ymmärtämättömyyskin on inhimillinen ominaisuus.

Olipa se ohjelmoitua tai ei.

Hyvin se voi olla riippuen miltä sektorilta ja tasolta asiaa lähestytään ja katsellaan, mutta sanoppas äidille jonka lapsi on murhattu, että anna anteeksi ja kaikki hyvin. Ei se vain onnistu helpolla.

.... kirjoitti:

Minä taas olen aina sanonut, että maailmassa ei voi tapahtua mitään epänormaalia tai yliluonnollista. Vain se voi tapahtua mikä on mahdollista tapahtua, vaikkei ihmisen aivot sitä ymmärtäisikään tai hyväksyisi normaaliksi.

Kyllä se on sisäsyntyistä tuo ihmisen kyvyttömyys antaa anteeksikin. Siksi inhimillistä, koska ei ole vain yksi tai kaksi ihmistä jotka eivät siihen kykene. Ymmärtämättömyyskin on inhimillinen ominaisuus.

Olipa se ohjelmoitua tai ei.

Hyvin se voi olla riippuen miltä sektorilta ja tasolta asiaa lähestytään ja katsellaan, mutta sanoppas äidille jonka lapsi on murhattu, että anna anteeksi ja kaikki hyvin. Ei se vain onnistu helpolla.

Lue lisää

Itse asiassa anteeksiantamattomuus opitaan vasta kasvaessa, tuskin se siis on sisäsyntyistä ja inhimillistä. Jokaisella ihmisellä on olemassa avain mielenrauhaan eli kyky oppia pois muun muassa anteeksiantamattomuuden tieltä ja nähdä jopa se oman lapsen murhakin uusin silmin. Vaikka väittäisitte kiven kovaan vastaan. Mielihän haluaa juuri niin toimia eli kieltää sen, mitä on. Jos äiti ei pysty antamaan lapsensa murhaa anteeksi, uskomatonta kyllä, hänen mielensä hallitsee häntä sellaisella ajattelumallilla, ettei voi antaa anteeksi, ja että lapsi on hänen. Todellisuudessa hän voisi antaa välittömästi anteeksi hereillä ollessaan ja myös todeta, ettei lapsi ollut hänen. Lapsi ei todellakaan ollut hänen. Lapsi kuuluu elämälle, ei hänelle, vaikka hän lasta kasvattaisikin. On vain sovittu sanomaan ja ajattelemaan, että lapsen, joka tulee äidin omasta kohdusta, on oltava hänen. Se siis on pelkkä ihmisten välinen sopimus, ei todellisuutta. Tosin adoptio on murtanut tuotakin ajattelumallia, kun nykyään kaikki biologiset lapset eivät kasva ainoastaan biologisten vanhempiensa seurassa, vaan heitä saattaa kyetä silti kasvattamaan joku muukin.

aparaatti kirjoitti:

Itse asiassa anteeksiantamattomuus opitaan vasta kasvaessa, tuskin se siis on sisäsyntyistä ja inhimillistä. Jokaisella ihmisellä on olemassa avain mielenrauhaan eli kyky oppia pois muun muassa anteeksiantamattomuuden tieltä ja nähdä jopa se oman lapsen murhakin uusin silmin. Vaikka väittäisitte kiven kovaan vastaan. Mielihän haluaa juuri niin toimia eli kieltää sen, mitä on. Jos äiti ei pysty antamaan lapsensa murhaa anteeksi, uskomatonta kyllä, hänen mielensä hallitsee häntä sellaisella ajattelumallilla, ettei voi antaa anteeksi, ja että lapsi on hänen. Todellisuudessa hän voisi antaa välittömästi anteeksi hereillä ollessaan ja myös todeta, ettei lapsi ollut hänen. Lapsi ei todellakaan ollut hänen. Lapsi kuuluu elämälle, ei hänelle, vaikka hän lasta kasvattaisikin. On vain sovittu sanomaan ja ajattelemaan, että lapsen, joka tulee äidin omasta kohdusta, on oltava hänen. Se siis on pelkkä ihmisten välinen sopimus, ei todellisuutta. Tosin adoptio on murtanut tuotakin ajattelumallia, kun nykyään kaikki biologiset lapset eivät kasva ainoastaan biologisten vanhempiensa seurassa, vaan heitä saattaa kyetä silti kasvattamaan joku muukin.

Lue lisää

Minäkään en koe omistavani lastani, hän on minulle "lainassa". Eli en koe omistavani häntä, hän on lahja minun elämääni ja hänen elämän on tarkoitus olla hänen omansa. Ei minun.

En kuitenkaan pysty ajattelemaan, että jotenkin voisi antaa anteeksi sellaista että joku riistää lapselta elämän. Joku joka voi valita olla riistämättäkin. Ihminen voi valita arvostaa ja kunnioittaa toisen elollisen elämää.

Jokainen kuolee aikanaan ja kukaan ei tiedä miten. En minä kuolemaa pelkää enkä koita paeta, en vain voi ymmärtää että sitä pitäisi kiirehtiä. Eli itse en ainakaan koe noista syistä joita kirjoitit sitä, ettei voisi antaa anteeksi.

En itsekkyyttäni, vaan sitä että on väärin ottaa toiselta elämä joka on ainutkertainen. Minulla äitinä tietysti menetys on suuri, koska menettäisin jotain minulle hyvin rakasta. Tottakai se sattuisi, että itsekin menettää jotain mutta kyllä perimmäinen syy on, että elämän riistäminen on röyhkeää ja ylimielistä, toisen elämän vähättelyä. Minusta väärin.

.... kirjoitti:

Minäkään en koe omistavani lastani, hän on minulle "lainassa". Eli en koe omistavani häntä, hän on lahja minun elämääni ja hänen elämän on tarkoitus olla hänen omansa. Ei minun.

En kuitenkaan pysty ajattelemaan, että jotenkin voisi antaa anteeksi sellaista että joku riistää lapselta elämän. Joku joka voi valita olla riistämättäkin. Ihminen voi valita arvostaa ja kunnioittaa toisen elollisen elämää.

Jokainen kuolee aikanaan ja kukaan ei tiedä miten. En minä kuolemaa pelkää enkä koita paeta, en vain voi ymmärtää että sitä pitäisi kiirehtiä. Eli itse en ainakaan koe noista syistä joita kirjoitit sitä, ettei voisi antaa anteeksi.

En itsekkyyttäni, vaan sitä että on väärin ottaa toiselta elämä joka on ainutkertainen. Minulla äitinä tietysti menetys on suuri, koska menettäisin jotain minulle hyvin rakasta. Tottakai se sattuisi, että itsekin menettää jotain mutta kyllä perimmäinen syy on, että elämän riistäminen on röyhkeää ja ylimielistä, toisen elämän vähättelyä. Minusta väärin.

Lue lisää

Ymmärrän hyvin, että nämä asiat, joita kerron, voivat aluksi vaikuttaa uskomattomilta ja järkyttäviltä, mutta sanon vain joitakin asioita peittelemättä sellaisenaan, kuin ne voisi pohjimmiltaan nähdä.

Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, teillä ei ole mitään oikeutta häneen. Hän todellakin oli kasvatuksen takia teillä lainassa, mutta ei teidän, ja kasvettuaan aikuiseksi hän on omillaan. Sanotaan vaikka, että naapurin lapsi hukkuu jokeen. Asia ei ehkä vaivaa niin paljon kuin silloin, kuin jos kyseessä on teidän lapsenne. Juuri tähän seikkaan haluan kiinnittää huomiota.

"Ihminen voi valita arvostaa ja kunnioittaa toisen elollisen elämää."

Niin voi. Mutta joissakin tapauksissa näin ei aina toteudu. Ja se johtuu siitä, että murhaajan mieli on sokaistunut täysin ja hän haluaa tiedostamattaan hävittää sen mikä on hyvää ja kaunista. Painotan sanaa "tiedostamattaan", koska jos hän ymmärtäisi perusteellisesti elämän kauneutta ja suloisuutta, hän tuskin tekisi pahaa kärpäsellekään. Hänen mielensä on vain saanut hänestä yliotteen, ja siitä johtuu sisäisten ristiriitojen heijastaminen hänen ulkopuolelleen, kuten viattomaan lapseen.

Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta ymmärrän murhaajia, ja siksi pystyn antamaan jopa heille anteeksi. Oikeastaan he eivät edes ole pahoja, vaan ymmärtämättömiä, koska kuten sanoin, ylivilkas mieli voi aiheuttaa ihmisissä joskus todella katastrofaalisia tilanteita, kuten kansanmurhat ja muut. Ymmärrän, että sellaiset ihmiset tarvitsisivat parantavaa reseptiä eli hengellistä heräämistä. Psykoterapia mielisairaalassa ei ehkä kuin lievittäisi murhaajan pään sisäisiä ristiriitoja. Mutta hengellinen opetus voisi vapauttaa sellaisenkin ihmisen mielensä aiheuttamista kahleista.

aparaatti kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että nämä asiat, joita kerron, voivat aluksi vaikuttaa uskomattomilta ja järkyttäviltä, mutta sanon vain joitakin asioita peittelemättä sellaisenaan, kuin ne voisi pohjimmiltaan nähdä.

Kun lapsi kasvaa aikuiseksi, teillä ei ole mitään oikeutta häneen. Hän todellakin oli kasvatuksen takia teillä lainassa, mutta ei teidän, ja kasvettuaan aikuiseksi hän on omillaan. Sanotaan vaikka, että naapurin lapsi hukkuu jokeen. Asia ei ehkä vaivaa niin paljon kuin silloin, kuin jos kyseessä on teidän lapsenne. Juuri tähän seikkaan haluan kiinnittää huomiota.

"Ihminen voi valita arvostaa ja kunnioittaa toisen elollisen elämää."

Niin voi. Mutta joissakin tapauksissa näin ei aina toteudu. Ja se johtuu siitä, että murhaajan mieli on sokaistunut täysin ja hän haluaa tiedostamattaan hävittää sen mikä on hyvää ja kaunista. Painotan sanaa "tiedostamattaan", koska jos hän ymmärtäisi perusteellisesti elämän kauneutta ja suloisuutta, hän tuskin tekisi pahaa kärpäsellekään. Hänen mielensä on vain saanut hänestä yliotteen, ja siitä johtuu sisäisten ristiriitojen heijastaminen hänen ulkopuolelleen, kuten viattomaan lapseen.

Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta ymmärrän murhaajia, ja siksi pystyn antamaan jopa heille anteeksi. Oikeastaan he eivät edes ole pahoja, vaan ymmärtämättömiä, koska kuten sanoin, ylivilkas mieli voi aiheuttaa ihmisissä joskus todella katastrofaalisia tilanteita, kuten kansanmurhat ja muut. Ymmärrän, että sellaiset ihmiset tarvitsisivat parantavaa reseptiä eli hengellistä heräämistä. Psykoterapia mielisairaalassa ei ehkä kuin lievittäisi murhaajan pään sisäisiä ristiriitoja. Mutta hengellinen opetus voisi vapauttaa sellaisenkin ihmisen mielensä aiheuttamista kahleista.

Lue lisää

Täytyy sanoa, että käsitän mitä kirjoitat. En vain hyväksy, että kaikkea annetaan anteeksi. Koska anteeksi antaminen merkitsee mulle asioiden hyväksymistä ja kaikkia asioita ei pidä hyväksyä. Siksi kaikkea ei pidä saada anteeksikaan.

Olen varsin hyvin tietoinen, etten koskaan omista lastani. En milloinkaan. Ihmisiä ei omisteta, ihmisiä voi kyllä rakastaa omaksi jos he niin haluavat.

Kyllä naapurinkin lapsen kuolema järkyttäisi minua. Ei se ole samanlainen henkilökohtainen menetys, kun oman (oma nyt eri merkityksessä kun omistamisen merkityksessä) lapsen menetys. Mutta hyvin pystyn ymmärtämään sen lapsen vanhempien tuskaa ja menetyksen aiheuttamaa tyhjiötä. Lapsi on yleensä vanhemmilleen korvaamattoman rakas. Se joka monesti tekee maailmasta ja elämästä entistäkin mielenkiintoisemman ja elämisen arvoisemman. Heille haluaa hyvää elämää ja hyviä elämänkokemuksia, vaikka realistiseti tiedostaakin että elämä myös koettelee ja on joskus ääretöntä surua ja tuskaakin. Mutta parhaimmillaan se suru ja tuska kasvattaa ja parhaimmillaan ihminen taipuu, muttei katkea lopullisesti. On mielestäni ihan normaalia toivoa ja yrittää suoda lapselleen hyvä elämä, niin pitkälti kuin ihmisenä suinkin kykenee.

Silti, vaikka lapsen menetyksestä voisikin selvitä, ei se teko siltä toiselta ole sellainen että sitä voisi hyväksyä.


Siinä mielessä tuntuu korkealentoiselta puhua anteeksi annosta, kun kuitenkin oikeasti moni asia kalvaa ja tuntuu pahalta ns. anteeksi antamisen jälkeenkin. Jää särö, jota ei saa liimallakaan korjatuksi. Tiedän, että osa ihmisistä antaa asioiden olla. Hyväksyy että se meni näin ja mitä minä sille voisin tehdä, minun vain pitää sietää ja hyväksyä tilanne. Sopeutua ja keskittyä elämän valoisiin puoliin.

Tietyllä tavalla hienoa, että jaksat uskoa jokaisen ihmisen hyvyteen ja kahleista vapautumiseen. Olen kuitenkin läheltä nähnyt, että vaikka skitsofreenikko on ihana ja rakastettava ihminen. Hänen toinen puolensa tekee tekoja joilla aiheutetaan muille suurta surua ja tuskaa, sairaus sekoittaa pään. On helppoa antaa anteeksi sairaalle sairaus, mutta tekoa ei ole helppoa hyväksyä.

Joku poloinen aina joutuu uhriksi, voi voi sanoo ihmiset. No sehän on ihmiselämän ja elämän yksi raadollinen tosiasia, että näin aina käy. Jokaisella on ristinsä kannettavanaan, kuuluu sanonta. Ei uskonnollisena ihmisenäkin tajuan mitä tuo pitää sisällään.

Minäkin aikoinaan jouduin opettajani ja sen kautta osan luokkakavereidenkin kiusaamaksi. Minua kohtaan kohdistettiin niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa.

En silti kanna kaunaa, enkä kostaisi. Heillä oli jotain omia ongelmia ja ymmärtämättömyyttä siinä taustalla. Pienisieluisuutta kuten usein sanon ihmisestä joka ei ymmärrä kuin omat tunteensa ja elämäntilanteensa. Olen siis oivaltanut ongelman ytimen ja annan asian olla, mutta en kuitenkaan hyväksy kiusaamista ja huomaan olevani erityisen herkkä puuttumaan tilanteisiin joissa näen jonkun kiusaavan toista.

Se oma kokemus siellä taustalla varmasti vaikuttaa asiaan. Tiedän kiusatun olotilan ja uskon tietäväni myös kiusaajan luulevan olonsa kohenevan kun saa kiusata, vaikka ei se pidemmässä juoksussa muuta kuin pahenee. Jos joskus tajuaa mitä on toisille aiheuttanut ja tehnyt kiusatessaan heitä. Valitettavasti moni jää ikuisesti ymmärtämättömyyteensä siitä millaista vahinkoa sai kiusaamisellaan aikaiseksi. Jollekin se on olankohautus ja jollekin koko elämän mittainen ahdistus.

Joku ei koskaan tajua tekemiensä vääryyksien vakavuutta. Eli ei valaistu, kuten sinä termiä käytät. Niin kauan kun näitä ihmisiä on, joille toisia kohtaan tehdyt pahat teot on ok ja he eivät niitä ymmärrä, ei anteeksi voi antaa puhtaasti.

Anteeksi antaminen on näennäistä, niin kauan kun pahat teot satuttavat ja anteeksi pyytäminen on tapa jolla luikerrellaan vastuusta ulos.

.... kirjoitti:

Täytyy sanoa, että käsitän mitä kirjoitat. En vain hyväksy, että kaikkea annetaan anteeksi. Koska anteeksi antaminen merkitsee mulle asioiden hyväksymistä ja kaikkia asioita ei pidä hyväksyä. Siksi kaikkea ei pidä saada anteeksikaan.

Olen varsin hyvin tietoinen, etten koskaan omista lastani. En milloinkaan. Ihmisiä ei omisteta, ihmisiä voi kyllä rakastaa omaksi jos he niin haluavat.

Kyllä naapurinkin lapsen kuolema järkyttäisi minua. Ei se ole samanlainen henkilökohtainen menetys, kun oman (oma nyt eri merkityksessä kun omistamisen merkityksessä) lapsen menetys. Mutta hyvin pystyn ymmärtämään sen lapsen vanhempien tuskaa ja menetyksen aiheuttamaa tyhjiötä. Lapsi on yleensä vanhemmilleen korvaamattoman rakas. Se joka monesti tekee maailmasta ja elämästä entistäkin mielenkiintoisemman ja elämisen arvoisemman. Heille haluaa hyvää elämää ja hyviä elämänkokemuksia, vaikka realistiseti tiedostaakin että elämä myös koettelee ja on joskus ääretöntä surua ja tuskaakin. Mutta parhaimmillaan se suru ja tuska kasvattaa ja parhaimmillaan ihminen taipuu, muttei katkea lopullisesti. On mielestäni ihan normaalia toivoa ja yrittää suoda lapselleen hyvä elämä, niin pitkälti kuin ihmisenä suinkin kykenee.

Silti, vaikka lapsen menetyksestä voisikin selvitä, ei se teko siltä toiselta ole sellainen että sitä voisi hyväksyä.


Siinä mielessä tuntuu korkealentoiselta puhua anteeksi annosta, kun kuitenkin oikeasti moni asia kalvaa ja tuntuu pahalta ns. anteeksi antamisen jälkeenkin. Jää särö, jota ei saa liimallakaan korjatuksi. Tiedän, että osa ihmisistä antaa asioiden olla. Hyväksyy että se meni näin ja mitä minä sille voisin tehdä, minun vain pitää sietää ja hyväksyä tilanne. Sopeutua ja keskittyä elämän valoisiin puoliin.

Tietyllä tavalla hienoa, että jaksat uskoa jokaisen ihmisen hyvyteen ja kahleista vapautumiseen. Olen kuitenkin läheltä nähnyt, että vaikka skitsofreenikko on ihana ja rakastettava ihminen. Hänen toinen puolensa tekee tekoja joilla aiheutetaan muille suurta surua ja tuskaa, sairaus sekoittaa pään. On helppoa antaa anteeksi sairaalle sairaus, mutta tekoa ei ole helppoa hyväksyä.

Joku poloinen aina joutuu uhriksi, voi voi sanoo ihmiset. No sehän on ihmiselämän ja elämän yksi raadollinen tosiasia, että näin aina käy. Jokaisella on ristinsä kannettavanaan, kuuluu sanonta. Ei uskonnollisena ihmisenäkin tajuan mitä tuo pitää sisällään.

Minäkin aikoinaan jouduin opettajani ja sen kautta osan luokkakavereidenkin kiusaamaksi. Minua kohtaan kohdistettiin niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa.

En silti kanna kaunaa, enkä kostaisi. Heillä oli jotain omia ongelmia ja ymmärtämättömyyttä siinä taustalla. Pienisieluisuutta kuten usein sanon ihmisestä joka ei ymmärrä kuin omat tunteensa ja elämäntilanteensa. Olen siis oivaltanut ongelman ytimen ja annan asian olla, mutta en kuitenkaan hyväksy kiusaamista ja huomaan olevani erityisen herkkä puuttumaan tilanteisiin joissa näen jonkun kiusaavan toista.

Se oma kokemus siellä taustalla varmasti vaikuttaa asiaan. Tiedän kiusatun olotilan ja uskon tietäväni myös kiusaajan luulevan olonsa kohenevan kun saa kiusata, vaikka ei se pidemmässä juoksussa muuta kuin pahenee. Jos joskus tajuaa mitä on toisille aiheuttanut ja tehnyt kiusatessaan heitä. Valitettavasti moni jää ikuisesti ymmärtämättömyyteensä siitä millaista vahinkoa sai kiusaamisellaan aikaiseksi. Jollekin se on olankohautus ja jollekin koko elämän mittainen ahdistus.

Joku ei koskaan tajua tekemiensä vääryyksien vakavuutta. Eli ei valaistu, kuten sinä termiä käytät. Niin kauan kun näitä ihmisiä on, joille toisia kohtaan tehdyt pahat teot on ok ja he eivät niitä ymmärrä, ei anteeksi voi antaa puhtaasti.

Anteeksi antaminen on näennäistä, niin kauan kun pahat teot satuttavat ja anteeksi pyytäminen on tapa jolla luikerrellaan vastuusta ulos.

Lue lisää

Miksi asioita ei saisi hyväksyä? Hyväksyminen ei nyt tässä tarkoita sitä, että taputtaisit käsiäsi jollekin. Ei se ole hyväksymistä. Hyväksymistä on se, kun ymmärrät, kun voit antaa anteeksi, kun voit armahtaa, kun voit sallia, että menneet asiat vain ovat niin kuin ne on, kun olet vapaa kaikista mielesi kantamista taakoista.

Suru ja tuska voi kasvattaa ainoastaan yhdellä tavalla: hengellisellä heräämisellä, valaistumisen kokemisella. Sen jälkeen surua ja tuskaa ei enää tarvitse kokea, ei vaikka seuraava uhri olisi niin ikään joku läheisesi. Voit ymmärtää ilmankin noita kielteisiä tunteita kaiken. Kun joku ihminen kuolee, siitä ei todellakaan tarvitse kantaa surua ja huolta. Jos kuitenkin kannat, se on osoitus siitä, että olet tehnyt oman onnellisuutesi psykologisesti riippuvaiseksi tuosta toisesta ihmisestä. Muuten et kokisi surun tunnetta. Miksi tuntea surua, koska tiedetään, että kaikki me ihmiset tulemme kuolemaan joskus, vaikka joku läheinen kuolisikin ennen aikojaan? Mistä edes tiedätte mikä portti se kuolema on? Ehkei sen takia edes kannatta kantaa murhetta. Me kaikki päädymme siihen samaan pisteeseen, kun tilapäinen eli maallinen muotomme haihtuu.

Jos olet todellisella tasolla pystynyt antamaan anteeksi, asia ei vaivaa sinua millään tasolla enää jatkossa, usko pois. Se on ollutta ja mennyttä. Ja mikä on ollutta ja mennyttä, on lakannut myös olemasta, koska on vain tämä hetki, juuri nyt. Ja koska me ihmiset olemme olemassa vain tällä hetkellä emmekä menneisyydessä tai tulevaisuudessa, emme myöskään ole menneen tai tulevan summa, paitsi korkeintaan ehdollistunut ja ohjelmoitu mieli voi näin ajatella. Mutta jos emme samaistukaan mieleemme, joka luo aikakäsityksen ja sen tunteen, ettei jotain asiaa voisi kokonaan jättää taakseen, olemme vapaita ja kaikki on jo täydellisesti anteeksi annettu ja pyyhitty pois mielestä. Ennen ei ole sama kuin nyt.

Ja jos ymmärrät, jos hyväksyt, jos annat täydellisesti anteeksi etkä murehdi asioita, voit toki siitä huolimatta puuttua kiusaamiseen, jos sitä havaitset. Itse asiassa toimit huomattavasti tehokkaammin, kun mielesi kielteisine tunteineen ei häiritse sinua. Voit olla hyvin neutraali, kun puutut kiusaamiseen. Silti tärkeintä ei ole puuttuessasi sanoa, ettei sellaista saa tapahtua. Jos haluat kiusaajan oppivan lopullisesti teoistaan valaistumalla, silloin sinun on täsmälleen sanottava hänelle samat asiat kuin mitä minäkin olen sanonut, vaikka hän ei aluksi ymmärtäisikään mitään. Hänelle on sanottava, että hänen aivopesty mielensä on kaiken kauniin näkemisen tiellä ja siksi hän ei pysty olemaan kiusaamatta. Valaistui hän tai ei, olet joka tapauksessa toiminut paljon tehokkaammin, kuin mitä äkkiseltään voisi ymmärtää.

Pidät siis itseäsi asiallisena miehenä. Viestistäsi päätellen kiertäisin tuollaisen lutkittelijan kaukaa ja toivoisin, että sinäkin ymmärtäisit elää yksin siinä harhamaailmassasi, jonka itsellesi olet luonut.

Ensinnäkin, ihmiselle sattuu ja tapahtuu elämässä kaikenlaista minkä syystä hän ei ole täysin mallikelpoinen sinun kaltaisillesi täydellisyyttä hinkuville tyypeille. Ehkä sinä olet yksi niistä miehistä, jotka ovat ajaneet naisen epätoivoiseen tilaan, juomaan, lihoamaan, moraalittomuuteen jne...ehkä sinunkin olisi syytä katsoa peiliin ja todeta, että anteeksipyydettävää sinullakin voisi olla. Et ole niin hyvä ja täydellinen mitä omassa erinomaisuudessasi kuvittelet.

Arvostat kyllä itseäsi, mutta osaatko arvostaa muita...siinäpä se.

lottamari<3 kirjoitti:

Pidät siis itseäsi asiallisena miehenä. Viestistäsi päätellen kiertäisin tuollaisen lutkittelijan kaukaa ja toivoisin, että sinäkin ymmärtäisit elää yksin siinä harhamaailmassasi, jonka itsellesi olet luonut.

Ensinnäkin, ihmiselle sattuu ja tapahtuu elämässä kaikenlaista minkä syystä hän ei ole täysin mallikelpoinen sinun kaltaisillesi täydellisyyttä hinkuville tyypeille. Ehkä sinä olet yksi niistä miehistä, jotka ovat ajaneet naisen epätoivoiseen tilaan, juomaan, lihoamaan, moraalittomuuteen jne...ehkä sinunkin olisi syytä katsoa peiliin ja todeta, että anteeksipyydettävää sinullakin voisi olla. Et ole niin hyvä ja täydellinen mitä omassa erinomaisuudessasi kuvittelet.

Arvostat kyllä itseäsi, mutta osaatko arvostaa muita...siinäpä se.

Lue lisää

Arvoistaisitko itse naista, jolla on ollut vaikkapa satakunta irtosuhdetta joista muutama ryhmäseksisessio, muutama sukupuolitauti ja pari aborttia?

lottamari<3 kirjoitti:

Pidät siis itseäsi asiallisena miehenä. Viestistäsi päätellen kiertäisin tuollaisen lutkittelijan kaukaa ja toivoisin, että sinäkin ymmärtäisit elää yksin siinä harhamaailmassasi, jonka itsellesi olet luonut.

Ensinnäkin, ihmiselle sattuu ja tapahtuu elämässä kaikenlaista minkä syystä hän ei ole täysin mallikelpoinen sinun kaltaisillesi täydellisyyttä hinkuville tyypeille. Ehkä sinä olet yksi niistä miehistä, jotka ovat ajaneet naisen epätoivoiseen tilaan, juomaan, lihoamaan, moraalittomuuteen jne...ehkä sinunkin olisi syytä katsoa peiliin ja todeta, että anteeksipyydettävää sinullakin voisi olla. Et ole niin hyvä ja täydellinen mitä omassa erinomaisuudessasi kuvittelet.

Arvostat kyllä itseäsi, mutta osaatko arvostaa muita...siinäpä se.

Lue lisää

Lutka on lutka, ei siinä mitään harhaista ole. Samoin kuin h*ora on h*ora, vaikka prostituoiduksi kauniisti kirjallisuudessa kutsutaan. En minä parisuhteessa tai sinkkuna olleita lutkittele, vaan irtosuhteita ja vakipanoja harrastaneita.

Ei kukaan ihminen muuten toisia ihmisiä "aja" juomaan, lihoamaan tai nussimaan kaikkea mikä liikkuu, ihmisen on kuitenkin osattava pärjätä yksin ja osattava huolehtia itsestään pärjätäkseen toisen ihmisen kanssa parisuhteessa. Miehille useinkin naisten taholta sanotaan vastauksena kaikkiin ongelmiin, ettei seksin puutteeseen kuole, kun valitetaan miten huonosti mies saa seksiä silloin kun huonosti menee, ei silloin kykene aloitteisiin tai mihinkään muuhunkaan. Naiset sen sijaan ratkaisevat ongelmansa levittämällä jalat kenelle sattuvat ja se on vieläpä mielestäsi jotenkin ihmeellisellä tavalla miesten syytä?

Viisi pistettä kirjoitti:

Arvoistaisitko itse naista, jolla on ollut vaikkapa satakunta irtosuhdetta joista muutama ryhmäseksisessio, muutama sukupuolitauti ja pari aborttia?

Kysymys kuuluukin, miksi hän on ajautunut tuohon tilaan. Oletko varma, että hän on onnellinen valinnoistaan ja oletko ajatellut, että hän juuri noilla teoillaan hakee sitä rakkautta ja hyväksyntää miehiltä jakamalla itseään, kun se on hänen mielestään ainoa keino millä mies hänet hyväksyy. Luultavasti hyvin onneton ja rikkinäinen ihminen, ehkä juuri hyväksikäytetty jo lapsena tai jonkun miehen/miehien rikkoma nainen, joka ei enää jaksa välittää.

Jos olen tuomitseva ja moralisoiva, niin sitä olet myöskin sinä. Meissä on vaan se ero, että minä ymmärrän hänen tekonsa ja siksi hyväksyn hänet ihmisenä ja osaan rakastaa häntä sellaisena kuin hän vaikka en hänen valintojansa ja käyttäytymistään hyväksyisikään. Jokainen meistä elää oman elämänsä käsikirjoitusen mukaan pyrkien löytämään sille jonkunlaisen juonen. Joillekin vain sattuu vähän vaikeampi rooli, toiselle pelkkä sivurooli, kun toinen taas saa paistatella pääroolissa...elämä on.

Kyse ei ole arvostuksesta vaan ihmisenä olemisesta ja rakastamisesta. Jos et näe tuossa naisessa muuta kuin hänen tekemänsä virhevalinnat ja kurjan elämän ja sillä tuomitset hänet rakkaudettomuudellasi, et ole häntä kummosempi.

Rakkaudellasi voisit osoittaa hänelle arvostavasi häntä niin, että haluat olla hänen apunaan ja auttaa häntä. Ehkä hän sinun tuomitsevuutesi sijaan odottaa sinulta apua, tukea ja rakkautta, jolla selvitä tuosta kierteestä ulos.

lottamari<3 kirjoitti:

Kysymys kuuluukin, miksi hän on ajautunut tuohon tilaan. Oletko varma, että hän on onnellinen valinnoistaan ja oletko ajatellut, että hän juuri noilla teoillaan hakee sitä rakkautta ja hyväksyntää miehiltä jakamalla itseään, kun se on hänen mielestään ainoa keino millä mies hänet hyväksyy. Luultavasti hyvin onneton ja rikkinäinen ihminen, ehkä juuri hyväksikäytetty jo lapsena tai jonkun miehen/miehien rikkoma nainen, joka ei enää jaksa välittää.

Jos olen tuomitseva ja moralisoiva, niin sitä olet myöskin sinä. Meissä on vaan se ero, että minä ymmärrän hänen tekonsa ja siksi hyväksyn hänet ihmisenä ja osaan rakastaa häntä sellaisena kuin hän vaikka en hänen valintojansa ja käyttäytymistään hyväksyisikään. Jokainen meistä elää oman elämänsä käsikirjoitusen mukaan pyrkien löytämään sille jonkunlaisen juonen. Joillekin vain sattuu vähän vaikeampi rooli, toiselle pelkkä sivurooli, kun toinen taas saa paistatella pääroolissa...elämä on.

Kyse ei ole arvostuksesta vaan ihmisenä olemisesta ja rakastamisesta. Jos et näe tuossa naisessa muuta kuin hänen tekemänsä virhevalinnat ja kurjan elämän ja sillä tuomitset hänet rakkaudettomuudellasi, et ole häntä kummosempi.

Rakkaudellasi voisit osoittaa hänelle arvostavasi häntä niin, että haluat olla hänen apunaan ja auttaa häntä. Ehkä hän sinun tuomitsevuutesi sijaan odottaa sinulta apua, tukea ja rakkautta, jolla selvitä tuosta kierteestä ulos.

Lue lisää

Ei kysymys ole syistä ja motiiveista, vaan siitä, voiko toistuvasti vääriin valintoihin ajatuneeseen ihmiseen luottaa.

Voisitko ottaa itse riskin ja rakastaa miestä, joka on toistetusti ja todistetusti esim. käyttänyt huumeita, ajautunut alkoholistiksi tai käyttäytynyt väkivaltaisesti naistaan kohtaan?

lottamari<3 kirjoitti:

Kysymys kuuluukin, miksi hän on ajautunut tuohon tilaan. Oletko varma, että hän on onnellinen valinnoistaan ja oletko ajatellut, että hän juuri noilla teoillaan hakee sitä rakkautta ja hyväksyntää miehiltä jakamalla itseään, kun se on hänen mielestään ainoa keino millä mies hänet hyväksyy. Luultavasti hyvin onneton ja rikkinäinen ihminen, ehkä juuri hyväksikäytetty jo lapsena tai jonkun miehen/miehien rikkoma nainen, joka ei enää jaksa välittää.

Jos olen tuomitseva ja moralisoiva, niin sitä olet myöskin sinä. Meissä on vaan se ero, että minä ymmärrän hänen tekonsa ja siksi hyväksyn hänet ihmisenä ja osaan rakastaa häntä sellaisena kuin hän vaikka en hänen valintojansa ja käyttäytymistään hyväksyisikään. Jokainen meistä elää oman elämänsä käsikirjoitusen mukaan pyrkien löytämään sille jonkunlaisen juonen. Joillekin vain sattuu vähän vaikeampi rooli, toiselle pelkkä sivurooli, kun toinen taas saa paistatella pääroolissa...elämä on.

Kyse ei ole arvostuksesta vaan ihmisenä olemisesta ja rakastamisesta. Jos et näe tuossa naisessa muuta kuin hänen tekemänsä virhevalinnat ja kurjan elämän ja sillä tuomitset hänet rakkaudettomuudellasi, et ole häntä kummosempi.

Rakkaudellasi voisit osoittaa hänelle arvostavasi häntä niin, että haluat olla hänen apunaan ja auttaa häntä. Ehkä hän sinun tuomitsevuutesi sijaan odottaa sinulta apua, tukea ja rakkautta, jolla selvitä tuosta kierteestä ulos.

Lue lisää

Tuossa iltalehden jutussa joka on jo linkattu tälle palstalle muutamaan kertaan nämä kymmeniä irtosuhteita keränneet naiset eivät todellakaan kadu toimintaansa tippaakaan vaan muistelevat sitä lämmöllä.

http://www.iltalehti.fi/nainen/2013091917314860_na.shtml

Tämäkin:
"Olen 53-vuotias nainen ja ollut noin 50 miehen kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi pihdata ja kitua puutteessa. Minulla on takana pari avoliittoa, yksi avioliitto. Nytkin olen naimisissa ja elelen ihan uskollista elämää. En kuitenkaan vielä allekirjoita, että miesten lukumäärä olisi lopullisesti tässä."

Tarkoittaakohan tuo nainen että jos sopivasti haluttaa niin saattaisi pettääkin miestään?

Rakastu lutkaan, vastapalvelukseksi saat pettämistä ja HPV:n.

Viisi pistettä kirjoitti:

Ei kysymys ole syistä ja motiiveista, vaan siitä, voiko toistuvasti vääriin valintoihin ajatuneeseen ihmiseen luottaa.

Voisitko ottaa itse riskin ja rakastaa miestä, joka on toistetusti ja todistetusti esim. käyttänyt huumeita, ajautunut alkoholistiksi tai käyttäytynyt väkivaltaisesti naistaan kohtaan?

Lue lisää

Voisin rakastaa, jos rakastuisin ja en voisi tunteilleni mitään. Se ei silti tarkoita sitä, että eläisin hänen kanssaan ja jakaisin oman elämäni hänen kanssaan. Rakastaa voi, auttaa voi, tukea voi ilman, että sitoo itsensä kiinni toiseen sen kummemmin. Rakkaus perustuu vapaaseen tahtoon ja vapauteen. Se itsessään kyllä vaatii meiltä tekoja ja toimintaa, mutta ei vaadi meitä tuhoamaan itseämme jonkun toisen tekemien väärien valintojen takia.

Rakkauden tekoja ei kukaan meitä kiellä tekemästä, mutta itseäänkin pitää rakastaa ja suojella.

lottamari<3 kirjoitti:

Voisin rakastaa, jos rakastuisin ja en voisi tunteilleni mitään. Se ei silti tarkoita sitä, että eläisin hänen kanssaan ja jakaisin oman elämäni hänen kanssaan. Rakastaa voi, auttaa voi, tukea voi ilman, että sitoo itsensä kiinni toiseen sen kummemmin. Rakkaus perustuu vapaaseen tahtoon ja vapauteen. Se itsessään kyllä vaatii meiltä tekoja ja toimintaa, mutta ei vaadi meitä tuhoamaan itseämme jonkun toisen tekemien väärien valintojen takia.

Rakkauden tekoja ei kukaan meitä kiellä tekemästä, mutta itseäänkin pitää rakastaa ja suojella.

Lue lisää

Ok, no mutta sitten puhutaankin aivan eri asiasta.

Miksi huolestuisin kenenkään naisen seksuaalisista aktiviteeteista, jos en tule itse olemaan kyseisen naisen kanssa minkäänlaisessa seksuaalisessa kanssakäymisessä?

Mutta kun se tuppaa olemaan niin, että näistä irtosuhteita harrastavista naisista osa kyllästyy siihen elämänmenoon ja haluaa vakiintua, ja ikäänkuin kompensoidakseen etsii sitten sellaista puolisoa, jotka ovat seksuaalikäyttäytymiseltään kutakuinkin heidän menneen itsensä vastakohtia. Ei lutkailustaan "raitistunut" nainen kelpuuta kumppanikseen vastaavan historian kokenutta miestä.

Ja sitten meidän, jotka emme ole koskaan päässeet kokemaan edes suhteellisen vastuullista seksielämää, pitäisi vaan hyväksyä se että toinen on seksuaalisessa elämässään kokenut jo kaiken hauskan, ja haluaa meidän kanssamme harrastaa pelkää hellä rakkauden täyttämää rutiiniseksiä peiton alla kunnes kuolema meidät erottaa.

Se on sama kuin ravintolassa saisi vain keiton, kun se toinen on syönyt seitsemän ruokalajin aterian.

Viisi pistettä kirjoitti:

Tuossa iltalehden jutussa joka on jo linkattu tälle palstalle muutamaan kertaan nämä kymmeniä irtosuhteita keränneet naiset eivät todellakaan kadu toimintaansa tippaakaan vaan muistelevat sitä lämmöllä.

http://www.iltalehti.fi/nainen/2013091917314860_na.shtml

Tämäkin:
"Olen 53-vuotias nainen ja ollut noin 50 miehen kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi pihdata ja kitua puutteessa. Minulla on takana pari avoliittoa, yksi avioliitto. Nytkin olen naimisissa ja elelen ihan uskollista elämää. En kuitenkaan vielä allekirjoita, että miesten lukumäärä olisi lopullisesti tässä."

Tarkoittaakohan tuo nainen että jos sopivasti haluttaa niin saattaisi pettääkin miestään?

Rakastu lutkaan, vastapalvelukseksi saat pettämistä ja HPV:n.

Lue lisää

Sekopäistä touhua ja minusta täysin vastuutonta ja vaarallista. Luultavasti tuollainen nainen ei edes mieti rikkooko jonkun avioliiton, kun hänelle on yhdentekevää onko mies varattu vaiko vapaa. Tärkeintä näyttää olevan vaan omat himot ja oman markkina-arvonsa testaaminen. Täysin järjetöntä touhua.

Pitää silti muistaa, että kyseessä on kuitenkin markinaalisesti vain pieni osa näin käyttäytyviä naisia. Lehtien tarkoitus on myydä näillä jutuilla, siksi nämä saavat meidät ajattelemaan, että kyseessä olisi ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että kaikki naiset olisivat näin huikentelevaisia.

Itse en voisi kuuna päivänä ajatella käyttäväni miestä vain pelkkiin seksitarpeisiini, ellei muita tunteita olisi.

Luulen, että tuon naisen käsitys omasta naiseudestaan on jollain tapaa vääristynyt ja kyseessä ehkä jonkinsortin luonnehäiriö, narsismi ja mukaan luettuna seksiriippuvuus.

Toisaalta on syytä myöskin muistaa se, että lehdet myös keksivät näitä juttuja, jolla provosoidaan lukijoita kauhistelemaan, ihmettelemään ja käymään asiasta keskustelua. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Itse olen hyvin skeptinen näiden juttujen äärellä.

Viisi pistettä kirjoitti:

Ok, no mutta sitten puhutaankin aivan eri asiasta.

Miksi huolestuisin kenenkään naisen seksuaalisista aktiviteeteista, jos en tule itse olemaan kyseisen naisen kanssa minkäänlaisessa seksuaalisessa kanssakäymisessä?

Mutta kun se tuppaa olemaan niin, että näistä irtosuhteita harrastavista naisista osa kyllästyy siihen elämänmenoon ja haluaa vakiintua, ja ikäänkuin kompensoidakseen etsii sitten sellaista puolisoa, jotka ovat seksuaalikäyttäytymiseltään kutakuinkin heidän menneen itsensä vastakohtia. Ei lutkailustaan "raitistunut" nainen kelpuuta kumppanikseen vastaavan historian kokenutta miestä.

Ja sitten meidän, jotka emme ole koskaan päässeet kokemaan edes suhteellisen vastuullista seksielämää, pitäisi vaan hyväksyä se että toinen on seksuaalisessa elämässään kokenut jo kaiken hauskan, ja haluaa meidän kanssamme harrastaa pelkää hellä rakkauden täyttämää rutiiniseksiä peiton alla kunnes kuolema meidät erottaa.

Se on sama kuin ravintolassa saisi vain keiton, kun se toinen on syönyt seitsemän ruokalajin aterian.

Lue lisää

Oletkohan nyt liian kapeakatseinen ja ehkäpä vähän kateellinen siitä mitä toinen on saanut kokea seksin saralla. Mitä sen on siinä vaiheessa väliä kuinka monta pokaa naisella on ollut, jos hän on hulluna sinuun, rakastuu sinuun, eikä häntä entinen enää kiinnosta. Hän on juoksunsa juossut, eikö se ole hyvä asia?

Minusta surkeampaa on sellainen tilanne, jossa nainen tai mies alkaa miettiä millaista olisi olla muiden kanssa, olisiko seksi jonkun toisen kanssa parempaa ja saisiko siitä irti jotain uutta. Tämä on paljon vaikeampi tie käydä kuin tuo sinun esimerkkitapauksesi.

Yleensä se menee niin, että ihmisen pitää saada juosta juoksunsa muuten hän ei rauhoitu ja löytää itsensä onnettomana pohtimassa hyvässäkin liitossa ja suhteessa, että jotain on jäänyt kokematta ja halu siihen kyllä vielä olisi, mutta mahdollisuuksia ei enää ole ilman menetyksiä.

Itse voisin hyväksyä miehen, jolla on ollut monta naista ja joka on saanut kylläksensä siitä ja nähnyt, että se ei anna kuitenkaan sitä mitä oikea vakiintunut parisuhde antaa - turvaa, luotettavuutta, uskollisuutta, vakautta jne...

Seksisuhteet eivät anna pidemmän päälle mitään muuta kuin hetken hekuman, kun taas parisuhteessa ihminen tulee kokonaisvaltaisesti hoidetuksi.

lottamari<3 kirjoitti:

Sekopäistä touhua ja minusta täysin vastuutonta ja vaarallista. Luultavasti tuollainen nainen ei edes mieti rikkooko jonkun avioliiton, kun hänelle on yhdentekevää onko mies varattu vaiko vapaa. Tärkeintä näyttää olevan vaan omat himot ja oman markkina-arvonsa testaaminen. Täysin järjetöntä touhua.

Pitää silti muistaa, että kyseessä on kuitenkin markinaalisesti vain pieni osa näin käyttäytyviä naisia. Lehtien tarkoitus on myydä näillä jutuilla, siksi nämä saavat meidät ajattelemaan, että kyseessä olisi ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että kaikki naiset olisivat näin huikentelevaisia.

Itse en voisi kuuna päivänä ajatella käyttäväni miestä vain pelkkiin seksitarpeisiini, ellei muita tunteita olisi.

Luulen, että tuon naisen käsitys omasta naiseudestaan on jollain tapaa vääristynyt ja kyseessä ehkä jonkinsortin luonnehäiriö, narsismi ja mukaan luettuna seksiriippuvuus.

Toisaalta on syytä myöskin muistaa se, että lehdet myös keksivät näitä juttuja, jolla provosoidaan lukijoita kauhistelemaan, ihmettelemään ja käymään asiasta keskustelua. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Itse olen hyvin skeptinen näiden juttujen äärellä.

Lue lisää

Tai sitten olet vain itse vanhakantainen nainen, joka vielä jaksaa uskoa siihen että seksi kuuluu vain parisuhteeseen ja siihen uskovien määrä on vähenemään päin.

Tämähän sanotaan jo kyseisen jutun alussa: "Keskivertosuomalaisnainen harrastaa elämänsä aikana seksiä noin kymmenen eri kumppanin kanssa. Mitä nuorempi nainen, sitä todennäköisempää on, että suhteita on enemmän."

Se, että nuoremmalla naisella on todennäköisesti enemmän suhteita, ei voi pitää paikkaansa mitenkään muulla tavalla kuin siten, että nuoremmat naiset ovat alusta alkaen harrastaneet runsaasti irtosuhteita, koska ovat lyhyemmässä ajassa keränneet niitä enemmän.

Mietin tässä vain että kuinkakohan kauan sinäkin jaksat vielä pitää koko naissukupuolen puolta tajuamatta, että alat itsekin olemaan siinä harvinaisuus: nainen joka ei heittäydy hedonistisen mielihyvän hakemiseen, vaan ymmärtää olevansa itse vastuullinen omista teoistaan ja yrittää kohdata ihmiset ihmisinä. Ja kuinkahan kauan menee ennen kuin ymmärrät, että sinä olet yksi niistä harvoista laatunaisista, joilla on halua ja kykyä tasapuoliseen parisuhteeseen.

lottamari<3 kirjoitti:

Oletkohan nyt liian kapeakatseinen ja ehkäpä vähän kateellinen siitä mitä toinen on saanut kokea seksin saralla. Mitä sen on siinä vaiheessa väliä kuinka monta pokaa naisella on ollut, jos hän on hulluna sinuun, rakastuu sinuun, eikä häntä entinen enää kiinnosta. Hän on juoksunsa juossut, eikö se ole hyvä asia?

Minusta surkeampaa on sellainen tilanne, jossa nainen tai mies alkaa miettiä millaista olisi olla muiden kanssa, olisiko seksi jonkun toisen kanssa parempaa ja saisiko siitä irti jotain uutta. Tämä on paljon vaikeampi tie käydä kuin tuo sinun esimerkkitapauksesi.

Yleensä se menee niin, että ihmisen pitää saada juosta juoksunsa muuten hän ei rauhoitu ja löytää itsensä onnettomana pohtimassa hyvässäkin liitossa ja suhteessa, että jotain on jäänyt kokematta ja halu siihen kyllä vielä olisi, mutta mahdollisuuksia ei enää ole ilman menetyksiä.

Itse voisin hyväksyä miehen, jolla on ollut monta naista ja joka on saanut kylläksensä siitä ja nähnyt, että se ei anna kuitenkaan sitä mitä oikea vakiintunut parisuhde antaa - turvaa, luotettavuutta, uskollisuutta, vakautta jne...

Seksisuhteet eivät anna pidemmän päälle mitään muuta kuin hetken hekuman, kun taas parisuhteessa ihminen tulee kokonaisvaltaisesti hoidetuksi.

Lue lisää

Myönnän olevani kateellinen, enkä ymmärrä mitä väärää on tuntea epäreiluksi sitä, että muut saavat kokea seksin saralla yhtä jos toistakin kun itse jää nuolemaan näppejään. Tasapuolisuus olisi kiva juttu.

Raflaavampiakin esimerkkejä voisi keksiä, mutta otetaan iisi juttu: varmaan moni seksuaalisesti eläväinen nainen tykkäisi joskus pukeutua seksikkään viettelevästi esim korsettiin ja sukkanauhoihin ja sen sellaiseen, ja varmaan esim. vahata alapäänsä paljaaksi kun se nyt on trendikästä. Sitten kun tällainen nainen saa tällaisesta seksuaaliseikkailustaan tarpeeksi ja haluaa asettua aloilleen, niin ei puhettakaan, että moinen leikki enää onnistuisi, sehän on alistavaa ja seksuaalista, kun nainen vaan haluaa hellyyttä ja rakastelua villasukat jalassa. Milloin tämä kiva kotimies, jolla ei ole koskaan ollut villiä seksielämää, pääsee maistamaan todellista seksi-iloittelua, edes sen oman naisystävän kanssa?

Viisi pistettä kirjoitti:

Tai sitten olet vain itse vanhakantainen nainen, joka vielä jaksaa uskoa siihen että seksi kuuluu vain parisuhteeseen ja siihen uskovien määrä on vähenemään päin.

Tämähän sanotaan jo kyseisen jutun alussa: "Keskivertosuomalaisnainen harrastaa elämänsä aikana seksiä noin kymmenen eri kumppanin kanssa. Mitä nuorempi nainen, sitä todennäköisempää on, että suhteita on enemmän."

Se, että nuoremmalla naisella on todennäköisesti enemmän suhteita, ei voi pitää paikkaansa mitenkään muulla tavalla kuin siten, että nuoremmat naiset ovat alusta alkaen harrastaneet runsaasti irtosuhteita, koska ovat lyhyemmässä ajassa keränneet niitä enemmän.

Mietin tässä vain että kuinkakohan kauan sinäkin jaksat vielä pitää koko naissukupuolen puolta tajuamatta, että alat itsekin olemaan siinä harvinaisuus: nainen joka ei heittäydy hedonistisen mielihyvän hakemiseen, vaan ymmärtää olevansa itse vastuullinen omista teoistaan ja yrittää kohdata ihmiset ihmisinä. Ja kuinkahan kauan menee ennen kuin ymmärrät, että sinä olet yksi niistä harvoista laatunaisista, joilla on halua ja kykyä tasapuoliseen parisuhteeseen.

Lue lisää

Ehkä olen vanhakantainen ehkä en...en tiedä. Kyllä voisin harrastaakin irtoseksiä jonkun miehen kanssa, jos vaan tielleni sattuisi sellainen ihana kunnollinen mies. En saa itseäni mahtumaan sellaiseen muottiin, jossa lähden miehen kuin miehen matkaan harrastamaan yhden yön juttua, jos mies ei minua miellytä, enkä tunne häneen mitään vetoa. Oksentaisin vaan miesparan päälle :)

Minulla on se käsitys, että alkoholilla on osuutensa tähän asiaan. Itse kun en käytä alkoholia ollenkaan, niin en myöskään sorru roikkumaan miesten kaulassa ja harrastamaan kenen tahansa kanssa seksiä.

Selvää on, että nuorten naisten juominen on paljon humalahakuista ja siitä johtuen kynnys kaikkeen rajattomuuteen madaltuu.

Kyllä voisin heittäytyä hedonisesti pelkän mielihyvän hakemiseen, mutta kuten sanoin siihen hommaan vaadin laadukkaan miehen, joka tosiaan vie minulta jalat alta ja voin antautua nautinnolliseen seksileikkiin hänen kanssaan ;) Ihan kaikkien kanssa se vaan ei ikävä kyllä onnistu. Ellei löydy sitä kemiaa tai miehessä mikään ei vetoa minuun, niin miten se seksistinen hedonisuus onnistuu? :)

Kyllä minä tiedostan oman laadukkuuteni, enkä tosiaan aliarvioi itseäni siinä suhteessa ollenkaan. Minulle käy niin laastarisuhde, yhden yön juttu, seurustelusuhde kuin vakiintunut parisuhde, jos löydän vain sen oikean mieleiseni miehen, jonka kanssa voisin sekstailla. Vielä ei ole tullut vastaan :)

Viisi pistettä kirjoitti:

Myönnän olevani kateellinen, enkä ymmärrä mitä väärää on tuntea epäreiluksi sitä, että muut saavat kokea seksin saralla yhtä jos toistakin kun itse jää nuolemaan näppejään. Tasapuolisuus olisi kiva juttu.

Raflaavampiakin esimerkkejä voisi keksiä, mutta otetaan iisi juttu: varmaan moni seksuaalisesti eläväinen nainen tykkäisi joskus pukeutua seksikkään viettelevästi esim korsettiin ja sukkanauhoihin ja sen sellaiseen, ja varmaan esim. vahata alapäänsä paljaaksi kun se nyt on trendikästä. Sitten kun tällainen nainen saa tällaisesta seksuaaliseikkailustaan tarpeeksi ja haluaa asettua aloilleen, niin ei puhettakaan, että moinen leikki enää onnistuisi, sehän on alistavaa ja seksuaalista, kun nainen vaan haluaa hellyyttä ja rakastelua villasukat jalassa. Milloin tämä kiva kotimies, jolla ei ole koskaan ollut villiä seksielämää, pääsee maistamaan todellista seksi-iloittelua, edes sen oman naisystävän kanssa?

Lue lisää

Olet väärillä jäljillä. Seksin saralla enemmän kokenutkaan ei suinkaan halua tylsempää seksiä, vaikka haluaakin vakiintua pysyvään parisuhteeseen.
Siinä tahdotaan luopua vaihtuvista kumppaneista, joiden kanssa ei voi tehdä juurikaan muuta kuin AINOASTAAN sekstata. Niistä suhteista puuttuu rakkaus, toisesta välittäminen, yhdessä asioiden tekeminen, jakaminen ja eläminen, toinen toisensa tukeminen jne.
Kun kokeneempi haluaa vakiintua, niin hän ei halua vähentää elämästään mitään, vaan lisätä siihen hyvän seksin lisäksi kaikkea muutakin hyvää mitä parisuhde mukanaan tuo. Hellyys ei myöskään poissulje sitä, että seksi voi olla hyvinkin villiä.

..... kirjoitti:

Olet väärillä jäljillä. Seksin saralla enemmän kokenutkaan ei suinkaan halua tylsempää seksiä, vaikka haluaakin vakiintua pysyvään parisuhteeseen.
Siinä tahdotaan luopua vaihtuvista kumppaneista, joiden kanssa ei voi tehdä juurikaan muuta kuin AINOASTAAN sekstata. Niistä suhteista puuttuu rakkaus, toisesta välittäminen, yhdessä asioiden tekeminen, jakaminen ja eläminen, toinen toisensa tukeminen jne.
Kun kokeneempi haluaa vakiintua, niin hän ei halua vähentää elämästään mitään, vaan lisätä siihen hyvän seksin lisäksi kaikkea muutakin hyvää mitä parisuhde mukanaan tuo. Hellyys ei myöskään poissulje sitä, että seksi voi olla hyvinkin villiä.

Lue lisää

Jos joku nainen saa villistä seksielämästä tarpeekseen, niin silloinhan juuri siitä villistä seksistä ja kokeiluista on tullut tylsää ja se hellä rakastelu uutta ja jännittävää ja niin ihanaa ettei mitään vanhaa enää kaipaakaan.

En ainakaan usko että ryhmäseksiä sinkkuna harrastanut on valmis tuomaan tätä seksin lajia makuuhuoneeseen sen oman kullan kanssa. Tai jos nainen on jotain temppua kokeillut mutta epämiellyttäväksi sen kokenut, hän tuskin on valmis sitä sen oman kullankaan kanssa uusimaan.

Niin tai näin, kyllä niiden kumppaneiden määrällä on oikeasti merkitystä seksuaaliseen minäkuvaan. Vertaa asiaa siihen, että olisit koko elämässäsi keskustellut ehkä vain yhden-kahden ihmisen kanssa. Kokeilemalla ja tekemällä oppii, myös seksuaalisuutta. Ei ilman.

lottamari<3 kirjoitti:

Pidät siis itseäsi asiallisena miehenä. Viestistäsi päätellen kiertäisin tuollaisen lutkittelijan kaukaa ja toivoisin, että sinäkin ymmärtäisit elää yksin siinä harhamaailmassasi, jonka itsellesi olet luonut.

Ensinnäkin, ihmiselle sattuu ja tapahtuu elämässä kaikenlaista minkä syystä hän ei ole täysin mallikelpoinen sinun kaltaisillesi täydellisyyttä hinkuville tyypeille. Ehkä sinä olet yksi niistä miehistä, jotka ovat ajaneet naisen epätoivoiseen tilaan, juomaan, lihoamaan, moraalittomuuteen jne...ehkä sinunkin olisi syytä katsoa peiliin ja todeta, että anteeksipyydettävää sinullakin voisi olla. Et ole niin hyvä ja täydellinen mitä omassa erinomaisuudessasi kuvittelet.

Arvostat kyllä itseäsi, mutta osaatko arvostaa muita...siinäpä se.

Lue lisää

Vain täydellinen typerys nai narkomaanin.

Samoin mies joka ottaa vaimoksi liian värikkään menneisyyden omaavan naisen on typerys. Tässä hetkessä eläminen on tietyssä mielessä roskaa, koska ihmisen on myös suunniteltava tulevaisuutta, eikä siihen kelpaa kuka tahansa.

Tässä hetkessä elävä ihminen siis huolii kenetkä tahansa, kuka tässä hetkessä vain edessä sattuu olemaan. SE EI OLE RAKKAUTTA VAIKKA APINA NIIN LUULEEKIN!

Mitä erityistä ja ainutlaatuista on siinä, että se joka tässä hetkessä sattuu eteen kelpaa paritteluun kuin eläimelle ikään. Vain eläimet ja alhaisemmat ei tietoiset olennot elävät tässä hetkessä ja antavat kaiken anteeksi. Oman olemassaolon tiedostaminen vaatii, että ymmärtää että on muutakin kuin tämä hetki. Siksi kaiken anteeksiantaminen ei ole osoitus tietoisuudesta vaan sen puutteesta.

pelkkää huuhaata kirjoitti:

Vain täydellinen typerys nai narkomaanin.

Samoin mies joka ottaa vaimoksi liian värikkään menneisyyden omaavan naisen on typerys. Tässä hetkessä eläminen on tietyssä mielessä roskaa, koska ihmisen on myös suunniteltava tulevaisuutta, eikä siihen kelpaa kuka tahansa.

Tässä hetkessä elävä ihminen siis huolii kenetkä tahansa, kuka tässä hetkessä vain edessä sattuu olemaan. SE EI OLE RAKKAUTTA VAIKKA APINA NIIN LUULEEKIN!

Mitä erityistä ja ainutlaatuista on siinä, että se joka tässä hetkessä sattuu eteen kelpaa paritteluun kuin eläimelle ikään. Vain eläimet ja alhaisemmat ei tietoiset olennot elävät tässä hetkessä ja antavat kaiken anteeksi. Oman olemassaolon tiedostaminen vaatii, että ymmärtää että on muutakin kuin tämä hetki. Siksi kaiken anteeksiantaminen ei ole osoitus tietoisuudesta vaan sen puutteesta.

Lue lisää

Oman olemassaolon tiedostaminen ei vaadi mitään. Siinä nimenomaan heitetään pois ajatukset menneisyydestä ja tulevaisuudesta, koska ne ovat vain ajatuksia. Miten maailmassa voisin täsmällisemmin selittää, ettei tulevaisuutta ja menneisyyttä voi olla olemassakaan, koska yksinkertaisesti on vain tämä hetki, jonka näemme, kuulemme ja tunnemme, alituiseen virtaava ja todellinen tämä hetki. Ja menneisyys ja tulevaisuus voidaan vain kuvitella, koska sitä ei ole.

Todellakin, kysy eläimiltä, onko menneisyyttä tai tulevaisuutta olemassa. Ne eivät vastaa kysymykseesi mitenkään, mutta jos heillä olisi suu, ne varmaankin hämmästelisivät: "Mikä menneisyys? Mikä tulevaisuus? En kykene tunnustelemaan muuta kuin sen kaiken mitä jo on, eli tämän hetken." Menneisyyden ja tulevaisuuden mainitseminen voi olla ainoastaan tietoa, informaatiota ihmisten välillä, mutta ei tietoisuutta. Sillä ei tietoisuuden kanssa ole mitään tekemistä. Älkää yrittäkökään pitää itseänne ylempänä kuin eläimet. Emme me todellisuudessa ole niihin verrattuna yhtään erinomaisempia, vaikka vain kuvittelemme niin.

Viisi pistettä kirjoitti:

Jos joku nainen saa villistä seksielämästä tarpeekseen, niin silloinhan juuri siitä villistä seksistä ja kokeiluista on tullut tylsää ja se hellä rakastelu uutta ja jännittävää ja niin ihanaa ettei mitään vanhaa enää kaipaakaan.

En ainakaan usko että ryhmäseksiä sinkkuna harrastanut on valmis tuomaan tätä seksin lajia makuuhuoneeseen sen oman kullan kanssa. Tai jos nainen on jotain temppua kokeillut mutta epämiellyttäväksi sen kokenut, hän tuskin on valmis sitä sen oman kullankaan kanssa uusimaan.

Niin tai näin, kyllä niiden kumppaneiden määrällä on oikeasti merkitystä seksuaaliseen minäkuvaan. Vertaa asiaa siihen, että olisit koko elämässäsi keskustellut ehkä vain yhden-kahden ihmisen kanssa. Kokeilemalla ja tekemällä oppii, myös seksuaalisuutta. Ei ilman.

Lue lisää

Mitä kokeneisuus tai seksi villi-elämä oikeasti on? On mahdollista, että naisella on ollut sata seksikumppania, mutta hän on harrastanut kaikkien kanssa aika samanlaista seksiä. SItten on toinen nainen, jolla on ollut vain yksi tai pari kumppania, mutta sen/niiden kanssa hän on kokeillut lähes kaiken mahdollisen mitä seksin saralla voi kokeilla. Kumpi on kokeneempi ja estottomampi?

Ihan lähipiiristänikin tiedän, että on monia naisia, joilla on ollut useita kumppaneita, paljon yhden illan juttuja, mutta seksiä harrastettu vain muutamassa asennossa, on vaikeuksia saada orgasmia edes yksin saati miehan kanssa, Jotku eivät ylipäätään masturboi. Ja esim. suuseksistä ei tykätä, mutta saatetaan joskus miehen mieliksi sitä harrastaa tai siksi, että oleteaan sen kuuluvan kuvioon.

Sitten on taas niitä, joilla on ollut seksikumppaneita 1-3, mutta seksistä on nautittu ja nautitaan monipuolisesti sekä yksin että kaksin. Ollaan avoimia ja kokeilunhaluisia, tehdään juttuja, koska niistä aidosti tykätään eikä siksi että on pakko tai se on joku normi.

Viisi pistettä kirjoitti:

Jos joku nainen saa villistä seksielämästä tarpeekseen, niin silloinhan juuri siitä villistä seksistä ja kokeiluista on tullut tylsää ja se hellä rakastelu uutta ja jännittävää ja niin ihanaa ettei mitään vanhaa enää kaipaakaan.

En ainakaan usko että ryhmäseksiä sinkkuna harrastanut on valmis tuomaan tätä seksin lajia makuuhuoneeseen sen oman kullan kanssa. Tai jos nainen on jotain temppua kokeillut mutta epämiellyttäväksi sen kokenut, hän tuskin on valmis sitä sen oman kullankaan kanssa uusimaan.

Niin tai näin, kyllä niiden kumppaneiden määrällä on oikeasti merkitystä seksuaaliseen minäkuvaan. Vertaa asiaa siihen, että olisit koko elämässäsi keskustellut ehkä vain yhden-kahden ihmisen kanssa. Kokeilemalla ja tekemällä oppii, myös seksuaalisuutta. Ei ilman.

Lue lisää

Mitä kokeneisuus tai seksi villi-elämä oikeasti on? On mahdollista, että naisella on ollut sata seksikumppania, mutta hän on harrastanut kaikkien kanssa aika samanlaista seksiä. SItten on toinen nainen, jolla on ollut vain yksi tai pari kumppania, mutta sen/niiden kanssa hän on kokeillut lähes kaiken mahdollisen mitä seksin saralla voi kokeilla. Kumpi on kokeneempi ja estottomampi?

Ihan lähipiiristänikin tiedän, että on monia naisia, joilla on ollut useita kumppaneita, paljon yhden illan juttuja, mutta seksiä harrastettu vain muutamassa asennossa, on vaikeuksia saada orgasmia edes yksin saati miehan kanssa, Jotku eivät ylipäätään masturboi. Ja esim. suuseksistä ei tykätä, mutta saatetaan joskus miehen mieliksi sitä harrastaa tai siksi, että oleteaan sen kuuluvan kuvioon.

Sitten on taas niitä, joilla on ollut seksikumppaneita 1-3, mutta seksistä on nautittu ja nautitaan monipuolisesti sekä yksin että kaksin. Ollaan avoimia ja kokeilunhaluisia, tehdään juttuja, koska niistä aidosti tykätään eikä siksi että on pakko tai se on joku normi.

Tämä hetki saattaa tuntua mielestäsi perseestä siksi, että olet lisännyt jotakin tähän hetkeen - oman ajatuksesi siitä. Tämä hetki ei tarvitse seuralaisekseen ainuttakaan ahdistavaa ajatusta. Olla vain ja katsella, kuunnella ja tunnustella tämän hetken todellisuutta ilman mitään tulkintoja siitä. Jokin päivä saatoit katsella lintua ja sanoa mielessäsi: "Kyllä, se on lintu." Mutta tänään siinä on jotakin erilaista, jotakin hyvin todentuntuista ja virtaavaa. Et enää välttämättä näekään lintua. Sinun ei yksinkertaisesti tarvitse antaa sille lentävälle untuvikolle ollenkaan nimeä, ainoastaan katselet sitä, koska todellisuutta ei voi pukea sanoiksi tai ajatuksiksi. Mieli on vain ihmisen työkalu, ja siksi se ei koskaan kykene ymmärtämään läsnäolon syvintä tilaa. Se on ymmärryksestä ja käsitteistä vapaa tila, jotain sanoinkuvaamatonta.

Jeesus oli läsnäolevan hetken Poika. Hänelle oli, kuten meille kaikille on, olemassa toinen tie - pelastuksen tie. Tämänhetkinen todellisuus ei tunnu koskaan tylsältä. Murheita ilmenee ainoastaan menneisyyden ja tulevaisuuden ajatuksiin kajotessa, mutta ne eivät ole todellisuutta, koska on vain tämä hetki, jossa kaikki on. Puuttuuko mitään tästä hetkestä? Älkää miettikö liikaa päämääriänne, vaan olkaa ja nauttikaa matkasta. Matka eli tämänhetkisyydessä oleminen, on rajattomasti tärkeämpää kuin päämäärä, jolloin esimerkiksi valmistut yliopistosta tohtoriksi.

aparaatti kirjoitti:

Tämä hetki saattaa tuntua mielestäsi perseestä siksi, että olet lisännyt jotakin tähän hetkeen - oman ajatuksesi siitä. Tämä hetki ei tarvitse seuralaisekseen ainuttakaan ahdistavaa ajatusta. Olla vain ja katsella, kuunnella ja tunnustella tämän hetken todellisuutta ilman mitään tulkintoja siitä. Jokin päivä saatoit katsella lintua ja sanoa mielessäsi: "Kyllä, se on lintu." Mutta tänään siinä on jotakin erilaista, jotakin hyvin todentuntuista ja virtaavaa. Et enää välttämättä näekään lintua. Sinun ei yksinkertaisesti tarvitse antaa sille lentävälle untuvikolle ollenkaan nimeä, ainoastaan katselet sitä, koska todellisuutta ei voi pukea sanoiksi tai ajatuksiksi. Mieli on vain ihmisen työkalu, ja siksi se ei koskaan kykene ymmärtämään läsnäolon syvintä tilaa. Se on ymmärryksestä ja käsitteistä vapaa tila, jotain sanoinkuvaamatonta.

Jeesus oli läsnäolevan hetken Poika. Hänelle oli, kuten meille kaikille on, olemassa toinen tie - pelastuksen tie. Tämänhetkinen todellisuus ei tunnu koskaan tylsältä. Murheita ilmenee ainoastaan menneisyyden ja tulevaisuuden ajatuksiin kajotessa, mutta ne eivät ole todellisuutta, koska on vain tämä hetki, jossa kaikki on. Puuttuuko mitään tästä hetkestä? Älkää miettikö liikaa päämääriänne, vaan olkaa ja nauttikaa matkasta. Matka eli tämänhetkisyydessä oleminen, on rajattomasti tärkeämpää kuin päämäärä, jolloin esimerkiksi valmistut yliopistosta tohtoriksi.

Lue lisää

Päämäärä antaa matkalle ARVOT. Ilman päämäärää matka on sattumanvaraista ja arvotonta. Arvottomalle tässä hetkessä elävälle ihmiselle on aivan sama naiko hän porraskäytävässä naapurin Irmaa. Hän nai koska haluttaa. Ihmisyys vaatii kuitenkin enemmän kuin pelkkä sokea halujemme toteuttaminen tässä hetkessä. Ihmisyys vaatii että puntaroimme tien jolla kuljemme, että laadimme itsellemme arvot ja päämäärän sekä ihmisille että ihmiskunnalle.

BB-sukupolvi elää tässä hetkessä. Mutta voisimme elää myös rationaalisessa Star Trek-yhteiskunnassa. Jälkimmäisessä on selkeä päämäärä. Se ei ole mikä tahansa tie, vaan tie joka johtaa kohti parempaa maailmaa ja ihmisyyttä. Tie jolla pysyminen vaatii oikeita arvoja ja päämäärän. BB-sukupolvi rypee omassa paskassaan kuten eläimet.

Kumpaa tietä sinä haluaisit kulkea? Tietä jolla on oikea päämäärä, vai tietä joka ei ole tie laisinkaan vaan pelkkää sokean typeryksen, eläimen harhailua tiettömässä erämaassa.

ei eläin kirjoitti:

Päämäärä antaa matkalle ARVOT. Ilman päämäärää matka on sattumanvaraista ja arvotonta. Arvottomalle tässä hetkessä elävälle ihmiselle on aivan sama naiko hän porraskäytävässä naapurin Irmaa. Hän nai koska haluttaa. Ihmisyys vaatii kuitenkin enemmän kuin pelkkä sokea halujemme toteuttaminen tässä hetkessä. Ihmisyys vaatii että puntaroimme tien jolla kuljemme, että laadimme itsellemme arvot ja päämäärän sekä ihmisille että ihmiskunnalle.

BB-sukupolvi elää tässä hetkessä. Mutta voisimme elää myös rationaalisessa Star Trek-yhteiskunnassa. Jälkimmäisessä on selkeä päämäärä. Se ei ole mikä tahansa tie, vaan tie joka johtaa kohti parempaa maailmaa ja ihmisyyttä. Tie jolla pysyminen vaatii oikeita arvoja ja päämäärän. BB-sukupolvi rypee omassa paskassaan kuten eläimet.

Kumpaa tietä sinä haluaisit kulkea? Tietä jolla on oikea päämäärä, vai tietä joka ei ole tie laisinkaan vaan pelkkää sokean typeryksen, eläimen harhailua tiettömässä erämaassa.

Lue lisää

On pikemminkin harhaa alkaa elämään päämääristä. Mieli ei voi käsittää sitä harhana, koska se on itse koko päämäärä- ja tulevaisuussysteemin luonut ihmisen päässä. Tulevaisuus on asia, jota ei ole olemassakaan, samoin kuin menneisyyttä ei voi olla olemassa, koska on vain todellinen, jatkuvasti virtaava nykyhetki, jossa kaikki jo nyt on. Siksi tämä hetki ja huomionsa kohdistaminen siihen on rajattoman paljon tärkeämpää kuin jatkuva ajatteleminen jostakin tulevaisuuden päämääristä, joita ei vielä ole olemassakaan. Miten te muka voisitte nauttia kokonaisvaltaisesti elämästä, jos keskitytte pelkkiin päämääriin? Elämä on se, joka tapahtuu juuri nyt, tällä hetkellä. Älkää miettikö paremmasta huomisesta. Se ei koita koskaan, koska se on vain mielen luoma uusi ansa. Paras mahdollinen hetki on käsillä juuri tässä hetkessä.

Jokaisella maailman ihmisellä on mahdollisuus antaa anteeksi ihan jokaiselle. Jos anteeksiantoon ei jostain syystä koe pystyvänsä, on mielen sokaisema. Ja anteeksiantaminen ei tapahdu joskus tulevaisuudessa, niin kuin mieli haluaa manipuloida ajattelemaan. Anteeksiantamisen on mahdollista tapahtua kaikelle juuri nyt.

aparaatti kirjoitti:

Jokaisella maailman ihmisellä on mahdollisuus antaa anteeksi ihan jokaiselle. Jos anteeksiantoon ei jostain syystä koe pystyvänsä, on mielen sokaisema. Ja anteeksiantaminen ei tapahdu joskus tulevaisuudessa, niin kuin mieli haluaa manipuloida ajattelemaan. Anteeksiantamisen on mahdollista tapahtua kaikelle juuri nyt.

Lue lisää

Anteeksi antaminen on eri asia kun laskea elämänsä sen anteeksiannon varaan.

Esimerkiksi yksittäisen pahoinpitelynkin voi aina antaa anteeksi, mutta jos pahoinpitely ei anteeksi pyynnöistä ja annoista huolimatta muuta tapojaan, siinä on oma terveys vaarassa eikä se anteeksianto ole enää armeliaisuutta, vaan piittaamattomuutta omaa turvallisutta kohtaan.

Viisi pistettä kirjoitti:

Anteeksi antaminen on eri asia kun laskea elämänsä sen anteeksiannon varaan.

Esimerkiksi yksittäisen pahoinpitelynkin voi aina antaa anteeksi, mutta jos pahoinpitely ei anteeksi pyynnöistä ja annoista huolimatta muuta tapojaan, siinä on oma terveys vaarassa eikä se anteeksianto ole enää armeliaisuutta, vaan piittaamattomuutta omaa turvallisutta kohtaan.

Lue lisää

Niin, pahoinpitelijän seurassahan ei olekaan pakko viettää aikaa, jos se on piittaamattomuutta omasta turvallisuudesta. Ei kukaan sellaiseen ole pakottanutkaan. Mutta anteeksi kaikelle mahdolliselle tapahtuneelle on silti mahdollista antaa, kun ei samaistu enää menneisyyteen, jota ei juuri nyt, tässä hetkessä ole. Ja toista ei kannata pyytää muuttamaan käytöstään, koska se ei luultavasti tehoa yhtä hyvin kuin sellainen lähestymistapa, että koittaisi kertoa pahoinpitelijälle, että ymmärrät häntä täysin, koska pahoinpitely johtuu siitä, että hänen mielensä on esteenä kaiken kauniin näkemiselle, jota hän tiedostamattaan yrittää tuhota. Jos hänen korvansa ovat tuon asian kannalta kuurot, voi todellakin lähteä sen jälkeen pois eikä sellaisen ihmisen seurassa ole mikään pakko roikkua enää pidempään.

Viisi pistettä kirjoitti:

Anteeksi antaminen on eri asia kun laskea elämänsä sen anteeksiannon varaan.

Esimerkiksi yksittäisen pahoinpitelynkin voi aina antaa anteeksi, mutta jos pahoinpitely ei anteeksi pyynnöistä ja annoista huolimatta muuta tapojaan, siinä on oma terveys vaarassa eikä se anteeksianto ole enää armeliaisuutta, vaan piittaamattomuutta omaa turvallisutta kohtaan.

Lue lisää

Tuohan on yeinen kästys anteeksiantamisesta. Itse ajattelen sen eri tavalla.

Jos poikaystäväni lyö minua, annan sen hänelle anteeksi. Mutta en jää odottamaan seuravaa iskua, eli en jää siihen suhteeseen.

Eli kun annan anteeksi, se tarkoittaa sitä että en ole vihainen, en kanna kaunaa enkä muutakaan negatiivista tunnetta tuota ihmistä kohtaan. Olen vapaa jatkamaan elämääni eteenpäin.

Menneisyydellä, jota ei ole olemassakaan, ei myöskään voi olla mitään vaikutusta nykyhetkeen eli siihen, mitä on. Ehdollistunut ja ohjelmoitu mieli on tosin näkemisen tiellä, mutta mieleen ja sen kehittämään aikakäsitykseen ei tarvitse samaistua. Nykyhetkesi on ehjä ja kaunis, ainoastaan mielesi yrittää sumentaa tuon kaiken näkyvyyden murehtimalla menneitä, jotka ovat jo lakanneet olemasta. Aisti tämä hetki, koska se on ainoa todellinen hetki, ja tämä hetki itsessään ei pidä sisällään ongelmia. Ainoastaan mielesi on niitä tehnyt, mutta älä usko mieltäsi; se on vain työkalu ja siksi siihen ei tarvitse samaistua. Vain anteeksiantaminen kaikelle menneelle ja keskittyminen nykyhetkeen antaa sinulle sen todellisen vapauden ja hyvityksen. Vain se saa sinut tuntemaan olosi jälleen ehjäksi ja kauniiksi. Miksi siis antaa mielesi enää ruhjoa sinua? Laske aseesi ja antaudu nykyhetkelle täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Sano yksikin asia, jota sinun mielestäsi ei suurempikaan ihmisjoukko voi antaa anteeksi, ja minä esitän teille tavan, jolla anteeksiantamattomuuden tilan voi kumota, jotta päästään anteeksiannon tilaan.

Älä kaiva sieltä pääsi perukoista mitään, vaan anna niiden olla. Niin on hyvä. Tällä tavalla anteeksiantaminen toimii - heitämme aivot narikkaan ja se on siinä. Tällöin aistimme myös terävöityvät nykyhetkelle, joka on se ainoa oikea hetki. Miksi ihmetellä kaikennäköisiä asioita, kun voi vain olla ja sallia maailman sykkivän tänään niin kuin se sykkii. Todellisuuden hyväksymisessä ei ole mitään outoa. Maailmassa nyt vain sattuu erinäisiä asioita, mutta ei niiden takia kannata tuntea tuskaa. Kuka sellaiseen on pakottanut?

Me ihmiset olemme kuin tietokoneita. Jos tietokone on jatkuvasti päällä ja käyttää lukuisia prosesseja ilman pysäytystä, se saattaa mennä jumiin. Samoin käy meille ihmisille, jos emme koskaan kytke työkaluamme mieltä välillä hetkeksi pois päältä ja keskity pelkkään olemiseen.

Ja niinhän siinä eräässä laulussakin sanotaan: "Eläin elää. Ihminen ihmettelee." Jos apina ymmärtäisi ihmisten kieltä ja sanoisin nämä samat asiat sille, niin todennäköisesti sille ei tuota mitään vaikeuksia ymmärtää näitä asioita, koska ne ovat päivänselviä totuuksia. Onko jollakulla muulla vaikeuksia ymmärryksen suhteen?

Ja mitä tulee maailman kaaokseen, sotiin ja muihin, niin se johtuu siitä, että mieli on ottanut niissä ihmisissä vallan ja totuuden sumentamana ajaneet heidät hirmutekoihin. Jos he tiedostaisivat, niin he viljelisivät ja varjelisivat maata tuhoamisen sijaan.

aparaatti kirjoitti:

Älä kaiva sieltä pääsi perukoista mitään, vaan anna niiden olla. Niin on hyvä. Tällä tavalla anteeksiantaminen toimii - heitämme aivot narikkaan ja se on siinä. Tällöin aistimme myös terävöityvät nykyhetkelle, joka on se ainoa oikea hetki. Miksi ihmetellä kaikennäköisiä asioita, kun voi vain olla ja sallia maailman sykkivän tänään niin kuin se sykkii. Todellisuuden hyväksymisessä ei ole mitään outoa. Maailmassa nyt vain sattuu erinäisiä asioita, mutta ei niiden takia kannata tuntea tuskaa. Kuka sellaiseen on pakottanut?

Me ihmiset olemme kuin tietokoneita. Jos tietokone on jatkuvasti päällä ja käyttää lukuisia prosesseja ilman pysäytystä, se saattaa mennä jumiin. Samoin käy meille ihmisille, jos emme koskaan kytke työkaluamme mieltä välillä hetkeksi pois päältä ja keskity pelkkään olemiseen.

Ja niinhän siinä eräässä laulussakin sanotaan: "Eläin elää. Ihminen ihmettelee." Jos apina ymmärtäisi ihmisten kieltä ja sanoisin nämä samat asiat sille, niin todennäköisesti sille ei tuota mitään vaikeuksia ymmärtää näitä asioita, koska ne ovat päivänselviä totuuksia. Onko jollakulla muulla vaikeuksia ymmärryksen suhteen?

Ja mitä tulee maailman kaaokseen, sotiin ja muihin, niin se johtuu siitä, että mieli on ottanut niissä ihmisissä vallan ja totuuden sumentamana ajaneet heidät hirmutekoihin. Jos he tiedostaisivat, niin he viljelisivät ja varjelisivat maata tuhoamisen sijaan.

Lue lisää

No henkilökohtaisesti mä hallitsen erilaisuuden sietämisen mielestäni mahdottoman hyvin ja kykenen antamaan anteeksi pahojakin tekoja, varsinkin itseäni kohtaan tehtyjä. On minullakin kuitenkin joitain asioita joiden anteeksi antamista epäilen.

Voisin ehkä tajuta syyn ja seurauksen, joku oli sairas ja siksi toimi niin, sairaudelle ei ehkä voi mitään jne. Mutta sanan varsinaisessa merkityksessä anteeksi antaminen ei ehkä onnistuisikaan. Ei parhaalla tahdollakaan.

Oikein hyvin tajuan ja tiedostan maailman kulkevan radallaan, vaikka maailmassa tapahtuu kaikenlaisia asioita. Missä onni, missä epäonni, iloa ja surua jne. Kaikkea löytyy ja silti maailma killuu radallaan. Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä päätöntä päälliseksi.

Ajassa ei voi palata taaksepäin eikä eteenpäin voi loikata, kaikki tapahtuu ajallaan. hetki hetkeltä. Kaikkea ei voi hallita.

Minusta anteeksi antaminen vaan on asia, joka ei pidä olla tavallaan yli helppoa. Jos toisella ihmisellä ei ole mitään rajaa mitä anteeksi voi antaa tai saada, tulee helposti ajateltua että voi tehdä mitä vaan sillä kaiken saa aina anteeksi. Mistään ei seuraa ikinä mitään pysyvää säröä, teinpä mitä vaan toiselle.

.... kirjoitti:

No henkilökohtaisesti mä hallitsen erilaisuuden sietämisen mielestäni mahdottoman hyvin ja kykenen antamaan anteeksi pahojakin tekoja, varsinkin itseäni kohtaan tehtyjä. On minullakin kuitenkin joitain asioita joiden anteeksi antamista epäilen.

Voisin ehkä tajuta syyn ja seurauksen, joku oli sairas ja siksi toimi niin, sairaudelle ei ehkä voi mitään jne. Mutta sanan varsinaisessa merkityksessä anteeksi antaminen ei ehkä onnistuisikaan. Ei parhaalla tahdollakaan.

Oikein hyvin tajuan ja tiedostan maailman kulkevan radallaan, vaikka maailmassa tapahtuu kaikenlaisia asioita. Missä onni, missä epäonni, iloa ja surua jne. Kaikkea löytyy ja silti maailma killuu radallaan. Tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä päätöntä päälliseksi.

Ajassa ei voi palata taaksepäin eikä eteenpäin voi loikata, kaikki tapahtuu ajallaan. hetki hetkeltä. Kaikkea ei voi hallita.

Minusta anteeksi antaminen vaan on asia, joka ei pidä olla tavallaan yli helppoa. Jos toisella ihmisellä ei ole mitään rajaa mitä anteeksi voi antaa tai saada, tulee helposti ajateltua että voi tehdä mitä vaan sillä kaiken saa aina anteeksi. Mistään ei seuraa ikinä mitään pysyvää säröä, teinpä mitä vaan toiselle.

Lue lisää

Ymmärtänen sen, miksi itse et koe, että anteeksiantaminen aina ja kaikessa tilanteessa tapahtuisi tuosta vain kädenkäänteessä, vaikka niin sen on kyllä tosiaankin mahdollista toimia. Saattaahan se toinen ihminen sanoa tekonsa jälkeen esimerkiksi: "Olen pahoillani." Hän saattaa hyvinkin toistaa tekonsa eikä opi virheistään sanottuaan tuon. Mutta jos hän sanoisikin eräänä päivänä vaikka vain: "Olen valaistunut. Se, mitä tein sinulle joskus ennen, ei tule toistumaan." Ymmärtäisit, että jotain suurenmoista hänen sisällään on täytynyt tapahtua. Hän on herännyt. Tuskin mikään mahti maailmassa saa valaistunutta ihmistä enää jatkossa toimimaan samalla tavalla. Valaistumisen jälkeen ei mitään vain yksinkertaisesti voi tehdä väärin.

Mutta voit antaa äärimmäisen helposti anteeksi sellaisellekin, jonka uskot toistavan tekonsa eikä oppineen mitään edellisestä. Voit pysyä tyynenä ja kertoa hänelle, että ainoastaan hänen mielensä estää häntä näkemästä kaunista maailmaa, jota hän omalla toiminnallaan yrittää epähuomiossa tuhota. Jos hän ymmärtää sanomasi, hyvä niin, jos ei, ikävämpi juttu ja tienne ehkä erkanevat, koska haluat kaiketi suojella itseäsi jatkossa sen toisen tekojensa seurauksilta. Mutta anteeksi olet menneille voinut antaa täydellisesti ja välittömästi silti, sitä se ei todellakaan estä.

Itse annan anteeksi korkeintaan vasta sitten kun olen varmistanut että paha todellakin saa mielestäni riittävän rangaistuksensa. Ei tippaakaan sitä aikaisemmin eikä joissakin tapauksissa sen jälkeenkään.

Oikeuden ruoska kirjoitti:

Itse annan anteeksi korkeintaan vasta sitten kun olen varmistanut että paha todellakin saa mielestäni riittävän rangaistuksensa. Ei tippaakaan sitä aikaisemmin eikä joissakin tapauksissa sen jälkeenkään.

Lue lisää

Siinä tapauksessa tuskin saat mielenrauhaa, koska automaattisesti sidot itsesi kielteiseen asiaan ja siksi orjuutat itseäsi turhaan. Haluatko olla orja? Siitä vain, saat vapaasti valita. Ehkäpä vapaus on kuitenkin lähempänä elämää. Platonin mukaanhan: "Vapaa ihminen on vapaa vankilassakin."

Ihmisille, jotka uhkaavat minua aseella, joukkomurhaavat ihmisiä tai jopa kokonaisia kansanryhmiä, voi äärimmäisen helposti antaa anteeksi tässä ja nyt. Se ei edes vaadi ponnisteluja, koska on helppoa ymmärtää, mikä sai heidät moisiin tekoihin. Mieli. Kaikkia sellaisia ihmisiä yhdistää yliotteen saanut mieli. Oikeastaanhan rikolliset eivät edes ole pahoja, vaan ainoastaan ymmärtämättömiä todellisuudesta. He eivät ole oivaltaneet, että turmelevat jotakin kaunista.

aparaatti kirjoitti:

Siinä tapauksessa tuskin saat mielenrauhaa, koska automaattisesti sidot itsesi kielteiseen asiaan ja siksi orjuutat itseäsi turhaan. Haluatko olla orja? Siitä vain, saat vapaasti valita. Ehkäpä vapaus on kuitenkin lähempänä elämää. Platonin mukaanhan: "Vapaa ihminen on vapaa vankilassakin."

Ihmisille, jotka uhkaavat minua aseella, joukkomurhaavat ihmisiä tai jopa kokonaisia kansanryhmiä, voi äärimmäisen helposti antaa anteeksi tässä ja nyt. Se ei edes vaadi ponnisteluja, koska on helppoa ymmärtää, mikä sai heidät moisiin tekoihin. Mieli. Kaikkia sellaisia ihmisiä yhdistää yliotteen saanut mieli. Oikeastaanhan rikolliset eivät edes ole pahoja, vaan ainoastaan ymmärtämättömiä todellisuudesta. He eivät ole oivaltaneet, että turmelevat jotakin kaunista.

Lue lisää

No tässä kohtaa tulee mieleeni jin ja jang. Ei toista ilman toista. Ihmisessä on molemmat puolet, toisiaan täydentävät voimat. Kuten joku ilmaisee hyvä ja paha, positiivinen ja negatiivinen.

Kukaan ei ole täysin jompaa kumpaa, vaan sekoitus molempia. Kuitenkin päästäkseen hyvää, pitäisi koittaa torjua pahaa. Tiedän, että pahaa on vaikea torjua, koska se on voimissaan siinä missä hyväkin. Ihmisten teoilla kuitenkin voidaan vaikuttaa kumpaako hyväksytään ja kumpaako ei ja sitä pyritään välttämään.

Todellisuudessa voitaisiin puhua hyvän ja pahan kamppailusta, joka on ikuista. Molempien hyväksyminen on todellisuuden hyväksymistä, mutta kukaan ei halua joutua pahan uhriksi.

Tästä päästäisiin kostoon ja rangaistukseen. Välineisiin käsitellä uhriutta ja määrätä uhrin tuskasta tai menetyksestä sopiva hinta. Oikeasti sellaista hintaa ei voida määritellä, sillä uhrin subketiivinen kokemus ja sietokyky on aina erilainen riippuen uhrista. Tässä tapauksessa otetaan huomioon myös ne mahdollisen uhrin kanssakärsijät, jotka eivät suoranaisesti ole uhreja mutta kärsivät mukana.

.... kirjoitti:

No tässä kohtaa tulee mieleeni jin ja jang. Ei toista ilman toista. Ihmisessä on molemmat puolet, toisiaan täydentävät voimat. Kuten joku ilmaisee hyvä ja paha, positiivinen ja negatiivinen.

Kukaan ei ole täysin jompaa kumpaa, vaan sekoitus molempia. Kuitenkin päästäkseen hyvää, pitäisi koittaa torjua pahaa. Tiedän, että pahaa on vaikea torjua, koska se on voimissaan siinä missä hyväkin. Ihmisten teoilla kuitenkin voidaan vaikuttaa kumpaako hyväksytään ja kumpaako ei ja sitä pyritään välttämään.

Todellisuudessa voitaisiin puhua hyvän ja pahan kamppailusta, joka on ikuista. Molempien hyväksyminen on todellisuuden hyväksymistä, mutta kukaan ei halua joutua pahan uhriksi.

Tästä päästäisiin kostoon ja rangaistukseen. Välineisiin käsitellä uhriutta ja määrätä uhrin tuskasta tai menetyksestä sopiva hinta. Oikeasti sellaista hintaa ei voida määritellä, sillä uhrin subketiivinen kokemus ja sietokyky on aina erilainen riippuen uhrista. Tässä tapauksessa otetaan huomioon myös ne mahdollisen uhrin kanssakärsijät, jotka eivät suoranaisesti ole uhreja mutta kärsivät mukana.

Lue lisää

Miksi muuten miettiä kaikkea aina hyvän ja pahan asetelmana? Entä jos puhuttaisiinkin ymmärryksestä ja ymmärtämättömyydestä? Millaiseksi asetelma silloin muuttuisi, millaiseksi sen luonne? Haluavatko ihmiset ajatella taistelevansa hyvänä pahaa vastaan, jolloin he saattavat toimia väärin?

Ajatellaan juuri sitä esimerkiksi, että mies näkee kaksi muuta miestä kadulla tappelemassa ja hän kuvittelee olevansa hyvä ja miesten pahoja. Jos hän huutaa vihan puuskissa, että: "Hei! Lopettakaa toi! Ei noin saa tehdä!" ja puuttuu tappeluun itsekin käsi ojossa, niin yhden ongelman sijasta he ovat saaneet ratkaistavakseen kaksi.

Mutta jos lähdettäisiinkin liikkeelle siitä, että ymmärrettäisiin oikeasti mitä tuolla kadulla tapahtuu ja tiedostettaisiin, että kaksi miestä, jotka tappelevat, ovat vain ymmärtämättömiä toistensa suhteen ja heijastavat sisäiset ristiriitansa itsensä ulkopuolelle, niin miten luulet väliinpuuttujan sitten toimivan? Hän olisi mahdollisimman tyyni ja sanoisi miehille: "Anteeksi, mutta mielestäni teidän pitäisi miettiä ennen kuin jatkatte tappeluanne, että mielenne on ottanut teistä yliotteen ja sen takia turmelette toisianne, kauniita yksilöitä. Teidän pitäisi siis molempien koittaa selvittää omassa päässänne oleva ristiriita lakkaamalla samaistumasta mieleenne ja arvioida vasta sen jälkeen uudelleen, miten tällaisessa tilanteessa kannattaa toimia, kun ette enää toimisi mistään kielteisestä tunteesta käsin."

Jälkimmäisessä esimerkissä ei ollut kyse tyypillisestä reaktiosta, johon monet ihmiset usein sortuvat ja joka ei todellisuudessa ratkaise ongelmia, vaan saattaa jopa lisätä niitä. Siinä oli pikemminkin kyse tehokkaasta aktiosta, ja vaikka se ei suoralta kädeltä heti toimisi ja saisi valaistumista aikaiseksi riitapukareissa, on väliinpuuttuja silti säilyttänyt mielenrauhansa ja jopa sanonut sellaista, josta on kuitenkin olemassa tie kohti pysyvämpää parannuksen tietä, kun taas ensimmäisessä esimerkissä tappelun loputtuakaan todellisesta parannuksen tiestä ei ole välttämättä merkkiäkään havaittavissa, vaikka kättä nyt tilapäisesti lyötäisiinkin sovinnon merkiksi. Hetken päästä he varmaankin tappelevat uudestaan ja kuka silloin on paikalla?

Emme siis mielellämme halua varmistua vain lyhytkantoisesti asiasta eli siten, että rauhoitetaan väkipakolla yksi riita ja homma on sillä selvä. Me haluamme ennen kaikkea varmistaa, että niitä riitoja ei jatkossakaan ilmene, ja tämä saadaan toimimaan sillä, että riitelijät herätetään unesta, jolloin he jatkossa todella toimivat niin, ettei käsirysyyn tarvitse ikinä turvautua, kun ei edes ole mitään ristiriitoja mitä heijastaa itsensä ulkopuolelle.