Olemme n.3 vuotta vanha avopari.Mies muutti luokseni ja hänellä oli entisestä liitostaan 2 poikaa, miltei saman ikäiset, kuin oma poikani. (15v ja 13v)
Asuin ennen poikani (16v) kanssa kahdestaan. Poikani on hiljainen eikä käy paljoakaan missään.
Nämä mieheni pojat ovat meillä joka toinen vkl, ja meillä on ahdasta. Poikani valittaa, miksei hänen anneta olla rauhassa vkl.Nämä pojat ovat kuin eri planeetalta. (Tappelevat koko ajan keskenään, ja huutavat isäänsä aina apuun. (Älytöntä tuon ikäisiltä)
No, tänään kun olin vapaapäivällä, ja miehellä oli töihinmeno vasta iltaan. Alkoi seuraavanlainen episodi.= Poikani huikkasi minulle makuuhuoneen ovesta aamulla, ettei mene kouluun, koska on kuumetta 38 astetta.... Ja tämä on vain viimeisin episodi.
(Mieheni on erittäin kovaääninen. ja erittäin äkkipikainen. Hän saattaa suuttua todella pienestä, ja meillä hän huutaakin yhtenään.
Poika laittaa mielenosoituksellisesti oven kiini, ja tätä mies ei voi sietää. Hän haluaisi käydä kimppuun, sen olen huomannut. Monta kertaa olen seissyt pojan oven edessä, ettei mies pääse poikaan käsiksi, vaikkei tämä ole mitään sanonut, vain laittanut oven kiinni, ettei tarvitse huutoa kuunnella.)
Mies suuttui tästä minulle; että aina kun hänellä on ns. "vapaapäivä" minun kanssani "yhdessä" on minun poikani "tiellä".
Otin tästä herneen nenääni ja sanoi, että kappas vaan, tämähän on J..... koti, hänellä on oikeus olla sairaana kotona, vaikkei "isäpuoli" sitä hyväksyisikään.Ja mitä se häntä vaivaa, poika on enimmäkseen omassa huoneessaan, ei paljon ääntä päästä(tietokone), eikä ole muutakaan vaatimassa, etenkään häneltä.Toisin kuin hänen kullannuppunsa, jotka häiritsevät minun ja poikani kotirauhaa joka toinen viikko.(Olen ilkeä nyt)
Nykyään poikani ei voi sietää avomiestäni, Enkä yhtään ihmettele; kyllä minäkin hänen käytöstään ihmettelen, onko mieheni mustasukkainen?
Kun mies muutti luokseni, hän teki selvän, ettei puutu J....n tekemisiin mitenkään, se ei kuulemma kuulu hänelle, eikä hän haluakkaan olla tekemisissä poikani kanssa.Sanoin myös, etten minäkään puutu hänen lastensa kasvatukseen mitenkään. Ainoastaan, jos ruvetaan riehumaan ja rikkomaan, koska asunto on minun .
Itse kärsin tästä, ja sanoinkin sen hänelle.Olen aina luullut tietäväni miten lapsia käsitellään, ja heidän kanssa ollaan. (Itselläni on 4 lasta, vain tämä nuorin on enää kotona).
Kun hänen "pikkulintunsa" saapuvat ilmeisesti pitäisi punainen matto vetää esiin, mutten halua. Ajattelin käsitellä näitä samalla mitalla, kun hän minun poikaani.Ovat kuin ilmaa minulle.
Mitä mieltä olette? Onko mieheni käytös normaalia "isäpuolen" käytöstä, ja mitä minun pitäisi tehdä, ettei poikani kärsisi? Ja miten käsitellä miehen "pikkulintuja"? Olenko itse liian kova, vai miten tästä umpikujasta edetä? Rakastan miestäni kuitenkin, mutta tämä poikani kohtelu tuntuu siltä, etten varmaankaan rakasta kauan.
Mieheni on erittäin toisaikainen, hän saattaa huutaa yhtäkkiä, ja sitten taas olla, kuin mitään ei olisikaan.Onkohan sairas? Diabetes hänellä on?
Asuin ennen poikani (16v) kanssa kahdestaan. Poikani on hiljainen eikä käy paljoakaan missään.
Nämä mieheni pojat ovat meillä joka toinen vkl, ja meillä on ahdasta. Poikani valittaa, miksei hänen anneta olla rauhassa vkl.Nämä pojat ovat kuin eri planeetalta. (Tappelevat koko ajan keskenään, ja huutavat isäänsä aina apuun. (Älytöntä tuon ikäisiltä)
No, tänään kun olin vapaapäivällä, ja miehellä oli töihinmeno vasta iltaan. Alkoi seuraavanlainen episodi.= Poikani huikkasi minulle makuuhuoneen ovesta aamulla, ettei mene kouluun, koska on kuumetta 38 astetta.... Ja tämä on vain viimeisin episodi.
(Mieheni on erittäin kovaääninen. ja erittäin äkkipikainen. Hän saattaa suuttua todella pienestä, ja meillä hän huutaakin yhtenään.
Poika laittaa mielenosoituksellisesti oven kiini, ja tätä mies ei voi sietää. Hän haluaisi käydä kimppuun, sen olen huomannut. Monta kertaa olen seissyt pojan oven edessä, ettei mies pääse poikaan käsiksi, vaikkei tämä ole mitään sanonut, vain laittanut oven kiinni, ettei tarvitse huutoa kuunnella.)
Mies suuttui tästä minulle; että aina kun hänellä on ns. "vapaapäivä" minun kanssani "yhdessä" on minun poikani "tiellä".
Otin tästä herneen nenääni ja sanoi, että kappas vaan, tämähän on J..... koti, hänellä on oikeus olla sairaana kotona, vaikkei "isäpuoli" sitä hyväksyisikään.Ja mitä se häntä vaivaa, poika on enimmäkseen omassa huoneessaan, ei paljon ääntä päästä(tietokone), eikä ole muutakaan vaatimassa, etenkään häneltä.Toisin kuin hänen kullannuppunsa, jotka häiritsevät minun ja poikani kotirauhaa joka toinen viikko.(Olen ilkeä nyt)
Nykyään poikani ei voi sietää avomiestäni, Enkä yhtään ihmettele; kyllä minäkin hänen käytöstään ihmettelen, onko mieheni mustasukkainen?
Kun mies muutti luokseni, hän teki selvän, ettei puutu J....n tekemisiin mitenkään, se ei kuulemma kuulu hänelle, eikä hän haluakkaan olla tekemisissä poikani kanssa.Sanoin myös, etten minäkään puutu hänen lastensa kasvatukseen mitenkään. Ainoastaan, jos ruvetaan riehumaan ja rikkomaan, koska asunto on minun .
Itse kärsin tästä, ja sanoinkin sen hänelle.Olen aina luullut tietäväni miten lapsia käsitellään, ja heidän kanssa ollaan. (Itselläni on 4 lasta, vain tämä nuorin on enää kotona).
Kun hänen "pikkulintunsa" saapuvat ilmeisesti pitäisi punainen matto vetää esiin, mutten halua. Ajattelin käsitellä näitä samalla mitalla, kun hän minun poikaani.Ovat kuin ilmaa minulle.
Mitä mieltä olette? Onko mieheni käytös normaalia "isäpuolen" käytöstä, ja mitä minun pitäisi tehdä, ettei poikani kärsisi? Ja miten käsitellä miehen "pikkulintuja"? Olenko itse liian kova, vai miten tästä umpikujasta edetä? Rakastan miestäni kuitenkin, mutta tämä poikani kohtelu tuntuu siltä, etten varmaankaan rakasta kauan.
Mieheni on erittäin toisaikainen, hän saattaa huutaa yhtäkkiä, ja sitten taas olla, kuin mitään ei olisikaan.Onkohan sairas? Diabetes hänellä on?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olipas elämää...
Kuin luin sinun kirjoituksen nousi niskakarvat pystyyn.Sinun miehesi ei todellakaan käyttäydy lastasi kohtaan niinkuin pitäisi.
Ei ole todellakaan oikein että miehesi yrittää käydä käsiksi lapseesi.
Kaikki ei todellakaan ole kunnossa miehesi käytöksessä.
Jos hänen riiviöt saa tehdä mitä lystää ja sinun lapsesi pitää olla mahdollisimman hiljaa huoneessaan,jotta saisi olla rauhassa ei tiedä hyvää tulevaisuudessakaan.
Minä voin sanoa että puhun kokemuksen äänellä...ja sanoisin että sinun kannattaa laittaa tuollainen mies ulos kotoasi,eihän hän voi eikä saa käyttäytyä noin.
Lapsesi menee edelle kaikesta muusta,ja vain sinuun voi lapsesi turvata,ja kun aikaa menee vielä eteenpäin ei asia ainakaan muutu paremmaksi.
Murrosikä kun on niin niin silloin sitä kaipaa omaa rauhaa,ja jos miehesi on äkkipikainen niin hänen käytös ei todellakaan ole aikuisen ihmisen käytöstä vaan on jäänyt vähän niinkuin samalla asteelle kun joku matti nykänen.
Taitaisi olla helpointa elää pojan kanssa kahdestaan kun koko ajan varoa koska mies menee poikasi päälle.
Suosittelen eroa tuollaisesta miehestä joka ei osaa käyttäytyä aikuismaisemmin.
Jossain vaiheessa lapsesi eivät halua tulla käymään edes kotona kun sinulla on tuollainen mies,ja lapsesi ovat maailmalla.
sinäkään mikään arvostelemaan miehesi lapsia, varsinkin kun he harvoin käyvät kylässä.Uskon että miehen puolelta käyttäytyminen lastasi kohtaan on vain väsymystä, varsinkin kun lapsesi on luonanne jatkuvasti. Mietipä jos miehesi lapset olisivat koko ajan teidän kanssanne, miltä se tuntuisi?
Minähän sitä arvostelua en ole aloittanutkaan, vaan mies.
Tottakait minä omaa poikaani rakastan enemmän kuin vieraita lapsia. Nehän ovat kuin naapurin lapsia, ei minun heistä tarvitse pitää, mutta minä olen kotonani poikani kanssa.
He ovat käymässä.En minä heille räyhää, kuten mieheni räyhää minun pojalleni.Ei ole oikeudenmukaista.
Alussa puhuttiin poikien meille muutosta, mutta se kaatui siihen, ettei meillä ole tilaa. Ja mies ei halua isompaa tilaa.
Minua se ei haittaisi, vaikka pojat meille olisivatkin muuttaneet. Aikoinaan minulla oli 4 lasta kotona, joten kokemusta on.
Toi on ihan normaalia, omat lapset on aina ne tärkeimmät. Toiset sietää näitä "äpäriä" paremmin kuin toiset. Itse seurustelin aikanaan yh:n kanssa ja kun huomasin, etten oikein tykännyt näistä lapsista, niin kaikille oli parasta, että lopetettiin se suhde. Ehdotankin, että kattelette toisillenne parempaa seuraa, ennen kuin homma riistäytyy käsistä.
Se kotihan on myös sinun ja poikasi koti, ja ensisijaisesti teidän. Toki siitä pitää tehdä koti myös miehen lapsille, mutta teidän kodin säännöillä ja ehdoilla.
Ei ole oikein, että sinun kodistasi tulee miehesi lasten temmellyskenttä.
Kun mies muutti luoksesi, hän taatusti tiesi, että kuviossa on mukana kokoaikaisesti sinun poikasi.
Siksi minusta on lapsellista valittaa, että hän häiritsee teidän suhdetta ja häntä itseään.
Lapsesi on jo niin iso, ettei miehesi häneen mitään isä- tai kasvattaja suhdetta voi luoda. Jos hän haluaa, hän voi luoda kaverisuhteen. Ilmeisesti hän ei halua eikä kykene siihen.
Jos hän kimmastuu kurittamaan sinun lastasi, miksi hän ei pidä ruodussa ja kurissa omia lapsiaan myös?
Ja millä oikeudella miehesi uhkaa käydä käsiksi sinun lapseesi?
Mitä sitten, jos hän "onnistuu" siinä?
Kuinka uskallat jättää pojan ja miehesi kahdestaan?
Tilanteesi on toki ristiriitainen, koska rakastat molempia "poikiasi". Ero olisi helppo neuvo, mutta tiedän, ettei se niin helppoa ole, koska tunteet ovat mukana...
onnistutko juttelemaan asiasta miehesi kanssa?
Ei taida tuottaa tulosta?
Ehkä olisi parempi miehen muuttaa omaan kämppään ja seurustelette silleen vaan. Turvaton olo tulee lapsellas tommoses menos. Muutenkin tollaset kiihyttelijät ahdistavat kanssaihmisiään. Käske aikuistua sen miehen tai muuttaa omaan kämppään.
Tuli aika surullinen olo lukiessani tilanteestasi. Olen itse ollut vastaavien ongelmien keskellä ja tilanne vain paheni pahenemistaan. Vähitellen tilanne meni henkisestä väkivallasta ruumiilliseen väkivaltaan, enkä todellakaan voinut jättää lastani hetkeksikään kahdestaan miehen kanssa. Otin eron miehestäni, sillä muutakaan vaihtoehtoa ei ollut, enkä voinut äitinä katsoa lapseni kärsivän, minä olin hänet tänne maailmaan synnyttänyt ja minun tehtäväni oli pitää hänestä huolta. Lapseni ei ole vieläkään antanut anteeksi isäpuolelleen, vaikka aikaa on kulunut kohta kymmenen vuotta. Eron jälkeen kesti useita vuosia sada tasapaino perheeseemme, mutta ikuiset arvet hänelle jäi sydämeen, eikä hän tule koskaan sitä aikaa elämässään unohtamaan!
ja poikasi elämää? Mitä tuollainen mies tekee teillä? Tuo ei todellakaan ole tervettä. Pilaat itsesi ja lapsesi elämän. Heitä ukko ulos. Ja ala elämään uutta parempaa elämää. hän ei todellakaan ole kunnioitettava, rakastettava, huolehtiva, luotettava mies.
Kuin meillä. Yhdessä ollaan oltu kuusi vuotta ja naimisissa kolme vuotta Asumme kahden poikani kanssa (16 ja 10v.) ja hänen tyttärensä 9v käy meillä.
Jatkuvasti mietin mielessäni pitäisikö erota, Viimeksi kun olin jo niin pitkällä eroaikeissa, että kävin asuntoa katsomassa, kävi niin etteivät lapsetkaan loppujen lopuksi halunneet eroa. Viihdymme hyvin mieheni kanssa toistemme seurassa mutta perhe-elämä ei suju.
En odota kenenkään rakastavan lapsiani niin kuin omiaan (sellaistakin kuulemma tapahtuu) ,asiallinen käytös riittäisi.
Eroaminenkaan ei ole niin yksinkertaista. Uuden elämän rakentaminen kolmannen kerran kahden eron jälkeen ei houkuta.
Puhu kuitenkin poikasi kanssa avoimesti ja yritä saada selville hänen tuntojaan, Minusta se on tärkeintä.
No tietysti te olette yhdessä perhe, sinun lapsesi kuuluu miehen elämään ja hänen sinun. Se kai on lähtökohta? Toisen lapsia ei välttämättä rakasta kuin omia mutta käytöstavat on oltava. Niin lapsilla kuin aikuisilla. Kiinnikäyminen on kyllä sellainen juttu että silloin itse ainakin miettisin parisuhteen toimivuutta aika vakavasti.
Kotinne on lapsesi koti ja hän on siellä täysivaltaainen jäsen. Näkisin että miehenkin lapset ovat, sen hetken mitä he nyt teillä ovat. Onhan sinunkin lapsellasi varmaan kaksi kotia, äidin ja isän luona?
Uskon ttä miestä saattaa stressata jos hän kokee olevansa ulkopuolinen asunnossa, sinä ja poika olette yhtä ja teillä on omat säännöt ja hän ja hänen lapsensa ovat ulkopuolisia. Sinulle perhe on sinä ja lapsi ja sitten mies, miehelle ehkä suhde sinuun ja lapset sen jälkeen?