aikuinen tyttäreni on aika välein katkera siitä etten ollut hyvä äiti,syyllisys painaa joskus koska munkin lapsuus oli vaikea ja turvaton.tytär on onneksi terävä päästään ja on menestynyt jollainkin tavoin ja eheytynyt.itse poden joskus syyllisyyttä meemmeestä,mutta kysyn että loppuuko tyttären katkeruus kovaa lapsuuttansa? minä olen yrittänyt pyristellä neurologisten ongelmieni kanssa hankalassa elämässäni ja ole aika sujut itseni kanssa koska tiedostan kaiken ja seuraukset ja syyt.miten näet asiat? onko mulla iloja enään keski-iässä?
kysymys vesimiesnaiselle.
en ole katkera,kata
256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Menneestä vaikuttajina tähän asiaan nousee jokin ehdottomuus, taipumus voimakkaaseen mustasukkaisuuteen ja pelko paikalleen juuttumisesta jota vastaan täällä on kapinoitu aikatavalla. Täällä sä oot ollut katkera, kun elämä ei ole tarjonnut kaikkea mitä siltä odotit/toivoit, vaan oot joutunut katsomaan myös ilojen varjopuoliin. Oman lapsuuden turvattomuutta et mm. missään nimessä oo halunnut oman lapses kohdalle mutta jokin tän kupin on kääntänyt äkkiseltään ympäri ja oot toiminut jotenkin aistinautintojen/mielihyväntunteen viemänä,
Nykyhetkessä tämä kysymys toisaalta vaivaa sua, onhan kyse lapsestasi mutta tiedostat ja hyväksyt sen että mennyttä et sinäkään pysty muuttamaan ja korjaamaan sielä tekemiäsi virheitä. Oot löytänyt vaikean asian keskeltä jonkinmoisen tasapainon. Tyttären katkeruus on hyvin ymmärrettävää ja tää on hälle asia jota ei kahvikupposen äärellä rupattelemalla unohdeta. Saattais olla syytä kylläkin avoimeen keskusteluun, johon kumminkin saatatte tarvita ulkopuolisen apua.
Tuleva tai tiedostamaton olemassa oleva: Vaikka tällanen aikaajoin ilmenevä katkeruus varjostaa teidän äiti-tytär suhdetta niin täällä aika vahvasti näkee kuitenkin molemmin puolisen rakkauden teidän välillä, joten sitäkin suurammalla syyllä jos kahden kesken ei keskustely yhteyttä tunnu syntyvän, toki aihekin äärimmäisen vaikea, niin rohkeasti ehdota jospa menisitte ns. perheterapiaan käymään asiat lävitse. Koette molemmat erityisesti näitä tunne asioita voimakkaana mut olette myös herkästi loukkaantuvia silloin kun omaa toimintaanne arvostellaan. Vaikeus voi erityiseen esiintyä kun naamatusten ootte sinä ja hän. Myöskin Esteenä, nään nyt tässä sille, että saisitte kahden välinne selviteltyä nään ihan luonnollisen asian eli äidin ja tyttären ikäeron, teidän kyky käsitellä näitä vaikeita kohtia on erilainen mut sille linjalle en lähtis että arvostelet tyttäresi suhtautumistapaa henkiseen kypsyyteen vedoten.
Tyttären katkeruus tulee toki itsestäänkin helpottumaan iän myötä mut on vain omissa käsissänne jäättekö sitä odottelemaan..
kiitos,matkamme ovat pitkät eri paikkakuntien välissä.hän asuu kaukana kotikaupungidtansa,itse olen sjut jo menneissä enkä enää tunne tarvetta repiä auki kun saamani vahvuus kantaajo.miten sinä näet minunkesi-iän aikaisen elämäni jatkossa,vahvat miehet ovat kiinnotuneita mutta mä en enne kenenkään tulla sotkemaan elämää enää.eräs tumm oinas mies kiinnostunut mut miten kortit näkevtä kaksi rikkinäistä ihmistä-