Pimeänpelko

Varmaa sanomalla?

Pidä puhelinta mukana ja puhu siihen niin on pienenpi mahollisuus että joku tulee mölisemään. Kuuntele vaikka musiikkia niin sen luulisi rauhoittavan mieltä. Jos koiranne on iso niinkuin vaikka saksanpaimenkoira niin uskoisin että kukaan tuntematon ei tule luoksesi. Tee lenkkejä autoteiden läheisyydessä jossa on paljon liikennettä niin silloin et ole `yksin` vaan aina on joku näkemässä jos tulee hämminkiä.

Toivottavasti noista nyt oli jonkin verran apua!(^-^`)

nobody cares

oon yrittäny sanoo niille mut se ei tehoo:(

Metsän eläimet pelkää enemmän sua kun sä niitä. Ja miksi metsässä olisi ihmisiä sua vaanimassa. Sun täytyy vaan ajatella, että se on tismalleen sama metsä kun päivälläkin, mutta ilman valoa. Ei mitään eroa päivään.

Mun mielestä pimeys on rauhoittavaa just siksi, etten näe kaikkea. Varsinkin jos mun ympärilläkään ei oo mitään valoa, koska sillon tulee myös turvallinen tunne kun kukaan ei näe mua.

voit käydä ulkoiluttaa sitä koiraas joskus päivemmällä, mutta tosta pimeänpelosta en osaa auttaa

Luulin että joku on tehdy Iron Maidenin fear f the darkista taas jälleen parodian suomeksi :'D

Mun mielest pimeys on rauhoittavaa silloin kun on oikeasti päivä.
Illalla/yöllä minäkään en pidä siitä..
Mitäköhän jos ton oven takaa yhtäkkii...
You know just tollasii.
Otan osaa ._.

Moi! Yhtenä ratkaisuna tulee mieleen, että voisitko vaikka pyytää vanhempiasi tulemaan mukaasi pimeällä ulkoiluttamaan koiraa. Voisitte yhdessä lenkkeillä ja totutella pimeään, niin se voisi sitten aikaa myöten helpottua niin, että uskallat mennä yksinkin. Myös tuo musiikin kuuntelu kuulostaa mielestäni hyvältä idealta, silloin ei ainakaan kuule mitään rapinoita, jotka kiihdyttävät mielikuvitusta entisestään.

Vaikka se saattaa kuulostaa hölmöltä, voit myös jutella koirallesi, jos se saa olon tuntumaan paremmalta. Monet koiranulkoiluttajat juttelevat lenkillä ollessaan koirilleen, eikä kukaan ohikulkia sitä yleensä kummastele.

Toivottavasti saat asiat lähtemään parempaan suuntaan.

Sanna
NettiSaapas
Helsinki

Ehkä vaikka joku terapia vois auttaa...? Ehdotus vain.

Itsellänikin oli sinun ikäisenäsi ihan kamala pimeänpelko. Nukuin kaikki maholliset valot päällä enkä siltikään saanu unta, ja vihasin aina kävellä pimeällä yhen metsikön vierestä. Nykyään vaikka pimeään mettään juokseminen ei tuottaisi mitään ongelmaa ja nukun pilkkopimeässä.

Peloista pääsee eroon, kunhan niitä on valmis työstämään. Tsemppiä!