Miten pidätte yhteyttä lapseenne/lapsiinne, kun ovat isällään?

Lapset ovat jo kouluikäisiä ja puhelimetkin löytyy, mutta en soittele enkä laulele, kun ovat isällään. Joskus, kun on tullut tiukka paikka, niin lapset ovat kyllä soittaneet ja olen siltä seisomalta joutunut heitä hakemaan takaisin.
Meidän tapauksessa, isällä lääkeongelma, lapset soittavat kyllä jos tilanne muuttuu pahaksi tai tulee isän kanssa vaikeuksia.
Nyt olemme sopineet lasten kanssa, että seuraavan kerran, kun isä on tokkurainen ja sekava, soittavat paikalle poliisin, niin ei minun tarvitse täältä matkan päästä ajaa ja pelätä ehdinkö paikalle ennenkuin jotain sattuu. Ja saa isäkin sitten niitä todisteita omasta käytöksestään.
Nyt onkin tapaamiset jäissä ja odotellaan, mitä tuleman pitää.

Eihän tuossa aloituksessa sanota, että lapset ovat isällään vain joka toinen viikonloppu. Ehkä lapset asuvat isällään ja tapaavat äitiään joka toinen viikonloppu. Tai sitten heillä on vuoroviikkotapaamiset. Oli miten oli, niin lapsille voi olla aika vaikeaa olla erossa kokonaan toisesta vanhemmasta monta päivää. Ainakin omat lapseni kaipaavat isää joka ilta ja haluavat soittaa hänelle joka ilta. Jos jotain kertomisen arvoista tapahtuu, niin haluavat soittaa päivälläkin. Minusta tuo on normaalia ja noin sen kuuluukin mennä. Toki lapset ovat erilaisia, joillekin vanhemmat eivät ole noin tärkeitä.

Kyllä pakko on soittaa ja kysellä kuulumisia. Ja jos oikein ahdistaa ja pelottaa, menen käymään ja iltaa istumaan. Joskus olen jäänyt yöksi.

Aika surullista tekstiä kahdelta ensimmäiseltä vastanneelta. Miksi ihmeessä?
Lapset ovat joka toinen vko pidennetyn viikonlopun isällään.
En koskaan utele tekemisistä, toivotan hyvät yöt ja kyselen yleistä koulusta ja kerron mitä itse olen tehnyt. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa eksäni tekemiset.
Ja luotan isänä häneen täydellisesti ja uusi tyttöystäväkin vaikuttaa lasten ITSE kertoman perusteella mukavalta. He saavat ITSE kertoa mitä haluavat, en utele.

Lapset kuitenkin ikävöivät minua ja samalla tavoin isä soittaa heille joka ilta. En halua häiritä uutta tyttöystävää tai eksääni, mutta tässä tapauksessa lasten etu menee valitettavasti edelle. Ja he eivät ole olleet pahoillaan yhteydenotoistani laisinkaan.

Omasta mielestäni eksä voisi olla vähemmän yhteydessä minuun.
Itse olen aika vähän häneen, koska olen lasteni kanssa yhteydessä paljon.
Välttämättömät asiat hoidetaan. Minä en ole "yhäriruikku", vaan itsenäinen, toimeentuleva nainen. Ja jos parisuhteeni eksän kanssa ei toiminut, emmekä yrityksestä huolimatta saaneet sitä kuntoon, ei se tee minusta ruikkua.
Minulla on myös omaakin elämää, joten en jaksa enää voivotella noita asioita, jotka menivät kuten menivät. Olen itse onnellisempi näin ja toivon toisenkin olevan. Ja tosiasiassa: meillähän on yhteishuoltajuus!

Meillä ei ole moisia pulmia ollut koskaan. Lapset eivät ole olleet isällään kuin keran, sillä kun sinne pesiytyi joku naakka, lapset eivät enää halunneet mennä sinne, se oli ihan hyvä juttu se.

Jos olisvat joutuneet, niin tottakai olisin soitellut kerran tunnissa, ja käynyt kastomassa yllätyskäynnillä usein. ;yös kamerakännykän käyttöolisi meillä lisääntynyt. Yhteiydenpito olisi ollut joka tunti.

En mitenkään, ja joskus, kun olen soittanut jomman kumman kännyyn oikeen asiasta, niin ei ne vastaa edes, ja tiedän että niillä on oma isä ja isän vaimo siellä vastuunkantajina, minä nautin vapaudesta ja teen kaikkea kivaa.

Ok -onpa jännä juttu! Omassa ystäväpiirissäni meitä eronneita on kolme, onneksi isompi osa ystävistäni vielä ydinperheissään kiinni ;)
Kaikki pitävät lapsiinsa yhteyttä, silloin kun nämä ovat isällä. Lyhyesti, mutta kerran/pv, eikä kukaan kyttää, vaan osalla on jo uusi parisuhde itsellään ja onnellisempia ovat näin. Kai me olemme sitten poikkeus joukossa.
t.ap

Heips

Lapsi ei ole vielä koulussa, mutta kännykkä hänellä jo on. Hän on isällään n. 5-6 päivää joka toinen viikko.

Soittelen hänelle noin kerran sen isä-viikon aikana, ja poika soittaa samoin minulle ehkä kerran tai kaksi. Lisäksi näemme tarhalla joka päivä, kun haen/vien hänen pikkuveljen sinne samaiseen tarhaan. (Lapsilla siis eri isät.)

Soittelen joskus siksi, että kaipaan kovasti lastani. Olen kiinnostunut kuulemaan hänen touhuista ja ajatuksista. En kyttää lapsen isän tekemisiä. Luotan häneen isänä täysin.

Yleensä lähetellään lapsen kanssa tekstiviestit illalla,ne hyvän yön toivotukset. Sen kummemmin ei soitella tai viestitellä. Lapsi on isällään satunnaisesti pe-su. Sunnuntaina saatan soittaa päivällä että mihin aikaan tulee,syökö siellä lämpimän ruuan vai teenkö kotona ruuan kun tulee.

Aivan jatkuvasti, ja lapset lähettelevät kännykkäkuvia ja mnä vastaan tai soitan. Käyn joskus yllärikäynnillä, se on lapsita hauskaa. Joskus lähtevät mukaan kotiin ja joskus jäävät yöksi, silloin vielä soitellaan ja lähetellään kuvia.
Itse jään josku sinne myös yöksi, tai mies tulee meille.
Ihmettelen kysymystä, sillä lapsethan ovat molempien, joten ei kai siinä tarvi laskea tai lupia kysellä kun on omien lasten vanhempi?