mutta ei laitettu lapsia kuittaamaan vanhempien ongelmia.
Lapsi on kuin noppa, jota heitetään, " nyt on sinun vuorosi" - malliin.
Ennen lasta kunnioitettiin perheessä, vanhemmat antoivat kaikkensa, jotta lapsilla olisi hyvä olla. Vaikka oltiin kuin tiukilla, ei ollut mitään tukia, paitsi lapsilisä, joka tuli neljä kertaa vuodessa.
Silti lapsilta ei puuttunut mitään, he olivat tyytyväisiä että oli koti, vaatteita ja ruokaa.
Nyt lapsen huone on kun avaruusalus tai tähtitiedelaitos... täynnä kaikkea muuta, kuin vanhempien rakkautta.
Lahjomalla lasta, kaikenmaailman härveleillä ei pysty tekemään lasta onnelliseksi.
Nykylapsilla ei ole kotia, ei vanhempia, ei mitään muuta kun vastuu siitä, että antaa olla aikuisten onnellisia. Karkeasti sanoen, lapsi on se roskakori.
Luulen että moni lapsi on onnellinen vasta sitten, kun muuttaa pois kotoonta. Silloin hän saa oman elämän.
Lapsi on kuin noppa, jota heitetään, " nyt on sinun vuorosi" - malliin.
Ennen lasta kunnioitettiin perheessä, vanhemmat antoivat kaikkensa, jotta lapsilla olisi hyvä olla. Vaikka oltiin kuin tiukilla, ei ollut mitään tukia, paitsi lapsilisä, joka tuli neljä kertaa vuodessa.
Silti lapsilta ei puuttunut mitään, he olivat tyytyväisiä että oli koti, vaatteita ja ruokaa.
Nyt lapsen huone on kun avaruusalus tai tähtitiedelaitos... täynnä kaikkea muuta, kuin vanhempien rakkautta.
Lahjomalla lasta, kaikenmaailman härveleillä ei pysty tekemään lasta onnelliseksi.
Nykylapsilla ei ole kotia, ei vanhempia, ei mitään muuta kun vastuu siitä, että antaa olla aikuisten onnellisia. Karkeasti sanoen, lapsi on se roskakori.
Luulen että moni lapsi on onnellinen vasta sitten, kun muuttaa pois kotoonta. Silloin hän saa oman elämän.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tähän täytyy tarttua ja vastata.
Ennen oli kaikki paremmin kuin nyt, silloin ei mässäilty turhilla tavaroilla ja tyydyttiin vähempään.
Nykyisin ei mikään riitä. Perheitäkin pitää olla jo tuplasti.
Kyllä ennen oli asiat paljon paremmin.
Lapsia kunnioitetttiin, ja aikuset kantoi vastuun. Nyt lapset hoitaa vanhempiaan kun aikuiset on niin onnellisia....
Kyllä! Ja tätä tekevät ne äidit ja isät jotka erosivat, ne entiset ydinperheet!
Ei ollut hääppöstä ero perheessä elämä kun äidillä vaihtui miehet niin koti oli kun hotelli eikä koti ollenkan kun siellä kävi yöpymässä milloin mitkäkin miehet.
Äiti perusteli sitä että pitää hänellä olla seksuaalielämä eikä lapset saa sitä estää.
Onko montaakaan kakaraa mulkku kourassa pedofiili ajanut takaa kuin minua ja sukulaismis jota suojeli oma äiti eikä auttanut vaika hänelle kertoi.Mummu suojeli omaa poikaansa eikä auttanut vaikka kertoi. Kaikki omaiset olivat sairaita äitiäni myöten. Kukaan ei välittänyt. Apua ei saanut hakea kun se oli heikkoutta ja omaa pesää ei saanut liata.Ongelmista ei saanut koskaan puhua kenellekkään eikä saa vieläkään puhua. Omaa pesää ei saa liata toitotetaan niin että pyyhi kaikki ongelmat peitonalle. uusperhettä vaan piti perustaa ja esittää täydellistä ulospäin.
Lastensuojelua ei ollut kaksikymmentä vuotta sitten ollenkaan ja meitä on paljon jotka ovat jääneet sen ulkopuolelle.
Älkää nyt kuitenkaan yleistäkö. Isossa työpaikassani ei ole tällä hetkellä kuin yksi eronnut, eikä hänkään ole uusperheellinen. Kaikki aviossa olevat ovat olleet liitoissaan yli 20 vuotta (kuten tämän eronnutkin) ja kasvattaneet lapsensa yhdessä aikuisiksi asti.
Toki jossain toisessa työyhteisössä voi olla muotia uusperheet, mutta meidän työyhteisö tekeekin henkistä työtä. :)
Jos omasta kokemustaustani maailmaa nyt katson, niin enemmistö suomalaisista perheistä on ydinperheitä, joissa kasvaa onnellisia ja tasapainoisia lapsia.
Hei,
Olen osittain samaa mieltä, eli kyllä niitä ydinperheitä onneksi paljon on. Mutta koko keskustelussa unohdetaan pari seikkaa. Ensinnäkin ei ydinperhe ole aina se paras vaihtoehto lapsille. Olen itse eronnut henkisesti sairastuneesta miehestä muutama vuosi sitten, kun lapset olivat hyvin pieniä. Eron jälkeen lapset suorastaan "heräsivät eloon". Heiltä poistui taakka harteilta ja kotona sai taas hengittää vapaasti. Isäänsäkin tapaavat, mutta parin viikon välein. Sen ajan isä jaksaa olla kohtuullisen asiallinen, joten lasten suhde isäänsäkin on nyt parempi kuin koskaan. Aiemmin, ydinperheessä, isä oli lasten silmissä pelottava ja vihainen hahmo, johon ei ollut suhdetta juuri lainkaan.
Tunnen myös muita eronneita, ja valtaosa on hoitanut erotilanteen rauhallisesti ja lasta kunnioittaen. Ei ole materialla lahjomista, vaan yhdessä sovitut pelisäännöt. Eroperheessä (ja uusperheessä sekä isän että äidin luona) aikuiseksi asti kasvanut ystäväni esimerkiksi ei ollenkaan ymmärrä erojen ja uusperheiden mollaamista. Hän tiedä ettei hänen vanhemmat olleet parhaita mahdollisia vanhempia, kun asuivat yhdessä, mutta erillään tulivat hyvin juttuun. Hänellä oli oikein hyvä lapsuus, läheiset välit molempiin vanhempiinsa sekä isä- ja äitipuoleensa. Hän on nyt itse naimissa oleva kahden lapsen äiti.
Ei ollutkaan minullakaan tarkoitus eroperheitä arvostella. Siksi uskon, että tämäkin AINOA eronnut työkaverini teki taatusti oikean ratkaisun erotessaan. (Väärän ratkaisun hän ehkä teki silloin, kun oli jo alle 2-kyppisenä naimisissa epävakaan miehen kanssa ja oli ehtinyt tehdä hänelle lapsia, mutta se on toinen tarina ja lapsistakin on tullut kelpo kansalaisia, vaikka eivät eron jälkeen isäänsä sen koomin tavanneet. Tällä miehelläkin on lisää lapsia siunaatunut useamman naisen kanssa ja työkaveriani myöhemmätkin vaimot ovat saaneet lapsensa yksin kasvattaa).
Inhottaa vain lukea tuota yleistämistä, jos sillä saadaan miehet ja naiset uskomaan, että eroaminen ikäänkuin kuuluu asiaan ja pitkä ja onnistunut parisuhde on poikkeus säännöstä. Katsellaan nyt ihan vaan ympärillemme ja funtsitaan, kunpi on yleistä ja kumpi harvinaisempaa. Asun etelä-Suomessa, en ole uskovainen ja muutoinkin ihan tavallinen ihminen, niinkuin kaikki työkaverinikin.
Ennen lasta kunnioitettiin perheessä -> ei pidä paikkaansa, kun tutkii kirjallisuutta tai katsoo dokkareita (tai leffoja), niin näkee sen raadollisuuden, mikä lapen osa oli "ennen" perheessä. Harva kavi kouluja, töitä tekivät kuin aikuiset, selkään tuli milloin mistäkin syystä ja vaatteet oli resuja ja ruoka mitä milloinkin. Vanhemmat arvostivat lasta, jos tämä jaksoi tehdä töitä. lapset saatettiin myydä jopa rikkaille töihin. Se siitä arvostuksesta.
vanhemmat antoivat kaikkensa, jotta lapsilla olisi hyvä olla. -> kts. edellinen vastaus, sopii myös tähän.
Silti lapsilta ei puuttunut mitään, he olivat tyytyväisiä että oli koti, vaatteita ja ruokaa -> monelta lapseltä puuttui puhtaus, ruoka, koulutus, lääkkeet, vanhempien rakkaus, turva ja tuki.
Nyt lapsen huone on kun avaruusalus tai tähtitiedelaitos -> ehkä jollakin on jollakin taas ei ole. Ja vaikka olisi, sehän ei tarkoita suoraan sitä että rakkautta ei olisi.
Nykylapsilla ei ole kotia, ei vanhempia -> minä olen eronnut lasteni isästä vuosia sitten (tällähän viittäät taas kerran up lapsiin), lapsillani on koti minun luona, minä äitina ja lapsillani on koti isänsä luona ja sillä isänsä. Eli useimmalla eroperheen lapsella on yhä koti ja vanehmmat.
Luulen että moni lapsi on onnellinen vasta sitten, kun muuttaa pois kotoonta. Silloin hän saa oman elämän. -> tämä lienee totta monilla lapsille/nuorilla, jopa ihan ydinperheissä. Nuori odottaa innolla itsenäistymistä ja omaa kotia ja ikiomaa itsenäistä elämäänsä, ilman vanhempiaan. Näin kuuluukin olla, jos näin ei ole, on vanhemmat epäonnistuneet lapsensa itsevarmuuden tukemisessa, ja kasvattaneet peräkammarin tyttöjä ja poikia.
Ei lissulla ole sellaisia "vehkeitä" millä mietitään ovat surkastuneet katkeruuden ja viinan runsaalla käytöllä.
Huh huh, mitä propagandaa.
"Luulen että moni lapsi on onnellinen vasta sitten, kun muuttaa pois kotoonta. Silloin hän saa oman elämän".
Tosi kurjaa, avaaja, jos lapsesi eivät ole olleet onnellisia lapsuudenkodissaan.
Nykylapset ovat vaan hirveän onnettomia.
Koulukiusaamista huonoa menestystä kouluissa, ei kaverieta, ei vanhempia, huostaanottoja, mahdollisesti rikoksia, ei koulutusta ei töitä... mielihäiriöitä.
Näitä on paljon suomessa kun perhe eroaa.
Minun lapsuudessa ei ollut tämmöistä menoa lasten elämässä.
Harva lapsi aikanaan joutui apukouluun, tai tarkkikselle.. nyt lähes kaikki.
Voin kertoa sinulle, että elät harhaisessa omassa maailmassasi.
Suomessa on koulussa hyvin menestyviä lapsia, on kouluja joissa ei ole koulukiusaamista lainkaan, on kavereita, on vanhemmat, ei tehdä huostaanottoja, eikä rikoksia, kouluttaudutaan hyviin ammatteihin ja ollaan mieleltään tasapainoisia ja terveitä.
Enemmistö suomalaisista perheistä ei eroa.
Sinun lapsuudessasi oli apukouluja, nyky-Suomessa niitä ei ole. On erilaisille oppijoille sopivaa luokkamuotoista opetusta. Sinunkin lapsuudessasi oli murhaajia, varkaita, pedofiilejä, raiskaajia ja yleistä pahoinvointia.
Kuules mummo apukouluja ei ole ollut enään yli neljäänkymmeneen vuoteen ja myös tarkkikset on -70 luvun lopun peruja.
Hei nyt eletään v 2013 ja sää olet koulus käyny joskus kuuskyt luvulla.
Nyt Suomessa on maailman paras peruskoulu jota joka ainoa lapsi saa käydä.
Maailman sivu on ollut rikollisia ja työttömiä sekä mielihäiriöisiä ja sinä olet hyvä esimerkki mielihäiriöisestä.
Voi sääli, että lapsesi kärsii näistä ongelmista.
Enen akikki oli paremmin, se täytyy myöntää. Muistan kuin isä oli töissä ja äiti kotona, yhden palkalla selvittiin,. Ei ollut tälläistä kodinkone kasaa kotona mitä on nykysin ja sitli ei aika riitä perheelle.
Kaipaan entisaikoja ja markkaa.