Ovatko ihmiset vain niin tietämättömiä, vaiko todellisia idiootteja, että he eivät ymmärrä mitä perkeleitä psykiatria ihmisiin istuttaa. Kysymys meille kaikille kuuluu; miksi psykiatria saa syöstä ihmisiä täydelliseen helvettiin, eli mitä hyötyä jokapäiväisten huolien kanssa kamppaileville ihmisille on siitä, että psykiatria kaikkien muiden huolien lisäksi saa vielä määritellä hänet oman kategoriansa mukaan ”hulluksi”. Kun esim köyhyys luokitellaan psykiatrisesti ”hulluudeksi”, jonka perusteella köyhyyttä voidaan sitten alkaa hoitaa mielivaltaisesti joutumatta syytteeseen henkisestä ja sielullisesta pahoinpitelystä, niin silloin ollaan jo täysin fasistisella tiellä, jossa vain ”arjalaisilla” olisi oikeus elää ja olla olemassa.
Psykiatria on todellakin todellinen kouluesimerkki koulukiusaamisesta, jossa tietyt ihmiset ja kansanryhmät valitaan tietynlaisiksi ja heitä aletaan myös kohdella kaikkien taholta sen mukaan mitä muut ryhmän jäsenet ovat päättäneet. Koulukiusaajia on toistaiseksi ollut vaikea saada vastuuseen teoistaan, kuten psykiatriaakin, mutta ehkäpä suuren yleisön ja valtiollisten päättäjien silmät ovat alkaneet pikkuhiljaa avautumaan.
Todettakoon nyt kuitenkin myös se, että psykiatria ei todellakaan ole tiedettä, eivätkä psykiatrit ole lääkäreitä. Psykiatria on vain uskomuksellinen oppiaine (kenen tahansa opiskeltavissa), jossa toiset ihmiset tutustuvat toisten ihmisten uskomuksiin. Uskomukset eivät kuitenkaan ole tiedettä, vaan ihmisten uskomuksellisia mielipiteitä, joille ei voida antaa minkäänlaista virallista tai faktuaalista asemaa ja valtaa toisiin ihmisiin nähden. Mikäli psykiatria antaa oikeista ihmisistä omia uskomuksellisia lausuntojaan, niin silloin se tekee oikeista ihmisistä omia satuolentojaan ja kieltää samalla ihmisten oikean todellisuuden ja heidän olemassaolonsa. Mikäli edellisen kaltaiselle psykiatriselle uskomusopille annetaan virallinen asema ja sen myötä mahdollisuus siirtää omia uskomuksiaan oikeitten ja todellisten ihmisten kannettavaksi, niin silloin on tapahtunut rikoksista suurin, mitä maa voi päällään kantaa.
Psykiatria on todellakin todellinen kouluesimerkki koulukiusaamisesta, jossa tietyt ihmiset ja kansanryhmät valitaan tietynlaisiksi ja heitä aletaan myös kohdella kaikkien taholta sen mukaan mitä muut ryhmän jäsenet ovat päättäneet. Koulukiusaajia on toistaiseksi ollut vaikea saada vastuuseen teoistaan, kuten psykiatriaakin, mutta ehkäpä suuren yleisön ja valtiollisten päättäjien silmät ovat alkaneet pikkuhiljaa avautumaan.
Todettakoon nyt kuitenkin myös se, että psykiatria ei todellakaan ole tiedettä, eivätkä psykiatrit ole lääkäreitä. Psykiatria on vain uskomuksellinen oppiaine (kenen tahansa opiskeltavissa), jossa toiset ihmiset tutustuvat toisten ihmisten uskomuksiin. Uskomukset eivät kuitenkaan ole tiedettä, vaan ihmisten uskomuksellisia mielipiteitä, joille ei voida antaa minkäänlaista virallista tai faktuaalista asemaa ja valtaa toisiin ihmisiin nähden. Mikäli psykiatria antaa oikeista ihmisistä omia uskomuksellisia lausuntojaan, niin silloin se tekee oikeista ihmisistä omia satuolentojaan ja kieltää samalla ihmisten oikean todellisuuden ja heidän olemassaolonsa. Mikäli edellisen kaltaiselle psykiatriselle uskomusopille annetaan virallinen asema ja sen myötä mahdollisuus siirtää omia uskomuksiaan oikeitten ja todellisten ihmisten kannettavaksi, niin silloin on tapahtunut rikoksista suurin, mitä maa voi päällään kantaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
taidat olla sama joka ajaa tällä autolla :)
auto bongattu viime keväänä torin kulmalla
http://postimg.org/image/dd69pmi2d/
Sama laulu Kari.Hoolla ei kun jatkuu. Vaihda välillä levyä.
Psykiatria on pakkouskontoa
Psykiatria on pakkouskontoa, johon ihmisiä liitetään vastoin heidän tahtoaan tai petoksen kautta. Kaikilla ihmisillä on omat äidit ja isät, eli ihmiset eivät ole teoreettisia opinkappaleita joistakin kirjoista esiin revittyjä uskomusosioita. Ketä se auttaa, että ihminen ehdoin tahdoin halutaan hukuttaa ”hulluuteen” ja sitten häntä aletaan kohdella myös sen mukaan? Psykiatria ikään kuin uudelleen nimittää ihmisen joksikin muuksi, kuin mitä ihminen oikeasti on. Mikäli ihmisestä tehdään vain psykiatrinen mielipide, niin silloin hänen ihmisyytensä kielletään 100-prosenttisesti. Edellinen on henkisellä puolella fyysiseen murhaan rinnastettava teko. Järkyttävää!
Koska murha ei vanhene koskaan, niin silloin ei todellakaan voida puhua saman ”levyn pyörittämisestä”, vaan ihmisen oikeusturvasta. Eli kun ihmiskunta tajuaa edellisen, niin silloin myös psykiatria lakkaa olemasta ja vasta silloin myös niin sanotut ”vanhat levyt” tulevat siirtymään historiaan.
Kyllähän psykiatria on ihan oikea tieteenala ja psykiatri ihan oikea lääkäri.
Psykiatriaa saa tietysti opiskella kirjoista kuka vain, mutta mitään titteliä sillä ei luonnollisestikaan saa.
Jutuista päätellen diagnoosi on osunut sinun kohdalla täysin oikeaan.
psykiatria ei toimi lprässä..hulluja painelee ympärikyliä eikä kukaa puutu siihe........
Näemmä myös ympäri Suomi24:n keskustelupalstaakin. :-D
Hoo Moilasen tuomitsee sama rikoslaki, joka tuomitsee myös Kari Hoon ja kaikki muut Suomen kansalaiset, eli minä tunnustan vain ja ainoastaan omat todelliset tekoni lain edessä, enkä toisten keksittyjä kuvitelmia tai uskomuksia.
Tässä alla yksi kirjoittamani esimerkki tosielämän keskellä tapahtuneesta psykiatrisesta oikeusmurhasta.
Ulvilan murhan ensimmäinen tutkinnanjohtaja komisario Juha Joutsenlahti johti murha-tutkimuksia sen tapahtuma-hetkestä vuoden ja kahdeksan kuukautta eteenpäin. Joutsenlahti on edelleen vielä seitsemän vuoden jälkeen vakuuttunut Anneli Auerin syyttömyydestä. Myös Helsingin sanomat uutisoi 4.9.2013 Joutsenlahden kertoneen nykyiselle tutkintaryhmälle, että jos joku löytää näyttöä Aueria vastaan, niin siitä vaan, jolla hän tarkoitti, ettei tälläistä näyttöä ole olemassa vielä seitsemän vuoden jälkeenkään. Joutsenlahti muistutti myös oikeussalissa muun muassa siitä, että hätäpuhelunauhoitteessa Auerin mies Jukka S. Lahti huutaa vaimoaan Annelia apuun toistuvasti. Hän toteaa vahvaksi syyttömyys-näytöksi myös sen, että perheen 9-vuotias mieshahmon. Joutsenlahdelta kysyttiin myös murhan lavastusväite-epäilyistä. joihin Joutsenlahti ei sanonut uskovansa Auerin saaman oman vamman vuoksi. Hän vahvisti sanomaansa lauseella ”jokainen voi miettiä, kuka lyö itseään nännistä läpi fileerausveitsellä suoraan sydämen kohdalla”. Kummallista on myös, että hätäpuhelunauhoitteella kuuluu ulkopuolisen henkilön kiroilua ja huuto Jukka S. Lahdelle: Kuole. Eli miksihän kaikki Auerin syyttömyyttä puolustavat faktat ja tosiseikat on kuitenkin haluttu sivuuttaa kokonaan ja korvata ne psykiatris-psykologisilla mielikuvalausunnoilla ja näkemyksillä? tyttö näki ikkunasta pakenevan
Myöskään Anneli Auerin ja taksiyrittäjä Jens Kukan väitetyistä seksuaalirikoksista lapsia kohtaan ei ole olemassa mitään todenperäistä näyttöä. Kuitenkin Anneli Auerille langetettiin 7 vuoden vankeustuomio ja Jens Kukalle 10 vuoden vankeustuomio. Ainoaksi perusteeksi tuomioille jäi vain ”asiantuntijoiden” psykologinen mielipide-olettamus, jonka mukaan rikoksen mahdollisuutta ei voitu sulkea poiskaan. Edellisen kaltaisella lausunnollahan meidät kaikki voidaan tuomita milloin tahansa vastaavanlaisiin tuomioihin. Kaiken lisäksi nämä syyttäjäpuolen ”asiantuntijoiden” nimet on salattu julkisuudelta ja näiden psykologisten lausuntojen sisältö on salattu jopa 60 vuodeksi eteenpäin. Anneli Auer ja taksiyrittäjä Jens Kukka ovat kuitenkin kiistäneet syyllisyytensä ja vaatineet, että nämä lausunnot on saatava ulkopuolisten tahojen tarkasteltaviksi, jotta kävisi ilmi mistä he ovat tuomionsa saaneet. Olemmeko me todellakin Suomessa vai Pohjois-Koreassa? Eli kuinka on mahdollista, että ihmiset voivat kadota myös nykypäivän Suomessa niin sanottuun ”mustaan pimeään aukkoon”?
Hoo Moilasen tuomitsee sama rikoslaki, joka tuomitsee myös Kari Hoon, eli minä tunnustan vain ja ainoastaan omat tekoni lain edessä, enkä toisten keksittyjä kuvitelmia tai uskomuksia.
Tässä alla yksi kirjoittamani esimerkki tosielämän keskellä tapahtuneesta psykiatrisesta oikeusmurhasta.
Ulvilan murhan ensimmäinen tutkinnanjohtaja komisario Juha Joutsenlahti johti murha-tutkimuksia sen tapahtuma-hetkestä vuoden ja kahdeksan kuukautta eteenpäin. Joutsenlahti on edelleen vielä seitsemän vuoden jälkeen vakuuttunut Anneli Auerin syyttömyydestä. Myös Helsingin sanomat uutisoi 4.9.2013 Joutsenlahden kertoneen nykyiselle tutkintaryhmälle, että jos joku löytää näyttöä Aueria vastaan, niin siitä vaan, jolla hän tarkoitti, ettei tälläistä näyttöä ole olemassa vielä seitsemän vuoden jälkeenkään. Joutsenlahti muistutti myös oikeussalissa muun muassa siitä, että hätäpuhelunauhoitteessa Auerin mies Jukka S. Lahti huutaa vaimoaan Annelia apuun toistuvasti. Hän toteaa vahvaksi syyttömyys-näytöksi myös sen, että perheen 9-vuotias mieshahmon. Joutsenlahdelta kysyttiin myös murhan lavastusväite-epäilyistä. joihin Joutsenlahti ei sanonut uskovansa Auerin saaman oman vamman vuoksi. Hän vahvisti sanomaansa lauseella ”jokainen voi miettiä, kuka lyö itseään nännistä läpi fileerausveitsellä suoraan sydämen kohdalla”. Kummallista on myös, että hätäpuhelunauhoitteella kuuluu ulkopuolisen henkilön kiroilua ja huuto Jukka S. Lahdelle: Kuole. Eli miksihän kaikki Auerin syyttömyyttä puolustavat faktat ja tosiseikat on kuitenkin haluttu sivuuttaa kokonaan ja korvata ne psykiatris-psykologisilla mielikuvalausunnoilla ja näkemyksillä?
Myöskään Anneli Auerin ja taksiyrittäjä Jens Kukan väitetyistä seksuaalirikoksista lapsia kohtaan ei ole olemassa mitään todenperäistä näyttöä. Kuitenkin Anneli Auerille langetettiin 7 vuoden vankeustuomio ja Jens Kukalle 10 vuoden vankeustuomio. Ainoaksi perusteeksi tuomioille jäi vain ”asiantuntijoiden” psykologinen mielipide-olettamus, jonka mukaan rikoksen mahdollisuutta ei voitu sulkea poiskaan. Edellisen kaltaisella lausunnollahan meidät kaikki voidaan tuomita milloin tahansa vastaavanlaisiin tuomioihin. Kaiken lisäksi nämä syyttäjäpuolen ”asiantuntijoiden” nimet on salattu julkisuudelta ja näiden psykologisten lausuntojen sisältö on salattu jopa 60 vuodeksi eteenpäin. Anneli Auer ja taksiyrittäjä Jens Kukka ovat kuitenkin kiistäneet syyllisyytensä ja vaatineet, että nämä lausunnot on saatava ulkopuolisten tahojen tarkasteltaviksi, jotta kävisi ilmi mistä he ovat tuomionsa saaneet. Olemmeko me todellakin Suomessa vai Pohjois-Koreassa? Eli kuinka on mahdollista, että ihmiset voivat kadota myös nykypäivän Suomessa niin sanottuun ”mustaan pimeään aukkoon”?
Edellisissä postauksissa oli kirjallisia virheitä, jotka tässä postauksessa ovat korjatut.
Hoo Moilasen tuomitsee sama rikoslaki, joka tuomitsee myös Kari Hoon, eli minä tunnustan vain ja ainoastaan omat todelliset tekoni lain edessä, enkä toisten keksittyjä kuvitelmia tai uskomuksia.
Tässä alla yksi kirjoittamani esimerkki tosielämän keskellä tapahtuneesta psykiatrisesta oikeusmurhasta.
Ulvilan murhan ensimmäinen tutkinnanjohtaja komisario Juha Joutsenlahti johti murha-tutkimuksia sen tapahtuma-hetkestä vuoden ja kahdeksan kuukautta eteenpäin. Joutsenlahti on edelleen vielä seitsemän vuoden jälkeen vakuuttunut Anneli Auerin syyttömyydestä. Myös Helsingin sanomat uutisoi 4.9.2013 Joutsenlahden kertoneen nykyiselle tutkintaryhmälle, että jos joku löytää näyttöä Aueria vastaan, niin siitä vaan, jolla hän tarkoitti, ettei tälläistä näyttöä ole olemassa vielä seitsemän vuoden jälkeenkään. Joutsenlahti muistutti myös oikeussalissa muun muassa siitä, että hätäpuhelunauhoitteessa Auerin mies Jukka S. Lahti huutaa vaimoaan Annelia apuun toistuvasti. Hän toteaa vahvaksi syyttömyys-näytöksi myös sen, että perheen 9-vuotias tytär näki ikkunasta pakenevan mieshahmon. Joutsenlahdelta kysyttiin myös murhan lavastusväite-epäilyistä. joihin Joutsenlahti ei sanonut uskovansa Auerin saaman oman vamman vuoksi. Hän vahvisti sanomaansa lauseella ”jokainen voi miettiä, kuka lyö itseään nännistä läpi fileerausveitsellä suoraan sydämen kohdalla”. Kummallista on myös, että hätäpuhelunauhoitteella kuuluu ulkopuolisen henkilön kiroilua ja huuto Jukka S. Lahdelle: Kuole. Eli miksihän kaikki Auerin syyttömyyttä puolustavat faktat ja tosiseikat on kuitenkin haluttu sivuuttaa kokonaan ja korvata ne psykiatris-psykologisilla mielikuvalausunnoilla ja näkemyksillä?
Myöskään Anneli Auerin ja taksiyrittäjä Jens Kukan väitetyistä seksuaalirikoksista lapsia kohtaan ei ole olemassa mitään todenperäistä näyttöä. Kuitenkin Anneli Auerille langetettiin 7 vuoden vankeustuomio ja Jens Kukalle 10 vuoden vankeustuomio. Ainoaksi perusteeksi tuomioille jäi vain ”asiantuntijoiden” psykologinen mielipide-olettamus, jonka mukaan rikoksen mahdollisuutta ei voitu sulkea poiskaan. Edellisen kaltaisella lausunnollahan meidät kaikki voidaan tuomita milloin tahansa vastaavanlaisiin tuomioihin. Kaiken lisäksi nämä syyttäjäpuolen ”asiantuntijoiden” nimet on salattu julkisuudelta ja näiden psykologisten lausuntojen sisältö on salattu jopa 60 vuodeksi eteenpäin. Anneli Auer ja taksiyrittäjä Jens Kukka ovat kuitenkin kiistäneet syyllisyytensä ja vaatineet, että nämä lausunnot on saatava ulkopuolisten tahojen tarkasteltaviksi, jotta kävisi ilmi mistä he ovat tuomionsa saaneet. Olemmeko me todellakin Suomessa vai Pohjois-Koreassa? Eli kuinka on mahdollista, että ihmiset voivat kadota myös nykypäivän Suomessa niin sanottuun ”mustaan pimeään aukkoon”?
Kannattaa alkuun lukea vaikka se hovioikeuden ilmoitus tuomiosta niin selviää että kyllä niillä on ollut ihan fyysisiäkin todisteita.
Paljain silmin näkymättömät fyysiset todisteet on havainnut ainoastaan lääkäri, joka tuli uskoon miehensä kanssa vain muutamaa kuukautta ennen Auerin lasten tutkimista. Hänen oma tyttärensä oli tapettu puukolla saman vuoden tammikuussa ja Karoliina Kestin skootteri löydetty hänen pihapiiristään heinäkuussa.
Samainen lääkäri on poliisille töissä, eli kenen leipää syöt, sen lauluja laulat...Uskomatonta, että noin jääviä lääkäriä on asiantuntijana yleensäkään käytetty. Ilmeisesti Suomessa ihan laillista toimintaa?
Tutkiva journalisti Mikko Niskasaari toteaa blogissaan käräjäoikeuden päätöksestä muun muassa näin:
- Oikeudenkäynnin salaiseksi määrätyt asiakirjat osoittavat, että Anneli Auerin ja hänen entisen miesystävänsä tuomiot seksuaalirikoksista langetettiin näytöllä, jota oikeuslääketiede ei hyväksy. Oikeusjuttu perustuu lasten hyvin erikoisiin kertomuksiin, joista suurta osaa edes kovat tuomiot langettaneet tuomarit eivät uskoneet.
Tuo tuomareiden epäusko näkyy myös Käräjäoikeuden tuomiossa, joka langetettiin tuomariäänin 2-1. Eli yksi tuomareista olisi vapauttanut Auerin ja Kukan rikossyytteistä (todellisen näytön puutteessa).
Hovioikeuden päätös-selosteesta Jyrki Virolainen, professori (emeritus) toteaa puolestaan näin:
18. Selostessa on selostettu jonkin verran näyttöä, mutta silti seloste herättää - ainakin minussa - monia kysymyksiä, joihin voisi saada vastauksen vain näytön arviointia koskevista tuomion perusteluista. Selosteen mukaan "hovioikeuden ratkaisu perustuu näytön kokonaisarviointiin", mutta tämä on itse asiassa vain pelkkä fraasi, josta ei ilmene, miten ja millä perusteilla mainittuun kokonaisrviointiin on päädytty. Näyttökynnyksestä ei selosteessa sanota mitään tarkempaa. Nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan rikosjutun näyttökyhnnys edellyttää, ettei syytetyn syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Tätä sanontaa ja perustetta ei selosteesta kuitenkaan löydy.
19. Selosteen mukaan lasten kertomusten luotettavuuden arvioimiseksi hovioikeudessa on kuultu todistajina "kymmentä lapsia haastatellutta ja muuta lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtynyttä psykologia", minkä lisäksi asianomistajia tutkineiden ja heistä tehtyjä löydöksiä arvioineiden kahdeksan erikoislääkärin kuulemiset ja lausunnot ovat olleet selosteen mukaan "keskeistä välillistä näyttöä asiassa". Selosteessa ei kuitenkaan mainita, ovatko kaikki psykologit ja lääkärit olleet lausunnoissan yksimielisiä, vain onko lausunnoissa eroja ja miltä osin. Selosteen mukaan psykologit ovat haastatelleet kolmea nuorinta lasta useita eri kertoja ja aina erikseen. Haastattelut on selosteen mukaan tehty "Suomessa vallitsevan yleisen käytännön mukaisella menetelmällä". Tätä menetelmää ei ole selosteessa yksilöity. Aiemmin näissä menetelmissä on todettu lukuisia puutteita, toivottavasti käytetyt menetelmät ovat tässä jutussa olleet asianmukaisia.
20. Puolustuksen esittämistä käsityksistä todetaan selosteesta sen verran, että kolmen nuorimman lapsen kertomukset ovat puolustuksen mukaan kokonaisuudessaan epäluotettavia sillä perusteella, että lapset ovat kertoneet selvästi epätodennäköisistä ja jopa epärealistisista tapahtumista ja seikoista. Selosteen mukaan myös hovioikeus on havainnnut lasten kertomuksissa mainitunlaisia seikkoja, mutta todennut - yleiseen elämänkokemukseen viitaten - etteivät lasten kertomusten kyseiset osat vaikuta heidän muista tapahtumista antamiensa kertomusten uskottavuuteen. Hovioikeus on siis vain tavallaan "putsannut" nuo epärealistiset ja epäluotettavat osat pois syyksilukemisestaan, mutta päätellyt, että muiden seikkojen ja tapahtumien osalta lasten kertomuksiin on syytä uskoa sellaisenaan. Tällainen päättely tuntuu - tarkempien perustelujen puuttuessa - kuitenkin arveluttavalta ja hieman liian "simppeliltä".
21. Selosteen mukaan hovioikeus on perustanut näytön arviointinsa myös "yleiseen elämänkokemukseen". Hyvä näin, mutta kun on kysymys tuomioistumen ammattituomareista ja vieläpä toisen asteen tuomioistuimesta, olisi tarpeen, että tuomoistuin perustaisi näkemyksensä myös ammattilliseen kokemukseensa eli vastaavanlaisissa jutuissa aiemmin tekemiinsa havaintoihin samoin kuin yleisesti hyväksyttyihin kokemussääntöihin ja juridiseen argumentaatioon.
22. Näyttöä ja sen arviointia on selostettu selosteessa melko laajasti, mutta silti monet yksityiskohdat jäävät selosteen perusteella hämärän peitoon ja edellyttäisivät varsinaisiin tuomion persteluihin tutustumista. Seloste tyydyttää varmaankin syyttäjiä ja asianomistajien edustajia, mutta tyydyttääkö se syytettyjen puolustusta? Tästä ei ole tietoa, sillä puolustajat eivät ilmeisesti rohkene lausua - se ilmaisukielto (!) - julkisuuteen käsityksiään selosteen sisällöstä ja tuomion perusteluista. Tältäkin kannalta olisi ollut tarpeen, että hovioikeus olisi julkistanut tuomionsa perustelut joko kokonaan tai ainakin osaksi, jotta todistusharkinnan oikeellisuuden kontrollointi olisi mahdollista.
Enpä tiedä mitä ajatella Auerin tapauksesta, syytön vai syyllinen, kas siinä pulma.
Sitä olen ihmetellyt kun psykologit väittävät epänormaaliksi Auerin rauhallista ja pystypäistä esiintymistä oikeussalissa.
Itse olen ajatellut Auerin rauhallisuuden johtuvan siitä ettei hän todellakaan ole tehnyt tekoa josta häntä syytetään. Hänellä on puhdas omatunto ja se antaa voimaa kestää murtumatta.
Jos minua syytettäisiin teosta jota en ole tehnyt en suinkaan rupeaisi itkemään ja vaikertelemaan vaan aivan varmasti puolustaisin pystypäin syyttömyyttäni.
Auer on syyllinen.
Kuka he....tti kiipeää pienestä ikkunasta sisään, puukottamaan jonkun? Ilmojen päästämiseksi on riskittömimpiä/helpompiakin konsteja.
Eniten tässä käy lapsia sääliksi, jotka äidin, viranomaisten ja itseään psykologiksi nimettävien toimesta sekoitettu täysin.