juuri nyt. Koivuissa on suunnilleen joka toinen lehti vihreä ja joka toinen keltainen. Maisemaa värittävät haavat ja vaahterat siellä täällä. Syysviljapellot ja nurmet loistavat kirkkaan vihreinä ja sänkipellot keltaisen ja ruskean eri väreissä. Eilen ajellessani samaa reittiä, kun äitini kuoltua 31 vuotta sitten tuli mieleeni tuo äitini matka sairaalasta kotikirkon juurelle. Silloinkin oli kaunis ruska, mutta kylmempää oli. Lokakuun alussa oli 10 cm lunta. Sen muistan hautajaisista, joista alkoi lähiomaisten hautajaisten järjestämisen ketju.
Kyllä on luonnossa kaunista
1943
60210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Kappas, minunkin äitini on kuollut.
Syksy oli vasta muuttunut alku-kevääksi, mitä nyt Joulu siinä välissä.
Luuletko että meitä on muitakin menettäneitä?
Senlaisia jotka muistavat vielä vuoden-ajatkin?
Olin 12-vuotias kun kissani kuoli.
Muistan vieläkin kuinka paljon kivi painoi, jonka lojahdutin haudatun pahvi-laatikon päälle.
Se kivi on sielä vieläkin, vuoden-ajasta toiseen.
Leikkaamaton ruohikko sen nyt peittää.
Elämä on antanut unohduksen lumien peittää sen monta kertaa.
Elämä kun ei ole kuolemaa varten, vaan elämistä varten.
Muista siis, mitä sinun huomenna pitää tehdä, älä muistele mitä sinun olisi pitänyt.
H.
Meitä on moneksi. Itse elän tätä hetkeä, mutta muistot tulevat eri yhteyksissä mieleen. Olen sinut menneisyyteni kanssa, sieltä ammennan myös osan voimasta, jota nyt tarvitsen.
Vanhempani vierellä sain elää lopun ajan, luonaan, sairaalassa.
Sain pitää kädestään, sain voidella jalkojaan.
Viimeisenä elinpäivänään sain kuulla, kuinka hän kertoi kiitollisuudestaan.
Ällistyttävää, kun hän muuten ei reagoinut mihinkään.
Elovainio oli silloinkin kauneimmillaan. Ruska oli tulossa. Syksy siinsi, lämmin sää.
Onni, ettei ihminen tiedä edeltävästi, milloin on lähdön aika
Elää, kuin aina elääkseen, kuolla, kuin pian kuollakseen.
Kaikella on aikansa, niin ihmiselläkin.
"pi-ne"
Unohdit musiikin.
H.
Minkä helvatan musiikin?
Mene jytäämään musapalstalle. Jytyä ja tytyä.
En ehtinyt äitini luo. Olin jo pyytänyt vapaata töistä ja järjestänyt esikoisen hoidon. Oikeastaan en ole ollut kenenkään läheisen luona viime hetkinä. Mutta se viimeinen askel on otettava yksin, ketään ei saa mukaan.
Oli kaunis kesäkuun alkupuoli vuonna 1981. Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi Seinäjoella. Juhlat oli siellä juhlittu oli aika matkustaa kotiin Kajaaniin. Aurinko paistoi kauniisti oli lämmintä. Muistan minulla oli päälläni vaalean sininen kevyt kesäpusero. Laitoin yo-lakin päähäni autossa kotipihaan ajaessani. Isäni ja äitini odottivat, olivat onnellisia, että vihdoin perheen villikkokin oli saanut peruskoulutuksen. Samana päivänä istutimme isäN kanssa orvokkeja kukkapenkkiin. Isä opetti kuinka hellästi kukkasia pitää käsitellä. Jutustelimme, kerroin tulevaisuuden suunnitelmistani. Suunnitelmani muuttuivat muuttuivat viikkoa myöhemmin isäni kuoli.
Yhdestä asiasta minulle jäi hyvä mieli siitä, että isäni ehti nähdä suosikkilapsensa pitkillä vaaleilla suortuvilla valkolakin.
Seuraaviin äitini hautajaisiin kului 25-vuotta. Äitini ehti nähdä lapseni.
Ja ruskako kauneimmillaan...?
-viittaan aloitukseen-
Aloituksessahan juuri kirjoitettiin kuolemasta, kuten kahdessa seuraavassakin vastauksessa, mutta sinä kävit korppiksen vastaukseen kiinni.
Mitähän mietit nyt? Taputatko käsiä yhteen ja koet olevasi loistava?
Juuri noina aikoina menetin kaksoseni, oli melko raskasta aikaa. Äitini sairastui ja jouduin huolehtimaan isästä ja sisaresta. Aloitin työt esikoiseni äitiysloman jälkeen. Isäni ja äitini olivat ylioppilasjuhlissani 1962 erittäin onnellisina saavutuksestani.
Vielä vähän aikaa täällä Lapissa on lehtiä puissa,ruska painaa päälle,hetken on luonto mahtavassa loistossa ,kunnes kylmä pohjoinen puhaltaa jäämereltä.Muistotoja jää taas kerran kesästä,pitkä talvi eessä on.
En muista minä syksynä kirjoitettiin, että Etelä-Suomessa on hienompi ruska kuin pohjoisessa. Koskaan en ole kokenut pohjoisen ruskaa, vain kesällä olen käynyt.
Kappelissa oli papilla punainen hiekka-ämpäri.
Ja pienenpi lapio kun haudalla oli.
En muista oliko synnytyksessäni käytössä lusikka.
Äitini istuttamat Syreeni-puskat olivat lehdettömiä, samat puskat minne isäni niin usein kaatui känni-päissään.
Minulle jä äitini hautauksesta mukavat muistot.
Säilytin pitkään hänen säilömiään Kurkkuja.
Purkki oli niin hieno ja sitä oli lämmin koskettaa.
Sen rauta-lanka-kannen langat alkoivat venyä, soitin puolustus-voimille, he hakivat sen pois.
Kertoivat että ei tarvinut räjäyttää, se alkoi vuotamaan itsestään.
Kiittivät Kurkuista.
Olivat kuulema tarpeeksi vanhaa vuosi-kertaa.
H.
Et kai vain lukenut champanjajutskaani, mutta ei silti kiitti nauruista. Paras oli tuo lehdetön syreenipuska jonne isäsi usein kaatui.
Minulla ei ole isästä muistoja sellaisia, että olisi juopotellut. Äidilläni oli tapana sisarustensa kanssa juhlissa naukata kahvillikööriä. Ei äitini silti viinaan kuollut vanhuuteen meni.
"Karpaattien-kotka"
Harvoin saan sinusta inspiraatiota, koska olen mies.
Siksi en osaa rivouksellista kielen-käyttöä.
Tarinani otti surullisesti osaa tuohon aloitus-hömppään.
Vanhan ihmisen kuoleman-pelkoon.
Kukin kuolee omillaan, niin näyttävästi kuin osaa.
Aika monesta tulee ihan Sopraanokin.
Jälkeen-jäävien on sitten osoitettava loistonsa muilla tavoin.
H.
Tästä minun olohuoneestani avautuvasta näkymästä puuttuvat ne kauneimmat ruskan värit. Pääosin vihreää, joukossa vain vähän keltaista. Yhdessä pihlajassa ihan vähän oranssiin menevää ruskeaa. Vaahterat näyttävät aivan vihreiltä, mistähän lie rapun edessä eilen ihailemani punainen vaahteranlehti siihen lennähtänyt.
Nurmikko on vehreä ja hyvännäköinen. Parvekkeelta katsottuna nurmikossa oleva paikkauspläntti erottuu hauskasti kun siinä ei näytä olevan yhtään apilaa seassa. Pihalla kulkiessa se ei ole ottanut silmääni ollenkaan.
Tuntuu että olisi hyvä taas aika ajaa vähän pidempi reissu autolla, lähtisiköhän Turun suuntaan jos kerran siellä päin jo ruskan värejä näkyy.
Mullakin olohuonenäkymän valtaväri on vihreä. Krassit, kosmoskukat ja kehäkukat värittävät näkymää. Tuomipihlajankin ruska on vielä aluillaan, omenapuu ihan vihreä. Kilpikierto on jo aivan ruskea, pensashanhikki kukkii. Aja 110 tietä, jos jotain haluat nähdä, moottoritien kourusta näkymiä ei juuri voi ihailla.
1943
Nyt kun kirjoitit äitisi kuolemasta, tulvahti mieleeni oman äitini kuolema perj. 27.11 Hilkan päivänä ja hautajaiset siis joulukuussa. Ajelimme Hesasta Pohj.Karjalaan ja oli se outo syksy, koska koivuissa oli keltaiset lehdet, vaikka lunta oli maassa ja pakkasta.
pi-ne kirjoitti, että hänkin on ollut äitinsä?/vanhempansa vieressä ne viime hetket, kuten minä äitini. Tiistaina hän vajosi koomaan, ei ainakaan puhunut mitään, vaikka juttelin ja laulelin hänelle. Torstaina kirjoitin Hilkan-päivä korttia ja kyselin, että laitanko sinultakin terveiset? Hämmästys oli suuri, sillä hän vastasi;"mie en enää jaksa"!
Tästä johtuu vahva uskoni siihen, että tajutonkin/lääkekoomainen voi kuulla ja ymmärtää, mutta ei jaksa vastata.
Isäni kuolema oli sikäli erikoinen minulle, että olin Turussa juhlimassa, ..mukamas, Ruissalon hotellissa. Jotenkin illalla oli vain pakko mennä ulos kävelemään ja jotenkin pakko oli niille puillekin jutella, koska ne tuntui sanovan minulle jotain, ja minä kyselin kokoajan, että mitä te haluatte minulle kertoa?
Kotiin palattuani sen tiesin. Isäni oli kuollut silloin lauantaina, joten se niistä juhlista. Ainakin hän ilmoitti sen olemassaolonsa, sillä olin pyytänyt, että hän kuoltuaan ottaisi minuun yhteyttä, jonka hän uskovaisen kielsi ehdottomasti. Miksi hän sitten sai minut kävelemään yöllä sinne puistoon ja juttelemaan puiden kanssa?? Sitä en ole aikaisemmin tehnyt, enkä kyllä nykyisinkään.
Viimeinen puhelu äitini kanssa oli kiitos häälahjasta. Olimme menneet vähän aikaisemmin naimisiin ja äiti oli itse kirjoittanut onnittelut. Mieheni kanssa meillä oli telepatiaa.Melkoinen mysteeri tuo henkimaailma.
Täällä kaupungissa vaahterat alkavat olla jo ruskaistumassa.
Upeita päiviä ollut, vielä 14.9 olin t-paidassa ulkona.
Hunksz - hauskasti muistelet - nauratti suorastaan - punainen ämpäri, lapiot ja isäsi kaatuilut ehkä hän haki pehmeää vastaanottoa.
Aika lopulta mahdollistaa jopa ironian.......
Minä kaipaan hiljaa edesmenneitä läheisiäni. Ei ironiaa näissä asioissa.
Täällä on erittäin kaunis rusaka. Pihlajat, haavat ja vaahterat loistavat oransista punaiseen. Koivut ovat keltaisia ja ruusupensaissa loistavat punaiset marjat kelta-vihreiden lehtien seassa. Hanhikit kukkivat keltaisina. Kaikki kesäkukat kukkivat vielä kauniina koska ei ole ollut yöpakkasia että olisivat paleltuneet. Koivuista on varissut keltaisia lehtiä nurmikoille.
Metsässä näkyvät poimimatta jääneet mustikat selvästi koska osa lehdistä on jo varissut pois. Marjojen varvut näkyvät kauas värikkäinä, puolukoiden varvut ovat seassa vihreinä.
Perunat ovat kuopassa, porkkanoita en ole vielä kiskonut pois. Mausteyrttejäkin on penkeissä vielä riittämiin.
Viljapellot ovat kauniin keltaisia, suurin osa on jo puituina. Pelloilla näkyy valkoisina heinäpaaleja.
Olin minäkin vielä alku viikolla ulkona t-paidassa.
Lähdin metsään kävelemään ja otin sienikorin mukaani, jos jokin sieni reitille osuisi. Eipä kestänyt kauaakaan, kun tutulla paikalla oli kosteikkovahveroita. Parin metrin kävelyn jälkeen oli iso kaari rusko-orakkaita. Yleensä ne kasvavat yksitellen, mutta nyt kasvoivat kuten vaaleaorakas. Sain kävellä tovin ja löysin suppilo- ja kosteikkovahveroita, myös kantarelleja. Päätin vielä tarkistaa yhden tutun paikan. Siellä oli kosteikkovahveroita niin paljon, että kori tuli täyteen. Eli retkestä tulikin sieniretki. Mustikat olivat vielä maukkaita, ruusunmarjat taikinaisia. Mulla ei ole muuta korjattavaa kuin omenat. Maanantaina on aika mehuasemalle.
Ihmeellinen syksy on ollut. Kaunista on edelleen. Ajelin hieman ennen auringonlaskua lännestä itäänpäin. Auton peilistä näkyi sinisen ja oranssin värinen taivas. Tien varsilla koivut ja haavat loistivat kullankeltaisina. Puista on jo varissut lehtiä ja maakin on paikoitellen kullankeltainen. Koin todellisen kultaisen hetken.
Minusta tuntuu, niinkuin tänä syksynä olisi saanut ihailla syksyn värejä puissa tavallista kauemmin. Monesti myrsky ja pakkasyöt repii puista lehdet maahan hetikohta kun ne ovat saaneet nuo kauniit värit.
Eilen illallla ajelimme konserttiin ennen auringonlaskua. Teiden varsilla oli osa haavoista ja koivuista vielä keltaisina, osa puista oli jo lehdettöminä. Suot olivat ruskan värittämiä
Ilta oli lämmin ja kaunis. Yöllä palatessamme taivas oli tähtinen. Pihoista valot heijastuivat järvien pintoihin. Tie oli kuiva ja kiva ajella.
Ihanaa, kun ihminen osaa löytää kaunista ja onnellista elämäänsä luonnosta.
Hänellä on kauneustajua.
Kaikkea ei saa rahalla, ei rakkautta, ei onnea.
Minäkin kävin eilen maakuntamatkailulla. Kiva ihailla ruskaista luontoa, joksin sumu peitti aamusta näkyvyyttä aika tehokkaasti. Illasta taas oli selkeämpää eikä pimeyskään ehtinyt peittää näkyvyyttä. Nyt tuulee. Tuuli kaatanut viimeiset kesäkukat ja amppelissakin miljoonakello ruksistunut. Eikus pihahommiin vaan.
Kävelimme mökille noin 3 km ja ihailimme kirkasta järveä. Houkutteli pulahtamaan, mutta ei sentään. Alppiruusuissa on paljon nuppuja. Mulla oli maljaköynnös amppelissa, mutta hallayöt tässä taannoin veltostuttivat sen ja vein biojätteeseen. Mulla ei paljoa noita pihahommia ole. Lehdet maatuvat talven aikana ja pirstoutuvat sitten ruohonleikkurissa keväällä. Tulppaanin sipulit ovat jo maassa.
Meil riittää pihatöitä, lehtiä on niin maan perusteellisesti ja vielä jää maahankin maatumaan lannoitteeksi.
Täytyy olla sokea jos ei tämän hetkistäkin eriväristä lehtien värikirjoa näe. Luonnosta ammenetaan vahvuutta ja kauneutta.
Kylläpä ruska on ohi tältä haavaa. Puut alkavat olla paljaana. Maassa hohtaa paikoittain ruskan värit mutta suurelta osalta vain tummaa, ruskeaa
.
Tänä aamuna taivas on niin harmaa, ei pienen pientä rakoa löydy että ois toivetta auringosta.
Lähdempä kuitenkin pyöräilemään näin vapaa päivän kunniaksi.
Täällä oli mitä kaunein syyspäivä. Ajelin samoja reittejä kuin lauantaina suunnilleen samoihin aikoihin. Parissa päivässä oli tapahtunut paljon, lehtiä oli puissa melko harvakseltaan enää. Mutta oli ihana työskennellä metsässä. Perkailin myös pellonviertä, kun puut ja pensaat tuppaavat leviämään sinnekin. Kolme peuraa karkoitin naapurin hernemaalta. Naapuri pysähtyi juttelemaan ja sanoi vaimonsa nähneen parikymmentä yhdellä kertaa. Syövät mielellään herneen versoja.
Todellakin on, ihanat ruskanvärit puissa, aurinkoisia päiviä... mikä keväässä viehättää elinvoimallaan sen syksy kuin kiitokseksi kuittaa väriloistollaan.
Vaan talventulosta en välittäisi.. ainakaan runsas lumisena ja paukkupakkasineen.
Kun ollaan talvessa tietää se kevään tulon olevan yhä lähempänä - meneehän se talvikin siinä. ;))
Pakkasta tullee ensi yönäkin kuten viime yönä. Vain kolme astetta lämpöä oli kolmisen tuntia sitten. Ihmeen nopeasti tämä syksykin yleensä menee ja hups, on taas kevät.
Niin on 20sm kerros keltaisia koivunlehtiä tuolla pihanurmikolla.
Jos olisin siellä, kirmaisisin lehtien seassa ja nauttisin.
Kurkistihan se aurinko kuiteski tänä päivänäkin, vaikka aamulla näytti niin harmaalta.
Ei oo enää monessa puussa lehtiä , joten kyllä luonto on valmistautunut talveen.
Joten häätyy alkaa valmistautumaan ajatukseen että lämpöä saadaan taas keväällä............
Aamulla täälläkin oli melko sumuista. Ootkos niin pohjoisessa, ettei havupuita ole lainkaan?
Onhan täällä havupuita, mutt eihän net lehtiänsä puota....lasken vain nuo koivut ja haavat jotka törröttävät tyhjillään tossa keittiön ikkunassa
Olin kesän 1967 Inarin Kaamasessa. Silloin siellä ei ollut kuusia, mutta kesällä 2008 jo oli.
Oon mieki siellä käynyt..pentuna....varmaan noina samoina aikoina-67..nyt asun paljon alenpana, mut lapissa kuiteski
Eilen aamuinen tuulentuiverrus lakaisi pihalla varisseet lehdet melkein kaikki metsän puolelle. Ei jäänyt tälle päivälle paljon haravoimista jäljelle jääneistä lehdistä.
Muuten on päivä ollut pilvinen. Taitaa ilma olla jo pakkasen puolella.
Mulla ei pikkupuutarhassani ole haravoitavaa. Metsässä oli kerros haavanlehtiä, on muutama iso haapa siellä.
Puut ovat kauniita valkoisine huurteisine oksineen. Pieni pakkanen nipisteli nenää lenkillä käydessäni ja maa ritisi jalkojen alla.
Oravat hyppelivät oksilla. Jossakin päin tikka naputteli puun kylkeä. Edelläni kulkevan koiran merkeistä päätellen oli tienlaidalla jokin riistalintu astellut tai pupujussi. Haisteli kuono maassa kulkien ympyrää.
Taivaalla näkyy tähtiä ja kuukin on melkein kokonainen pallo. Kuunvalossa näkyvät huurteiset puut ja nurmikko näyttää vaalealta.
Tarkalla tuo lumen tulo, 30 km pohjoisempana taivaalta tuleva jää lumena maahan, täällä vetenä.
Täällä oli yöllä satanut sen verran räntää, että piti harja ottaa esille. Sen paikka on taas autossa muutaman kuukauden. Orava mullakin hyppelee täällä, missä on muutama pensas, yksi kuusi ja kaksi mäntyä.
Ei ole enää harmaata...valkoista,vitivalkoista. Aivan silmiä häätyy sirristää kun kattelen maisemaa.
10cm lumi peittää kadut ,autojen katot,pyörät,uuuuuh häätyy kaivaan talvi kengät esiin jos kauppaan meinaa..
Pilvistä, tuulista. Toistaiseksi vettä sataa. Lämpötila hädin tuskin plussan puolella.
Lunta sataa, hiena..maisema pesee kasvonsa..
Kaamosaika alkoi, pimeää, märkää, kylmää.
Enpä kehuis, märkää lumisohjoo teillä ja katoilla.
Täällä valkoinen peite on jo melkein hävinnyt maasta, lehtipuut jo melkein paljaita.
Joo täällä myös, aamupäivällä sateli räntää tuuli seuranaan. Nyt rännästä ei tietoakaan. Vielä on plussan puolella 1astetta. Lehdet tippui yhtenä ryppäänä viikolla.
Tuntuu jo talviselta kolealta, autokin sai talvivahvistuksensa ne talvirenkaat.
Pitäisi nuo renkaat vaihtaa. Ensi lauantaina olisi kampanja 300 m:n päässä paloasemalla, mutta sattui hautajaisreissu juuri silloin. Omalla autolla en mene. Näin eläkeläisenä voi olla menemättä autolla yleensä, jos jokin asia ei ole kunnossa. Aurinko näkyy paistavan melko kirkkaalta taivaalta, yöllä oli pari astetta pakkasta.
Ihana pakkasaamu ja eilinen pieni lumimyräkkä on tauonnut. Onneksi vaihdoin talvirenkaat jo torstaina. Olisipa ollut kesäkumeilla tiellä pysyttelemistä ja kieli keskellä suuta varoen ajamista.
Kaunis on luminen luonto. Katselin äsken oravaa joka laskeutui puun runkoa pitkin maahan, otti sieltä jotakin ja kipitti takaisin puuhun samaa tietä. Teki tämän useita kertoja. Pupujussi oli istuskellut yöllä melkein rappujen vieressä.
Talitintit koputtelevat jo ikkunoihin ruoan toivossa. Katsellaan vielä, jospa lumi sulaisi pois ja saisivat syötävänsä luonnosta jonkin aikaa.
Arvelin ikkunasta ulos katseltuani aamulla, että en voi kesärenkailla lähteä 50 km:n päähän raivaamaan. Mutta lämpötila oli sen verran plussan puolella, että tie oli sula klo 12 - 18. Täällä maa on paljas. Päivällä oli lyhyitä lumimyräköitä, mutta ei se metsässä haitannut. Talitintit täälläkin ovat vilkkaita.
Täällä lumipeite edelleen maassa, -8 pakkasta. Toivon, toivon, ett sulais vielä, kyllä tuosta lumesta vielä joutuu nauttimaan monta kuukautta.
En toivo minäkään talven vielä tulevan. Melkein täysikuu on juuri nyt. Mollotti itäisellä taivaalla, kun ajelin kotiin.Täällä ollaan hieman miinuksella.