1v ja äiti aina vaan y kkönen,

En osaa tuohon muuta kirjoittaa, kuin että kyllä isän pitäisi lapsensa kanssa olla muutenkin kuin leikkiä konttausleikkejä. Eli ihan alusta asti vaihtaa vaippaa, kylvettää ja myöhemmin syöttää lasta, kun hän ei enää ole pelkällä rintamaidolla. Olette nyt ehkä noin vuoden myöhässä tässä isään hoivaan totuttamisessako?

Menee kyllä ohi.Täälläkin lapset ovat olleet hyvinkin kiinni äidissä eka vuoden.Kuopuksella iski vuoden ikäisenä todella paha eroahdistus,suihkussa käyntikin oli sitä että huusi ja paukutti ovea.Kesti parisen kuukautta,nyt on ikää 1v 4 kk ja voi suihkussa tai muualla käydä ilman huutoa.Lasten isä on kyllä osallistunut hoitoon mutta siitä huolimatta ovat olleet kiinni minussa,en ajatellut että siinä mitään ihmeelistä olisi ollut..

Joo, siis kyllä meidän lapsen isä on ihan syntymästä saakka ollut toisen kanssa. Ollut muunmuasa silloin kun minulla harrastuksia taikka muuta. Pointti oli se, että kun olemme kaikki kotona niin yleensä ottaen vain minun seurani kelpaa.

Ihan on tutun kuuloista kaikkinensa. Varsinkin tämä meidän toinen lapsemme on ollut aina semmoinen takiainen minuun. Ensin tissin perään, pullo kun ei kelvannut koskaan, en päässyt kuin pihasta niin huusi vaikka kaksi tuntia, jos sattui unilta heräämään (vaikka ei edes nälkäinen ollut). Myöskin korvakierre sairastettiin niin, että mummot/papat ja isä sai hoitaa suht tyytyväistä lasta, mutta minulle itkettiin ne kipuitkut. Useamman kerran vein lasta lääkäriin ja muut sanoivat, että ei se voi olla kipeä, kun eilen oli minulle niin kiltti. No kuulihan sen jo äänestä ja aina oli korvatulehdus.

Isi alkoi olla enemmän in joskus 1,5v tienoilla. Hakeutui isänsä seuraan/syliin/leikkeihin ihan houkuttelemattakin, vaikka minä olin kotona. Nykyisellään ikävöi isää jo kovasti, jos on vaikka reissussa.

Ehkä teidän kannattaa tehdä niin, että otat semmoisia pieniä pyrähdyksiä aina välillä harrastuksiin, kauppaan jne. niin lapsi saa olla isänsä kanssa kaksin tai lähtevät sitte keskenään vaikka käymään jossain. Kyllä se siitä ikää myöden alkaa helpottamaan ja muutkin kelpaavat sitten leikkeihin. Mummot ja papat on alkaneet meillä olemaan tärkeitä vasta nyt lähempänä kahta vuotta :D

Luulen myös, että kun lapsi on 2-vuotias sinua harmittaa, kun hänelle kelpaa vain iskä. :)

Meidän taapero on vuoden ja minä äitinä olen se jota hän hakee..
Mies on alusta asti hoitanut osansa, vaipanvaihdot ja maidon annon kun on kotona, iltapesut lähes aina ja aamupesut vapaapäivinään. Leikkii lapsen kanssa paljon ja muutenkin viettää vapaa-aikansa lapsen kanssa. Siltikin lapseni hakeutuu kokoajan syliini, vieraat (mummot,tädit, ystävät) eivät saa ottaa syliin-huutoa alkaa välittömästi. Rauhoitteluun ei kelpaa muu kuin minä, mies ja vanhemmat lapset yrittävät mutta huuto vain pahenee :(
Jos olen pois kotoa niin silloin mies kelpaa lapselle hyvin seuraksi ja syö miehen kanssa. Jos olen kotona niin ei suostu syömään ellen ole seurassa. Suihkussa käyn niin että lapsi leikkii suihkukaapin vieressä, illistelen ja pelleilen suihkun lomassa ja hyvällä tuurilla selviän pikaisen suihkun ilman itkuja. Jos menen suihkuun ja mies jää lapsen kanssa niin lapsi huutaa koko suihkun ajan oven takana. Vessakäynnit ovat yhtä huutoa ellei lapsi pääse vessaan mukaan mikä on erittäin ahdistavaa!
Minusta tuntuu että tämän taaperon kanssa arki on vain vaikeutunut viimeisten parin kk aikana. Edes ne ensimmäiset kuukaudet ei ollut näin raskaita vaikka silloin valvottiin yöt ja päivät koska silloin mieheni kelpasi syliksi. Minun selkäni on nykyisin aina kipeä, lapsi painaa jo hyvästi ja syliä vaatii montakertaa pitkiäkin aikoja päivässä. Olen koittanut ottaa päiväuniajan lepoajaksi mutta välillä lapseni kieltäytyy nukkumasta tai nukuttamiseen menee 1-2tuntia jonkajälkeen uniaika on 30-45minuuttia.. Yöllä herätään 0-3kertaa ja illalla nukkumaan laittoon ei kelpaa muut kuin minä, yölläkään ei rauhoitu muiden kanssa. Maitoa ei ole yöllä anettu 4kuukauteen ja ei ole sitä kaivannut, tarvitsee vain sormeni mistä pitää kiinni :/
Lapsi leikkii kyllä itsenäisesti jos saa olla samassa tilassa kanssani.
Odotan kokoajan aikaa milloin tämä helpottuu!

Ihan normaalia vuosikkaalta, vielä pieneltä vauvalta!!! meillä oli 1v- 1v6kk tosi pahaa eroahdistusta.. ja meillä ainakin siirryttiin (aika sujuvasti ihan itsestään melkein) vasta 1v6kk iässä yksiin päikkyihin. Vaikka nukkuikin yön hyvin niin jaksoi valvoa vaan maks. 4h. Sitten kun jaksoi kivuttomasti valvoa 5-6h; eli 07-7.30- 12 niin siirryttiin yksiin päikkyihin.