Täällä nuori urheilija tyttö miettii leikatun eturistisiteen kanssa mitä tulevaisuus mahtaa tuoda tullessaan. Kysymyksiä pyörii tuhansia mielessä ja niitä kaikkia ei muista edes kysyä lääkärillä käydessä ja harvalla lääkärillä tosiaan on omakohtaista kokemusta asiasta.
Oma tarinani menee näin: Kaaduin laskettelu harjoituksissa Rukalla viime pääsiäisenä. Polvesta kuului kaatuessa selkeä poksahdus ja myös tunsin sen. Polvi alkoi samantien turvota ja kaveri soitti moottorikelkan paikalle joka vei opettajan luvalla minut tunturin toiselle puolelle yksityiseen lääkäriin. Voin kertoa ettei ikinä kannata mennä näihin lääkäreihin, veloittavat aivan uskomattomia summia!! Minun vakuutuksen rahoista yli neljännes(vajaa 700€) meni vain tähän yhteen käyntiin sinne, sielläkin joku nuori lääkäri vain katseli polvea ja sanoi ettei mitään hajua mitä tapahtunut ja että pistäkää pakettiin. Noh sitten sain tietysti kyynärsauvat, jalalla ei olisi voinut kuvitellakaan kävelemistä. Parin päivän päästä tulin takaisin kotipaikkakunnalle ja magneettikuvauksiin. Todettiin eturistisiteen täydellinen repeämä. Varattiin leikkausaika kahden viikon päähän. Vakuutusyhtiöstä tuli kirje viikon päästä että leikkausta ei makseta koska koulullani on liian huonot vakuutukset oppilaita varten. Leikkaus peruttiin ja sitten julkiselle puolelle. Keskussairaalan ortopedi piti minulle 20 min pituisen power point- esityksen tutkimuksista joissa kerrotaan vaihtoehdosta ettei leikattaisi ollenkaan. Hän sanoi että tätä vaihtoehtoa ei suositella huippu-urheilijoille eikä niille joilla on mennyt kierukka tai muut osat polvesta samassa rytäkässä ristisiteen kanssa. Kerroin opiskelevani liikunta-alaa ja että tulevaisuuden työni on liikunnanohjaaja ja että harrastan paljon liikuntaa sekä treenaan kuntosalilla fitness kisat tavoitteena. Silti hän ehdotti ettei leikata ja kuulemma hänen assistenttinsa on esim. lasketellut jo 5 vuotta ilman toista eturistisidettä. Innostuin tästä ehdotuksesta kun ajattelin että pääsen samantien kuntouttamaan jalkaani ja treenaamaan, ajattelin että hän on lääkäri ja tietää kaikesta kaiken ja että mikä minulle on parasta. Kun kerroin tästä asiasta sukulaisille jotka ovat lääkäreitä ja urheilija tutuilleni niin kaikki sanoivat että ehdottomasti leikkaukseen. Leikkaamaton polvi tietää varmasti ongelmia tulevaisuudessa. Keskussairaalan lääkärit lähtivät tietysti samaan aikaan kesälomille joten menin leikkaukseen 25.6 Kuopioon Lasarettiin omilla rahoillani. 2 kuukautta leikkauksen jälkeen polvi turposi yhtäkkiä ja ja kaksi päivää sen jälkeen nousi kuume. Menin päivystykseen ja sieltä osastolle viikoksi. Tulehdusarvot kävivät reilussa 200 ja kuumetta kesti kaksi viikkoa. Nyt polvi tuntuu kun se olisi leikattu pari viikkoa sitten. Eli lähtöviivalla ollaan taas. Opinnot keskeytyvät 2 kuukaudeksi ja sairaslomaa töistä vähintään 1 kuukausi. Joku infektio polveen tuli ja lääkärit uskovat bakteerin sinne joutuneen leikkauksessa. Polvi on ollut myös todella lämmin leikkauksesta tähän asti, varsinkin isoimman haavan kohdalta.
Onko täällä muita joille tehty sama operaatio?
-Miten polvenne meni rikki?
-Onko polvenne leikattu ja jos on niin missä se leikattiin?
-Mitä olette harrastaneet kuntoutuksen jälkeen uudella eturistisiteellä?
-Onko polveenne tullut sairaalabakteeria tai muuta infektiota? Tuhoutuiko uusi ristiside infektion takia?
-Treenaako kukaan uudella eturistisiteellä salilla, lähteekö jalkaprässistä enää koskaan 200kg?
-Onko kukaan ratsastuksen harrastaja päässyt takaisin lajin pariin? Jääkö se kenttää ympäri köpöttelyyn vai voiko palata tulevaisuudessa este valmennuksiin ja kisoihin?
-Voisitko suositella ketään huippu fysioterapeuttia joka osaa todellakin asiansa ja on kuntouttanut monia tämän vamman saaneita?
Kertokaa hyvät ja huonot tarinanne! Olen yllättynyt viime aikoina siitä kuinka monella tämä vamma oikeasti on!
Kiitos jo etukäteen!
Oma tarinani menee näin: Kaaduin laskettelu harjoituksissa Rukalla viime pääsiäisenä. Polvesta kuului kaatuessa selkeä poksahdus ja myös tunsin sen. Polvi alkoi samantien turvota ja kaveri soitti moottorikelkan paikalle joka vei opettajan luvalla minut tunturin toiselle puolelle yksityiseen lääkäriin. Voin kertoa ettei ikinä kannata mennä näihin lääkäreihin, veloittavat aivan uskomattomia summia!! Minun vakuutuksen rahoista yli neljännes(vajaa 700€) meni vain tähän yhteen käyntiin sinne, sielläkin joku nuori lääkäri vain katseli polvea ja sanoi ettei mitään hajua mitä tapahtunut ja että pistäkää pakettiin. Noh sitten sain tietysti kyynärsauvat, jalalla ei olisi voinut kuvitellakaan kävelemistä. Parin päivän päästä tulin takaisin kotipaikkakunnalle ja magneettikuvauksiin. Todettiin eturistisiteen täydellinen repeämä. Varattiin leikkausaika kahden viikon päähän. Vakuutusyhtiöstä tuli kirje viikon päästä että leikkausta ei makseta koska koulullani on liian huonot vakuutukset oppilaita varten. Leikkaus peruttiin ja sitten julkiselle puolelle. Keskussairaalan ortopedi piti minulle 20 min pituisen power point- esityksen tutkimuksista joissa kerrotaan vaihtoehdosta ettei leikattaisi ollenkaan. Hän sanoi että tätä vaihtoehtoa ei suositella huippu-urheilijoille eikä niille joilla on mennyt kierukka tai muut osat polvesta samassa rytäkässä ristisiteen kanssa. Kerroin opiskelevani liikunta-alaa ja että tulevaisuuden työni on liikunnanohjaaja ja että harrastan paljon liikuntaa sekä treenaan kuntosalilla fitness kisat tavoitteena. Silti hän ehdotti ettei leikata ja kuulemma hänen assistenttinsa on esim. lasketellut jo 5 vuotta ilman toista eturistisidettä. Innostuin tästä ehdotuksesta kun ajattelin että pääsen samantien kuntouttamaan jalkaani ja treenaamaan, ajattelin että hän on lääkäri ja tietää kaikesta kaiken ja että mikä minulle on parasta. Kun kerroin tästä asiasta sukulaisille jotka ovat lääkäreitä ja urheilija tutuilleni niin kaikki sanoivat että ehdottomasti leikkaukseen. Leikkaamaton polvi tietää varmasti ongelmia tulevaisuudessa. Keskussairaalan lääkärit lähtivät tietysti samaan aikaan kesälomille joten menin leikkaukseen 25.6 Kuopioon Lasarettiin omilla rahoillani. 2 kuukautta leikkauksen jälkeen polvi turposi yhtäkkiä ja ja kaksi päivää sen jälkeen nousi kuume. Menin päivystykseen ja sieltä osastolle viikoksi. Tulehdusarvot kävivät reilussa 200 ja kuumetta kesti kaksi viikkoa. Nyt polvi tuntuu kun se olisi leikattu pari viikkoa sitten. Eli lähtöviivalla ollaan taas. Opinnot keskeytyvät 2 kuukaudeksi ja sairaslomaa töistä vähintään 1 kuukausi. Joku infektio polveen tuli ja lääkärit uskovat bakteerin sinne joutuneen leikkauksessa. Polvi on ollut myös todella lämmin leikkauksesta tähän asti, varsinkin isoimman haavan kohdalta.
Onko täällä muita joille tehty sama operaatio?
-Miten polvenne meni rikki?
-Onko polvenne leikattu ja jos on niin missä se leikattiin?
-Mitä olette harrastaneet kuntoutuksen jälkeen uudella eturistisiteellä?
-Onko polveenne tullut sairaalabakteeria tai muuta infektiota? Tuhoutuiko uusi ristiside infektion takia?
-Treenaako kukaan uudella eturistisiteellä salilla, lähteekö jalkaprässistä enää koskaan 200kg?
-Onko kukaan ratsastuksen harrastaja päässyt takaisin lajin pariin? Jääkö se kenttää ympäri köpöttelyyn vai voiko palata tulevaisuudessa este valmennuksiin ja kisoihin?
-Voisitko suositella ketään huippu fysioterapeuttia joka osaa todellakin asiansa ja on kuntouttanut monia tämän vamman saaneita?
Kertokaa hyvät ja huonot tarinanne! Olen yllättynyt viime aikoina siitä kuinka monella tämä vamma oikeasti on!
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Minun tarinani lyhyesti on tämä! Röntysin suksien kanssa minäkin 2007 ja kaatuessani en huomannut mitään, vasta kävelemään lähtiessäni polveni petti kivuliaasti. Ensin luultiin, että minulta on kierukka repeytynyt, koska polvi oli niin kutsutussa laatikkokokeessa vakaa, eli lääkäri kiskoo jalasta. Varattiin leikkaus aika ja siinä todettiin eturistisiteen olevan irti ja jouduin ottamaan uuden leikkausajan.
Niinpä minulta leikattiin kesän alussa 2007 toisesta päästä irronnut eturistiside ja muuta vauriota ei silloin ollut, siis ei kulumia, eikä kierukkavaurioita.
No kävipä niin, että lääkäri laittoi väärät ruuvit, koska ei talosta löytyny oikeita ruuveja, eikä niitä löytynyt huudon kanssakaan. Lisäksi tämä tohtori pakotti hoitajan poraamaan, hoitaja yritti kieltäytyä, mutta lääkäri haukkui ja uhkasi hoitajan uran tuhoamisella ja kaiken lisäksi napsauttipa kivasti hermon poikki. Kävin myös reilun viikon päästä päivystyksessä valittamassa jalan kipeytymistä ja pakotusta. Itse epäilin veritulppaa, mutta sain vain napapiikin.
Myöhemmin, kun kävin moneen kertaan valittamassa polvesta leikanneelle lääkärille, niin lopulta hän hetti minut ulos sanoen, ettei sinua vaivaa muu kun TURVOTUS ja ei suostunut enään keskustelemaan kanssani, käänsi vain selän minulle. Lopulta polveni petti alta, muut lääkärit vasta alkoiva uskoa, ettei polveni ole kunnossa, tätä ennen lääkärit sanoivat, että ortopedihän sen on katsonut.
Yli kolmen vuoden kuluttua, kun polveani yritettiin korjata lääkäri sanoi jo ennen leikkausta, ettei se ei enään tule kuntoon. Polveen oli tullut pahat kulumat, kun olin kävellyt paskalla polvella ja eturistiside oli tosi huonokuntoinen, sekä porakanavan paikaa oli väärä, kun myös ruuvitkin. Polveeni tehtiin rustopaikkaus ja uusi eturistiside, mutta kuntoon sitä ei enään saada. Hemovika aiheuttaa jatkuvan kivun, jalkani ei sietä pienintäkään tärähdystä, sääreni kosketusta esim. jo peitto, patja ja housun puntti on liian kivuliaita. Lisäksi isovarpaani ei liiku juurikaan ollenkaan, muut varpaat hitaasti ja jos liikun pitempää (esim. uin viisikymmentä metriä), niin jalkani on sitä mieltä, "että nyt riittää, minä en enään liiku". Ja siihen jään! Kyse ei ole jaksamisesta, vaan jalkani ei liiku! Hermolääkäri sanoi tämän johtuvan hermokivusta.
Kävin kesällä 2013 yhdellä suomen johtavalla ortopedin juttusilla ja hän sanoi, että luultavasti minulle on käynyt niin ikävästi, että tuo lekkauksen jälkeinen kipu ei ollutkaan veritulppa, vaan painesyndrooma, joka tuhoaa lopulta lihakset jalan säärestä ja se olisi pitänyt leikata välittömästi uudestaan ja valitettavasti näin monen vuoden jälkeen ei ole mitään tehtävissä. Nyt olen menossa reilun kuukauden päästä tutkimuksiin tämän tiimoilta, jossa varmistetaan onko todella näin käynnyt.
Kaiken lisäksi hermovika, jonka lääkäri on aiheuttanut, estää myös tekonivelen laiton. Lisäksi kärsin väsymyksestä, koska unessani ei ole kuin noin 3min./ yö syvää unta holterin mukaan. Hermokipulääkkeet nostavat painoa ja enkä ole huomannut näiden juurikaan auttavan kipuun. Huume pitosiin lääkkeisiin en haluaisi käyttää, eikä niitä saisi käyttää 3kk kauempaa (mitä nyt minä tarvitsisin loppu elämän). Nyt olen tapellut potilasvahinkovakuutuksen kanssa, joka ei haluaisi korvata juuri mitään. Perustelu on, että minulla on perussairaus. ??? Nyt mietitään asianajajien kanssa mitä tehdään. Minä en pysty enään esim. tekemään työtäni, ja pvv mielestä minulle ei ole aiheutunut minkäänlaista ansion menetystä (näitä ei edes kysytty työnantajaltani). Entäs kaikki muut menot? Ja arvatkaapa tuleeko kukaan lääkäri sinua puolustamaan? No jääköön vastaamatta, mutta sanonta "Eihän korppi korpin silmää noki" sanoo varmaan vastauksen. Minultä voisi tulla vastaus ärräpäiden kera. Onneksi olen löytänyt muutaman rohkean.
Tällä hetkellä kävelen pitemmät matkat kyynärsauvoilla, aivan pienet matkat kuljen yhden kepin avulla ja joskus ilmankin, kun on hyvä päivä ja kunhan vain muistaa pitää polven tökkönä. Mutta en pysty käymään kaupassa, kuin keppien avulla. Mitenkäs työnnät kauppakärriä, kun kädet on varattu? Reppu on ainoa pelastus, mutta työnäppä sinne 5 hengen ostokset ja saat myymäläetsivät perääsi (näin on käynnyt) ja kannappa vielä kassit ( kepit oikeassa kädessä, kassi vasemmassa ja pidät sen ylhäällä, ettei vahingossakaan kosketa vasempaan polveen/ sääreen). Auton olen joutunut vaihtamaan automaatiksi, koska polveni on pettänyt kytkintä painaessa (kolarit ovat olleet läheellä) ja ilman autoa olisin täällä 3 km päässä bussipysäkistä neljän seinän sisällä. Vamma on aiheuttanut mm. oikean jalan, lonkan ja olkapäiden kipeytymisen, tällä hetkellä käteni ovat jatkuvasti puuduksissa. Hierontaan ei saa terveyskeskukselle aikoja ja yksityiselle minulla ei ole kuntoutustuella varaa. Neljä käyntiä kuukaudessa veisi minulta jo leijonan osan ansiostani. Kipu on uusi kaveri, jolle ei voi rukkasia antaa.
Tälläiset ovat minulla kokemukset
Jatkoa edelliseen:
Jos sinulle on tapahtunut Hoitovirhe tai epäilet sitä. Tarvitsetko tukea ja apua potilasviidakossa tai jos olet jo saanut päätöksin, niin olisimme kiinostuneita kuulemaan sinun tarinasi ja miten sinulle on korvattu kärsimyksesi.
Olemme pienellä porukalla perustaneet hoitovirhevartaistukiryhmän Kymenlaakson alueelle ja miksei kauempaakin, jotta voimme yhdessä tukea ja purkaa tuntojamme toisten samaa kokenieden kanssa!
Saat meihin yhteyden [email protected] kautta
Moiks! Aloittaja on käyny kirjoittamassa tämän samana päivänä (22.9.), jolloin itseltäkin aikanaan polvi paukahti, onhan tuosta jo 4 vuotta kulunut.. Polvi meni silloin jalkapalloa pelatessa, tein nopean suunnanvaihdon ja tunsin kun polvi vääntyi kunnolla ja siitä sitten maahan ja varmaankin pienimuotoinen shokkitila päälle kun ei tajunnut mitä tapahtui, mutta tiesi, että nyt ei kaikki ole todellakaan kunnossa.. Pelikaverit tulivat katsomaan ja tilasivat ambulanssin, itellä alkoi vähän tajunta hämärtymään niin pyysin kaveria hakemaan tupakkani, jotka sitten helpottivat oloa siinä odotellessa.. 4 tupakkaa ehdin polttaa ennenkuin ambulanssi tuli, keskussairaalaan oli hurjat 5km matkaa tapahtumapaikalta.
Ambulanssimiehet testailivat, sitten kyytiin ja päivystykseen.. Lääkäri passitti röntgeniin joka oli kunnossa, teki vetotestit ja antoi kepit + viikon sairaslomaa kun jouduin sitä vähän anelemaan, pyysi sitten palauttamaan kepit viikon päästä. Viikko meni, jalka pysyi ihan tönkkönä, oli turvonnut kunnolla eikä siihen pystynyt varaamaan painoa.. Sitten yksityiselle lääkäriasemalle (onneksi oli kotivakuutuksen yhteydessä vapaa-ajan tapaturmavakuutus, jota en alkuun muistanut) ja siellä rupes asiat rullaamaan nopeasti. Magneettikuvien diagnoosina eturistisiteen totaalinen repeämä ja ulommaisen kierukan repeämä / lukkopolvi. Ainut harmillinen tuolloin oli, että tämä yksityisen lääkäriaseman lääkäri neuvoi, etten tekisi mitään polvella ennen leikkausta, ettei tule vaurioita.
Leikkauspäivä koitti ja ortopedi kyseli mitä oon tehnyt jalan kanssa ja oli ihmeissään, kun olin saanut vaan käskyä olla tekemättä/vahvistamatta mitenkään. Leikkauksen jälkeinen aika oli melko karmivaa, varsinkin ensimmäinen viikko.. Siitä sitten pikkuhiljaa kohti parempaa aikaa.. Tein kuntoutusohjeita huolellisesti, mutta kuntoutuminen oli hidasta kun vasemman jalan lihakset olivat surkastuneet, reisilihas oli olematon.
tasan 2kk leikkauksen jälkeen pystyin ensimmäisen kerran kävelemään muutaman metrin matkan ilman keppejä, nämäkin askeleet olivat n. 3cm etenemistä kun leikatulla jalalla varasi. Hieman ennen tuota kävelyä sain ensimmäisen kerran nostettua jalan ilmaan tuolilla istuessani, tuosta suorituksesta olin aivan hiessä ja tulikuuma.. n. 5kk leikkauksen jälkeen jalka ojentui suoraksi ja puolisen vuotta meni, ennenkuin pystyin aloittamaan tosi rauhallisen hölkkäyksen.. Puoli vuotta on kuitenkin se aika, kun normaalisti sujuneen operaation jälkeen pitäisi jo mahdollisesti pystyä treenaamaan täysillä entistä lajiaan tai vastaavaa...
Toipuminen eteni pikkuhiljaa, n. vuosi leikkauksen jälkeen uskalsin ja pystyin jo tekemään asioita aika hyvin, tosin hieman piti miettiä ja ajatella jos otti nopeampia liikkeitä ym.. 2,5 vuotta leikkauksen jälkeen uskaltauduin lähteä testaamaan uutta lajia minulle, eli ultimatea.. Lajihan on nopeatempoinen yms. Harrastus sujui hyvin, pelailen sen kesän ongelmitta. Sama on ollut nyt tänä kesänä, eli olen uudella paikkakunnalla harrastanut nimenomaan ultimatea ja pelannut jo ihan 100-lasissa. Nykyään harvoin muistan enää polveani siinä mielessä, että se on leikattu ja harvoin se vaikuttaa millään tavalla mihinkään tekemiseeni.
Pari asiaa nyt tulee mieleen, eli jalkapalloa en ole tuon päivän jälkeen enää pelannut "kovemmassa" porukassa, se pelailuni on ollut lähinnä jotain syöttelyä/pomputtelua tai veljen lasten kanssa pelailua pienellä kentällä jne.. Lisäksi jalkani ojentuu kyllä normaalisti, mutta kantapää ei taivu aivan pakaraan asti (itseasiassa jos olen hyvin lämmitellyt niin sitten saattaa hetken taivutuksen jälkeen mennä pakaraan) Eli kantapäiden päällä istuminen ei ainakaan ole sitä mukavinta hommaa ja liiallinen kyykyssä oleminen..
Tämän tarinan kirjoitin ihan siinäkin mielessä, että vaikka asiat ei aina menisi niinkuin suurimmalla osalla tapauksista (eli lähes entisessä kunnossa pitäisi olla n. 6-9kk kohdalla, max vuosi leikkauksesta), niin kyllä pidemmälläkin toipumisajalla voi päästä lähes 100% entiseen kuntoonsa! Kyllä polveni varmaankin jalkapallonkin kestäisi vaikka sitä rupeaisin täysillä pelaamaan, mutta olen päättänyt jättää sen lajin taakseni ja mieluummin seuraan sitä televisiosta tai kentän laidalta =) Minulla siis jalan lähes täydelliseen kuntoutumiseen meni se reilut kaksi vuotta, vuoden kohdalla olin vielä puolivaiheessa..
Moi...Mulla meni toisesta olvesta eruristiside 2009 sählyssä. Piti pysähtyä mutta toinen jalka jatkoi matkaa pomppien.Mutta yt toimii ihan hyvin. 11.3.2013 meni toisesta polvesta. Levin eturinteen viimisestä hyppyristä lähdin pyörittää mutta hyppy jäi vajaaks ja tulin tasaselle alas, Jolloin tuntu polvessa. Laskin rauhassa alas siitä vähän ajan kuluttua yritin laittaa lautaa uudelleen jalkaan silloin kuului kans poksahdus ja tipuin maahan kun petti ja sattu niin paljon. Siitä levin päivystykseen medilappiin. Siellä röntgeni eikä näkynyt mitään sit kysyin vielä että miltä tuntuu eturistiside, niin kunnnossa kuulemma on. Siitä sain yhden kepin ja kun viikon reissun jälkeen tultiin takasin etelään niin menin yksityiselle. Siellä tutkittiin jalkaa ja sanottiin et luultavasti eturistiside poikki, eli pistettiin mang, kuvauksiin ja sieltähän löytyi eturistisiteeen ongelma. 2.5 leikattiin. ALuksi oli ongelmia suoruuden kanssa, nyt ollaan saatu kuntoon. Kaaduin heti aluksi 2 kertaa mutta pitäis olla kuulemma silti kunnossa. Nyt on välillä hyviä päiviä mut sitte välillä tuntuu oikeen kipeeltä polven sivuista. Ensimmäisestä polvileikkauksesta muuten kans nousi kuume mutta nyt ei noussut. Samoja lajeja oon harrastanut kuin ennenkin ton ensimmäisen polvileukkausken jälkeen. Katotaan mitä tällä uudemmalla harrastetaan kun on kunnossa. Tsemppiä ja voimia kuntouttaa sinne, Kova työ on edessä. Vois sanoo etttä vuodenprojekti