Kyllähän jokainen meistä Muumin tuntee ja tuntee ylpeyttä siitä, että Muumimme on valloittamasa maailmaa.
Muumimukit ovat etunenässä tässä tunnettuudessa. Kukapa ei olisi joutunut niitä kohtaamaan kauppjen hyllyillä. Keräilykohteita.
Kun lapsenlapseni olivat pieniä, ostin heitä varten Muumimukit ja -lautaset vierailukäyntien iloksi.
Kun kävin Habitaren yhteydessä antiikkitavaran osasolla, sain huomata omistavani todellisia aarteita. Jokapäiväisessä käytössäni olevan kupin arvo oli 110€.
Huippuhinta kuitenkin oli mukista, jonka arvoksi oli merkitty 450€. Kaipa sen joku sillä hinnalla sitten ostaa.
Muutenkin meidän nuoruutemme arkiastiat ovat arvossa arvaamattomassa. Ihan tavalliset munakupit olivat 20€ ja Kilta-astiastosta saa nyt pulittaa tsensä kipiäksi.
Tyylikkäitähän ne yhä ovat, ja monissa perheissä yhä käytössä.
Ja kyllä siinä silmä lepäsi, kun tutustui Wirkkalan suunnittelemiin astioihin, joita eräässä osastossa oli hyllyt täynnä. Kyllä 50-60-lukulaiset suunnittelijat ovat vertaansa vailla.
Franckin ja Wirkkalan ajatuksena oli suunnitella nuorille ja vähävarisille ihmisille kaunista ja käytännöllistä arkitavaraa.
Kiitos heille.
Muumimukit ovat etunenässä tässä tunnettuudessa. Kukapa ei olisi joutunut niitä kohtaamaan kauppjen hyllyillä. Keräilykohteita.
Kun lapsenlapseni olivat pieniä, ostin heitä varten Muumimukit ja -lautaset vierailukäyntien iloksi.
Kun kävin Habitaren yhteydessä antiikkitavaran osasolla, sain huomata omistavani todellisia aarteita. Jokapäiväisessä käytössäni olevan kupin arvo oli 110€.
Huippuhinta kuitenkin oli mukista, jonka arvoksi oli merkitty 450€. Kaipa sen joku sillä hinnalla sitten ostaa.
Muutenkin meidän nuoruutemme arkiastiat ovat arvossa arvaamattomassa. Ihan tavalliset munakupit olivat 20€ ja Kilta-astiastosta saa nyt pulittaa tsensä kipiäksi.
Tyylikkäitähän ne yhä ovat, ja monissa perheissä yhä käytössä.
Ja kyllä siinä silmä lepäsi, kun tutustui Wirkkalan suunnittelemiin astioihin, joita eräässä osastossa oli hyllyt täynnä. Kyllä 50-60-lukulaiset suunnittelijat ovat vertaansa vailla.
Franckin ja Wirkkalan ajatuksena oli suunnitella nuorille ja vähävarisille ihmisille kaunista ja käytännöllistä arkitavaraa.
Kiitos heille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Arvostan kyllä kauniita astioita minäkin.Katajanokalla asuessa tuli antiikkimessuilla pistäydyttyä. Näitä muumiastioita en ole ostanut kylläkään, muumimaailma itsessään kiehtoo visuaalisuudellaan ja ihanalla viattomuudellaan. Omat lapseni aikanaan lukivat Muumikirjoja
filmauksen puutteessa. Hahmothan toki oli Tove Janssonin originaaleja, kuten filmatisoinnissakin.
Lastenlasteni kanssa katselimme niitä TV:stä, ja aina raikuivat kirkkaat tyttöjen äänet heidän laulaessaan mukana:
" Ei muumitaloa lukita yöksi,
hei muumit!
Kun hämärä hiipuu jo tähtien vyöksi,
hei muumit!
Karkeloi kansa ja kunnailla soi,
muumeilta elämää oppia voi.
Hei muumit! Hei muumit! "
Vieläkin lepää silmäni muumihahmojen puhtaan selkeissä muodoissa, lempeydessä, pikku Myyn tuikeissa silmien muodoissa, ja Nuuskamuikkusen suurissa arvoituksellisissä silmissä:) Samoin värien puhtaus, pilvissä soutelu on kaikki Tove Janssonin suloisen suloista mielikuvitusmaailmaa.
En ihmetteli japanilaisten ihastumista hankkeeseen, saada ne nykykeinoin levitettyä koko maailman lasten ja aikuistenkin ulottuville
Niin todella on : muumeilta elämää oppia voi !
Minusta muumit ovat kirjoina ja sarjakuvina parhaimmillaan, toki filmatisointikin tekee oikeutta tuolle selkeälle ja rehelliselle mielikuvitusmaailmalle. Naantalin "Muumimaailma" oli suuri pettymys lapsillekin, muukaan muumikrääsä ei oikein miellytä.
Aina näistä kertomuksista ja hahmoista löytää uusia kerroksia , mutta ei välttämättä tarvitse mennä elämystään syvemmälle. Ne aukeavat eri tavoin eri ikäkausina, hienoa kuunnella lasten suorasukaista palautetta ilman että mitenkään omia filosofointejaan koettaa tyrkyttää. Ei ole ketään täysin pahaa tai hyvää, kaikissa on puolensa. Vahvuuksia ihaillaan, heikkouksia ymmärretään. Jokainen tunnistaa niissä itseään , sukuaan ja ystäviään. On testejäkin, mikä hahmoista olisit. Hyvän testin olen nähnyt SKS:n kustantamassa kirjassa Muumiopas, jonka on kirjoittanut Sirke Happonen.
http://www.youtube.com/watch?v=pnxhbk2sfo8
Minua on ihastuttanut aina se, miten monet muumikirjojen hahmot suhtautuvat ympäristöönsä, kuin maailmankansalaiset ikään. Vaikka siellä hoidetaan puutarhaa, siivotaan ja laitetaan ruokaa, vapauden tuulet puhaltavat.
Tuli yö ja suuret tähdet, ja hemuli rakasti yhä puutarhaansa.
Se oli suuri ja salaperäinen, siellä saattoi eksyä
- mutta mitä siitä, siellähän oli koko ajan kotona.
Tove Janssonin kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan.
- Pikku Myy
Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa.
- Nuuskamuikkunen
Yksi kahvipannu sinne tai tänne - ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötähtiä.
- Nuuskamuikkunen
Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet
- Muumipappa
Oli se Tove varsin uniikki sadunkertoja. Ei riittänyt, että hän kertoi satuja, vaan hän loi kokonaisen ryhmän satuolentoja
Suosio taas johtuu kaikkien lasten ja miksei lapsenomaistenkin suhtautumisesta asioihin.
Sisareni kertoi elen "hyvästä ja suositusta" rikossarjasta, joka tulee televisiosta. Oletti minunkin katsovan!
Ilmoitin, etten katso mitään sairaista aivoista lähteneitä rikostarinoita, johon sisareni, niin niin, mutta opiksi lapsille.
Katsoin tuon edellisen kymmenosaisen siltasarjan, josta nyt alkoi uusi samanmittainen viime sunnuntaina. Ei tullut edes tallennettua sitä, mutta torstain uusinnan ohjelmoin jo etukäteen tallennettavaksi.
Silta sarjan seuraaminen vaati minulta keskittymistä, minusta se oli alkuun vaikea seurattava. Siksi aina tallensin sen jotta saatoin tarkistaa epäselväksi jääneet kohdat. Tämä osoittaa ett oma hoksnokka on hidastunut.
Siksi seuraan tämän uudenkin jakson, jotta saan sopivaa aivovoimistelua ja pääsen mukaan arvailemaan miten mahdollisesti juoni etenee. Katselen noita yleensä sillä silmällä, miten ne on tehty, näyttelijäsuorituksia niin ja käsikirjoittajan ajatuspolkujen mutkaisuutta.
Minulle Agatha Cristien voittanutta ei ole vielä tullut.
Niistä sarjan rikoksista, kauheitahan ne ovat ja tuomittavia, mutta suosion ja kaupallisuuden vuoksi se lie vaatimuksena nykyään.
Toisaalta saksalaisdekkarit mm. Kettu ja moneen kertaan uusittu Poirot ovat simppeleitä seurattavia vaikka niissäkin aina se murha on ja murhattu vaikuttavasti meikattu.
Em. sarjat lienevät meidänikäisten suosiossa.