Niin kauan kuin muistan,aina sama juttu,hyviä parittomia sukkia joutuu roskikseen.
Muitakin tavroita katoaa mystillisesti,saattavat putkahtaa esille vuosienkin jälkeen,kun enään en niitä tarvitse,tavarat sabotoivat minua,
Muitakin tavroita katoaa mystillisesti,saattavat putkahtaa esille vuosienkin jälkeen,kun enään en niitä tarvitse,tavarat sabotoivat minua,
Vastaukset 28
Vanhimmat
Parittomien sukkien arvoituksen voin sinulle ratkaista. Joka pyykkitupakerralla lakaisen niitä lattialta lapiollisen roskikseen. Mikä siinä on, että ihmiset eivät jouda vilkaisemaan taakseen tai pyöräyttämään pesukoneen rumpua ennenkuin juoksevat ulos pyykkituvalta?
Meillä kun aikloinaan oli neljä poikaa kotona, kyllä pyykkikone söi kaikien sukista useimmitewn toisen.
Jospa teillä pojat söivät sukkia nälkäänsä?
Heh, no jos näit poijjaat, et väittäisi näliintyneiksi :).
Ei kai niitä syödä, vaan niistä väännetään sukkamehua. Isoäidin pullottamaa juhlajuomaa.
Hei, tästä asiasta oli joskus pari vuotta sitten jo juttua ja mulle asia on juuri nyt ajankohtainen koska yksi sievä Wilson-jumppasukka odottaa yksinäisenä narulla josko pesukone sylkäisisi kitusistaan sen parin. Sinne se nimittäin hävisi, koneen kitaan, muualla ei ole missään.
Melkein uusi ja puhtaan valkoinenkin siis vielä, nätti kuin mikä, punainen W koristeena. Kyllä harmittaa!
Sukansyönti varmaan lihotti.
Sinne se tarttu koneen kitalakeen, tipahtaa alas ja pujahtaa pussilakanan sisälle seuraavassa koneellisessa.
Koneessa asuu varmasti muutama ilkipeikko, koska monesti sisään ahdetut pyykit ovat lopuksi kaikki klimpissä pussilakanassa.
Milloin meillä kävit? Miksi ja mihin tuli niin kiire, jotta toinen sukkasi jäi kylppäriin?
Juuri kuvailemasi näköinen yksinäinen sukka lojuu nyt tuolla roskiksessa, johon sen heitin.
Ei se ollut kuitenkaan enää ihan noin valkoinen, mitä kuvailit. Mutta - jospa kumminkin olis Sinulta tippunut. Otankin sen pois roskista, niin jos vielä tulet, niin löydät omasi.
Oijoi! Kaikki paljastuu? Mutta eisemitä, aina mulla on asiaakin kun jossain käyn. Jos se on minun sukka niin ehkä tuli kiire tai muusta syystä unohtui? Pidä ihmeellä tallessa, kiitos kun ilmoitit.
Lähden kuitenkin sukkaa hakemaan vasta kun aukottomasti kuvailet sukanvarren maagisen W:n = värisävy (esim. karmiini, lohenpunainen, pinkki...), kirjasintyyli... Outoa, tämä toinen on miltei vitivalkoinen. Hmmm. Mutta sehän olikin omassa pesukoneessa.
Kaikki pussilakanat on tasan tarkkaan tutkittu ja ravisteltu. Ei löydy paria, ei.
Olen huomannut saman kuin pompan nappi: pussilakanat on varsinaisia ahmatteja. Miten kummassa ne joskus on kääntyneet pesukoneessa nurinnarin ja ovat sitten pullollaan muuta pyykkiä? Ja toinen asia mitä en lakkaa ihmettelemästi on että miten ihmeessä koneesta pyykkejä narulle onkiessa ensin jokaista paria tulee yksi, ja vasta ihan viimeisenä parit kaikkiin - JOS tulee ;-/
Kurkkaas sängyn alle. Siellä se on likaisena taikka sit kengässäsi. Tai jos se on sulla jalassa toisen sukan alla. Kaikkein viisainta olisi alkaa pesemään sukka kerrallaan ja pitää sitä toista kädessä sillä aikaa.
Muistan, kun enoni riehu aikoinaan, että kukaan ei mene ulos eikä tule sisälle ennenkuin hänen silmälasinsa löytyy. Hän oli nostanut ne ylös otsansa päälle...
Eivät he lihavia olleet mutta eivät mitään nälkäkurkiakaan.
Saimaantaka / Se W on tällaiselle puna-vihreän värisokealle mahdotonta tutkittavaa. Jonkun punainen se W on. Taiteellisesti on merkkailtu. Talteen sen nyt otin. Toivossa, jotta tulet itse katsomaan ja tunnistamaan sukan ja W-kirjaimen.
Kuten mainitsin, rehellisesti, jotta likainen se oli. Ei vitivalkoinen. Uskon jotta Omolla pesten kyllä valkenee. Lyhyelläkin ohjelmalla, jo 40 asteen lämmössä.
Kun täällä päin ajelet, poikkeapa taas ( tiedät kyllä missä) JOS se sukka on Sinun.
Kyllä kakkukahvit lurautan ja retaakin pöytään pannaan.
Tehdään sukasta asiaa, kun ei tikusta saada.
Valkosukkaisten puolesta taistellen jatketaan eloa.
Tase pappa, näin me tehhään. Minusta on hirmu mukavaa kun kyläpaikassa keittää turautetaan kahvit. Niin tehdään meilläkin, että jos satut aikaisemmin tänne päin matkaamaan niin sukka mukaan vaan, tehdään niistä pari vaikka väkisin ;-). Liotellaan se enemmän kärsinyt puolisko vaikka kloriitissa jos eivät muuten toisilleen sovi.
Onneksi on jokunen jumppasukka kotona varalla, tänään kun on meno sinne taas.
Mukavaa jatkoa sinne Kutuluodon (?) suuntaan, palataan ja hymyillään!
Naurattaa tuo lasijuttu, miten ne silmälasit osaavatkin olla aina hukassa, ja monesti lähempänä kuin arvaakaan. Sama on noiden avaimien kanssa. Pahinta on, kun on kiire jonnekin ja auton avaimet eivät ole siinä, missä niiden kuuluisi olla.
Eikä voi syyttää kuin itseään...
entäs onko jollain mun oranssin värinen lyhytvartinen villasukka?
Entä parittomat sukkahousut ?
Meitsi ratkaissut sukkaongelman varsin yksinkertaisesti. Ostanut kymmemiä vuosia ainostaan suunnalleen samannäköisiä mustia sukkia, se ja sama, millasen sukan kaapista jalkaansa lataa.
Sitä en voi ymmärtää. Eukoilla kun menee sukkahoususta toinen kantapää rikki, ne ostaa uudet sukkikset. Höh, yhdistäisivät kahdet. Sitäpaitsi, maapallon tarpeettomisin ja epäkäytännollisin keksintö.
=DW=
Ei ole tarpeettomin ja epäkäytännöllisin. Paas katsoen uusiokäyttö-ohjeetkin Nixi-Pirkasta.
juuu,
aivan selvää, sukat kiusaa sinua, muutki esineet on alkaneet sotajalalle sun kaa,
mikä neuvoksi, hymmm,
tee niille kiusaa sinäki,
ala oikein huolelliseksi ja tarkaksi, pistä tavarat aina sammaan paikkaan, niin ne ei voi kadota,
näin mä teen,
Onkos kukaan nähnyt minun punaraitaisia varvas-sukkiani?
Meidän naapurin mummolta hävisi kerran yöpaita. Sitten se löytyikin jonkun ajan päästä ja mummo kirjoitti talon ilmoitustaululle lapun, missä syytti nimeltä mainiten naapurin nuoren miehen lainanneen hänen yöpaitansa ja tuoneen sitten likaisena takaisin.
:))) Nauratti. Toivottavasti takana ei kuitenkaan ole mitään muistisairautta. Mitähän mahtoi nuori mies mielessään miettiä.
Vanhuus tekee aivoille kaikenlaisia kepposia. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen hänen viestinsä naapureille. Hän oli jo silloin yli 90 ja eli melkein satavuotiaaksi. Viimeiset vuodet tosin tuossa vanhaikodilla.
Minä olen sanonut perillisilleni, että aina käydessään vilkaisevat ilmoitustaulua, jos siellä alkaa näkymään minun kirjoittamiani lappuja, niin repäisevät pois... koskaan tiedä itsestäänkään...
Minä en ymmärrä tuota sukkien katoamis syndroomaa. Multa ei ole koskaan kadonnut yhtää sukkaa. Aina on löytynyt jonkun vaatteen sisältä, tai pussilakanan sisältä. Ne ei häviä mihinkään. Jos ne on kerran koneeseen laitettu, niin siellä ne ovat...
Kun olen vierailulla tyttäreni perheessä (asuvat kaukana, siksi siellä ollaan viikko), lasten ollessa koulussa viikkaan usein pyykkiä, Puhdasta, jälkikäsittelemätöntä pyykkiä on ikean-kassikaupalla. Joka päivä vaihdetaan puhtaat vaatteet, kaikki.
Se sukka- ja pikkupöksymäärä on valtava. Onneksi niille pikkareille ei tarvitse etsiä paria, mutta ne sukat, huh huh. Joskus ne löytyvät kiitettävästi, sataprosenttisesti eivät koskaan. Olenkin ehdottanut tyttärelle, että hän perustaisi yläaulaan korin,
sellaisen parittomien sukkien kodin. Sinne aina parittomat sukat, kyllä ne aikanaan siellä toisensa löytävät. Muistan koulussa oppineeni, että on olemassa aineen
häviämättömyyden laki, kyllä se toinenkin pariton sinne koppaan joskus putkahtaa ))).
Tyttärellä sama ongelma. Oon sanonu, et jos sukkaparin molemmat sukat laittaa koneeseen, ne myös löytyy sieltä.
Mut aina ei kuulemma ehdi tarkastaan koneeseen laittaessa.
Toi onkin hyvä juttu, toi parittomien sukkien kori...