Olen 24-vuotias, ja olen sairastanut jo pitkään vaikeaa ahdistuneisuushäiriötä ja masennusta. Ylä-asteen jälkeen en ole opiskellut tai työskennellyt lukuunottamatta muutamaa työharjoittelua.
En näe tilanteessani muutosta, ja kohta varmaan edessä työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen, kuntoutuskaan ei oikein onnistu.
Miesystäväni ja minä asumme erillään, mutta hän harkitsee oman/yhteisen asunnon ostoa, ja mietimme kuinka raha-asiat sitten sujuisivat, koska jos muuttaisimme yhteen niin työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi en saisi enää asumistukea tai tt-tukea joita saisin jos asuisin yksin koska mieheni olisi minusta elatusvelvollinen. Miesystäväni on melko hyväpalkkaisessa työssä, mutta tottakai ymmärrän että hän haluaa pitää omat varansa ominaan ja niin sen pitää ollakkin.
Asumme pienessä kaupungissa, talojen ja asuntojen hinnat ovat melko alhaisia, uutta emme siis ole rakentamassa. Onko minulla toivoakaan osallistua talon maksamiseen?
Jos tiemme joskus jostain syystä erkanisivat niin olisiko itselläni koskaan mahdollista saada (tai maksaa) esimerkiksi 80 000 euron lainaa?
En näe tilanteessani muutosta, ja kohta varmaan edessä työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen, kuntoutuskaan ei oikein onnistu.
Miesystäväni ja minä asumme erillään, mutta hän harkitsee oman/yhteisen asunnon ostoa, ja mietimme kuinka raha-asiat sitten sujuisivat, koska jos muuttaisimme yhteen niin työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi en saisi enää asumistukea tai tt-tukea joita saisin jos asuisin yksin koska mieheni olisi minusta elatusvelvollinen. Miesystäväni on melko hyväpalkkaisessa työssä, mutta tottakai ymmärrän että hän haluaa pitää omat varansa ominaan ja niin sen pitää ollakkin.
Asumme pienessä kaupungissa, talojen ja asuntojen hinnat ovat melko alhaisia, uutta emme siis ole rakentamassa. Onko minulla toivoakaan osallistua talon maksamiseen?
Jos tiemme joskus jostain syystä erkanisivat niin olisiko itselläni koskaan mahdollista saada (tai maksaa) esimerkiksi 80 000 euron lainaa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Me ratkaisimme hieman samanlaisen tilanteen niin että mies osti yksin talon ja minä pidin oman vuokra-asunnon. Virallisesti näin koska muuten tosiaan mies joutuisi elättämään minut. Minulla tulee vielä paljon kuntoutus, lääke ja lääkärimenoja kuukaudessa jotka nyt saan tukina.
Hullun hommaa kun ei voi virallisesti yhteen muuttaa, eipä tarvis mun asuntoon tukia maksella. Nyt asunnossa majailee opiskeleva poikani joka taas virallisesti kirjoilla siskonsa luona.
Perustulo kaikille poistaa ongelmat.
Kirjoituksessasi otti huomioon tuon työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen. Otathan huomioon että sen hakeminen ja saaminen ovat kaksi eri asiaa.
Minä olen hakenut sitä useasti. En edes kuntoutustukea saa, elän pelkän tt-tuen varassa, sairauspäivärahalla sentään olen useampaan otteeseen ollut. Työssä olen kyennyt käymään yhteensä 9 kk kahdenkymmenen vuoden aikana, siitäkin osan saikulla. Minulla diagnisoitu samat sairaudet kuin sinulla. Kuntoutusta saan nytkin, psykoterapiaa, vaan eipä apua se tuo. Olen jo 50-vuotias ja vieläkö 15 vuotta pitänee jatkaa ennenkuin eläkkeelle pääsen?
Olen 58 vuotias sairauteni ovat astma, keuhkoahtauma , krooninen selkäkipu, kilpirauhasen vajaa toiminta, niskanikamien kuluma vasen ranteeni murtui maaliskuussa kipsasivat väärään asentoon , käsi on rempula, olen hakenut työttömyyseläkettä 5 kertaa 3 vuoden aikana tullut joka kerta hylättynä nyt loppuu 30. 9.2013 sairauspäivärhat, KELA KEHOITTAA TYÖVOIMATOIMISTOON TYÖNHAKIJAKSI VAIKKA YKSI KÄSI EI TOIMII NORMAALISTI.Kyllä on ihan turhaa vouhotust tuo kelan lääkärin toimi.
Entäs kuntoutus? Onko sinulle tarjottu minkäänlaista kuntoutusta, tai oletko sitä hakenut?
Varmaan tiedätkin että siihen sen lääkärin b lausunnon tarvitsee, oletko saanut sitä? Kannattaa varmaan mennä omalääkärille vielä ja ottaa uusi lausunto.
Laita eläkehakupaperit omaan viimeiseen OMAAN ELÄKEYHTIÖÖN----->EI KELAAN
KIRJOITA TARKKA; LYHYT OMA KUVAUS SAIRAUKSISTASI, EI JAARITTELUA
Hanki luotettava/t lääkäri/t ja mielellään erikoislääkärilausunnot, kaikista sairauksista
Esim.Ortopedi= Nivelrikko, madaltumat, kulumat, hermosärky
Fysiatri
Neurologi
Psykologi
Psykiatri
Jaaha. TÄällähän on petoksen tunnusmerkistöt ilmassa. Teen rikosilmoituksen. Toivottavasti otatte opiksi ja lopetatte yhteiskunnantukien väärinkäytön!
Jos tarkoitit minun tilannettani niin rikoksesta ei ole kyse. Ihminen saapi asua miten haluaa. Kukaan ei pakota minua asumaan miehen kanssa yhdessä. Tukien väärinkäytöstäkään ei ole kyse sillä mitenkään emme valehtele tilanteesta tai anna vääriä tietoja.
"Me ratkaisimme hieman samanlaisen tilanteen niin että mies osti yksin talon ja minä pidin oman vuokra-asunnon. Virallisesti näin koska muuten tosiaan mies joutuisi elättämään minut. Minulla tulee vielä paljon kuntoutus, lääke ja lääkärimenoja kuukaudessa jotka nyt saan tukina.
Hullun hommaa kun ei voi virallisesti yhteen muuttaa, eipä tarvis mun asuntoon tukia maksella. Nyt asunnossa majailee opiskeleva poikani joka taas virallisesti kirjoilla siskonsa luona. "
Kyllähän tuossa nyt selvästikin täyttyy petoksen tunnusmerkistö, jos virallisesti esitetään muuta kuin mitä todellisuudessa on tilanne. Vai etkö oikeasti käsitä tätä miksikään rikokseksi?
Nettipoliisille ilmoitus, niin katsovat mistä IP-osoitteesta lähetetty. Ei tuommoista saa levittää suomi24:ssä.
Parempi olisi, että työkyvyttömät ja sairaat saisivat jäädä eläkkeelle. Näin sinulle nettivinkkaajanumb1 jää aina 1 työpaikka enemmän per 1 eläkkeelle jäänyt.
80 000 lainaa jollekin, joka ei mitään ole koskaan tehnyt? Älä nyt naurata. Yksinelävä pienpipalkkainen työntekijäkään ei tuollaista välttämättä saa ja tällä hetkellä edes keskituloinen ei saa, jos ei ole vähintään 10 % omaa rahaa. Laita elämäsi kuntoon, niin saat tuollaiset lainat huoletta jatkossa.
OIkeasti, olet muka niin masentunut, ettet kykene työtä tekemään, mutta energiaa riittää silti huolehtimaan siitä, että saatko muiden maksaman talon joskus, vai et. Oikeasti, et ole masentunut, olet laiska. Eikö ole mielessäkään käynyt, että alkaisit laittaa elämääsi kuntoon ja rupeaisit tienaamaan? Näköjään olet asennoitunut valmiiksi koko iän kestävään makoiluun.
Masennus ja ahdistuskin pysyvät kummasti aisoissa, kun huomaat, että kyllä se opiskelu ja sen jälkeen työskenetely onnistuu, kun vaan oikeasti sitä haluaa. Mutta, jos jo asenne on tuo, että "masentaa niin paljon, etten kykene työtä tekemään", niin eihän se työ onnistu, kun koko ajan vaan suggeroi itsensä enemmän ja enemmän masennukseen.
Ymmärrän tavallaan ihmisten vihan niitä kohtaan jotka elävät yhteiskunnan tuilla, kun itse pitää raataa niska limassa töitä, mutta sitä en ymmärrä että masennusta, ahdistusta ja muita MT ongelmia vähätellään.
Nimim. Sanompahan vain, mielestäni kirjoituksestasi hohkaa älykkyyden puute. On hyvin mahdollista että työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ei välttämättä saa lainaa mutta onneksi löysin netistä montakin ihmistä joiden lainapäätös on ollut myönteinen :) työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla ihmisellä on kuitenkin säännöllinen tulonlähde, ja esim. Potkuja tai lomautuksia ei voi tulla.
En myöskään ihan tajunnut tätä että olen olevinaan niin masentunut mutta energiaa riittää taloasioiden miettimiseen. Älyyn masennus ei yleensä vaikuta. Ajattelutapaan kylläkin, ja kun ajattelen tätä taloasiaa niin lähinnä tunnen siitä huolta.
Et selvästikään tunne sairautta. Masennus ei kohdallani tarkoita sitä että minulla on vain vähän paha mieli. Masennusta ei myöskään voi korjata vain "laittamalla elämäni kuntoon" mitä tämä nyt sitten mielestäsi tarkoittaakaan. Minulla on vaikeita muistihäiriöitä, unettomuutta ja hidasliikkeisyyttä. Aloitekyky on nollassa, mutta laiskuutta se ei mielestäni ole koska sen lisäksi että en saa siivottua, tiskattua tai tehtyä epämiellyttäviä asioita niin en saa kyllä tehtyä mitään mukavaakaan. En jaksa välillä käydä edes suihkussa. Sos. Tilanteiden pelon takia sen lisäksi että en pysty käymään töissä, en pysty myöskään notkumaan baareissa, käymään elokuvissa, shoppailemassa tai konserteissa, välillä en edes kaupassa. Tuskainen olo ja huoli tulevaisuudesta on koko ajan läsnä. Yksi itsariyritys takana. Käyn terapiassa, ei ole juurikaan ainakaan vielä auttanut. Vaikeasti masentunut ihminen ei pysty ylläpitämään ajatusta että on hyvä, arvokas ja kykeneväinen.
uraohjauksessa kerroin että olen valmis nuolemaan vaikka kirjekuoria, kunhan saan tehdä sen kotona. Ainoa mahdollinen kotona tehtävä työ on puhelinmyynti, johon pitää käydä paikan päällä koulutus johon en pysty. Muitakin kotona tehtäviä töitä on mutta ne vaativat yleenä koulutuksen (kirjanpitäjä, kääntäjä yms.)
Omaan masennukseeni ja ahdistukseeni on vaikuttanut vakava koulukiusaaminen, ja nykyään juuri tuollaiset ihmiset kuten sinä vaikeuttavat leimaamisella ja vähättelyllä masennusta, ei tee mieli tehdä työkokeiluja kun tietää leimautumista tapahtuvan ja ihmiset alkavat pitää raukkana.
Enemmän kuin mitään muuta toivon tottakai vielä joskus olevani normaali työntekoon kykenevä ja onnellinen ihminen, mutta jo lähes 10 vuotta taisteltuani ei usko enää ole kovin kova, ja ihan sama mitä mieltä olet, mutta omasta mielestäni kaiken tämän jälkeen olen oman n. 900 € kuussa käsittävän toimeentulotukeni ansainnut. Lisäksi, jos haluan vetäytyä omakotitalon (minulle on ihan sama missä kunnossa se on kunhan siinä pystyy normaalisti asumaan) rauhaan vaikka haravoimaan päiväksi omaa pihaani niin olen ansainnut senkin.
Kaikki toimeentulotuen nostajat eivät ole laiskoja ja pilallehemmoiteltuja. On meitäkin joilla on oikeat ongelmat. Lisäksi työkyvyttömyyseläkkeelle ei todellakaan ole helppoa päästä, ja aika vaikeaa olisi koko elämä esim
psykiatrille jonka kanssa on usein kontaktissa valehdella omasta pahasta olosta, se on ammattilainen ihmisten tarkkailussa.
"Ymmärrän tavallaan ihmisten vihan niitä kohtaan jotka elävät yhteiskunnan tuilla, kun itse pitää raataa niska limassa töitä, mutta sitä en ymmärrä että masennusta, ahdistusta ja muita MT ongelmia vähätellään."
Olen työni puolesta tavannut aika paljon "kuntoutujia" ja olen sitä mieltä, että vähintään puolet on eläkkeellä liian heppoisin perustein. Ovat täysin kykeneviä toimimaan yhteiskunnassa ja vaikkapa tekemään erilaisia hanttihommia. Tosin uskon, että jos eläke loppuisi ja pitäisi mennä hanttihommiin, niin joukosta alkaisi yhtäkkiä löytyä aika paljon muihinkin duuneihin kykeneviä. Sitten on tietysti niitä oikeasti kyvyttömiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin diagnoosin saaneita yhteensä.
On se vaan kumma juttu, että me olemme niin paljon sairaampi kansa kuin suurin osa. Meillä ollaan heti työkyvyttömiä kun vähän vituttaa ja samaan aikaa jossain Kiinassa tai Nigeriassa (maissa, joissa on tehtävä työtä elantonsa eteen) jokainen kynnelle kykenevä tienaa itse elantonsa ja ne muutamat oikeasti kyvyttömät ovat sitten sukujensa hoidossa. Prosentuaalisesti näissä maissa on mielenterveysongelmien takia työkyvyttömiä huomattavasti, siis todella paljon, vähemmän kuin meillä. Tuskin on kyse eroista geeneissä, vaan pikemminkin eroista systeemeissä.
Jokainen työtä vailla oleva tuo sinulle mahdollisuuden pitää työpaikkasi.
Jep. Ja tuosta voi olla iloinen just heti kun ne työtä vailla olevat eivät saa korvauksia. Nythän nimittäin ei ole niin, että työttömät olisivat työtä vailla. Heidät on palkattu pienellä palkalla jäämään kotiin. Ja sen pienen palkan maksavat kaikki nettoveronmaksajat tässä yhteiskunnassa.
Jos meinaat elää kirjekuoria nuolemalla, unohda talohaaveet. Se eteen pitää tehdä työtä ja paljon. Ei yhteiskunta sitä sinulle rakenna.
Ikävää, että sua on koulukiusattu niin paljon, että elämä on noin hankalaa. Ymmärtänet silti, että haaveet talosta, jota sinä maksaisit on sama kuin toivoisit huomenna parantuvasi. Mikä puoliso se sellainen on, joka ei halua susta pitää myös taloudellisesti huolta?
Lehtiä varmasti saa mennä haravoimaan vaikka jollekin iäkkäälle, joka ei itse siihen hommaan enää kykene. Siitä saattaisit saada jonkun verran taskurahaakin.
Itse olen yksinäinen ihminen, joka käy töissä ja vielä alle 10 vuotta sitten yritin tappaa itseni, oli terapia ja oli lääkitys. Helppoa siitä suosta nouseminen ei ollut, tarvittiin paljon työtä ja hyviä ajatuksia, että mä vielä näytän.
Miksi sinä et ole näyttänyt niille kiusaajille, että se kaikki paska, joka vuosia sitten tapahtui ei lannista sua? Älä nyt luovuta, jos sulla vielä on jokin hoitokontakti, vaan nouse sieltä suosta ja ylitä itsesi!!!!
Jokin työkokeilu tms. voisi olla hyvä tapa aloittaa.
Tämä foorumi niin kuin muutkin foorumit notkuvat hyvin katkeria ja negatiivisia myötätunnottomia ihmisiä. Hei vaan teille kaikille.
Alkuperäiselle ketjun aloittajalle - voisitko miettiä jonkun pienimuotoisen yritystoiminnan perustamista, eläkkeensaaja kaiketi voi tienata kuukausittain jonkun alle 600e jos työ on osa-aikaista. Itse olen esim miettinyt käytettyjen huonekalujen myyntiä, sisustustavaran myyntiä, nettisivujen tekoa ja graafista suunnittelua, valokuvausta, käsitöitä ym. oman nettisivuston kautta :) sellaista pienimuotoista. Ja jos joskus olisin oikein hyvässä kunnossa niin laajentaisin toimintaani ja ryhtyisin kokoaikayrittäjäksi ja hankkisin omat tilat yritykselleni.
Itse olen myös työkyvytön ja haaveissa on saada silti ulosottovelat vielä joku päivä maksettua ja oman yritystoiminnan pyörittäminen. Asiat on vaan tehty niin vaikeaksi. Masennuksen ja sosiaalistentilanteiden ahdistuneisuuden vuoksi on hyvin vaikeaa tehdä mitä tahansa työtä, kaikki työkokeilut ja opiskelut päättyvät muutaman kuukauden kokeilun jälkeen voimakkaaseen psyykkiseen pahoinvointiin ja paniikkioireiluun, työyhteisö alkaa kuvottamaan ja ihmisten kaikenlainen kontaktinotto rasittamaan ja uuvuttamaan niin paljon ettei jaksa pitää yllä enää ystävällistä ja hymyilevää roolia vaan meinaa itku ja raivo sukeltaa väliin. Työpäivien jälkeen ei jaksa enää huolehtia itsestään, sitä vaan nukkuu. Koko elämä alkaa pyöriä sen ympärillä että selviytyy työpäivästä.
Tämä on syy miksi haluan yrittäjäksi, haluan hyödyntää omia taitojani ja tehdä työtä esim kotoa käsin. Kun teen jotain mihin itse uskon ja jossa luotan itseeni, teen sitä innokkaasti ja osaan myös olla sosiaalinen ja taitava puhumaan. Mutta jos minut laitetaan vieraaseen työympäristöön - lamaannun kuin häkkiin laitettu kettu.
Jotain me osittain työkyvyttömätkin haluamme saada elämässä aikaan! Haaveilen omasta talosta vielä joku kaunis päivä ja ulosottovelkojeni kuittaamisesta. Ei ole kadehdittavaa elämää istua toimeentulotuella kotona _tekemättä mitään_, se masentaa vielä entisestään.
Ja lohdutuksena, minulla meni monta vuotta etten saanut mitään aikaseksi, etten päässyt sängystä edes ylös mutta nykyään ongelmani on jo helpottuneet sen verran että kykenen huolehtimaan itsestäni paremmin kuin aiemmin :) Jaksan siivota kotia ja laittaa ruokaa, ja suunnitella harrastusjuttuja ja semmoista pientä. Ja minulla todettiin aikanaan adhd, vaikea masennus, unihäiriöitä ym. Voin nykyään paremmin, syön kasvisruokaa ja en tarvitse edes lääkkeitä, nukun paremmin.
Haaveilu on kaikista tärkein voimavara jota sinulla voi olla, sillä sen avulla kykenee välillä ylittämään itsensä! Pidä haaveista kiinni äläkä masennu vaikka välillä näyttää toivottomalta
"Itse olen myös työkyvytön"
Niin tietysti. Mitä nyt yritystoiminta suunnitteilla jne. Mistä näitä oikein sikiää?
eikäit sulla ole kilpirauhasen vajaatoiminta? onko se tutkittu?
Kilpirauhasen vajaatoiminta on, lääkkeet on, ei vaikutusta psyykkisiin oireisiin. Ja kiitos ninnulle! Ihan olen kanssasi samaa mieltä siitä että tää kotona oleminen ei ole kadehdittavaa. Voisin millon tahansa vaihtaa osia ihan kenen tahansa työhön kykenevän ja/tai psyykkisesti terveen kanssa, vaikka osittain halvaantuneen, tulipalossa kasvonsa menettäneen, 200-kiloisen ja jopa vakavan fyysisen sairauden omaavan kanssa.
Tuotanoin. Mistä ihmeestä ihmisillä riittää näitä utopistisia "haluamisia", jos ei ole varaa taloon, sillon sitä ei kyllä pidä missään tapauksessa mennä hommaamaankaan. Aloittaja vois muistaa myös sellaisen seikan, että talon pito vaatii valtavasti töitä, fyysistä rankkaa työtä, ei se itsekseen kunnossa ja asuttavana pysy! Kerros/rivitalossa ikänsä asunut ei ilmeisesti pysty edes kuvittelemaan, mitä omakotitaloasujan arki on... JOS ei kykene töihin sairauksien, vaivojen, tms takia, niin ei takuuvarmasti kykene ylläpitämään taloakaan. Jos taas kykenee ylläpitämään taloa, niin kykenee takuuvarmasti myös töihin....
Mitenniin ei ole varaa? Velaksi ne ottaa ihan tavan duunaritkin, harvalla on sataa tuhatta ylimääräistä, ja jos on muutkin saanut niin miksi en minäkin saisi?
Kommentoija voisi muistaa että en ole muuttamassa yksin, ja että vaikka masennus ja ahdistus aiheuttavat fyysisiäkin oireita ja apaattisuutta niin lähinnä vaiva on psyykkinen.
Lisäksi omakotitalossa olen asunut yli puolet elämästäni, ja en todellakaan tiedä mitä nämä tarkoittamasi hommat ovat.. Siivoaminen on samanlaista, pihalla tosin pitää leikata kesäisin ruoho ja talvella kolata lunta.. Räystäät puhdistaa ehkä kerran vuoteen.. Varaavaa takkaa varten tehdä puut mikä ei ole kovin vaikeaa kun lähisukulaisella on klapikone. Mitä itse teet kun hommaa on niin paljon? Maalaatko ulkoverhouksen joka viikko? Salaojat uusiksi kerran kuussa?pintaremontti päivisin?