Mikä teitä naisia vaivaa jotka otatte miehen jolla on pieniä lapsia?
Olen lukuisia kertoja miettinyt samaa asiaa, kun itselleni ei tulisi sellainen edes mieleeni, ei koskaan. Erota voi ja voi olla paljon haasteita ihmissuhteissa, mutta älkää pakottako sitä lapsen äitiä hyväksymään isän uutta naista pienen lapsen elämään.On moraalitonta ja karseaa jo pelkkä ajatuskin. Jos on yhteinen pieni lapsi kuvioissa, on ex-parilla aina selvittämättömiä asioita keskenään.
Siinäkö istuisitte ylpeänä hiekkalaatikon reunalla 2-3 vuotiaan lapsen kanssa ja sanoisitte iloisina olevanne äitipuolia tai niitä lapsen isän uusia?
Mä kartan niitä naisia kaukaa ja lokeroin ihan omaan kastiin. Moraalikäsitys on niiltä naisilta jäänyt kehittymättä.
Olen lukuisia kertoja miettinyt samaa asiaa, kun itselleni ei tulisi sellainen edes mieleeni, ei koskaan. Erota voi ja voi olla paljon haasteita ihmissuhteissa, mutta älkää pakottako sitä lapsen äitiä hyväksymään isän uutta naista pienen lapsen elämään.On moraalitonta ja karseaa jo pelkkä ajatuskin. Jos on yhteinen pieni lapsi kuvioissa, on ex-parilla aina selvittämättömiä asioita keskenään.
Siinäkö istuisitte ylpeänä hiekkalaatikon reunalla 2-3 vuotiaan lapsen kanssa ja sanoisitte iloisina olevanne äitipuolia tai niitä lapsen isän uusia?
Mä kartan niitä naisia kaukaa ja lokeroin ihan omaan kastiin. Moraalikäsitys on niiltä naisilta jäänyt kehittymättä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ja niille naisille pitäisi vielä kiitosta osoittaa ja sitä odottavat? LOL
Olet se sinäkin varsinainen mamma! Kumma ajatusmaailma sulla.
Puhutaanpa vaikka nyt tästä isästä, kun itsekkin puhut vain toisesta osapuolesta.
Ymmärsin tekstistäsi sen, että kun pariskunta eroaa ja tässä tapauksessa isästä jälleen, niin onko niin, että isä ei saa enään IKINÄ rakentaa uutta elämää, kun kerran on mennyt eroamaan lapsensa äidistä? Senkö takia, ettei äidin tarvitsis kokea mielipahaa ja mustasukkaisuutta siitä, että mies jatkaa elämää ja haluaa olla onnellinen toisaalla? Senkö takia, ettei äidin tarvitsisi kokea mustasukkaisuutta siitä, että lapsi tutustuu isän uuteen kumppaniin?
Mutta entäpä äiti, äiti sen sijaan saa katsella hyvällä omalla tunnollaan itselleen uuden kumppanin ja lapsi ilman muuta tutustuu äidin uuteen mieheen. Isähän ei saa puuttua tähän asiaan lainkaan?! Miksi on niin vaikea hyväksyä isän uusi kumppani? Ymmärrän jos uusi kumppani olisi hankala kaikin tavoin. Mutta entä jos hän ei ole, jos hän onkin hyvä ja kunnollinen myös lapselle? Sekään ei varmasti ole hyvä, kun aletaan syyttämään hänen manipuloivansa lasta äitiään vastaan. Eli jos teet niin tai näin, niin aina teet väärin, niinkö? Ja kaikki tämä, koska äiti on mustasukkainen ehkä kateellinenkin?! Juu, eihän hän sitä tietenkään myönnä!
Mitä pahaa siinä on, että vanhempi/vanhemmat jatkavat elämää ja haluavat olla onnellisia? Missä sellanen kielletään? Annas kun kerron sulle, se kielletään vain ja ainoastaan täällä eronneiden äitien (ei kaikkien, en halua yleistää) toimesta Uusperhe palstalla!!! Sinä olet yksi esimerkki siitä....Toisaalla taas kannustetaan etsimään onnea ja jatkamaan elämää toisin kuin täällä.
Olet eroäiti ja miehelläsi on uusi nainen kuvioissa ja sinä et voi sietää ajatusta siitä, eikö niin? Ja nyt käytät lasta siinä tekosyynä, eikö niin? ;)))
Erittäin hyvä kirjoitus, olen täysin samaa mieltä.
Nyt, voisiko joku teistä jotka aina pilkkaatte näitä "uusikkoja" (hyi, miten halventava nimi) vastata tähän asiallisesti?
Mä luulen että niitä uusioita pelottaa, he ovat katkeria.
Myös minusta on jräkyttävää, että tuodaan uusia ihmisiä lapsen elämään, ja toiset vielä alkaa leikkimäään perhettä toisten lapsilla. Sitäe i voi normaalisti käsittää.
Se on sairasta.
Eipä ihme että nykylapset ovat hukassa, kun vieras ihminen alkaa pompottamaan, koska hänellä ei ole tunteita muita lapsia kohtaan.
Kunnon vanhemmat suojaavat lapset vierailta ihmisiltä.
Mistä katkera? ja mikä pelottaa?Kyllä ne kakrut joutuu ihmisiä näkeen ja tutustuun elämänsä aikana, on tarhatädit, opettajat,ja harrastuksissa ohjaajat, jotka voi useikin vaihtua ja ei ne kauvaa ole vieraita, ihmisiin voi tutustua ei pidä vieraita ihmisiä pelätä ja katsoa pitkin nenänvartta.
Eikä ne opet ja muut mittään pompota, olet ite pelokas ja katkera ja pompotat mukuloita, et tunnet olevas edes jossain jonkun yläpuolella.
Ei ihmisiä voi mitenkään suojata toisilta ihmisiltä, muuten kun pitämällä ne kellarissa ,poissa tästä yhteiskunnasta ja se on rikos ihmisyyttä vastaan.
Varin itsekäs aloittaja. Ethän sä voi mennä puuttumaan kenekään elämään enään sen jälkeen kun olet eronnut. Elä sä vaan omaas elämääs ja yritä olla tyytyväinen siihen. Anna exäs elää omaa. Mitä siihen puuttumaan.
On itsekästä ajatella vain omaa etua. Ei teillä enään vuosien jälkeen ole mitään selvittämättömiä asioita, hahaaa mikä teko syy!
""Erota voi ja voi olla paljon haasteita ihmissuhteissa, mutta älkää pakottako sitä lapsen äitiä hyväksymään isän uutta naista pienen lapsen elämään.""
Tässäkin itsekkäästi kerro kuinka sinun on vaikea hyväksyä uutta naista ja käytät härskisti hyväksi lasta oman mielipahan tukemiseksi!
Hyvä että jonkun muunkin silmät ovat avautuneet, eikä vain lissu. On hienoa, että asiat nähdään niinkuin ne ovat, eikä yritetä peitellä. Hyvä hyvä!!
Älä sä lissu siinä hehkuta, olet itse avaaja ja jo monta viestiä laittanut avaukseesi, juu kyl sulle peukutetaan alaspäin, susta ei tykätä.
En käytä tekosyynä sen kummemin lasta kuin mustasukkaisuuttani, tekosyitä ei ole olemassa. Olen ihan suoraan ja vilpittömästi sitä mieltä, että uudet suhteet ei kuulu kuvioon kun lapsi on pieni eikä uusia kumppaneita esitellä pienille lapsille.
Poikkeuksena näen tietty ne tilanteet, joissa jompikumpi on irtisanoutunut vanhemmuudestaan (esim. biologinen isä raskausaikana tai lapsen syntymän jälkeen) jo aikoja sitten eikä halua olla osallisena lapsensa elämässä tai kantaa vastuuta,
Ei ole normaalia eikä moraalisesti oikein pientä lasta kohtaan, mut ei myöskään ehkäpä sitä jätettyä äitiä tai isää kohtaan, kun muutoksia elämään tulee tarpeeksi jo lapsen syntymän myötä.
Ja vaikka kuinka haluaisitkin sanoa minun olevan katkera ja jätetty äiti, niin en ole. En ole kumpaakaan ja harvoja asioita tuomitsen, mutta tähän asiaan oli otettava kantaa, niin karseaa ja moraalitonta se mielestäni on.
No entäs sinä sitten? Entäs jos yllättäen eteesi kävelee elämäsi mies, juuri sellainen mitä olet aina toivonut ja tiedät hänen olevan hyvä mies, niin aiotko kävella ns. tietoisesti onnesi ohi siksi, että sinulla on lapsi? Vai sallitko itsellesi loppu elämän onnen johon lapsikin varmasti kasvaa mukaan ilman mitään traumoja ja osoittauttuu olevansa tasapainoinen kaikinpuolin?
Et puhu siitä mitään mitä "sääntöjä" sallit itsellesi, ovatko ne tasapuoliset?
Oletpas katkera ja itsekäs äiti.
Mitä moraalitonta siinä on, kun on kerran erottu niin sillon on vapaa tekemään mitä lystää , kunhan hoitaa vastuunsa lapseen. Ei se ole rikos jatkaa elämää eron jälkeen.
Kyllä on. En ottaisin itselleni miestä jolla on pieniä lapsia ja tuore ero takana. Kultainen keskitie voisi olla esimerkiksi jos lapset on alle 5 vuotta ja erosta takana alle 3 vuotta.
Ihmisten välillä on yleensä paljon asioita selvittämättä kun lapset ovat pieniä ja eletään kroonisessa unettomuudessa, stressin keskellä ja hermot on kireällä niin äidillä kuin isällä. Ainakin lähipiirissäni on pareja jotka ovat palannet muutaman vuodenkin jälkeen taas yhteen kun lapset ovat kasvaneet ja arki monilta osin helpottunut. Ei se yksin sen uuden naisen vika ole vaan toki myös miehen.
Ystävälleni kävi just näin.. Erosivat miehensä kanssa kun lapset olivat pieniä ja mies tapasi pian uuden. Vähän ajan päästä mies hoksas et haluaa sittenkin elää perhe-elämää lasten ja lasten äidin kanssa, koska rakastaa, ystänikin rakasti syvästi, mut ei ottanut enää takaisin miestä seikkailujen jälkeen. Siinä on nyt taas perhe hajalla. Ei ollut uuden naisen vika, vaan miehen.. Mutta jos yleisesti naiset karttaisivat miehiä jolla pieniä lapsia tai tuore ero takana, niin rikkinäisen perheen tilalla olisi nyt ehjä perhe valmiina pariterapiaan ja molemmilla halu jatkaa elämää yhdessä.
Ja en osaa kunnioittaa näitä "äitipuolia" tai vanhempia joilla pieni lapsi edellisestä suhteesta ja heti on uusi siippa kainalossa vaikka lapset vielä niin pieniä. Rakkaus tulee kyllä ajan kanssa ja ehtii sitä kun lapset kasvaa..
Lissuksiko kaikkia näin ajattelevia täällä haukutaan?
Jos toista oikeasti rakastaa ja haluaa pitää perheensä kasassa, niin kyllä yhden seikkailunkin voi hyväksyä. Kokonaan sitä ei ehkä voi ikinä antaa anteeksi ja pettäjä osapuoli saa olla ikuisesti varpaillaan, mutta ei sen tarvitse perhettä rikkoa, jos se on vahvalla pohjalla.
Näin osasin itsekin tehdä, joten ihan fantasiaa se ei ole.
Nähkää ne lapsenne kuitenkin kaiken ensimmäisinä ainakin silloin, kun ovat pienieä.
Ero on lapselle paha, mutta vielä pahempi on se uuden ihmisen tuleminen valtaamaan vielä sen lähivanhemmankin pois lapselta.
Onko se oma onni vai lapsen onni tärlkeämpää, sitä kannattaa aina miettiä, vaikka kuinka tekisi mieli sitä uutta suhdetta, siltikin pitää laittaa nämä asiat vastaikkain.
Erittäin harvoin uusperhe onnistuu niin, että lapset saavat kunnollisen kodin.
Siinä se lähivampemi unohtaa niin helposti lapsensa, vaikka lapsi tarvitsis tuossa tilanteessa todella pitkän ajan ilman uusi ihmisiä kosissaan, jotta voisi edes selvitä vanhempiensa erosta, sillä hänellähän tuo paha olo alkaa siinä ja varmasti yhtä paha kuin on ollut siinä huonossa avioliitossa vanhemmilla.
Lapsihan on siinä samalla "ulkoistettu" etävanhammasa, sillä pari kertaa kuussa tapaaminen kyllä ennen pitkää saa tapaamiset vähenemään ja silloin varsinkin, kun välimatka on monia satoja kilometreja.
Etävanempi ei ole enää lapsen elämässä juuri millään tavalla, silloin täytyy lähivanhemman olla täysin ja kokonaan lapsen turvana.
Pian lapsi on täysiikäinen ja siinä sitten on tillaa uusille suhteille, ilman että se täytyy riistää lapselta turvallinen lapsuus.
Älä ole itsekeskeinen vaan ajattele lapsesi tulevaisuutta.
Millä tavalla se lapsen tilanne tulee turvattomaksi, jos siihen tulee isäpuoli tai äitipuoli, kunhan se ihminen on kunnollinen ja voi omata jopa omiakin tenavia, minusta se tulee turvallisemmaksi,kun on hyviä ihmisiä ympärillä jotka lapsista välittää, harva nyt mitään juoppoa linnankundia tai eukkoa ottaa vaivoikseen.
Kyllä ne äidit on aina lapsen puolella, mutta minkäs teet jos se miehen uusio mollaa ja haukkuu koko ajan, ei sitä jaksa kuunnella, ja sehän on tarkoitus, väsyttää se miehen exä jotta uusio pääsee niskan päälle, ja syyllistämään sitä miehen exää.
Minusta on kamalla että uusikot on niin katkeria ihmisiä. Antaisi miehen ex perheen elää ihan rauhassa omaa elämäää, eikä häiriköidä heitä alinomaa. On kumma kun mieskään ei huomaa miten se uusikko kiusaa, tai sitten se toimii miehen selän takana.
Kyllä siinä on uusikoilla sormet pelissä.
En tajuu miten jotkut laskevat ne ihmiset lapsiensa lähelle.
Siis kääk, ihan pakko kommentoida...
"Kyllä ne äidit on aina lapsen puolella, mutta minkäs teet jos se miehen uusio mollaa ja haukkuu koko ajan, ei sitä jaksa kuunnella, ja sehän on tarkoitus, väsyttää se miehen exä jotta uusio pääsee niskan päälle, ja syyllistämään sitä miehen exää."
Aikamoisen yleistävästi kirjoitat. Ikävää, jos sinun ex-miehesi uusi puoliso on tällainen. Mutta ei sen perusteella kannata yleistää.
Minulle nämä tekstisi ovat aivan vieraan kuuloisia. En ymmärrä alkuunkaan, mistä nämä luulosi kumpuavat. Veikkaan, ettei sinulla oikeasti ole lainkaan omakohtaista kokemusta minkäänlaisesta uusperhe-elämästä.
Minä olen se "uusi puoliso". Siksi lainausmerkeissä, koska en enää ole kovin uusi, olemme kuitenkin olleet mieheni kanssa yhdessä jo kauan ja aviossakin jo vuosia. Yhteisiä lapsiakin on siunaantunut.
En käsitä, miksi sinulla on sellainen käsitys, että uudet puolisot "mollaavat ja haukkuvat kokoajan". Olen aivan ulalla, että miksi luulet sellaista. Ethän vain ole vetänyt sellaista johtopäätöstä internetin keskustelupalstan perusteella? Meinaan vaan, että onhan se netissä anonyymina kirjoittaminen aivan eri asia kuin tosielämä.
Minä en ole IKINÄ mollannut enkä haukkunut. En mieheni exää, en mieheni lapsia. Ei ole KOSKAAN edes käynyt pienessä mielessäni, että minun pitäisi "väsyttää joku ja päästä jonkun niskan päälle". Minä en tunnista itsessäni mitään tällaiseen viittaavaakaan. En ole myöskään IKINÄ syyllistänyt mieheni exää mistään. Olen ennenkaikkea pyytänyt miestäni joskus ymmärtämään, jos exän jokin toimintatapa on häntä ärsyttänyt. Yrittänyt sanoa, että meitä on moneen junaan, ja että yritä ymmärtää häntä.
Minulla ei ole KOSKAAN ollut mitään kränää mieheni exän tai lastenkaan kanssa. Miehelleni hän on saattanut joskus suhteemme alkuaikoina jostain lapsiin liittyvästä nurista, mutta minun ja hänen välillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Toisiimme suhtautuminen on aina ollut neutraalia ja asiallista, ja kerranpa taisi exä vihastuksissaan miehelleni sanoa, että olisi paljon parempi jos hän siirtäisi vastuut minulle ja alkaisi pitää yhteyttä vain minun kanssani. Toki näin ei mennyt, mutta luottamus ja naisten välinen solidaarisuus elää.
Minulla ei ole KOSKAAN ollut mitään tarvetta päteä, väsyttää,haukkua, mollata tai kiusata ketään. Huolehdin miehen lapsista mieheni rinnalla heidän meillä ollessaan, ja välitän heistä. Kunnioitan heidän suhdetta äitiinsä ja isäänsä, ja toisinaan patistan miestäni viettämään keskinäistä laatuaikaa kaikkien lastensa kanssa erikseenkin.
Siis ylipäätään -en tiedä miten voisin tämän selkeämmin sanoa- minulla ei ole mitään ketään vastaan, enkä ole huomannut, että kenelläkään olisi meidän kuviossamme mitään minuakaan vastaan. En päde enkä päsmäröi, annan vanhempien päättää lapsia koskevista kysymyksistä.
"Minusta on kamalla että uusikot on niin katkeria ihmisiä. Antaisi miehen ex perheen elää ihan rauhassa omaa elämäää, eikä häiriköidä heitä alinomaa. On kumma kun mieskään ei huomaa miten se uusikko kiusaa, tai sitten se toimii miehen selän takana."
Miten voit yleistää noin karkeasti, että tietyn sosiaalisen statuksen omaava ihmisryhmä on katkeria? Ihan kaikkiko? Minä en ainakaan koe olevani katkera mistään. Minulle ei ole tapahtunut elämässäni mitään, mistä olisin katkera. Minä annan mieheni exän elää ihan rauhassa omaa elämäänsä, en ole koskaan puuttunut siihen millään tavoin. Miksi olisin? Loppujen lopuksi hän on minulle aikalailla vieras ihminen, hän saa minun puolestani elää omaa elämäänsä tahollaan aivan rauhassa. Samaten mieheni exä antaa meidän elää omaa elämäämme aivan rauhassa.
Miten mieheni voisikaan huomata jotain sellaista, mitä ei edes tapahdu?
Edelleenkään, ketään en ole koskaan kiusannut. En lapsena, en nuorena, ja vielä vähemmän nyt aikuisena. Olen itsekin äiti. Ihan tavallinen perheenäiti, aikuinen ihminen. Miksi minä ketään kiusaisin? Varsinkaan lasta?? Ei avaudu minulle lainkaan tämä ajatusmaailmasi, ei ollenkaan. Oletko itse kiusannut lapsia??
Enkä liioin ole koskaan toiminut mieheni selän takana. Meillä on toimiva avioliitto ja pystymme keskustelemaan aivan kaikesta. Luottamus ja kommunikaatio toimii, emme ole koskaan tunteneet tarvetta vehkeillä toistemme selän takana.
"Kyllä siinä on uusikoilla sormet pelissä."
Sormet pelissä missä?
"En tajuu miten jotkut laskevat ne ihmiset lapsiensa lähelle."
Aivan kuin puhuisit jostain sairaista murhaajista/pedofiileista/mielisairaista, tai jostain raivohulluista rottweilereista :/
Kannattaa oikeasti koettaa irtautua tuollaisista ajatuksista. Kirjoitat nyt kuitenkin enimmäkseen aivan tavallisista äiti-ihmisistä. Eiköhän sekopäitä löydy ihan kaikista, niin uusista kuin vanhoistakin puolisoista, äideistä, isistä ja lapsettomista. Aika rajua lokeroida ihmiset tuolla tavoin vain sen perusteella, että on parisuhteessa ihmisen kanssa, jolla on lapsia ennestään.
Harvoin ne lapsia kiduttavat äiti- ja isäpuolet rikosrekisterillä on varustettu. Kasvatuksen nimissä kaikki on sallittua uusperheissä.
Hieno kirjoitus, ja kuvaa mielestäni hyvin sitä, millaisia uusperheet toimiessaan parhaimmillaan ovat. Täynnä rakkautta ja välittämistä.
En ymmärrä, mistä tällä palstalla tulee se yleistys että nämä ns. uusikot ovat ihan kamalia, katkeria, syyllistäviä, mollaavia akkoja, jotka vihaavat miehen lapsia ja miehen exää... Aivan käsittämätöntä roskaa tämä palsta pullollaan!
Kiduttajat on yksittäistapauksia ja niissäki toisena osapuolena oma isä tai äiti, tai sitte molemmat omat vanhemmat.
Sontaa jauhaat ethän sinä ole missään tekemisissä ex miehesi ja sen muijan kanssa eikä lapsesikaan, juttujesi perusteella et ole koskaan edes nähnyt exäsi uutta vaimoa.
Sä heität vaan hatusta tuota skeidaa juttua, vailla todellisuuspohjaa.
Voisit lopettaa tuon pas-kan jauhannan.
Nimimerkille ITSE EN VOISI..
"Kyllä ne äidit on aina lapsen puolelle.." Onko ne äidit todellakin aina lapsen puolella? Kun äiti ei ole käsitellyt eroaan, hän haukkuu ex miestään eli lasten isää lapsille ja lapsi kärsii tästä, koska rakastaa myös isäänsä. Kun äiti haukkuu isänsä uutta kumppani lapsille, niin lapsi kärsii jälleen.. onko äiti lapsen puolella? Ei todellakaan ole!! Äidin oma katkeruus heijastuu kaikkeen hänen käytökseensä. ÄIti kostaa ex miehelle ja uudelle kumppanille lasten kautta. Äiti puuttuu ex miehensä elämään lasten varjolla, äiti häiriköi ajelemalla pihaan, tulemalla yllättäen käymään, soittelemalla turhaan ja jne.
Äiti on pyhä ihminen. Äitityttä ei saa arvostella. Äitiä pitää ymmärtää joka tilanteessa, silloinkin kun äiti on väkivaltainen lastaan kohtaan tai kun äiti tappaa lapsensa. Äidit ovat tappaneet lapsia vaikka kuinka monta 2000 luvulla, mutta kuinka moni äitipuoli on tappanut lapsipuolensa? Tällä hetkellä yleisessä tiedossa on vain yksi.. Eerikan tapaus, josta saatiinkin sitten syy taas syyttää äitipuolia.
Äitipuoli on ihminen, joka hoitaa äidin virkaa, kun äiti ei ole paikalla. Äitipuoli tekee pyyteetöntä työtä, mutta kiitosta hän ei koskaan saa tekemästään työstä. Äitipuolta haukutaan ja parjataan. Äitipuolen päälle kaadetaan kaikki loka. Äitipuolen pitää olla täydellinen. Hän ei saa hermostua. Hän ei saa huutaa lapsille. Se mikä äideille on ymmärrettävää käytöstä, niin äitipuolelle ei. Äiti saa hermostua lapsiinsa. Äiti saa väsyä ja uupua, mutta äitipuoli ei. Äitipuoli on suurennuslasin alla. kaikki hänen pienetkin vikansa syynätään ja suurennellaan mahdollisimman isoiksi. Äitipuolet ovat aina PAHOJA ÄITIPUOLIA.. pitäähän lasten äideillä olla joku, johon voi projisoida oman vajavuutensa ja nähdä itsensä parempanana ihmisenä.
"Minusta on kamalla että uusikot on niin katkeria ihmisiä. Antaisi miehen ex perheen elää ihan rauhassa omaa elämäää, eikä häiriköidä heitä alinomaa. On kumma kun mieskään ei huomaa miten se uusikko kiusaa, tai sitten se toimii miehen selän takana."
Hah, hah, haa.. uskomatonta läpändeerystä sanon minä!! Uusikko antaa kyllä miehen exän olla rauhassa, mutta miehen exä ei anna uuden perheen olla rauhassa. Tämä asia on tullut niin monta kertaa todistettua. Ex nainen on niin usein katkera erosta. Ei ole osannut käsitellä eroaan, jonka takia työntää nokkansa jatkuvasti ex miehen uuden perheen elämään. Jos ex soittelee jatkuvasti, tulee yllättäen käymään, mustamaalaa uutta naista ja tekee muuta kiusaa, niin on aivan selvää, että jossain vaiheessa uuden naisen on pakko antaa vähän takaisin päin ja osoittaa, että tässä on minun reviirini ja pysy SINÄ EX AKKA POIS MINUN ALUEELTANI! Katsos sinä exä, minä ja mieheni olemme nyt yhdessä ja me olemme luoneet meidän perheelle OMAT SÄÄNNÖT, joilla meidän elämämme toimii ja siihen sinulla ei ole mitään sanomista.
Uusi nainen haluaisi kaiken sujuvan rakentavassa hengessä. Uusi nainen haluaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja hän tekee kaikkensa, että asiat sujuvat hyvin. Ex nainen taas tekee kaikkensa sotkeakseen kaikki asiat. Täytyy todella ihmetellä näitä ex naisia, jotka ovat itse yleensä halunneet erota, mutta eivät voi hyväksy miehelleen uutta kumppania. Tämä uusi kumppani hoitaa teidän lapsia, jotta teillä EX NAISET OLISI ENEMMÄN VAPAA AIKAA!! olisiko syytä joskus kiitollisuuteen?? MIettikää vähän millaisia olette.
Mitä vit-tua se sulle kuuluu miten ihmiset elää, eläisit itekin ja lopettaisit nuo joutavat valitukset, pidä huoli vaan siitä omasta exästäsi, et ei se hae sitä uutta kumppania, jätä muut rauhaan ja anna ihmisten elää tavallaan, idiootti.
Olet sää vähä hel-vakon itsekäs ja omahyväinen pas-ka.
Onnellisia ovat ne lapset, jotka saavat pitää oma vanhemmat. Onnettomia ne, jotka pakotetaan olemaan täysin vieraiden jaulkopulisten ihmisten kassa.
Uskon että siinä on syy, miksi lapset voivat pahoin.
Ei kukaan aikuinkaan pakoslla asuisi tai tapaisi ketä tahansa vierasta ihmistä. Lpase on pakko, ja sitten aikuiset sanoo että ompa onnellinen lapsi!!
Onnellisia on myös ne lapset jotak eivät joudu tähän armottomaan isän uusikon pelinappulaksi. Suorastaan lapsi on hänelle henkinen roksakori, johon voi hetittää uusikon omat ongelmat.
En vi käsittää vanhempia, jotka antavat omat lapset tämmöiseen menoon.
Olen niin onnellinen kun omat eivät ole joutuneet moiseen pyöritykseen ikinä. Emme ole edes ex isän ex miehen naikkosia ikinä nähneet. Emmekä edes halua. Sitten voisi sanoa, että emme olisi enää onnellisia vaan erittäin onnettomia. Meidän elämä olisi tyäysin pilalla, jos mies olisi tuonut naikkoset meille.
Ihan sydämestä ottaa ja vatsasta kourasee kun ajattelee, miten monta lapst kärsii, eikä kukaan auta.
Miksi ajattelet näin? Ymmärrän että jos ex löytää heti lennossa uuden, niin se saattaa sattua, mutta eihän sekään saisi vaikuttaa lapseen liittyviin asioihin. Ja mikäli se uusi kumppani löytyy myöhemmin eron jälkeen, niin olisihan se tervehenkistä olla jo päässyt erosta yli.
Minun lapseni sai äitipuolen, kun lapsi oli n. 1,5v. Minulle tärkeää oli vain se, että tuo nainen kohtelee lastani hyvin. Hän on nyt naimisissa lapseni isän kassa, lapsella on ikää jo 6v.
Tuo nainen ei ole "vienyt paikkaani äitinä". Hän on äitipuoli, ja tulee onneksi hyvin toimeen lapseni kanssa. Minä olen äiti. Lapselle rakkaimpia ovat yhä äiti ja isä, ja sen jällkeen mm. äitipuoli, isovanhemmat jne. En ymmärrä miksi yksi aikuinen lisää lapsen elämässä olisi huono asia?
Se on sitten asia erikseen, jos uusi ihminen kohtelee lasta huonosti, mutta niin ei onneksi aina ole, päinvastoin.
Miksi en olisi hyväksynyt tuota naista lapseni elämään? Mitä siitä olisi seurannut? Lapseni olisi joutunut elämään keskellä aikuisten riitoja, mies olisi joutunut elämään ilman rakastamaansa naista tai vaihtoehtoisesti riidoissa lapsensa äidin kanssa, minä olisin joutunut elämään jatkuvan katkeruuden kanssa jne... Eiköhän ole kaikille parempi vaihtoehto, että olen asian kanssa hyvinkin sinut.:)
En ole tuon naisen kanssa ystävä, koska meillä ei ole juurikaan mitään yhteistä. Itseasiassa olemme lähes kuin yö ja päivä. Riidoissa emme kuitenkaan ole, ja se on tärkeintä.:)
Onneksi sinun kaltaisiasikin äiti on!! Viisas äiti tajuaa lapsensa parhaan.
Minä ainakin kokisin äityden romuttuneen, jos mun lapset olisivat joutuneet elelemään kokonaan tai vain osittain ex miehen naisten kanssa. Me emme lähteneet siihen mukaan.
En suostunut siihen, että täysin vieras nainen haukkuu tai kiusaa lapsiani, tai on heidän kanssaan. Se olisi tunutnut erittäin pahalta, mun lapset vieraan ihmnisen kanssa.
Siinä muuttuu lapsen persoonalisuus ja se ei olisi enää oman idin kasvattama lapsi, vaan joku täysin iveras ihminen muuttaa lasta huononpaan suuntaan. Sitä en äitinä ikinä halunnut lapsilleni. Se olisi sitten ollut kokonaan tai ei ollenkaan, onneksi se oli ei ollenkaan. Eivät ole sitä naakkaa nähneet.
Olisi ollut erittäin epäreilua, jos olisin omistani joutunut luopumaan, niin olisi ollut lapsillenikin kauhea paikka, jos olisvat äidistä joutuneet luopumaan. Siihen emme lähteneet.
Sellaista ihmistä ei olekkaan, joka kelpaisi lapsilleni, eikä varsinkaan ihmistä jota itse en tuntisi.
RRakastan lapsiani niin paljon, etten suonut heille täysin umpikieroja ihmisiä lähelle, vaan saivat elää kotona, oman äidin kanssa. Siitä lähdimme liikkeelle, että lapsilla olisi täysin turvallinen ja onnellinen lapsuus ja nuoruus. Ja sen he saivatkin. Minun lapsiani ei vieraat ihmiset ole pompotelleet eikä haukkuneet.
Olisin äitinä epäonnistunut, jos joku vieras naakka olisi tullut meidän elämäämme. Miksi olis tullut?
Eikö se naakka kuulu exn ex isän elämään, ei meidän.
Hyvä että itse pystyit lupumaan ja luottamaan vieraaseen ihmiseen, ja annoit lapselle uuden kasvattajan, itse en kykenisi siihen en koskaan. Koska osaanitse huolehtia lapsini täysillä, jos sinä et osannut, niin hyvähän se on että on parempi kasvatta sun lapsille se vieras kuin sinä.
Hyvä lissu. Onnneksi lapsesi eivät näiden isän sutturoiden kanssa ole joutunnet tekemisiin, ethän muuten heitä edes enää tuntisi. Hyvä että psyvät poissa teidän elämästä nämä isän sutturat kun eivät mitenkään elämäänne kuulu. Lapeset menevät ihan pilalla isän sutturoista.
Katsos se on ihan eri asia, koska minun exäni elääkin vain yhden ihmisen kanssa ,ei hänellä ole haaremia ja eikä myöskään lintuja ja lehmiä.
Minun lapsillani on myös isä, joka rakastaa heitä, mutta sinun lapsilla ei ole isää muuta, kun papereilla.Ei se ole mistään osaamisesta kiinni kyllä me kaikki neljä osaamme hoitaa lapsia ja lapset voi erittäin hyvin. Me jaamme kasvatusvastuun.
Aivan näin, minusta on myös meidän onni, ettei sutturat ole tulleet meille haukkumaan.
Olisvat menneet pilalle ja minä kanssa sekä meidän upea asuntomme. Meille ei ulkopuolisia ihmisiä haluta, varsinkaan perheenrikkojia ja ihmistä joka hankaloitti lasten k ja isän tapaamisia ja veivät lapsilta isän.
Hyi ihan oksettaa ajatellakkaan, että olisimme tekemisissä toistemme kanssa, ja lapset ovat kauhuissan että kaikkee ne sutturat pystyy tekemään.
Nuorimmainen sanoi aikanaan, että jos se iskän lahnamainen naakka tulee meille mä karkaan. Hyvin sanottu, no sanoin ettei oo pelkoo ei tule.
Kamalaa ja hyi, millaista kilenkäyttöä lapses käyttää! Toisaalta ei ole yhtään ihmeellistä tai kummaa mistä se esimerkki tulee. Sinä lissu juuri näin puheillasi olet manipuloinnut lapses puhumaan sinun suullasi. Ei siis ole omenat kauaksi puusta pudonneet. Lapses kuulostavat olevan yhtä vihan täyteisiä ihmisiä kuin sinäkin. Et ole loisto äiti etkä anna hyvää esimerkkiä! En voi kun kauhistella sinun kirjoituksiasi!!
Meillä on puhuttu lapsille asiat aina semmoisina kuin ne ovat. Emme ole koskaan valehdelleet lapsille.
Jos isä lapsensa hylkäsi, niin mitä siihen olisi pitäny sanoa, valehdellakko? Ehei.. lapset saavat aina tietää meill heti totuuden.
Muutoin olisin minäkin ollut se petturi ja valehtelija lasten silmissä, totuus tulee aina esille.
Nyt olen maailman paras äiti.
Vaikka kuinka on isä, niin ei hänestä pidä puhua hyvää jos ei ole sen arvoinen. Se on valehtelemistä, mutta sutturat kyllä osaavat sen taidon ja vähän muutakin, mikä tekee lapsille kiusaa ja elämän vaikeaksi.