Olen alanvaihtoa suunnitteleva, joten kertokaahan esim.normaalista työpäivästänne. Onko työnne vaikeaa/hankalaa? Millaisia kädentaitoja ammatissa menestyminen edellyttää?
Hoitajat! Kertokaa työstänne!
wertyu34
10320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos olen vastuuvuorossa ja on lääkärinkierto päivä: huolehdin lääkkeistä, että ne ovat oikeat ja että potilaat saavat ne oikeaan aikaan. Lääkärille esitän potilaiden asioita ja mahdolliset lääkitys muutokset tai esim.haavanhoito muutokset kirjaan koneelle sekä tulostan ajantasaisen lääkekortin. Potilaan asioista ilmoitan omaisille tarvittaessa. Siihen päälle normi päivittäiset hoitotoimet sekä raportointi.
Noin niinku tiivistettynä..
vaihteluao; no olipas suppea työnkuvasi, joka ei pidä kuin murto-osan paikkaansa.
Oletan ensin, että olet tietysti sairaanhoitaja.Tietysti sinulle kuuluu myös perushoito, potilashoito siis normaali potilaan perushoito ja heidän asioiden kirjaaminen.
Nykypäivä ja tätä aikaa on tietysti, jokainen omahoitaja kiertää omat potilaansa eikä siihen tarvita mitään ns. välikäsiä. Se on vanhaa hapatusta.
Sinulle, joka mietit alan vaihto niin mieti tosi tarkkaan. Ala raskas, riitaisa, kateellisuus kukoistaa ja työnmäärä valtava.
Perushoidosta-erikoishoitoon jos meinaat sairaanhoitajaksi. Lähihoitajat tekevät lähinnä sitä perushoitoa, suihkutus, saunotus ja potilaan perustarpeista huolehtiminen.
Vähän henkilökuntaa, raskaat potilaat, ergonomia ja välineet heikkoja. Palkka huono koulutukseen ja työnmärään, vastuuseen jne.
Noh,tässähän oli kuvaus yhdestä päivästä.. eipä noiden lisäksi siinä paljon muuta kerkeä tekemään.
En ole sh vaan lh.
"vaihteluao; no olipas suppea työnkuvasi, joka ei pidä kuin murto-osan paikkaansa"
Sinä nim. Raskas työ, voitkin sitten kertoa mikä tässä ei ole totta?!
Juuri tällaiset hoitajat pilaavat työilmapiirin, sitä on niin kaavoihin kangistuttu, ettei mitään uutta siedetä tulevan työyhteisöön jne.. kaikessa muussa on vika, muttei itsessä.. valitetaan joka asiasta, mutta ei suostuta miettimään, mitä voitaisiin tehdä asioiden parantamiseksi.
Ala on raskas niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Meillä ainakin on hyvät apuvälineet ja vuosittain kartoitetaan mitä uusia tarvitaan.
Sepä siitä, jos nyt sattui joku työhönsä tympääntynyt hermostumaan, niin harmi :D
Kuten "Raskas työ" jo kertoikin, kierrä hoitoalat kaukaa. Ja minä olen samaa mieltä,ala on yhtä h***vettiä.
Lähihoitaja (mies) kotihoidossa.
Työni on aamupalan tekoa, lääkkeiden antamista, lääkkeiden jakamista dosettiin, lääkkeiden tilaamista, injektioiden pistämistä, verenpaineen mittausta, verensokerin mittausta, näytteiden ottamista (esim. mrsa,) potilaan kunnon ja lääkityksen vaikutuksen seuraamista, ihon hoitoa, kimmositeiden laittamista, haavahoitoa, suihkutusta, papiljottien laittoa, tiskaamista, pyykinpesua, roskien vientiä, lampunvaihtamista, ruokatilauksia kauppapalvelusta, jne. 8 h päivän aikana noin 7 -14 paikkaa, joissa ollaan alkaen 15min -aina 1,5 h.
Palkka bruttona 1980 euroa plus lisät. Lisien kanssa jää nettona käteen noin 2100 euroa. Lisäksi teen toisinaan keikkaa vapaapäivinäni eri kunnissa ja yksityisillä.´, kun tulee tarve saada voita leivän päälle.
Pidän lähihoitajan työstä kotihoidosta. Aamulla saat asiakaslistan käteen, jossa mainitaan mitä missäkin tehdään ja kuinka monta asiakasta hoidat. Erittäin itsenäistä ja vapaata työtä ja näet paljon erilaisia ihmisiä.
Kun saat yhden paikan valmiiksi, niin se on valmis ja kutsukello ei soi kohta uudestaan kuten laitoksissa.
Ja sit ne huonot puolet.
Yhä kasvavassa määrin vanhainkotipaikkojen alasajo näkyy kotihoidon kasvavina asiakasmäärinä. Eli on paljon sellaisia asiakkaita, jotka eivät enää pärjää kotona vaan tarvitsisivat laitospaikan. Jonot ovat pitkät, ja ikävä kyllä sellaiset asiakkaat, joilla on liikuntakyky, mutta järki päässä tallella, pysyvät jonon hännillä. Dementikot menevät ohituskaistaa.
Sydäntä särkee jättää liikuntakyvytön vanhus kyyneleet silmillä sänkyynsä makaamaan, kun tiedät, että kohta se ulostaa juuri vaihdettuihin vaippoihin ja saa olla niissä useita tunteja enenkuin seuraava hoitaja tulee. Kerran eräs vanhus ihan tosissaan pyysi minua antamaan haulikon seinältä ja patruunan.
Ei heikkohermoisten työtä. Ulosteen hajuun tottuu ja rumiin painehaavoihin. Mutta tuo asiakkaiden henkinen kärsimys ja oma kyvyttömyys auttaa siinä on rankkaa.
Jos minulla olisi valta, niin turvapaikkapolitiikkaa kiristettäisiin rajusti ja lisää vanhainkotipaikkoja. Äänestämisen valta minulla on. Soinin porukka saa ääneni. Vähiten huonoin vaihtoehto.
vaihteluao; Sinulle
"Juuri tällaiset hoitajat pilaavat työilmapiirin, sitä on niin kaavoihin kangistuttu, ettei mitään uutta siedetä tulevan työyhteisöön jne.. kaikessa muussa on vika, muttei itsessä.. valitetaan joka asiasta, mutta ei suostuta miettimään, mitä voitaisiin tehdä asioiden parantamiseksi."
Nythän sinä kirjoita ihan puuta heinää. En tiedä kuinka kokenut, kokematon olet, mutta tekstisi kuulostaa hyvinkin epäkollegiaaliselta ja oletko sittenkin itse se työyhteisön syöjä? Selkäänpuukottaja työyhteisössäsi?
En ole myöskään valittaja vaan reilusti sanon asian edessä, en ole kaavoihin kangistunut laaja-alainen asiantuntija en siis lähihoitaja vaan palöjon laajemman koultuksen omaava. Uudistusmyönteinen enkä kalkkis.
Useinhan lähihoitajilla on kyse vallankäytöstä ja luulevat osaavansa, mutta todellisuus onkin toinen, eivät tiedä tosipaikan tullen mitään.
Vanhushuolto ja muut ns. koulutason henkilöstöllä pyörivät laitokset tarvitsevat osaajia enemmän ja lähihoitajia voi vähentää. Näin laatu ja erikoisoaaminen saadaan paremmaksi ja hoitotyönlaatu korkeammaksi.
En ole hakenut vikoja vaan asiat asioina, et silleen.
Hehe, vai "asiantuntijakin" heräsi. Itse olet epäkollegiaalinen.
Ei työssä mitään vallankäyttöä tarvitse.
Ihan koulutuksen saanut olen pystyäkseni toimimaan työssäni. Oletko kuullut koskaan työpaikka koulutuksesta?
Hain vastausta siihen, että mikä yhden päivän työn kuvauksessani oli suppeaa ja mikä piti vain murto-osan paikkaansa? Vastaustahan ei luonnollisestikkaan tullut, kuten osasin arvatakkin :)
Kun kyseessä on lh alkaa haukku laulaa ja arvostelua tulla,mutta sehän ei tällä palstalla ole mitään uutta!
Voin itse toimia työssäni hyvillä mielin moniammatillisen ryhmän jäsenenä, missä arvostetaan kaikkien työpanosta! :D
Ja olen työssä muualla, kuin "koulutustason henkilöstöllä pyöritettävässä laitoksessa"
Sinunkin "kuvitelmaako" täytyy osata ottaa asiat asioina, eikä ainoastaan omana mielipiteenäsi :D
Olen röntgenhoitajana pienen kaupungin terveyskeskuksen ja sairaalan röntgenosastolla. Aamulla laitan koneet ja valot päälle kolmestatoista napista tai kytkimestä ja erasoin yön aikana taustasäteilyä keränneet kuvalevyt. Päivän ensimmäinen potilas on nuori mies, joka on edellisenä iltana hakeutunut päivystykseen lyötyään suutuspäissään nyrkillä seinään. Kuvien mukaan hänellä on oikean käden viidennen metatarsaaliluun distaalipään fraktuura eli pikkurillin rystysen alta on luu poikki. Etu- ja viistokuvien lisäksi otan vielä sivukuvan, jonka mukaan luu on reponoitavissa, eikä vammaa luultavasti tarvitse operoida, vaan hän selviää kipsihoidolla. Tästä kaikesta en höpöttele hänelle mitään, sillä minulla ei ole oikeutta diagnosoida. Kehotan häntä hakeutumaan päivystykseen lääkärin hoitoon.
Seuraava potilas tulee saamansa ajan mukaan lannerangan natiivitutkimukseen eli röntgentutkimukseen, jossa ei käytetä varjoaineita. Läpivalaisulaitetta meillä ei pitkään aikaan ole ollutkaan. Muut tutkimustavat ovat korvanneet ennen niin yleiset paksusuolen varjoainetutkimukset. Kuvaan hänet kymmenessä minuutissa, kuten seuraavankin samanlaisen tapauksen. Sitten tuleekin edellisenä päivänä 2200 euron arvoisen lonkkaproteesin saanut potilas varsin voipuneen oloisena. Yö on ollut rankka kipuineen ja nukkumattomuuksineen. Teen tutkimuksen rivakasti, mutta läpiammutun kuvan joudun ottamaan uudelleen, sillä olin ottanut ensimmäisen kuvan liian kaudaalisesti, eivätkä arvotkaan aivan riittäneet. Seuraavalta vuodepotilaalta pitäisi kuvata lantion seutua, mutta vaippa on falskannut ja ulostetta on pitkin sänkyä. Olen saanut koulutukseni yhteydessä myös perushoidollista opetusta, mutta röntgenosasto ei ole oikea paikka vuodepesun suorittamiseen. Välineitä tai aikaa perushoidollisiin toimenpiteisiin ei ole. Lähetän potilaan osastolle siistittäväksi ja otan toiseen kuvaushuoneeseen seuraavan päivystyksen sisään. Thorax pneumoniaepäilyllä. Kuumeisuutta lukuun ottamatta hyväkuntoinen potilas, joten kuvaus sujuu nopeasti. Seuraavaksi nuorukainen tulee takaisin kuviin käsi kipsattuna. Otan kuvat ja kehotan häntä menemään takaisin lääkäriin.
Iltapäivällä tulee päivän ensimmäinen lapsiasiakas, seitsemän vuotta vanha poika, jolta hammaslääkäri on pyytänyt optg-kuvan. Poika on vähän pelokas, mutta tyyntyy pian ja suostuu olemaan paikoillaan niin kauan, että saan kuvan otettua. Hänestä on hauskaa nähdä jälkeenpäin kuvatarkastuksessa vuoroaan odottavat rautahampaat maitohampaiden alla.
Tuollainen on normityöpäivä pienellä röntgenosastolla. Välillä juostaan kieli limassa ja niska vyön alla, välillä taas on suvantohetkiä, jolloin ehtii hengähtää. Isommalla osastolla magneetteineen ja tietokonetomografioineen voi koko työpäivä sujua leppoisasti tai kiireisesti työpisteestä riippuen, mutta vuorotyöltä ei voi välttyä ilman hyvää syytä. Sädehoidossa tapaa olla aina kiire.
Tekniikan kanssa on pakko olla sinut röntgenhoitajan töissä. Monimutkaisia laitteita täytyy pystyä käyttämään puutteellisellakin opastuksella. Vuorovaikutusta potilaiden ja asiakkaiden kanssa ei kuitenkaan voi unohtaa, sillä perusjamppa ei osaa arvostaa pelkästään teknisesti onnistunutta tutkimussuoritusta, koska hän ei ole alan asiantuntija. Jokainen sen sijaan on vuorovaikutuksen asiantuntija ja tajuaa välittömästi, jos häntä kohdellaan tylysti tai alentuvasti. Minä tapaan pitää kuvaushuoneessa kovaa kuria, mutta pehmennän sitä lempeällä huumorilla. Jokainen taaplaa tavallaan.