Kaverista..

Mävaan- kirjoitti:

En ny nii tiiä kuuluuks tää just tänne, mut en tii mihin muuallekkan laittasin..Joo, elikkä mun entinen paras kaveri alko seurusteleen huhtikuun alussa. Me oltiin tosi hyvii kavereita, puhuttii toisillemme kaikesta, luotettii toisiimme. Sen jälkee ku se alko seurustelee, se on jotenki etääntyny. Tuntuu ettei sillä oo aikaa enää mulle. Se on aina sen poikaystävän kanssa (asuvat niin lähellä toisiaan) tai tekee jotain kouluhommii. Musta tuntuu et mä vaan roikuin siinä kii; mä olin aina se joka alotti keskustelut, aina se kuka kysy et voitko olla tänää.. Nyt ku tajusin sen, en oo enää lähettäny sille yhtäkää viestii, en soittanu. Sanoin sille joskus, et en aina jaksa olla se kuka pitää yhteyttä. Ja aina ku kysyin siltä et voiko se olla, nii ei se melkee koskaa käyný, koska tää poikaystävä.. Nyt ku en oo pitäny mitää yhteyttä, en oo nähny tai kuullu siitä mitää viikkoon, vaikka asutaan 200 metrin päässä toisistamme. Se sattuu muhun, koska ajattelin, ettei se ikinä jättäis mua poikaystävän takii. Väärässä näköjään olin. Yks päivä tää poikaystävä (tunnen siis senkin suht hyvin) tuli kysyyn multa et miks me ei olla tän kaverin kanssa enää väleissä, enkä oikee tienny mitä siihe sit sanomaa.. Ollaan oltu parhaat kaverit siis joku 11 vuotta, ja nyt se tekee näin, ei todellakaan oo kivaa. Oon kyl sanonu siis sille et muistaaks se mua ees enää, huomaaks se et mäki oon olemassa. Ton suhteen alkuaikoina mä olin sen tukena, ku niillä meni ain välillä tosi huonosti. Tuntuu ettei se muista mitään enää, se ei nää mitään muuta ku oman rakkaas. En vaan jaksa tätä enää, enkä tiiä pitäskö vaan antaa olla, koska eihän oikeet ystävät tee näin, enkä ees tiiä haluunko olla sen mikään hyvä kaveri enää, vai pitäiskö mun koittaa puhuu sille.. Pliis kertokaa mulle mitä voisin tehdä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä