luulin, että sisarusten kanssa myös vanhana hyvät välit. Mutta, toisin kävi. Kaikenlaisista ikävistä asioista huomautellaan ja jopa lapsena sattuneista jutuista.
Onko tämä merkki siitä, että lapseksi olemme jälleen tulossa, kuten on sanonta.
Onko tämä merkki siitä, että lapseksi olemme jälleen tulossa, kuten on sanonta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Juu. Koko kasvuaika on sitä että kerätään huonot jutut jotta niitä voi vanhemmiten kaataa toisten syliin :/
Tuosta tuli muuten mieleen, että miten helposti unohtaa kaikki hienot asiat, kun taas kauniit asiat unohtuvat aika äkkiä. Esim. jos on riita. Usein tulee unohdettua että toinen pyysi anteeksi. Minulta ainakin.
Meillä on suht harmooninen rinnakkaiselo. Joskus mua on jäänyt harmittamaan kuitenkin se, että kerran pikku-sisko = aina pikku-sisko. Sellaista tilannetta ei taida tulla että mulla olisi jostain asiasta enemmän kokemusta ;)) Kun en ole liian usein tekemisissä siskojen kanssa, se lähinnä huvittaa mua, mutta jos kanssakäymistä on enemmänkin, se ärsyttää.
"...tuli muuten mieleen, että miten helposti unohtaa kaikki hienot asiat, kun taas kauniit asiat unohtuvat aika äkkiä."
Ei ihan mennyt kaaliin ................................. :/
Muuten asiallinen ja mukava kirjoitelma.
Tarkoitin Ellinoora sitä, että jos joku jatkuvasti sanoo pahasti toiselle, sitä ei voi nollata. Vaikka ihminen kuinka pyytää anteeksi, sillä ei loppujen lopuksi ole merkitystä enää jos toinen vaan jatkaa samaan tyyliin. Mitta täyttyy.
Jos taas on toiselle kiltti, se mitta ei täyty ikinä. Käy joskus jopa niin, että toisen kiltteyttä aletaan pitää itsestään selvyytenä.
Pahat asiat painaa enemmän kuin hyvät. Niitä muistaa pidempään.
Onpahan ainokaisena säästynyt tuoltakin harmilta. Ei osaa tsisarusten puutetta surra, kun ihan hyvä on näinkin.
Muutenkaan en ole ihminen, jolle puute on saatua tärkeämpää. Kaikki ei voi saada kaikkea.
Hyvä kun on riittävästi, mitä tarvii.
viheltää 'peli' poikki, - jos huomaa joutuneensa
sisarensa viha-kanavaksi.
Se on niin kätevää panna takautuvasti o m a t valintansa toisen syyksi, koska sollä tavalla voi valuuttaa itselleen olleensa syytön omiin huonoihin valintoihinsa.
Mikä tosiaan mättää kun sisarukset vieraantuu vanhemmiten, olen saman kokenut.
silloin kun piti hoitaa ns asioita nähtiin useammin ja soiteltiin tiheään.
Nyt kun surutyöt on hoideltu niin sellanen hauran hiljaisuus on laskeutunut suvun ylle.
Onko jokaisella kerääntynyt niinpaljon omia murheita ja vaivoja et niit murehritaan tykönään.
Kateuskaan tuskin on syynä kun kaik on yhtä köyhiä ,vanhenemiseen liittyy paljon omituisia asioita.
Tuo on totta, et syyllistetään omia sisaruksia, vaikka mistä. Kuka sellasta kestää, mielummin ei ole yhteydessä.
kyllävain yksiki lapsentasolle jääny aiheuttaa sisarrusparvessa turhaa harmia - varsinki itseleen haittaa,
on tyhmää olla jääräpää,
ikuisesti jäädä lapsentasolle, varsiki jos " lapset " on jo kuusikymppisiä
heh heh heeeeee,,
Itselläni on vain yksi sisar. Aiemmin, kun lapset olivat kasvuiässä ja työelämä hektistä, ei pidetty kovinkaan paljon yhteyttä, mutta vanhemmiten yhteydenpito on tihentynyt ja välit huomattavasti lämmenneet. Soitellaan, feisbuukataan tai sähköpostataan päivittäin.
Tapaamisiakin on useita vuodessa, mitkä tietysti on helpompaakin järjestää nyt eläkkeellä, kun välimatkaa on lähes 400 km.
Kaikenkaikkiaan sisareni on paras ystäväni, johon voi luottaa ja kertoa avoimesti kaikki huolensa.
Facebook on hyvä keino pitää yhteyttä jos asuu kaukana sisaruksistaan. Sinne tulee vilkaistua, mutta soittaminen tai sähköpostin laittaminen tahtoo jäädä.
Kaksi veljeä asuu lähellä, yksi kauempana. Välit on ihan hyvät, vanhempi veli tahtoo olla melkoinen despootti, mutta ei ole juuri riitaa ollut. Eipä hänen kanssaan kannattaisi riidellä, toiseksi jäisi kuitenkin.
Soittelen siskolleni vähintään kerran viikossa. Ollaan parhaita kavereita ja hän oli paras tukeni silloin kun erosin ja menetin.............................melkein kaiken. En kuitenkaan lastani,joka jäi erossa minulle.
Terveisiä " D:lle"
toivelevynä Markku Aro : Kaksi Rakkainta
Tässä kyseinen laulu. Ole hyvä.
http://www.youtube.com/watch?v=v6H_4UIs9MM
Taisivat terveiset olla minulle, kiitos ystävä, Jm-50.. Sattui tosi hyvää saumaan, lievästi sanottuna on ollut helvetillinen päivä. Toit valoa päivääni...
Ihan aloitukseen: meitä on kuusi ja monenlaista on koettu matkan varrella, mutta sellainen side meillä näyttää olevan, että jos jollakulla on isompaa vaikeutta, siinä ollaan mukana, kukin voimiensa ja luontonsa mukaan.
mitäs olet yhteydessä, jos pidät lapsentasoisena sisarusta, ei ole kovin fiksua...
Minunkin vanhin sisar pitää minua "lapsena", on itse minusta riippuvainen ja siten alistaa. Olen ottanut etäisyyttä, aina avun tarpeessa pitänyt sitä kuunnella ja ymmärtää.
Jotenkin tuntuu hölmölle, sanoa yli 60v pikkusiskoksi nuorempaa. Eli lapsuudessa elää edelleen.
Ketju on hyvä todiste aloituksen ajatuksen toteutumisesta. Niinpä, niin. Taitaa tosiaan pitää paikkansa. - Tietysti jokainen voi valita millaiseen keskusteluun osallistuu. Hyvää alkanutta viikkoa.
Jos joku jatkuvasti sanoo pahasti toiselle, sitä ei voi nollata. Vaikka ihminen kuinka pyytää anteeksi, sillä ei loppujen lopuksi ole merkitystä enää jos toinen vaan jatkaa samaan tyyliin. Mitta täyttyy.
Jos taas on toiselle kiltti, se mitta ei täyty ikinä. Käy joskus jopa niin, että toisen kiltteyttä aletaan pitää itsestään selvyytenä.
Pahat asiat painaa enemmän kuin hyvät. Niitä muistaa pidempään.
Tuo on totta, et syyllistetään omia sisaruksia, vaikka mistä. Kuka sellasta kestää, mielummin ei ole yhteydessä.
Nopein tapa saada hyvätkin välit poikki, on syyttää toista omista valinnoistaan takautuvasti.
Kannattaa viheltää 'peli' poikki, - jos huomaa joutuneensa
sisarensa viha-kanavaksi. Hänellä on miehensä takia ollut aina mahdottoman vaikeata, mutta minä en ole siihen syypää, hän valitsi sen miehen, jonka sukulaisetkin ovat tunnetusti kamalia.
Se on niin kätevää panna takautuvasti o m a t valintansa toisen syyksi, koska sillä tavalla voi koettaa vakuuttaa itselleen olleensa syytön omiin huonoihin valintoihinsa.
kärttyisyys ja ilkeily alkaa tulla puhelimestakin, ja jos se on jatkunut jo pitkään, pari vuosikymmentä, peli on pakko viheltää poikki ennen kuin itsekin sairastuu.
Ihmisen saattaa muuttua kuin eri ihmiseksi, ja silloinhan ystävyyttä joutuu yksin hoitamaan. Ei se kestä loputtomiin.
Toiset ottavat niinkin pienestä asiasta nokkiinsa, jos joku sanoo häntä täällä pikkuiskoksi, muuallahan, LIVE:ssä se ei tapahdukaan. - Se on jo pikkumaista!
"Peanuts !" = "Maapähkinöitä !" sanoi mieheni.
pikkusiskoksi
Hyvissä väleissä olen ainoan siskoni kanssa. Hän asuu miehineen kotipaikalla. Äiti on vielä elossa, joten sisko miehensä kanssa pitää huolta äidistä. Saa äiti olla lopun ikänsä samassa paikassa johon tuli 70 vuotta sitten miniäksi.
Siskon kanssa ollaan yhteydessä puhelimitse tahi skypellä useasti. Juuri suunnittelimme teatteri keikkaa perjantaiksi..
tässä pikkusiskoks sanomisessa on myös alistamista, eli et tiedä mitään kun olet vuoden nuorempi??
n ä i s s ä viesteissä on tuo sana, eikä muulloin missään ole esiintynyt i k i n ä , niin silloin se siitä loukkaantuminen on jo pikkumaista!
"Peanuts !" = "Maapähkinöitä !" sanon minäkin.
Vain TEKOSYY voida haukkua.
Alzheimer?
Parempi estää jatkuva vahingoittuminen pysymällä erossa.
on vain keino kirjoittaa lyhyemmin minua nuorempi sisareni.
Tarkoitus ei siis ole paha.
Jos siitäkin loukkaantuu, voi katsoa peiliin ja hakea syytä sieltä.
Jos kaiken selittää nurjasti, ja sitten saa itsensä kiihdytettyä niillä ajatuksillaan vihaan, niin se on oma syy.
Tosin sillä miehellä varmaan on puheensa 'pelissä'.
ja vielä nuoruudenkin muistot hyvästä ystävyydestä ovat
muuttumattomia.
Ne ovat edelleen samoina pysyviä.
kun lapsuudessa sodan seuraamukset isää huolestuttivat ja äitiä itkettivät, ja huoli toimeentulosta oli suuri,
ja kun vanhempien sisarusten murrosikä aiheutti kireyttä ja riitaa, - niin ne keskinäiset naurut ja kekseliäät leikit, sekä yhdessä tehdyt työt, paimenessa käynnit, lehmien haut ja marjamatkat sekä vapaa-ajan uinnit joella olivat keveitä tunnelmiltaan, hauskojakin, naurua muistan ilmassa olleen,
ei meitä suruilla raskautettu silloin. Niistä tuli meille mielen-terveyden ja muunkin terveyden pohja.
Ja ne ovat muistoja, jotka säilyvät nyt,
kun ihmiset ovat muiksi muuttuneet.
-----
ovat eräs miniä ja eräs vävy vaikuttaneet tehokkaasti.
Ei se itsestään ole tapahtunut se muuksi muuttuminen.
He ovat eniten äitiämmekin vihanneet. Sitten epäsopua
sisarusten välille lietsoneet aina.
Sääli, että äiti joutui vanhana vielä kärsimään sellaisten takia.
Luin kirjaa elämäntaidoista. Siinä oli juttu, jossa eräs kero näin. Minulla on ystäviä ja pikkusisko myös, mutta hänen kanssa olen kohtalaisissa väleissä.
Mitä tästä opimme, kaipa se näin menee useimmilla, että sisko ei ole ystävä vaan sisko.