Mitä olette tehneet, kun lapsi ei halua enään tavata bioäitiään? Miten vanhana olette ottaneet hänen mielipidettään huomioon?
Meidän 15-v poika on aina ollut tapaamisia vastaan, mutta nyt ei meinaisi mennä ollenkaan. Olen joutunut lähes pakottamaan. Hän haluaisi kerran vuodessa tavata ja nyt ne ovat joka toinen kuukausi.
Olen yrittänyt jutella tapaamisien tärkeydestä. Vähän salaa lahjonnalla, esim. et sitten kun tullaan sieltä, niin mennään sitten vaikka ostamaan uusi paita sinulle tms. Enään poika ei mene siihen halpaan.
Kuitenkaan poika ei kehtaa sanoa äidilleen, ettei halua. KErran kirjoitti kirjeen, mutta äitiä vain hymyilytti.
Meidän 15-v poika on aina ollut tapaamisia vastaan, mutta nyt ei meinaisi mennä ollenkaan. Olen joutunut lähes pakottamaan. Hän haluaisi kerran vuodessa tavata ja nyt ne ovat joka toinen kuukausi.
Olen yrittänyt jutella tapaamisien tärkeydestä. Vähän salaa lahjonnalla, esim. et sitten kun tullaan sieltä, niin mennään sitten vaikka ostamaan uusi paita sinulle tms. Enään poika ei mene siihen halpaan.
Kuitenkaan poika ei kehtaa sanoa äidilleen, ettei halua. KErran kirjoitti kirjeen, mutta äitiä vain hymyilytti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta tuon ikäistä on vaikea pakottaa...ehkä jos antaisitte pojan päättää ja jospa sitten joskus kypsyttyään uudelleen ajatukseen hän haluaisi tavata äitiään.
Toisaalta hän voi olla jo niin vieraantunut äidistään, ettei sen takia halua.
Ei kyllä hyvältä tunnu ajatus, että väkisin pitäisi, tai lahjomalla.
tapaamisethan vahvistetaan vuosittain tapaamispalaverissa yhdessä sostyöntekijän ja sijaisperheen ja biojen kanssa.
asia kuuluu mielestäni sinne,
jos poika ei uskalla asiasta suoraan äidilleen sanoa, puhukoon sostyöntekijän kanssa kahden ennen kokousta.
sostyöntekijänhän kuuluisi olla nimenomaan LAPSEN EDUN valvojana kuviossa mukana. kun pooika selvästi, seuraukset ymmärtäen haluaa vähentää tapaamisia, niin sossun asia on se äidille kertoa. ei sinun eikä edes pojan.
Milloinkohan asian saisi toimimaan toisinpäin?
Poika on elänyt kaksivuotiaasta lähtien ilman äitiään, useita vuosia näkemättä. Pojan tullessa meille kuvittelin tekeväni hyvänkin työn, kun aloin työstää tutustumista äitiin ja hänen sukulaisiin. Poika ei ollut nähnyt äidinpuolen serkkuja kuin vauvana. Uskoin äidin kertomuksiin, että toinen suku on syynä siinä, etteivät he ole tavanneet. Kun poika yli 10 v. hän jopa suostui olemaan äidin luona yötä, kun äidin silloinen poikaystävä oli lapsirakas. Kaikki loppui siihen kun poika meni äidin luo, eikä siellä ollut muita. Kotiin tultua poika sanoi, ettei ikinä mene äidin luo ilman aikuista. Äiti ei ole huoltaja, joten hänellä ei ole siihen mitään sanomistakaan. Oli kertonut sossuille, ettei välitäkkään pitää yhteyttä poikaan, koska ovat vieraat toisilleen.