Omatunto soimaa ja tuntuu että pitäisi kertoa vaimolle. En silti pysty olemaan ajattelematta tätä toista. Meillä takana pitkä parisuhde ja tavallaan rakastan puolisoani, mutta... Voiko joskus löytää vaan sen vieläkin enemmän oikean vaikka on luullut sen jo löytäneensä? Kaduttaisiko myöhemmin jos nyt eroaisimme ja katsoisin mihin elämä uuden ihmisen kanssa vie? Kokemuksia? Tämä toinen nainen on myös selvästi kiinnostunut minusta mutta ei taida rohjeta toimia, koska tietää siviilisäätyni.
Ihastuin varattuna
Help me
15577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vähän samassa jamassa olen. Ihastunut, varattu, ja vastapuolikin varattu. Tämä yhtälö voi tuskin toimia. Enkä ole täysin varma tämän ihastukseni kohteen tuntemuksista, mutta kieltämättä tämä kaikki tapahtunut on saanut pohtimaan parisuhdettani ja sen tulevaisuutta. Silti tuntuisi hullulta erota hyvästä suhteesta (sillä sitä se on ollut) omien hullujen tunteideni takia. En tiedä mikä minuun on mennyt.......Meneekö tämä ohi?
tuomas enbuske sano tos ohjelmassaan et saman tyypin kans muhinointi loppuelämän on kuin söis samaa lempiruokaa lopun ikää =DDDDDDDDDDDDDDD
Mut eikö siinä parisuhteessa olla just niiden "omien hullujen tunteiden" takia?
Kuinka paljon olet tekemisissä tämän ihastuksesi kanssa? Näettekö päivittäin vai aina sillointällöin? Onko ihastuminen mielestäsi ylitsepääsemätöntä?
Eipä kannata kertoa.
Liekö sinulla 30v. kriisi menossa.
Oma rakkaani sanoi 7v jälkeen, ettei rakasta minua ja lähti ihastuksen perään.
Eipä se ihastus sitten huolinutkaan.
Halus vuosia takas, mutta en mää enää..
sä siis tavallaan rakastat ja mittaat suhteen hyvyyttä sen pituudella, mahtavaa. Et sä ole löytänyt sitä oikeaa, ei se ole se jonka kanssa olet liitossa. Katsos kun siinä ei sitten tavallaan rakasteta ja suhteen pituus ei tapa suhdetta ja aukaise ovea uudelle jännälle.
Mikä sua kaduttaisi jos kävelet pois tuosta suhteesta? Olisiko se niin kauheaa rikkoa rutiini joka ei ole muuta kuin rutiinia. Tavallaan rakkaus ei ole se miten määritellään se oikea.
Luultavasti se ei ole tämä uusikaan, olet vain ollut liian kauan suhteessa mikä ei ole romanttinen.
Eroa ja katso mille se uusi tuntuu.
eipä taida fukki ymmärtää pidemmistä ihmissuhteista paljoakaan?
jos ihastusta ja huumaa janoaa, niin sitä saa sitten kyllä koko elämänsä olla etsimässä. Hyvää jatkoa sillä tiellä, jos sen valitsee, lopulta käteen jää tyhjää. Koska ihastus ei kestä.
"tavallaan rakastan puolisoani"................................... ei mulla muuta.
Pitkässä suhteessa tulee kaikenlaisia vaiheita. Voi tulla ihastumisiakin. Mutta silti missään vaiheesa ei ole ollut epäilystäkään siitä, rakastanko kumppaniani, vai rakastanko "tavallaan". Toi ihastuminen taitaa nyt olla pienin keskusteltava asia teillä.
Itsekin olen ihastunut itseäni hieman vanhempaan, varattuun naiseen, jota näen lähes päivittäin. Olen itsekin parisuhteessa. Välillä toki mietin, voisinko löytää parempaa ja voisinko olla vieläkin onnellisempi. En silti ole valmis heittämään pitkään kestänyttä suhdettani menemään. Tiedän, että katuisin sitä. Minun täytyisi olla täysin varma, että tahdon muuta, ennenkuin jättäisin kumppanini. Mitä pidempi suhde, sitä enemmän erilaisia vaiheita, get over it !
``Välillä toki mietin, voisinko löytää parempaa ja voisinko olla vieläkin onnellisempi `` et joo sä emmit tollasta edes !!haist *ttu.sä siis bunkkaat naises kaa kunnes löytyy parempi !oisko parempi elää yksin vai uskallatsä sitä ???!
haista itse sulla ei ole käytöstapoja, mene pois
sä olet huolissasi enemmän kahdesta sanasta kuin siitä että ihmiset elää jossain eteisessä, miettien ollakko onnellinen vai ei. Miten hullua on perustaa elämänsä ja onnensa suhteelle jonka hyvyys on mitattavissa vain pituudella. Ja se että olis valmis vaihtamaan uuteen jos olis pomminvarma että tää uusi olisi se oikea, ettei nyt heitä pitkää suhdetta pois turhaan. Se muuttuisi siis sitten turhaksi jos löytyisi se oikea, nyt se ei ole turha siis vaan varmaan joku mukavahko oleskelutila jossa voi miettii voisiko jossain olla onnellisempi.
Miten paljon arvostaa sitä toista tai itseään tuollaisessa suhteessa?
Kyllä mäkin sanoisin haista vittu ja en tuntis yhtään ett olen huonotapainen.
Naiset on useimmiten varmaan sellaisia mukautuvia, arki sujuu ja toinen on ollu siinä niin monta vuotta jo ettei enää vain viitsitä tavoitella muuta. Jämähdetään paikoilleen ja suhdekkin muuttuu sellaiseksi pysähtyneisyyden tilaksi. Sitten sanotaan että on ok jos välillä ihastuu toisiin pitkissä suhteissa ja mietitään ett oisko toi sittenkin parempi kuin se oma matto siellä kotona.
Varmasti pitkissä suhteissa tulee hetkiä kun pitää ymmärtää ett suhdetta pitää hoitaa ja jos suhde on alunperinkin oikeille arvoille rakennettu niin se ei vaadi mitään kauheita ponnistuksia.
Kun sanotaan että se on normia ihastua välillä muihin, mä sanon että silloin on syytä katsoa mikä on vikana omassa suhteessa. Mä olen itse aina ihastunut ja siirtynyt eteenpäin kun oma suhde on ollut vääränlainen. Sitten osui se oikea ja ei ole ihastumisia ollut kummallakkaan toisiin. Ei ole tarvetta eikä tilausta sille.
Mietipä tarkkaan mitä teet. Kannattaako kertoa, jos olet noin epävarma tunteistasi.
Eikö kannattaisi tehdä pitkäaikaiselle liitolle jotain? En tiedä onko teillä lapsia/lapsenlapsia? Jos on niin heidän takiaan kannattaa yrittää. Olen itse pitkässä avioliitossa jätetty, kun mies lähti elämään uutta elämää ja naiset ovat vaihtuneet vuosien myötä. Olenki paljon miettinyt mitä parempaa miehet aina hakee. Suosittelisin sinullekki, että hae apua teidän suhteeseen äläkä ajattele itsekkäästi vaan itseäsi. Onko se toinen nainen valmis ottamaan sinut? Mietippä sitä!!!!
Kuulkaa lapsukaiset kun paappa kertoo. Ei se onni tule siitä kumppanista vaan itsestänne. Jos ihastumisen tunne on se mitä kokee "onneksi" ei kannata edes yrittää vakiintua. Ihastuminen väljähtyy väistämättä vuosien myötä, tilalle tulevat muut asiat jotka ovat monen mielestä paljon tärkeämpiä. Siis aikuiseksi kasvaneiden ihmisten mielestä.