Käytöstavat ja toisen huomioiminen

Yksinpuhelu on aina uuvuttavaa. Eikä siinä auta lakipykälät eivätkä mitkään, silloin kun on törmännyt oikeasti umpikieroihin ja omaan napaansa tuijottaviin henkilöihin. Näitä ihmisiä löytyy kaikkialta, koska ovat harmillisen seurallisia, uteliaita ja ulospäinsuuntautuneita -kunpa osaisi heitä ennakolta karttaa.

Mielialan laskulle lisäksi... sinun tuttavasi tiedostaa vikansa ehkä itsekin, älä silti unohda kokonaan. Oikeita ystäviä on aika harvassa.

Minulla on juuri tuollainen ikävä tapa. Huomaan aina vasta jälkikäteen, että todellakin olen puhunut toisen kysyessä vain itsestäni ja antanut toisen kommentoida kysymättä kuitenkaan itse toiselta henkilökohtaisuuksia.
Koska tiedostan tämän, otan yhteyttä muutaman päivän päästä ja sanon suoraan, että meni tuo edellinen puhelu vähän meikäläisen toitottamiseksi, että jospa puhuttaisiin nyt vaikka sinusta.
uskon, että tämä korjaa tilanteen hyvinkin, koska olen oikeasti aidosti pahoillani moukkamaisuudestani. Yleensä tällaiset korjausliikkeeni herättävät lähinnä hilpeyttä, mutta selvästikin huomaan, että toinen on mielissään.

On todella hienoa, kun ihminen tunnistaa virheensä ja pyrkii korjaamaan ne, ja muuttamaan itseään.

Ikävää, kun sinulle kävi noin, aloittaja, varsinkin tuollaisessa tilanteessa.

Yksi asia kyllä nykyajassa on ainakin pielessä: toisten huomioonottaminen. Minä kyllästyin 4-kympin jälkeen niihin "ystäviini", jotka eivät soittaneet minulle, mutta kun soitin heille, puhelu kesti ja kesti. En meinannut millään päästä heistä eroon. Samaten lopetin yksipuoliset kyläänkutsumiset, jos ehkä yksi kerta viidestä kävin tuolla tuttavalla ja neljä viidestä hän minulla. Näiden kanssa vain lopetin oman osuuteni, niin jäi koko tuttavuus.

Ja aivan kuten sinä olet kokenut, myös minä olen huomannut, että moni ei ole kiinnostunut toisesta, puhuu vain itsestään. Yhden ystävän kanssa ongelma on, että hän soittaa minulle melkein aina vain kun haluaa valittaa. Tosin en minäkään juuri hänelle soita, joskus tekstaan sitten tai mailaan, jos on asiaa. Kerran puhuin hänelle suoraan, että koen hänen soittavan vain, kun haluaa valittaa ja vielä sillä valittamisasialla pitää aloittaa. Se auttoi vähän aikaa...

En pidä ihmissuhteiden katkaisemisesta, mutta kaksi minua hyödyntänyttä ystävää jätin. Toinen oli vieläpä erittäin törkeä viedessään minun aloittamani asian eteenpäin omaksi hyödykseen. Tosin se temppu oli sellainen, että kaikki tuossa yhdistyksessä, jossa hän tempun teki, paheksuivat häntä. Aika kylmästi hän vaan käänsi meille selkänsä, tai minua yritti pitää ystävänä, mutta en enää halunnut.

Tällaiset kokemukset johtuvat mielestäni tästä minä-minä -ajasta.