"Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks"
Yhdytkö runoilijan riimeihin? Jaksatko haaveilla vielä, kuin joskus ennen ehkä haaveilit?
Painaako ikä mieltä?
Odotatko vai pelkäätkö huomista?
Itse olen oppinut ajan rajallisuuden, mutta yhä rokki soi.
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks"
Yhdytkö runoilijan riimeihin? Jaksatko haaveilla vielä, kuin joskus ennen ehkä haaveilit?
Painaako ikä mieltä?
Odotatko vai pelkäätkö huomista?
Itse olen oppinut ajan rajallisuuden, mutta yhä rokki soi.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tuo yllä näkyvä Islannin -matka mainos saa minut haaveilemaan lennosta Islantiin :)
Islantiin minäkin voisin lähteä, jos sinne pääsisi tietä pitkin. :))
Siellä ei olisi etelämaisia kuumuuksia.
Ai, pelkäätkös lentää?, vaikka ethän ole ainoa, heitä on kai vaik kuin monta, mieki tunnen yhden iäkkäämmän mieshenkilön joka sanoi ettei koskaan astu lento koneeseen :)
Karsea lentopelko. Koskaan en lennä, jos vain sen voin välttää.
Viimeksi lensin 48 vuotta sitten.
Harmi, Islanti jää näkemättä, tosin en tiedä pääsenkö miekä, mutta eihän sitä tiiä koska se viiraa..:)
Ilmasto lämpenee, ei taida olla jäätietä luvassa meidän elinaikanamme.
eiköhän siitä pidä golf-virta huolen niin kuin tähänkin asti, paatilla vaan liikenteeseen
Foxilta tulee tv-ohjelma lentoturmatutkinta. En ole saanut lentopelko vaikka katson ohjelman aina kun muistan.
Taitaa tuo ilmaston lämpeneminen kyllä siirtää Gofvirrankin paikkaa, on siirrellyt nimittäin ennenkin pois näiltä kulmilta etelämmäs.
Mutta sitä aloittajalta ihmettelen miksei laivakyyti kelpaa?
Tämäkin aloitus on pyydetty poistoon ?Miksi?
Mistä näkee mikä on pyydetty poistoon?????
Klikkaa tuota "ilmoita asiaton viesti"
"????"
Oliskohan syynä nimi-merkki, joka ei vastaa kuten kaivataan?
H.
Itse pyysin, kun heti potkittiin.
Kun painat Ilmoita asiaton viesti, tulee esiin "On jo pyydetty"
Ei toinna hunksista välittää, kuhan rutisee suusa mauks.
se vaan on niin ettei uudet tänne tulevat tiedä ettei Hunksista pidä välittää, siksi täällä on kirjoittelemassa vain kourallinen kirjoittajia jotka ovat oppineet olemaan lukematta hänen viestejään
Uusi minäkin olin joku aika sitten vielä. Aika pian opin tykästymään hunksziin. Ensin luulin, että on joku huumehörhö, nolottaa.
Mikä pakko on vastata, jos ei ole alun asiaan yhtään mitään sanomista??
moi herra Hoo ;)
pitää vissiin pyytää poistoon kaikki mitkä ei herra Hoota miellytä, silloin jää jäljelle vain aloitukset jotka ovat herra Hoon tasoa, eli eivät sovi muille.
Hän voi täällä sitten päsmäröidä kuin keisari uusissa vaatteissaan
"tukkatäys"
Ymmärtääkseni nimi-merkki "tsihh" on jo alkanut tehdä parhaansa asian suhteen.
Joten odottelehan ihan rauhassa sinäkin.
Minulle sopii ihan kaikki.
Kuten ennenkin.
H.
"Minulle sopii ihan kaikki."
Juu, niin näyttää sopivan :)))
Tunnustaudun haaveilijaksi... ihanaa kun aamulla voi haaveilla sängyssä ja suunnitella....tai muistella jotain tapahtumaa... sängyssä syntyy paljon uutta...vieläkin tässä iässä.
Haaveet kantaa....
Hienoa, että joku Pirren lisäksi puhuu asiaa.
Kyllä sängyssä on mukava haaveilla, toki tehdä muutakin.
Nähdä vaikka haaveunia.
Jonkun ei tarvi haaveilla rahasta, kun voitti 21 miljoonaa.
On se tolkuton summa, ei ikkään kerkeä tuhlaamaan, hitsi kun ei tullu miulla ..ei oisi meijjän suvussa köyhiä :)
Hän teki sitten Elopit, jos näin voi sanoa.
Vuodet käy totta vie vaikeammaks, vaan ei haaveet haikeammaks.
Tällä hetkellä haaveilen ainoastaan kunnon kävelylenkistä haaveilen, se on vielä kauan tavoittamattomissa.
Nuorena haaveili kaikenlaisesta, nyt on osa haaveista toteutunut. Ihan onnekas olen ollut, mielestäni. Moni voi ajatella toisin, riippuu mitä arvostaa.
Ei enää mitään suuria,kaik ne nuoruuren haaveet on haalistuneet, värit lähteneet ja osin unohtuneetkin.
Tärkeimmän eli perheelleni kunnollisen kodin ja ruokaa jääkaappiin olen toteuttanut.
Aikoinaan suorastaan rukoilin sydän leikkauksen jälkeen voimia et jaksaisin hoitaa lapseni loppuun saakka,sekin toive toteutui.
Olenko siis onnellinen mies ehkä olenkin kun mietin nykyistä oloani on rauhaa ja vapautta ,terveeksikin tunnen itseni.
Sen rauhan ja vapauden hinta vaan toisinaan mietityttää.
En pelkää tulevaa sillävanhalla vertauksella ,on kuolinpaita aina päällä.
Korkeintaan voisin surra rauhallisia iltoja keinussani ja kiirettömiä aikaisia aamuja niitä näitä vaimon kans rupatelles ,ennen töihin lähtöä.
Jos siis tajuaisin et nyt se on lähtö eressä.
Kyllähän tässä iässä on maailmaa ja elämää nähnyt, että ja jotta haaveet on vähentyneet ja haalistuneet.
Tosin paljon on saanut, mistä ei aikoinaan osannut edes haaveksia.
Tärkein on hyvä ihmissuhde.
Kaikki muu maallinen on ekstraa. Toki on tärkeää mennytkin, mutta nokka on kohti tulevaa. Jos välillä itkettää, niin joka päivä on ollut iloonkin aihetta, ainakin melkein.
Onneksi ihminen yleensä ei tiedä lähtönsä päivää, muuten eläisi vain sen siinnossa.
Päivä käskee äärelle työn
haaveiluille jättää se yön
vaimon ja miehen
arkiseen tiehen
haaveiden kultaa
sävelet soi...
Eihän haaveilemiseen mitään jaksamista tarvita, ilman haaveita eläminen se vasta raskasta olisi.
Ehkä kuitenkaan ei sorvin ääressä kannata haaveisiin uppoutua. Eikä sirkkelin.
Jopas nyt laulattaa. Sain korvamatotartunnan tuolla Tumbaillessani.
Ainahan haaveita olla pitää.
Ilman niitä ei tule mitään.
"Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa. "
http://internetix.fi/aspit/runot/haeruno.asp?rtunnus=240
Mietin semmoisia asioita jotka jotenkiin
kantaisi raskaiden päivien yli - silloin kun kertyy paljon
surua, huolta ja ongelmia - sairauksia, masennusta tai muuta mt-häikkää,
arjessa selviytymistä yleensä kun joka päivä ei aina ole
täydellä voimalla varustettu ja sit kamppailee oman tai lähellä olevien
uupumuksen kanssa. Ynnä unettomuuden.
Musiikki on yksi voimavara ja tuntojen tulkki - kuunnella toisten tekemää tai tehdä itse. Aivan upeita sovituksia löytyy nuoremman polven edustajilta unohtamatta aikansa vanhoja mestareita.
Soitan vähän itse ja sisareni antoi lainaksi vanhan haitarin, ihan mielenkiintoista ollut tutustua koneeseen ja käydä läpi kosketin- ja bassopuolta.
Toistaiseksi saanut aikaan vain jotain epärytmistä metakkaa, mutta elättelen toivoa, että koko ajan opin uutta ja jonain päivänä soi kauniisti ja puhtaasti.
Ei nyt ehkä kovin korkealentoista "ikuisten siipien havinaa" mutta ilman pahempia rääkäisyjä (nauran).
Seppää on iki-ikävä, ja taskukaniaan.
Siinä oli ihminen, jolla oli sana ja sydän hallussaan.
Soittopuolesta olen yritellyt soittaa nokkahuilua ja melodikaa, kouluaikaisia soittovimpaimia. Ei ole erikoisemmin onnannut. Vaikka isä olikin mestarisoittaja, vailla vertaa.
Hiljaa huuto-Mikko häärii
Pirtin karsinaisessa,
Risutukkosia käärii,
Polttaa niitä uunissa."
- Aapo Lyytinen
"Katse eteen päin"
Toi nyt iänikuinen inttikomento. Mutta niis se vaan menee. Jokaisella loppupisteenä krematorio tai monttu, sinne sitä kaikki suunnistaa.
=DW=