Opiskelukammo

Ihan vain menemällä paikanpäälle.

Itsekin huomasin itselläni saman ongelman yliopistossa. Tämän kammon vuoksi välttelin tehtävien tekemistä deadlineen asti mikä näkyi arvosanoissa. Uskon asian johtuneen myös opiskelumotivaatiosta ja lukiotyylisen opiskelun jäämisestä päälle. Nyt vietän välivuotta, sain ongelmiini lääkityksen ja toivon että ensi vuonna alan päästä kiinni opiskeluun.

Töissä se sitten vasta alkaakin ahdistaa. Opiskelu on hyvää harjoitusta siihen.

Hoida koulutehtävät ja käy luennoilla. Kun huomaat pärjääväsi ja totut yliopiston opiskelutapoihin niin tilanne helpottuu.

Teille ketkä sanotte, että opiskelu on tiukimmillaankin leppoisaa. Omat kokemukseni on ihan päinvastasia, töissä on helpompaa ja työpäivän päätyttyä tehtävät voi jättää työpaikalle. Opiskelusta ei ikinä ole vapaata ja aina on tehtävää mitä pitäisi tehdä, stressi helpottaa vasta kesäloman alettua.

(Ps. Pienet lapset ja iso asuntovelka on ihan oma valinta, joten turha heittäytyä marttyyriksi.)

Jos vaan mahdollista, niin kannattaa yrittää päästä opintopsykologin juttusille tai ns "otetta opintoihin"-ryhmään.

Voi olla myös, että olet liian vaativa itseäsi kohtaan ja siksi esim esseen kirjoittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Taistelen itse samojen ongelmien kanssa. Olen kuitenkin ajatellut, että parempi että teen edes jonkinlaisen esseen, kuin en lainkaan. Ja todellakin, opiskelu ei ole kevyttä. Olen itsekin jo "aikuinen", työelämässä ollut ja nyt opiskelen. tsemppiä!

Yliopistossahan tavoitteena on läpäistä kurssit ja jos ei läpäise, sen voi uusia. Toki se saattaa venyttää valmistumista, mutta kauheata paniikkia ei kannata ottaa, vaikkei liian löysin ranteinkaan kannata yrittää läpi.
Olen kadehtien katsonut mieheni opiskelua, toisaalta kiukuttaa kun toinen ottaa mielestäni liian köykäisesti opiskelun. Itselläni on aina ollut tavoitteet mahdollsimman hyvään suoritukseen, niin opiskelussa kuin työelämässäkin, toki kaikessa muussakin, tunnustan. Ei ne kurssin priimus arvosanat kuitenkaan ole kovin merkittäviä olleet, toki jonkinlaisen kehunkin olen työhön liittyvässä opiskelussa saanut esimieheltä ja "isolta pomolta" ja tuntuu aikansa hyvältä.
Kaikissa ammateissa ei ole tarpeen muistaa ulkoa kohta kohdalta kaikkea, vaan ymmärrys kokonaisuudesta ja tieto siitä mistä hakea ja tarkentaa tietoa kyseisen asian kohdalla on tärkeämpi.

Sama juttu! En halua mennä sinne murkkujen sekaan. Mielummin menisin johonkin hommiin suoraan tai oppisopimukselle, että joku firma kouluttaisi minut omiin tarpeisiinsa esim toimitusjohtajaksi.

Voisiko tilanteesi johtua osittain siitäkin, että olet pitänyt kaksi välivuotta, joten se pitkä opintoputki on katkennut ja on työlästä vain tarttua toimeen? Opiskelun ei pitäisi olla kovin stressaavaa, koska ainahan voit yrittää uudestaan läpäistä tenttiä, jos et ekalla pääse läpi. Jos taas jatkuvasti ongelmana on se, ettet läpäise tenttejä, niin siinä tapauksessa ongelmana voi olla keskittymishäiriöt tai väärä lukutekniikka, joihin kumpaankin saa apua.

Minä taas olen aina kokenut opiskelun leppoisaksi, koska aina voit yrittää uudelleen ja normiälyllä varustettu pärjää yleensä keskiverto-opiskelijana. Toki jos haluaa täydellisyyttä, niin se on varmastikin stressaavaa, mutta silloin täytyy ehkä suosiolla venyttää valmistumisaikataulua.

Työelämä on mielestäni paljon stressaavampaa, koska on esimerkiksi ehdottomia takarajoja, joita ei voi ylittää, vaikka olisi sairaana, lomalla tai muut eivät ole hoitaneet omia asioitaan. Olen asiantuntijatehtävissä yksityisellä sektorilla ja on todella stressaavaa, jos esim. myynti on huonoa, koska se äkkiä tarkoittaa lomautuksia ja irtisanomisia. Jatkuvat YT:tkään eivät ole herkkua.

Opintomenestyksiä ei kauheasti katsota sen jälkeen, kun ensimmäinen työpaikka on saatu. Kuitenkin työelämässä pitää olla meriittejä, jos haluaa, että ura on noususuuntainen. Työpaikkaa vaihtaessa moni kysyy myös suosittelijoita ja niihin työnantajat soittelevat aika lailla.

Omalla kohdallani työ ei ole sellaista, jonka voi jättää taaksensa klo 16, kun työaika (teoriassa) päättyy, vaan hyvin usein on esim. webinaareja ja puhelinsoittoja Atlantin taakse illan mittaan.

Moikkeis! Ihan 'normaania' on oppimisen pelko! Nou hätä! Oppimistapahtumat ovat persoonakohtaisia, siis niiden tuntuma fiilispophjana.
Hyvin moni - ehkäpä suurin osa ns menestyneistä on olleet huonoja kouluissa, opinnoissaan. Huomaa siis, että menestyminen koulutuksisa ei välttämättä korreloi tulevan menesyksekkään elämän kanssa. Kummassa Sinä haluat menestyä? Opinnoissa, vai Elämässäsi? Perheesi elämässä, jota mahdollistat jne. Kenellä oikeesti on intressi siitä, että Sinä menestyt?
Suurin kiinnostus lie sinulla itselläsi?
Siitä on olemassa kirjojakin, esimerkiksi Robert Kiyosaki on asiaa käsitellyt useassakin teoksessaan. Kuten vaikka: Rikas isä, köyhä isä, sekä teoksessaan Kassavirtakvadrantti.
Asiassa on menossa myös luentoja, ym oppisen opastusta eri puolilla maata.

JOS asiasta haluat lisää infoa, opastusta, paas laittain viestii, niin katsotaan.
Olen ammatinopettaja ja koulutussuunnittelija. Oikeesti.
[email protected]
Terveisin Alexander