millainen on hyvä sijaisvanhempi?

Mekin käydään Prideä parhaillaan, ja sen takia olen täällä näitä kommentteja lukenut. Tulee tosi huono olo itselle :( ihan kuin olisi tekemässä jotain pahaa. Meillä tilanne se että kaksi omaa jo lentänyt pesästä ja yksi vielä kotona ja tuntuu vaan että hirmu paljon annettavaa yhdelle tai kahdelle lapselle. Itse kuitenkin jo yli nelikymppinen enkä edes enää biologisia saa, enkä halua, vaan halu auttaa tällä tavalla on suuri. Ja laitoksissa paljon lapsia jotka ovat perhehoitopaikkaa vailla.

Ei olla mielestäni tekemässä lapsenryöstöä, eikä olla edes perverssejä. Itse jäämässä työelämästä kotiin vuodeksi jos ja kun lapsi meille tulee. Tosiaan tiedän että hyviä sijaisvanhempia on olemassa, niihin ei vaan koskaan kiinnitetä mitään huomiota. Vasta kun joku tekee jotain negatiivista, se ylittää uutiskynnyksen.

Asia nyt kuitenkin on niin että jos kaikki biovanhemmat pitäisi lapsistaan hyvää huolta, sijaisvanhempia ei olisi ollenkaan eikä huostaanottoja tehtäisi. Ja onhan biolla oikeus tavata lastaan säännöllisesti vaikkei hänestä pystykään huolehtimaan? ja se ettei lapsestaan pysty huolehtimaan, on tuskin sijaisvanhemman vika? en usko että yhtään huostaanottoa on tehty ilman syytä, aina on täytynyt jotain tapahtua josta sitten ilmoitettu, sehän on sitten pohtimisen paikka palautetaanko lapsi ja voidaanko palauttamista edes ajatella. Onko kyse jostain yksittäisestä tapahtumasta vai jostain muusta. Mutta jos huostaanotto ja pitkäaikainen sijoitus tehdään, niin sydämestäni uskon että lapsella on paremmat eväät elämään ihan tavallisessa perheessä kuin laitoksessa.

Lyhyesti hyvä sijaisvanhempi. Sellainen joka ei luo ennakkokäsitystä vanhemmasta sossun papereiden tai sen että lapsi on ylipäätään huostaan otettu perusteella. Sellainen joka antaa lapsen pitää biologiseen vanhempaansa yhteyttä ilman, että seisoo kello kädessä vahtimassa soittoajan pituutta.
Sellainen joka antaa tapaaja vanhemman rauhassa tavata lastaan.
(Tähän väliin, ymmärrän rajoitukset, jos niille on oikea syy, esim. pelko lapsen terveyden puolesta).
Sellainen joka lähtökohtaisesti tajuaa, että lapsi saattaa olla heillä vain vähän aikaa.
Joka yhdessä biologisten vanhempien kanssa neuvottelee lasta koskevissa päätöksissä, antaa myös vanhemman äänen kuulua.

Minulla on kokemus tällaisesta sijaispaikasta. Ensin toki väännettiin kättä, oikein kunnolla, mutta kun sijaisvanhemmat tajusivat etten väisty, olinkin osa ns. "perhettä".
He eivät sanele tapaamisten kulkua tai lasteni vaatetusta jne.

Tottakai tajusin, että omat tavat on joka perheessä, niinhin minun ei taas ollut puuttuminen. Sen lyhyen ajan minkä lapseni siellä oli, niin kokemus heistä oli myönteinen ja olen pitänyt jälkeenpäin yhteyttäkin.

Sellainen kuin on hyvä oma vanhempikin, sellainen, jonka luota lapsi huostaanotettiin.

Eli joka huomioi lapsen YKSILÖLLISET tarpeet, ottaa hänet kaikessa huomioon yksilönä, ei samanikäisenä massana millään muotoa.

On aina lapsen tavoitettavissa, kuuntelee ja keskustelee niin paljon kuin lapsella tuntuu tarvetta olevan, pitää yhteyttä kouluun eri opettajiin ja lapsen kavereiden vanhempiin, osallistuu koulun tapahtumiin ja lapsen harrastuksiin, sekä tietenkin auttaa koulutehtävissä tarvittaessa.

Pitää huolen arjen pyörityksestä (kai tämä on sanomattakin selvää), huolehtii rutiineista kelloaikoineen, pitää huolen, että lapsi saa riittävästi terveellistä ravintoa, lepoa ja liikuntaa. Tarjoaa rajat ja runsaasti rakkautta. Käy läpi joka päivä lapsen päivän tärkeimmät tapahtumat, joista lapsi haluaa puhua mm. koulun tapahtumista.

Tarjoaa lapselle myös henkisiä virikkeitä teatteria, elokuvia, kirjallisuutta, keskustelee näistä kaikista lapsen kanssa. Ohjaa lasta erilaisiin kehittäviin harrastuksiin hänen henkilökohtaisten kiinnostustensa mukaan, esim. valokuvaus, erilainen taiteellinen ilmaisu, teatteri ja kuvataidekerhot, videokuvaus, kuvankäsittelyohjelmat, musiikki, soittaminen, piirtäminen jne.

Keskustelee lapsen kanssa ajankohtaisista asioista, joiden kuulemiselta lapsi ei voi välttyä, esim. uutiset.

Ottaa huomioon sen kulttuuriperinnön, mihin lapsi on kotona tottunut ja minkä huomiointi luo hänelle turvallisuudentunnetta, kuten juhlapäivien vietto, niihin kuuluvat koristeet, ruuat, tapakulttuuri, yhteydenpito sukulaisiin ja myös kuolleisiin läheisiin (haudoilla käyminen).

Kai nyt hyvälle sijaisvanhemmalle on itsestään selvyys, että lapsella on oikeus pitää yhteyttä kaikkiin rakkaisiinsa? Ja on rehellinen myös sosiaalitoimen suhteen, ajaa sinnekin lapsen etua, eikä omia tarkoitusperiään.

Tässä nyt tärkeimmät, jos miettisi tarkemmin, voisi kirjoittaa vielä lisätarkennuksia. Mutta ei kai hyvälle sijaisvanhemmalle tällaisia selviöitä tarvitse kirjoitella, jos nämä eivät ole hänelle luontaista käyttäytymistä, ei voida puhua hyvästä sijaisvanhemmasta. Jos sijaishoitaja ei pidä näitä asioita tärkeänä, niin kyllä ihmeenä pitäisin, jos biot hänelle kiitosta antaisivat.

Kiitos asiallisista vastauksista, näistä sai oikeasti paljon irti tulevaa ajatellen. Meillakin toiveena se, että pystytään yhdessä, molemmat perheet, toimimaan lapsen parhaaksi, ja lapsen parasta on toki biovanhempiaan tavata. Hirmu iso pelko meillä ollut se että jos/kun huostaanoton perusteita ei enää ole ja lapsi voi palata biovanhemmilleen, he taas katkaisevat yhteyden kokonaan ja oli ihana lukea että Ei piikki pitää ainakin yhteyttä vaikka lapsi jo omilla vanhemmillaan. Aika hassua että sekä bio- että sijaisvanhemmat pelkää samaa asiaa.

Mä yritän ajatella että olen kolme lasta rakkaudella kasvattanut ja samalla tavalla kun jatkan ja kohtelen sijoitettua lasta samoin kuin omiani, annan rakkautta ja aikaa ja pistän lapsen tarpeet omieni edelle niin pärjätään kyllä hienosti. Täytyy vaan muistaa että molemmat perheet on samalla puolella eikä toisiaan vastaan niin lapselle kaikkein paras.

Tuo on juuri oikea asenne. Silloin kun oma lapseni oli lyhyen aikaa huostassa, ennakko käsitykseni sijaisvanhemmista oli huono. Jouduin oikeasti kelailemaan asioita, ei se heidän syynsä ollut, että lapsi oli heillä. Sosiaalipuolella se virhe oli tapahtunut, kyseessä oli huostaanotto, joka sittemmin purettiin koska perusteita ei oikeasti ollut.
Mutta kun kävin tutustumassa silloin aikoinaan näihin sijaisvanhempiin, oli pakko myöntää, että ihan mukavia ihmisiä vaikka minun lapseni onkin nyt ns. heidän lapsensa.
Alkuun pieniä erimielisyyksiä tulikin, koska vaadin äänekkäästi oikeuksiani palavereissa ym. joissa myös he olivat mukana.
Mutta loppujen lopuksi tulimme hyvin sitten juttuun ja yhdessä kahviteltiin useinkin.
Vaikka olen näitä perusteettomia huostia vastaan, haluan siis korostaa, että hyviäkin sijaisvanhempia on.

Sijaisvanhempien velvollisuus on edistää biologisten vanhempien ja lapsen yhteydenpitoa.
Linkki on Sosiaaliportin sivustolle, jossa käydään keskusteluita ja etistään neuvoja sijaisvanhemmuuteen,

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/konsultointi/kysymykset_ja_vastaukset/kysymysarkisto/kysymyksia-ja-vastauksia-konsultointipalvelu/sijaisvanhempien-velvollisuus-edistaa-biologisten-vanhempien-ja-lapsen-yhteydenpitoa
-------

Mukava kuulla että tämäkin näkökulma saatiin esille. Sijaisvanhemmat-palstalla kun kirjoittajat ovat melko poikkeuksetta salaliittoteoreetikkoja ja ei-sijareita, eikä tilaa asialliselle keskustelulle näin ollen synny.

Hyviä sijaisvanhempia varmasti tarvitaan. Ikävää on se, kun jatkuvasti lyödään kapuloita rattaisiin niin, että mikään ei suju. Kaikki käsitetään väärin. Lapsen käytös voi johtua joskus muustakin kuin puutteellisesta vanhemmuudesta, varsinkin äidin jatkuva mitätöinti, jatkuva ulkopuolisilta kyseleminen, vanhempien sivuuttaminen, usein jopa vanhempien selän takana. Yövalvomisten jälkeen medikalisoidaan äiti masentuneeksi. Päivähoito on erityistä tukea tarvitsevalle lapselle iso riski. Ei päivähoidossa osata eikä heitä aina jaksa opettaakaan. Oravanpyörä on karmea ja siitä on mahdotonta päästä pois. Kotihoidon tuki, omaishoidon tuki, kotipalvelu. Miksi aina pitää olla huostaanotto?
Kyllä minä ymmärrän, että en aina jaksa, mutta sitä varten pitäisi olla tukitoimet. Minusta on raadollista viedä lapsi sijaisperheeseen. Heistä, kun ei aina tiedä, mitä he oikein ovat. Hienoa, jos teistä on hyviksi sijaisvanhemmiksi. Minä vain haluaisin, että minua kuunneltaisiin ja toteutetaan ne asiat, jotka minä äitinä näen lapsen parhaaksi. Toivon, että tarvitseva lapsi teidät löytää.