Lähemmäs- mitä?
Lastensuojelija- blogi hehkuttaa Pesäpuu ry:n Lähemmäs- hanketta. Mielestäni aihetta hehkutukseen ei ole.
Siihen, että lastensuojeluun ajautunut lapsi tai nuori saisi itse valita kuka on hänelle läheinen ja arvostaa ja tavata läheisiään tarvitaan lastensuojelussa erillinen , erityisrahoitettu hanke ja pitkä vuosikymmeniä kestänyt "kehitystyö" !
http://www.pesapuu.fi/media/uploads/dokumentit/lahemmas/lahemmasdiat.pdf
Pesäpuu ry:n Lähemmäs- hanketta ja esim. lapset puheeksi - menetelmää voisi puolustaa sillä, että ne ainakin esitteidensä mukaan pyrkivät ottamaan lastensuojeluprosessiin mukaan lapsen läheiset ja yrittävät kartoittaa ja kuunnella asiakkaiden tarpeita ja konkreettisen avun mahdollisuuksia.
Mutta mutta.. Jotain kertoo järjestelmästä, että näiden itsestäänselvyyksien huomaamiseen on tarvittu valtavasti kehittämisrahaa, asiantuntijoita ja palavereja ja että näiden itsestäänselvyyksien juurruttaminen kuntiin kestää ja maksaa ainakin saman verran kuin tehty "kehitystyö".
Sosiaalialalla innovaatioksi kelpaa se, että asiakkaan elämään ja ongelman- ja avuntarpeenmäärittelyyn voi ottaa myös asiakkaan ja tämän läheiset mukaan!
Tästä se lähtee! Pikkuhiljaa... kunhan on ensin kehitetty ja anottu riittävät määrärahat... Vai olisiko niin, että koko Lähemmäs- hanke on pelkkää lumetta, yksi orwellilaiseen uusiokieleen nojautuva lastensuojelumielivaltaa pönkittävä Troijan hevonen toisten samanlaisten projektien joukossa?
Lähemmäs- hanke väittää ottavansa kaikki lapselle tärkeät tahot ja läheiset mukaan lapsen elämään. Eikö näiden tahojen pitäisi saada olla lapsen elämässä automaattisesti, ilman lastensuojelun suorittamia valikointeja , karsimisia, laittomia tapaamis- ja vieroitusyrityksiä ja erillisiä projekteja?
Pelkään pahoin, että tässakin projektissa lastensuojelu ottaa asiakseen läheisen määrittelyn ja valikoinnin- tietysti lapsen parhaan tai edun varjolla. Lapsen läheinen saa olla lapselle läheinen ja konkreettisesti lasta lähellä vain mikäli täyttää sijaishuollon edunvalvojaksi muuttuneen lastensuojelun kriteerit; läheisen tulee olla lastensuojelun hallittavissa oleva lastensuojelu(mieli)valtaa haastamaton taho ja sijaishuollon yhteistyökumppani.
Tätä enteilee jo sijaishuollon vahva edustus hankkeessa ja Porin hanke läheissijaisvanhemmasta. Mikäli lapsi on itse määritellyt jonkun sijaisvanhemman läheisekseen ja haluaa olla tämän kanssa tekemisissä ja pitää yhteyttä asia on tietysti ok. Jokin tässä projektissa kuitenkin haiskahtaa.
Kati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa.
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon: ”Ne vaan huolehtii musta, ne on vaan sijaisiskä ja sijaisäiti”, sanoi yksi haastateltava sijaisvanhemmistaan. Erityisesti biologiset äidit ja sisarukset olivat tärkeitä lapsille. .Tutkimus osoittaa, että perhehoidossa(= sijaisperheissä) elävillä lapsilla ei ole kokemusta pysyvästä kodista ja perheestä."
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/11/tiedote-2012-11-26-09-29-37-425100
Lastensuojeluvaikuttajat ovat vakuuttuneita siitä, että järjestelmä suojelee heitä viimeiseen asti. Niinkuin tekeekin. Ilmeisesti lastensuojeluvaikuttajat ovat kovin varmoja myös siitä, että tieto heidän suorittamistaan perheiden teurastuksista ja yhteydenpidon estämisistä ei leviä viraston ulkopuolelle, että niitä ei koskaan tutkita, että perheet vaikenevat ja että tehdyillä laittomuuksilla ei ole vaikutusta uskottavuuteen asiantuntijana tai tahona, joka puolustaa "lapsen oikeutta yhteydenpitoon läheistensä kanssa".
Mutta tässä kohtaa, rakkaat rouvat, erehdytte.
Lastensuojelija- blogi hehkuttaa Pesäpuu ry:n Lähemmäs- hanketta. Mielestäni aihetta hehkutukseen ei ole.
Siihen, että lastensuojeluun ajautunut lapsi tai nuori saisi itse valita kuka on hänelle läheinen ja arvostaa ja tavata läheisiään tarvitaan lastensuojelussa erillinen , erityisrahoitettu hanke ja pitkä vuosikymmeniä kestänyt "kehitystyö" !
http://www.pesapuu.fi/media/uploads/dokumentit/lahemmas/lahemmasdiat.pdf
Pesäpuu ry:n Lähemmäs- hanketta ja esim. lapset puheeksi - menetelmää voisi puolustaa sillä, että ne ainakin esitteidensä mukaan pyrkivät ottamaan lastensuojeluprosessiin mukaan lapsen läheiset ja yrittävät kartoittaa ja kuunnella asiakkaiden tarpeita ja konkreettisen avun mahdollisuuksia.
Mutta mutta.. Jotain kertoo järjestelmästä, että näiden itsestäänselvyyksien huomaamiseen on tarvittu valtavasti kehittämisrahaa, asiantuntijoita ja palavereja ja että näiden itsestäänselvyyksien juurruttaminen kuntiin kestää ja maksaa ainakin saman verran kuin tehty "kehitystyö".
Sosiaalialalla innovaatioksi kelpaa se, että asiakkaan elämään ja ongelman- ja avuntarpeenmäärittelyyn voi ottaa myös asiakkaan ja tämän läheiset mukaan!
Tästä se lähtee! Pikkuhiljaa... kunhan on ensin kehitetty ja anottu riittävät määrärahat... Vai olisiko niin, että koko Lähemmäs- hanke on pelkkää lumetta, yksi orwellilaiseen uusiokieleen nojautuva lastensuojelumielivaltaa pönkittävä Troijan hevonen toisten samanlaisten projektien joukossa?
Lähemmäs- hanke väittää ottavansa kaikki lapselle tärkeät tahot ja läheiset mukaan lapsen elämään. Eikö näiden tahojen pitäisi saada olla lapsen elämässä automaattisesti, ilman lastensuojelun suorittamia valikointeja , karsimisia, laittomia tapaamis- ja vieroitusyrityksiä ja erillisiä projekteja?
Pelkään pahoin, että tässakin projektissa lastensuojelu ottaa asiakseen läheisen määrittelyn ja valikoinnin- tietysti lapsen parhaan tai edun varjolla. Lapsen läheinen saa olla lapselle läheinen ja konkreettisesti lasta lähellä vain mikäli täyttää sijaishuollon edunvalvojaksi muuttuneen lastensuojelun kriteerit; läheisen tulee olla lastensuojelun hallittavissa oleva lastensuojelu(mieli)valtaa haastamaton taho ja sijaishuollon yhteistyökumppani.
Tätä enteilee jo sijaishuollon vahva edustus hankkeessa ja Porin hanke läheissijaisvanhemmasta. Mikäli lapsi on itse määritellyt jonkun sijaisvanhemman läheisekseen ja haluaa olla tämän kanssa tekemisissä ja pitää yhteyttä asia on tietysti ok. Jokin tässä projektissa kuitenkin haiskahtaa.
Kati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa.
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon: ”Ne vaan huolehtii musta, ne on vaan sijaisiskä ja sijaisäiti”, sanoi yksi haastateltava sijaisvanhemmistaan. Erityisesti biologiset äidit ja sisarukset olivat tärkeitä lapsille. .Tutkimus osoittaa, että perhehoidossa(= sijaisperheissä) elävillä lapsilla ei ole kokemusta pysyvästä kodista ja perheestä."
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2012/11/tiedote-2012-11-26-09-29-37-425100
Lastensuojeluvaikuttajat ovat vakuuttuneita siitä, että järjestelmä suojelee heitä viimeiseen asti. Niinkuin tekeekin. Ilmeisesti lastensuojeluvaikuttajat ovat kovin varmoja myös siitä, että tieto heidän suorittamistaan perheiden teurastuksista ja yhteydenpidon estämisistä ei leviä viraston ulkopuolelle, että niitä ei koskaan tutkita, että perheet vaikenevat ja että tehdyillä laittomuuksilla ei ole vaikutusta uskottavuuteen asiantuntijana tai tahona, joka puolustaa "lapsen oikeutta yhteydenpitoon läheistensä kanssa".
Mutta tässä kohtaa, rakkaat rouvat, erehdytte.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.