KAHVIPIRTTI 83 / 2013

Minäkö ihan ensimmäisenä tänne ehdin, onnea vaan pirttiin jatoivotaan paljon kävijöitä. Olen pruukannut aina joskus tuoda orkidean uuteen pirttiin, mutta nytpä tuon muutaman annansilmän turvaan pihalta ennenkuin pakkanen sen vie.
Istutin sen tällaiseen pitkään koriin, sopii oikein hyvin tuohon oven viereen kapealle ikkunalle.
Niin, piti kysyä Skillanilta että ovatko Carmolistipat sulle tuttuja, munkkitipoiksikin niitä sanotaan. Niillä röörit aukeaa tosi tehokkaasti. Minä laitan tippoja sokeripalaan, voi ne kuumaan juomaankin tiputella ja hohhh kun ilma kulkee keveästi rööreissä.
Aikansa nuo flunssat kestävät, mutta olon lievitykseen on moniaita konsteja.

Uamupäevee ja lämpimät (varsinnii näev viileenä päevänä) onnittelut uuve uutukaeseen pirttiin!!! Mullollii jo semmone tunne tähän konnee iäree istuissanj, että suattaa olla vastassa uus pytinki, oekeessa olin.

Tekishän tuo mielj muutella omassakkii huushollissa järjestystä, vuaj jiäköö aenae vähäks aekoo semmoset mieljteot, on tää olo vieläen niih hepposta, ee oo minkäällaesta vettoo mummossa.

Laetettiil linnuillet talitanko roekkumaa tuuletustelineesee ja harakathan ne hetj löösivät sen herkkupaekaksee. Talitinttilöetä ja sinitiijaesija näkkyy pyrähtelevän tuhkatihheesee evvään parissa. Kyllä siihen kohta oravattii löötää tiesä, piäasija, että syyvyks tulloo. Siili olj lyllertännä öölössä päevänä tuolla nurmikolla, en ite nähnä, mutta mulle kerrottii.

Nyt lähen liäkihtemmää ihteenj kuumalla mustaherukkajuomalla ja paeskaavun peeto alle vähäks aekoo. Pienet linnut jiävät räpiköemää talipötkön parissa. Raahallista mikkelinpäeväv viettoo jokkaeselle! paulamaria, vielä vähän pipinä

Kylmää Sunnuntaita karjalankunnailta. Meni viime yö niin erikoisesti VSpuolella
sellainko minun flunssani lienee. Tosi harmillinen olokin vielä on,joten tuli mieleen ei tätä toivoisi pahalle vihamiehellekään. Mutta sitten tuli Ahaa elämys voisi ELOP
sen kohtauksen puhujapöntössä palkkioksi saada se ahneelle olisi sopiva raju
räjähdys...
Kerralla syksy tulla tupsahti,mökillä käydessämme Sorsia uiskenteli,toivottavasti ehtivät lentää vielä lämpimään.. Minä menen peiton alle,
söin kolme valkosipulinkynttä kypsennettynä.. Aikoinaan eräs mummo neuvoi ja mainitsi vielä ehdottomasti kypsänä. Hyvää sunnuntaita kaikille ketkä ehtivät elämän kiireiltä kammarissa pistäytyä...Terv hevat

Minulla on pomminvarma flunssanhoitoresepti.
En tiedä kuinka puree muihin, mutta itse murskaan valkosipulinkynnen, tai montakin veteen, siihen pari ruokalusikallista hunajaa, annan "tekeytyä" jääkaapissa ja juon noin puoli lasillista kerrallaan. Pahaa on, mutta hunaja vie valkosipulin hajun pois.

Heti kun rokotukset alkavat, niin menemme ottamaan piikin. Se "funssa" mikä tulee ehkä kuitenkin, ja mihin käytän tuota hunaja/valkosipuli lääkettä auttaa tavalliseen pieneen vilustumiseen, mikä ei ole viiruksen aiheuttana, vaan tavallista vilustumista.
Infulenssahan on viirusperäinen sairaus ja se tulee ilman vilustumista, eikä katso säätilaan.

Pysytellään nyt kuitenkin lämpiminä ja kiedotaan villahuivi kaulaan kylmällä säällä, vaikkapa jo nivelkolotuksen ehkäisyn varalta!

Kun syö paljon kamalanhajuista valkosipulia, nuhaiset pysyy kaukana eivätkä tartuta. Siihen se teho perustuu.

Niin, ikävää on huomata vaikkapa kassan olevan pahassa nuhassa, silloin saattaa viime hetkellä muistuakin mieleen vielä kahvipaketti, jonka osto unohtui. - Ei sitä oikeata syytä nyt ainakaan halua tunnustaa, ettei rassukalle tule lisää pahaa oloa.

Epäsosiaalinen mauste, sanoi lähi-ihmiseni valkosipulista.
Siksi minulla se jää vähemmälle, usein kuivuu pilalle ennen kuin huomaan. Uskoisin myöskin sen kyllä olevan hyvä nuhaan. Mutta hunajako veisi sen hajun pois? Epäilen sitä. Vain ne, jotka itsekin ovat syöneet valkosipulia, eivät sen hirveätä döfistä tunne.

Vaikea uskoa, että syyskuu sujahti jo ohitse, huomenna päättäjäiset. Sää on vielä pari päivää viileätä, mutta loppuviikolla, lokakuussa taas lämpimämpää luvassa.

Ensi kuussa siirytään talviaikaan takaisin, kefilœja siiretään kesään päin eli taaksepäin yksi tunti.

Lokakuun ekana päivänä tiistaina alkaa myös sorsajahti klo 12, karhujahti jo aamulla.

Iltaa! Niin se päiväni pyörähti pienissä puuhissani ja kävelyretken yhteydessä suunsoitossa. Niinpä ehdin vasta nyt vilkaisemaan kuulumisia.

Pientä nuhan alkua tunnen, en tiedä kehittyykö tämä mihin suuntaan. Piikin kyllä käyn ottamassa. Aina olen niin tehnyt siitä lähtien kun on tarjolla ollut. En ole huomannut mitään haitallisia oireita. Olen siinä käsityksessä, että kyllä se ainakin hieman jelppaa pöpöjen torjunnassa. Onhan sekin jotain.

Enpä ole ehtinyt miettiä, mistä tähän juttua vääntäisin. Joten hyvää yötä ja palaillaan!

Mukavan syksyistä Ehtoota. Flunsaisille pikaista parantumista, ilmat kun lupaavat vielä lämpöasteiden jatkuvuutta.
Pirttiin hyvää jatkuvuutta ja iloisia hetkiä.
Minä oon saanut kaveriksi naapurin komean kollikissan. sekun poikkeilee mua katsomaan silloin tällöin. Lenkkikaveriksi myös halusi. Menee ensin edellä ja pysähtyy katsomaan tulenko varmasti perässä. Nyt on naapurin kanssa kissan nimikkeestä tullut lainakissa. Hyvä kissa onkin ja kova jutteleen. Olis kiva saada aapinen kissakieleen. Ei silti aika paljon ymmärtää sen naukunnasta. Se kun tuijottaa suoraan silmiin. Toisinaan sillä on niin kova vauhti naukumisessa et taitaa mennä kissasanatkin päälekkäin.Voi se tietysti olla erikieltäkin kun nääs on Norjanmetsäkissan rotua.
Ei täs ny mitään kummempaa kun oikein hyvää huomista ja ihanan ramasevaa yötä. Tulenlieskat.

JOskus vuosia sitten kansanradiossa joku antoi neuvon;ota iso valkosipuli ja pilko se ei kuorita. 1litra kiehuvaa vettä päälle ja annetaan seista 4 vuorokautta hellan nurkalla tai jossain pöydällä,sitten siilataan perskat pois liemi pulloon,voi maustaa hunajalla jos haluaa.Minulla on aina jääkaapissa pullollinne,Lääkeläsillinen aamuin illoin.Erehdyin kerra ottamaan sen lunssa rokotteen ja en ole niin kipeänä ollut kun sen talven olin.Eipä ole tututkaan valittaneet siitä sipulin hajusta.
Voihan se olla uskomus minullakin.Mutta näin aion vast edeskin tehdä.

näkyillään.
ps,ei se kyllä tuohon selkävaivaani auta.

Ynnämuu sanoi, ettei saa oireita infulenssarokotteesta. Minä saan lievää kiusallista oireilua, nimittäin rokotuskohta tulee punaiseksi, sekä kirvelee ja kutittaa, mutta sain neuvon: kortisoonivoidetta, sitä tavallista sinistä, käsikauppalääkkeenä myytävää.
Joka tapauksessa otan taas rokotteen, koska pahat flunssat pysyvät poissa koko tulevan vuoden.

Huomenia viikon alkuun, lämpöä vajaat neljä astetta ja pilvinen harmaus ainakin vielä taivaalla.
Viimeinen syyskuun päivä aluillaan ja huomenna koskematon lokakuu alkaa, tuoko tullessaan nimensä veroisesti lokaa?
Kivasti on pirtti taas vauhtiin päässyt, ehkä elämme aika jolloin monellakin nokka tuhisee ja yskittää, se kuuluu syksyyn.
Hoidoiksi olette ehdotelleet valkosipulia, minä siinäkin asiassa olen jälkeen jäänyt, en käytä valkosipulia, en ole oppinut tykkäämään, Garmolistipoista olen kyllä kuullut ja kehuttukin on, mutta en niitäkään käytä.
Rokotuksia en ole ottanut, enhän ole mitään sairastanutkaan vuosikausiin, joko nyt alkaa kunto siltä osin horjua.

Se sairasloman saanti pelkän nuha-yskän kanssa on varmaan vaikeaa ja näin työssä joutuvat nuhaiset olemaan, mutta enpä ole heitä kiertänyt ja olen säilynyt terveenä.
Onhan niitä tartunnan saannin paikkoja runsaasti joka paikassa, mutta kun tauti ei ole tullakseen ei se tule.
Sitä käsien tehokasta pesua harrastan aika tavalla, kun liikenteestä kotiin palaan.
Ylivarovaisuuttakaan ei ole syytä lisätä, eikös se kestokyky aina vaan huonone, kun liikaa yrittää, kohta pumpuliin joutuvat ihmisiä laittamaan.

Onpa sinulla mukava lenkkikaveri tulenlieskat, kyllä nuo eläimet ovat fiksuja ja suloisia.
Tosin en oikein tykkää tuosta pulu parvesta, jotka tuosta puistosta perään lähtevät, ainakin kun kärriä vedän.
Niitä ruokkii rouva aina kauppareissulla kärrin kanssa kulkien ja luulevat minua myös ruuan tuojaksi.
Kuvitelkaapa minua kärrin kanssa kulkien, iso lintulauma perässä, vähän ihan nolottaa, no eihän ne pitkään perässä kulje.
Kissa on ihan toinen juttu.

Eihän todellakaan ole numeromme oikein, mikä olisikaan jos alusta olisi numeroa rinnassa pidetty, tuli vaan mukaa selvyyden vuoksi, kun joskus monta pirttiä oli palstan vahvuuksissa, muistelen Hintriikan numerointia ehdottaneen.
Selvempäähän se on kieltämättä.
Kymmen vuotisjuhlat lähetyy, sivuutammeko huomioimatta?

Tänään on yritettävä kerhoon taas mennä, toivottavasti en enää taudin levittäjä ole, vaikka vielä meinaa vähän yskittää, yöt menee nyt hyvin, en yski enää.
Toivon että voitatte mahdollisen taudin uhkan ja samaa mieltä olen hetan kanssa, jonkun vaivan saisi tuo kyseinen herra lähtiäsiksi saada;)
Syökää ja juokaa, paras lääke on hyvä ruoka, moi!

Päivää taas tuhlattavaksi! Samat ilmat ja lampölilat täälläkin kuin aamun avauksessa.

On täälläkin vuosia kulkenut yksi mummeli kesät, talvet lintuja syöttämässä. Perässään hän raahaa vanhoja lastenkärryjä ja runsaasti on pullaa. Luultavasti roiskiksista pelastettua. Vaikka en ole kytännyt, silti reviiri näyttää laajalta. Kävelyreissullani olen tavannut. Sorsat, lokit ja variksetkin saavat palkintonsa ja osaavat jo valmiina sankoin joukoin odotella.

En ole juttusille mummelin kanssa mennyt. eikä sellaiselta vaikutakaan, joka sananvaihtoa haluaisi. Se on hänen maailmansa ja eläinrakkaushan siinä lienee takana. Minusta se menee kyllä liiallisuuksiin. Ymmärrän talvisin ruokkimisen, mutta kesäruokinta tekee mielestäni linnuille vahinkoakin. Kyllä linnut ovat luonnon kappaleita. Niiden on syytä oppia ruokansa hankkimaan. Kuinka ne sitten pärjäävät, kun valmiiksi syöttäminen loppuu? Eipä hyvin. Pullasorsat eivät älyä pakkasten koittaessa lähteä muuttoon ja lentokykykin huonontunut. Niinpä sorsia syksyisin roikkuu pieneksi menneissä avannoissa ja moni jäätyy myös kiinni. Niin...hyvin väljästi sanottuna, sama pätee myös ihmisiin. Jos on penskasta saakka paapottu, hellitty ja anettu kaikki valmiina, eikä itsensä ole tarvinnut mistään huolehtia, eväät elämään on heikot. Voi hekin "jäätyä" ja oma talouskin mennä sekaisin, kun edelleen jatkaa samaa rataa, odottaa valmista. "Pakko saada" ajatukset menevät vielä kaiken edelle. No, onhan "vippifirmat" auttamassa. En tietenkään tällä tarkoita läheskään kaikkia. Voihan lintujakin menehtyä vaikkapa luonnon oikuista johtuen, jolloin ravintoakaan ei löydy. Jos nyt ei lienekään onnistunut vertaukseni, jotenkin tätäkin mielikuvissani yhdistän. Kyllä itsenäiseen elämään valmistautuminenkin myös yksinkertaisia taitoja tarvitsee. Jos niitä ei ole kotona saanut, sitä tietoa pitäisi koulussa viimeistään jakaa.

Näitä tuli mieleeni, kun olen lukenut ja kuullut esimerkkejä, että mielestäni aivan kohtuulliset tulotkaan ei riittä. Jos 3500 - 5000 euroa kuukaudessa ei riitä, jossain mättää. Vähemmällähän valtaosan täytyy pärjäillä. Tavoitteet ja unelmien sävyttämä "laadukas elämä" ei aina realielämässä kohtaa. Toki työttömyys, yllättävät irtisanomiset voi varovaisenkin taloudensa pitäjän pudottaa.

Tänään olen jo vipeltänyt ulkoiluhommaani. Nytpä onkin itselleni polttoaineen tankkaamisen aika. Hyvää päivän jatkoa!

Palaan vielä flunssan hoitoon.
En muistanutkaan, että munkkiöljy, josta Skillan mainitsi on jokavaivan lääke.
Carmolistipat on virallinen nimi.
Pehmeämi vaihtoehto lääkitykseen. Sitä voi laittaa kuumaan veteen ja höyryhengittää pyyheliina pään yli vedettynä ja naama niin lähellä vettä kuin pystyy. Sisäisesti nautittunamm, vatsavaivoihin ja nuhaan, sekä ensiapu pieniin naarmuihin ja nirhautumiin.

Aivan kuin manaisin yskää ja nuhaa esille, joten ei tämän enempää loskaisen lokakuun aattona mistään "vuodenaikavaivoista".

Huomenta jälleen, iloa lokakuun ensimäseen päivään.
Tavanomainen päivittely tuon ajan kulumisesta, hetki vaan ja se kirosanaksi monelle muodostunut joulu on käsillä.
Minä olen jouluihminen, onhan se vatmaan huomattu, mutta yritän pitäytyä nyt tässä lokakuussa ja elää sen suuremmin joulua muistamatta.
Samasa aion myös tuon pienen vaivani kanssa, nyt en puhu enää flunssasta, ohi ei vielä ole, mutta varmasti pian häipyy.
Eilisen päiväinen sää vaikuttaa olevan ja eipä tuossa mitään moitteen sijaa ollut, tosin jokainen kerhoon tullut kylmää valitti, minua ei paleltanut.
Oli ihan piristävä kerhopäivä, hyvää se tekee huomata mitkä asiat puhuttavat, tällä hetkellä oli kaikilla hyviä vinkkejä tautien varalle ja jokainen esille toi omia hyväksi koettuja tapojaan.
Inkivääri moneen vaivaan kerrottiin sopivan

Keskusteltiin myös siitä, miten tänä päivänä ihmiset sairastavat paljon näitä muotitaudeiksi tulleita allergioita.
Ehkä ollaan vähän liian herkkiä pienten vaivojen suhteen, heti rajoitetaan ruokailua noiden kaiken maailman suostuusten mukaan ja sitten lopulta elimistö ei muuta hyväksy.
Voihan ympäristöllä ja ruuillakin olla oma vaikutuksensa.
Yllätin porukan uuniomenilla ja siihenkin löytyi yksi jonka vatsa ei sitäkään herkkua kestänyt.
Kertoili siinä sitten ruokarajoituksiaan ja piti todeta että kovin rajalliseksi oli mennyt, varmaan kohta vesilasillinen on se minkä vatsa kestää.
Kenenkään vaivoja epäilemättä, ihmettelen miten tähän on tultu, en muista aiemmin tälläisiä vaivoja kovinkaan usein vastaan tulleen.
Arkinen, tavallinen pulliainen näissäkin asioissa olen, ohitan pienet vaivat ilman sen suurempia pohtimisia, jos sitten jatkuva kipu tulee menen tohtoriin.
Eihän sitä koskaan tiedä mikä vaiva on piilossa, mutta en nyt rupea niitä pelkäämään, elettävä on sitten niiden mukaan, kun ilmaantuvat.

Muutaman kerran on minulle käynyt samoin kuin Latelle ja kyllä siinä ääneen on jotakin tullut sanottua, missä vika moiseen löytynee?
Eipäs anneta periksi uutta vaan tulemaan, jos ajatuksia ilmenee.
Nyt päivä on jo valennut, kai sitä on ruvettava tuhoamaan;)

Tiällähhään yks mahollinen lukijakii ilimottuu. Kiitosta vuan oikeen kuvalleen. Hyviinhän tiällä mänöö, kun ei ihan kaikkii pienii imeiskipuja kehtoo viäntee näkösälle. Melekeen savolaenennii oun, vain empä kehtoo koko kunnioo itellein viännellä näinnii vähäpätösilla kieltaijolla.

Vahigossahän ne kadonneet kamat parhaiten löytyy, niin olen todennut. Tällä kertaa ei minulla mitään ole kateissa, ei edes avaimet. Varmastihan joku on kateissa, vaan en vielä tiedä mikä. Siitä ilmi tulee, kun pikainen tarve koittaa. Joskus olen etsinyt pitkäänkin jotain esinettä, kunnes muisti palautuu. Olen heittänyt se roskiin, koska "eihän sitä koskaan tarvitse."

SkillaNin kertomasta allergisuudesta, voihan se elimistö tottua vaativaksikin. Virossakin viimeksi opas sanoi, että kraanavesi on käyttökelpoista, sitä paikalliset käyttävät kaikessa. Lisäsi kuitenkin, että bakteerikanta voi olla erilainen, herkkävatsaisille on putiikissa pullovettä myytävänä. Kraanavettä join siellä ja niin olen tehnyt reissuillani monessa muussakin paikassa. On toki poikkeuksiakin.

Olen kuitenkin monenlaisista lätäköistä janoon vettä hörpännyt. Joskus suollakin lakatuspuuhissa, kun helteellä alkaa suuni pykiä. Eipä muuta, kuin saappaalla vetelään suohon kunnon polkaisu, käsillä pienet korjaukset ja hetken odotus. Siinähän se pikakaivo ja kyllä se janoon kelpaa ja helpottaa. Ruokahommissani en ole kovin ranttu. Tietysti itse hankkimani on suunnilleen mieltymysteni mukaan. Katselen kyllä päivämäärät, samaan hintaanhan voi tuoreinta ottaa. Jos on oranssilappuista, alennettua, kelvollisen näköistä, sekin kelpaa. Säälien voi joku kassalla katsella, se ei kyllä hetkauta. Kalaa en oranssilaputettuna osta, enkä reissuilla kaikkia ötököitä kokeile. Näillä olen pärjännyt. Kaipa se tarpeellinenkin bakteerikanta on luontevasti kehittynyt ja niihin vastustuskykyni.

Monenlaiset vaivathan ovat ihan nuorillakin lisääntyneet. Yllättävää minusta mielentarverveysongelmien kasvu ja psykologien kovasti lisääntynyt tarve. Voipi olla, että viisautta on kehittynyt niin paljon, että yhä uusia "tauteja", vaivoja löytyy. Ikääntyneillehän se rapistuminen menee luonnon järjestelmän piikkiin.

Lopuksi sääkatsaus. Pilvistä, vilauksia auringosta, ei sadetta. Normaali syysilma, 7. Hei vaan!

Hyvää aamua melkoisen pimeää sellaista, no olen vähän aiemmin koneen ääressä.
Syy se tavallinen, iso kerhopäivä ja sen haasteet.
Yskäinen on olo, tosin jo parempi, kävin rohtoja apteekista eilen ja nyt odottelen vaikutuksia.
Kiitos vaan kaikista vinkeistä meille yskiville.

Yskäntapletteja minäkin apteekkitädin neuvomana otin ja nuhatipat lisäksi.
Tuo poskionteloihin painuminen onkin jo vähän lääkittävämpi juttu, en ole sitä koskaan potenut, ainakaan tietäen, joskus on pää ollut vähän sinnepäin oireileva, mutta ohi on mennyt.
Mutta hyvänen aika, minähän sanoin että en puhu sanaakaan taudistani, tässä sitä taas ollaan, mutta nyt loppui.

Noiden tavaroiden katoamisia on ilmennyt aina vaan useammin, muisti on hälyyttävästi myös häviämässä.
Kotona monasti menen jotakin hakemaan ja paikalle tullen en muista mitä siinä olen tekemässä, ei auta kuin ruveta kelaamaan, useimmiten vielä mieleen asia palaa.
Kovasti vaatii keskittymistä nämä vähäpätöisetkin hommelit.
Olen ehkä laiska pohjimmiltani, kun itsekin nauran, kun kotona raivailen paikkoja , pyrin mahdollisimman tehokkaasti sen tekemään.
Johonkin suuntaan mennen kerään kaiken sinnepäin menevän käsiini ja tiputtelen matkan varrella oikeisiin paikkoihin.
Voisin viedä tavaran kerrallaan, mutta tuo säästäminen on kai niin päälimäisenä ajatuksena, että jalkojen säästämistäkin harrastan;)
Kysymys on kodin sisällä tapahtuvista hyvin lyhyiden matkojen jutuista.
Näkisittepä tyhjyyttä ammottavat lankakorini, ei yhtään langanpätkää, kaikki on johonkin neuleeseen upotettu
Ystäväni päivittelevät sekaisia käsityö korejaan, minä tuhoan perästä kaiken.
Saituuta, siisteyttä vai ahkeruuttako lienee, vai voihan olla sairauskin;)

Sitä olen minäkin ihmetellyt, miten esimerkiksi Tallinassa voi ihmiset pärjätä sairastumatta veden kanssa, kun matkaajille pullovettä kehotetaan juomaan.
Ulkomailla yleensä aamuisin otettu lusikallinen jotakin väkevää, auttaa selviämään, onko tämä huuhaata vai totta.
Olemmeko me suomalaiset niin heikkovatsaisia, että emme mitään kestä, tässä viittaan aiemmin kirjoittamaani pumpuliin käärimisillä.

Nyt käärin kuvannollisesti koneen pakettiin ja alan tehdä lähtöä, tulihan tuota taas tarinaa, tai höpinää, tulkitkaa aivan itse jokainen,
Mielekästä päivää kaikille;)

Mikäs tällaisena päivänä on syksyn lapsena olla, voiko tuota Venlastiinan syksyn kuvausta paremmaksi pannakaan ! Aamulla täällä herättiin kolmen asteen pakkaseen, ainakin krassit olivat menneet. Pensasmustikkain syysvärit kimaltavassa huurteessaan koetin juuri kameraan vangita. Täällähän maaruskaa ei ollenkaan Lapin malliin ole, vaahterat ovat juuri tätä loistokkuuden hetkeä odottaneet , ja sitten niiden pudonneet lehdet ovat tavallaan tämän seudun maaruska. Haapojen kultalatvukset huokaisevaa taivaan sineä vasten korvaavat sen ruhtinaalllisesti, ettei niistä enää tulitikkuja tehdä, saunan lauteita kai kuitenkin.

Olisipa koko syksy kuin tämä päivä, toisaalta eihän meillä ole muuta kuin tämä päivä.

Maa oli vahvassa huurteessa aamulla kun heräsin. Lämpenemään päin on ilma kuitenkin niinkuin ennustettiin, se on hyvä.
Tänään on Ikääntyvien akatemian (hieno nimi :) ) luento vuorossa. Aiheena on Turun kaupunginkirjasto 150 vuotta - lue enemmän luulet vähemmän. Luennoitsijana on entinen kirjastonhoitaja Kirsti Saksa. Satuimme kerran työv.opiston kevätretkellä kämppäkavereiksi, koska molemmat olimme yksin matkalla.
Siinä oli hauska ja huumorintajuinen ihminen. Emme meinanneet yöpuulle malttaa mennä, kun oli niin paljon juteltavaa tästä turkulaisesta meiningistä. Jäi mieleen kun hän kertoi ettei hänellä ole tietokonetta, kun kammoaa koko härveliä. Siitä on muutama vuosi aikaa, pitääkin kysyä että joko hän on sen hankkinut. Tiedän että se olisi hänelle mainio apulainen, koska kirjoittelee paljon.
Kiva kun pääsee vielä pyöräilemään.
Muistattehan sienestäjät että on suppilovahveroiden aika. Niitä ei pakkanen säikytä.

Heippa!!

Puumerkin jätän ja toivotan reipasta lokakuun aikaa jokaiselle kirjoittajalle.

Piski on kotona ja rollatoidaan taas yhdessä.

- Hei! Sen verran on viieätä vieläkin, vaikka jo lämpimämpää on luvassa, että pyöräilyretkeltä kauimpana sijaitsevaan ostoskeskukseen juuri kotiutuessani tuntui mukavalta päästä lämpimään juteltuani pitkään yhden parhaista naapureistani kanssa.

Hän kertoi saaneensa sääennusteen, jonka mukaan koko lokakuumme tulee olemaan lämmin, sitten loka-marraskuun vaihteessa tulee kovia ukkosia ja myrskyjä, minkä jälkeen saadaan lunta odotella lähelle joulua, eikä ole varmaa pysyykö se joulun yli.

Aika näyttää, millaiseksi loka-marras-joulukuu muodostuvat
säiden suhteen.


.

Hyvinhän Laten viesti liikenteeseen lähtikin. Ja kun vielä terveyskin on kohentunut, niin hyvähän siitä on menoa jatkella.

Lintujen ruokinnasta, kyllä se täällä näyttää toimivan niin, että kun evästä tulee runsaasti pensaikkojen juurelle, se kerää omat käyttäjänsä. Lokkeja on varmaan paljonkin lähistön kaatopaikoilla. Näillä on tarkka vainu, yhteistyö ja muisti. Suuretkin laumat ryntäävät paikalle ja ovat nokkimisjärjestyksessä ekana, vähän yrittää variksetkin väliin sorkkia, mutta joutuvat rippeitä odottamaan. Pikkulintuja ei juuri näy siinä rähinässä, voivat pieniä rippeitä saadakin kun isommat ovat poistuneet. Onhan tämä ihan kaupunkimaista asutusta. Jotain puhetta on ollut näistä ruokinnoista. Ainahan lokit ja varikset rojauttaa myös jätteitään. En ole lähtenyt kantelemaan asiasta ja ilmeisesti ei toisetkaan. Kukas nyt vanhan ihmisen hyvää tarkoittavaa, vapaehtoista elämäntyötä lähtisi tuhoamaan? Se voi olla hänelle hyvinkin tärkeä, vaikkapa kantava voima yksinäisen vanhuuden päivinä.

Enpä noihin pitkälle ulottuviin ennustuksiin paljonkaan luota, joita liisa. sal kertoi saaneensa. Tottahan ylimalkaisessa ennusteessa jo vuodenaikakin huomioiden voi olla onnistumisen merkkejäkin. Eiköhän tähän käyne savolainen viisaus: "voipihaan se olla niinnii, vuan voipahan hiän olla toisinnii." Sekin vielä, että missä päin Suomea säitä katselee. Nyt täytyy katsella illan ohjelmia ennen päivän päätöstä. Hei!

Terveisiä täältä Suomen lämpöisestä kolkasta! No, Tornionlaakso se lämpimin alue on, mutta niin lähellä, että samaa lämpöä riittää tähän meren liepeillekin.

Viime yö oli lämmin ja niin näyttää olevan tämä yökin. 3. kr:n korkeudella on vielä yli 10, mutta onhan se maanpinnassa monta astetta kylmempää. Ei kyllä tarvinnut tänään pitkiä kalsareita, kun tuulikin oli lounaasta ja aika hyväntuulista.

Parvekkeella oli niin mukava sää, että riivin kelloköynnöksen alas. Osa oli aika alhaalla valmiiksi, kun yläkerran asukas oli kyllästynyt kasvivuokralaiseensa. Säälittihän sitä laittaa roskiin, kun oli vielä jos kuinka monta nuppua ja keskeneräistä kukkaa, mutta aikansa kutakin. Vaikka tällä hetkellä ei yöpakkasia ole, niin eivät ne enää kovin kaukana voi olla.

Pelakuut jäivät vielä punaisina kukkimaan. Kaiken muun olen hävittänyt talven tieltä. Minun pjuolestani saa tulla, vaikka taitaa sekin karata entistä myöhäisempään. Marssijärjestys on viime vuosina ollut se, että täällä Meri-Lapissa me saamme lumipeitteen viimeisinä koko maassa.

Nyt on aika lopettaa ja mennä tutumaan! Kuulen, että muutamat kuorsaavat jo täyttä päätä. Yhdyn kohta kuoroon.

Syksyiseen aamuun taas herätty, sateen jäljeltä lammikot teiden reunoilla, mutta mukavaa ja lämmintä on luvassa.
Meitä hemmotellaan, koko lokakuuksi on ennustettu lämmintä säätä.
Eihän ennusteet aiina paikkaansa pidä, aamulla herätessä katsoo ulos ikkunasta, se melko varmasti totuuden näyttää, ainakin sen hetkiseksi;)
Ensi viikolla alkaa vanhusten viikko ja eilen kerhossa taas sain kuulla, että vanhus olen.
Yli 75-vuotiaille paikkakunnallani tehdään kartoitus vanhuksen asumisessa, käyvät katsomassa kodin kunnon, mahdolliset vaaratekijät ym. sellaista mikä vaikeuttaa vanhuksen kotona asumista.
Ei ole minulta kyselty mitään, en toki tarvitsekaan vielä, tiedä miten lähellä sekin aika on.
Hyvä on, että huolta näkevät, paljon olisikin korjattavaa, kaikilla ei hyvin mene.
Kerho oli taas ja meni hyvin, kaikki hymyileviltä näyttivät;)

Tuo parvekkeen raivaus ja lasien pesu se on edessä, sääli on kukkaset repiä, kun vielä niin kova halu kukkia, no jos lämmintä riittää kukkikoot, siivoan muilta osin.
Minulla tuossa olohuoneen puolella ikkuna maisemassa on puisto ja siinä linturuokinta paikka, no pysyvätkö linnut siellä, ei todellakaan, pihaan tulevat.
Kyyhkyset on taas levinneet ja niillä vilkas lento tuossa ikkunan edessä, milloikahan joku lasiin lentää.
Siellä on myös koirien jätöksille siisti laatikko ja mukava on katsoa miten useimmat sinne ne pussit laittaa.
Koirien taluttajista saa kuvan miten koiriaan pitävät, kun puistossa liikkuvat, suurimmille osin on myönteisiä näkymiä, kyllä ystävä on tärkeä.
Kiva että wiiwidearkin on piskinsä kotiin saanut ja se vie emännän lenkille;)

Syksyn värit alkaa meillä jo haalistua, punaisen sävyinen vaahtera on nyt likaisen keltainen ja kohta ruskeaksi muuttu, muu puusto on vielä melko vihreinä, ne mistä ei lehdet ole jo tippuneet.
Kaunista kyllä vieläkin väreissä löytyy ja onhan se syksyinen taivas jo yksistään mahtava näkymä, ihana on syksy.
Luento sananakin jo kovin juhlava, antaa kuvan että viisautta tiedossa, usein onkin.
Kyllähän se luennoitsijasta on kiinni miten yleisö mukana pysyy, joillakin on niin huono ulosanti ja unettava, että hereillä ei meinaa pysyä,, toki aihe on oltava mielenkiintoinen.

Kylläpä noita suppilovahveroita olisi päästävä etsimään, mutta eipä nyt tulevana viikonloppuna ainakaan onnistu, on vanhusten kirkkopyhä ja sinne on laulamaan mentävä.
No jos lämmintä riittää, vielä ehtii, toivottavasti.
Päivä kerrallaan, totta Ramoona totesit, aina ei tiedä onko seuraava päivä mahdollinen, joten nautitaan joka hetkestä ja mukavasti vielä;)

Pimeää meillä,televisiossa näyttävät vain aurinko rantoja,mukavahan siellä on
lekotella,kun jaksaa.
Minä lapsilleni sanoin viimetalvena,tämä on viimeinen reissu,eikös se niin ole ,jos sängyssä rojottaa vaan.Sama olla kotonaan, jos joskus jaksaa niin käppäilee ulkona ja panee paljon päälle niin ei kylmä. Sitten keittelee makoista kahvia ja nauttii
omista ympyröistä..

Minua aivan hävettää ,kun vertasivat maita sekä vanhustenhoitoa erimaissa .
Meidät raukat sijalla 15 kyllä siihen asiaan joutaisi tyhjemmästä asiasta rahaa siirtää. Kokoomus ei välitä meistä vanhuksista,joten me toivomme menetetty. Vaikka kenellä lapsiakin on jokaisella oma elämä,kun muistelee omaa nuoruuttakin. Toivomme JÄRKIKULTA VIIMEISENÄ...HETA.

Luennoksihan niitä esityksiä sanotaan, kun niitä pääsee kerran kuulemaan luentokortilla (40€ / vuosi) ja kun vielä kuuluvat Ikääntyvien Akatemiaankin § :-)

Kyllä niitä voi ihan hyvin esitelmiksikin sanoa sama se. Työryhmä on osannut valita hyviä luennoitsijoita, joita kuunnellessa ei nukuta. Hyvää puhujaa jaksaa kuunnella puolitoista tuntia vaikka puhuisi saappaista. Puhujina monen alan ihmisiä. Kaikki juhlavuus on kuitenkin poissa, usein esitelmä herättelee kysymyksiä ja poikii vilkkaan keskustelun.
Muistan yhden emeritusprofessorin, joka oli matkustellut paljon ammattinsa vuoksi ja kertoi näkemästään. Jäi mieleen hänen esitelmänsä Pohjois-Korean matkaltaan. Oli niin positiivinen näkemys, ettei millään uskoisi todeksi saatujen tietojen mukaan.
Sielläkin vieraalle oli näytetty ilmeisesti vain vieraille ja eliitille tarkoitetut paikat, myös vastaanotto oli erittäin ystävällinen.
Diakuvista näkyivät tyhjät ja siistit kadut, joilla oli vain jalankulkijoita ja pari autoa. Silti risteyksessä seisoi liikennepoliisi univormuisena pöntössään melko työttömänä.
Ne luennot ovat minulle kuuntelemista varten, eikä minulla ole luentovihkoa mukana. Silmälasit on tärkeät että näkee taululle heijastetut kuvat ja tekstin. Odotan uusi kakkuloita tälle viikolle.
Nautitaanpa taas kauniista syyspäivästä.

Haisuttomalta tuli varmasti tehokas nuhantorjuntaohje, mutta jos ei itse kestä valkosipulia, niin sitten on turvauduttava ikiaikaiseen totuuteen:
Aina tulee tilaa yhdelle, joka ei käytä deodoranttia.
Ainakin ruuhkabussissa luulisi hajurakoa löytyvän.

Päivää että pätkähtää.

En jaksanut eilen piipahtaa.
Olin markkinoilla ja sain siellä PUSUN.
Tuli vastaan semmoinen 4-jalkainen karvaturri.
Nuolla lipsaisi koko naamani.
Omistajansa ihmetteli,ettei se yleensä vieraille noin tee,sanoin ;kyllä koira koiran tuntee;)) oli tosi kiva karvaturri.

Toin tänne sen Viipurinrinkelin olokeepa hyvät.

näkyillään...

Oli niin mainio, aurinkoinenkin päivä, etten malttanut pysyä poissa metsästä. Polullahan enimmäkseen pysyin, mutta vetihän se uteliaisuuteni vähän katsastamaankin. Alavilta paikoilta halla oli korjannut satoa. Niin kiipesin hyvin vaikeakulkuista louhikkoista rinnettä ylös. Olihan pussi mukanani ja muutama haaparousku löytyi kivikkolohkareiden välistä. Kerran niistä syötäväksi riittää. Sillä ylitin tavoitteni. Olihan aikomukseni vain kävellä.

Kyllä esitelmän tai luennoijan tavalla kertoa, on suuri merkitys, kuten Katleija kertoi. Jos homma menee tökkiväksi, yksitoikkoiseksi muistiinpanojen luvuksi, se ei mene hyvin perille. En ole vielä nyt ehtinyt Aikuisopiston luennoille, muutaman kohteen kyllä valitsin.

Nyt jätänkin tämän ilmoittautumisekseni. Katsellaan, mitä jatkosta tulee!

Aamua jälleen ja perjantai päivä aluillaan, se johtaa taas viikonloppuun.
Aika rientää, ei tunnu niin hitaasti kulkevan kun ennen laillisen iän saamista, silloin muistan ajankulun olleen hidasta;)
Se aikuiseksi tulo tai pääsy oli niin jännää, no nyt on melkein kaikki nähty ja koettu, nyt päivitellään ajan nopsaan kulumista ja vuosien lisääntymistä.
Olen ajatellut olisiko aika pidemmän tuntuista, jos ei mitää merkintöjä kalenterissa olisi, minun kohdalla näin varmaan olisi.
Elämässä kuitenkin kiinni ollaan, kuka mitenkin, varmasti joukkoon mahtuu niitäkin joilla olisi halu luovuttaa sairauden tai muun väsymisen kanssa eläessä.
Eilen katsoin telkkaria ja satuin kanavalle, missä nuoret ihmiset olivat löytäneet iloa vanhusten kanssa olemisesta, miten ihana asia tämä onkin, yksi hyvä tapa saada päiviin sisältöä, molemmille.

Ynnämuulla sitten lenkki muuttuikin hyötyliikunnaksi, mikä sen parempaa ja varmaan sieniä lisää nousee, kun niin lämmintä on luvassa.
Kannattaa pussia mukana kuljettaa;)
Nuo muorin "pusut" ovat niitä vilpittömämpiä ja pyyteettömiä, pään silitys riittää palkkioksi;)
Omalle pienelle ystävälleni olin opettanut myös pusun antamisen, pyytäessä tyrkkäsi kuononsa jonnekin kasvoihin, minä tyytyväinen kai oli koirakin;)

Kuuntelin ja katselin taas eilen kyselytuntia, on se niin kummallisa, kaikki vaan lisää rahaa pyytää ja toisella suun puoliskolla puhutaan velan ottamista.
No ymmärrän kyllä ne korvamerkityt varat, mutta sitä en oikein tajua miksi ei pyritä niissä raameissa pysymään, jos on säästettävä niin jokainen ministeriö sitä yrittäköön.
Olisi aivan mahtavaa, jos joku osaalue voisikin yllättää ja sanoa, että meille merkityt rahat riittää ja jää ylikin, ne voitte siirtää huonommin selviäville.
Tiedän, puhun höpöjä, mutta tingittävä on meidän pienillä elävienkin ja kun sitä on koko elämä tehty, miksi ei onnistuisi kaikilta.
Pitäähän unelmia olla, vaikka kurjalta näyttää meidän maan tilanne, joka puolelta valitusta kuuluu, eikä vanhukset ole poikkeus, tosin kärkipäässä apua saamaan tarvittaessa, hoitojen ja muun avun suhteen.
Nuo työttömäksi joutuneet ja joutuvat, heille olisi myös saatava työtä, sillä sitä velan ottoa saisi tyrehtymään ja nuorista nyt huolta jo kannetaankin, toivottavasti asiat korjaantuu.
Nyt pitäisi kauppa saada käyntiin ja työtä antavat ymmärtämään, että ilman työpaikkoja ei selvitä, heidänkin olisi syytä tinkiä voitoista, jakaa hyvinvointia.
No kai kaikki parastaan yrittävät, näin haluan uskoa ja panen suuni kiinni, kun en saata olla kovinkaan suureksi avuksi kenelllekään.

Totta on, jos on hyvä luennoitsi, siitä nautinnon kuulijat saa ja onhan niitäkin, mutta heitäkin löytyy joilla ei sanoma tavoita jostakin syystä, ehkä äänikin on sopimaton mikkiin puhumisessa.

Olen jo aloittanut siivouksen, parvekkeella kaikki mahdollinen, ikkunat avattu ja raitista ilmaa sisään virtaa, eikun jatkamaan hyvällä alulla olevaa viikko puhdistusta.
Nuo parvelasitkin vihdoin aion pestä, jos ei aurinko ehdi paistettaan niihin tuomaan, joten kiirehdin siihen hommaan, heippa ja mukavaa ihanan aurinkoista päivää.

Hyvää aamupäivää!
Aika menee niin nopeasti,että ei kerkeä mitään oikein tekemään.
Toivon,että olette kaikki voineet hyvin. Syksy on tullut ja minä nautin siitä,kun ei ole kuuma. Eläkekerhossa olen käynyt ja meillä on kaikkea mukavaa siellä. Sitten perustimme muutaman tutun kanssa "Kirjapiirin",luemme ja seuraavalla kerralla sitten keskustelemme ,mitä mieltä olimme.. Jotain kivaa pitää keksiä,että pysymme virkeinä.Nyt olen menossa konserttiin: Olavi Virran musiikkia,"Vielä virtaa" .Muuten,tuolla Facessa vähentelen kavereita,jos ei kukaan koskaan kirjoita mitään,joten älkää ihmetelkö sitä. Alkuinnostuksessa,pyytää kaikkia tuttuja kavereiksi.:) Ymmärrän,että jotka täällä ahkerasti kirjoittelevat,eivät jokapaikkaan ehdi.. Laten kanssa pidämme kyllä yhteydet kunnossa. Tytär kävi eilen ja toi sieniä.Nyt niitä alkaa taas tulla,kun kesä oli niin kuiva,niin ei sieniäkään ollut paljoa. Karpaloita tahtoisin,mutta niitäkin on vähän. Minunkin pitäisi siivota,mutta katsotaan nyt,jos innostun.Olen kutonut aika paljon,kun sekin on rentouttavaa puuhaa. Mukavaa syksyistä päivää kaikille ja ILOA! t.Irkku

Aamu näyttää ilmojen puolesta hyvältä. Aurinko paistaa ja muutama astiallinen lämmintä.

Saman ristiriidan olen politiikkojen puheissa huomannut kuin SkillaN. Lisää rahaa moniin, ehkä ihan hyviinkin aloitteisiin. Samalla kuitenkin vaaditaan velkaantumisen lopettamista. Se yhtälö huonosti toimii, mutta eihän tämäkään ole aivan uudenlaista toimintaa. Eiköhän liene paljon puhuttu "maan tapa"politiikassa.

Avuttomaksihan näissä kiemuroissa itsensä tuntee. Ainoa realistinen vallan hippu on äänestyskopissa. Seuraan kyllä melko paljon maailman menoa. Olen jo niin kauan ollut eläkkeellä, että onpa tässä ehtinyt itsekrittiikiäkin harrastaa. Kun siirryin eläkeläisten kirjoihin, olin sillä hetkellä väsynyt. Enemmän kuin nyt.

Niinpä tein päätöksen, että nyt on nuorempien aika astua remmiin. Eikähän se jättämäni aukko suurikaan ollut. Vain lukumäärässä. Menihän siinä monta vuotta, että elin monta vuotta omaa elämääni, nyhräsin vain omia harrastuksiani. Niitä, joihin ennen ei aikaa ja voimia riittänyt. Katsoin, että olen maailman parantamiseni tehnyt. "Sota" ei yhtä vahaa, väsähtänyttä, jo realiajasta jälkeen hiipunuttakin toheloa tarvitse asioita sotkemaan.

En kyllä vieläkään älyä katua päätöstäni. Olen kuitenkin jo vuosia sitten palannut seuraamaan kykyjeni mukaan maailman menoa. Enimmäkseen niistä tulee hiljaisia, riippumattomia mietteitä, joita joskus kaveripiirissä saatan uloskin päästellä ja keskustelua virittää. Ei näitä mietteistäni useinkaan kovin julkisesti suurella äänellä ole kerrottavaksikaan.

Onhan tässä vääjäämätön "ikärajakin." Jos tarkoittaa vain omaa menoaan, siihen on jo työ tehty ja eikä ollenkaan mitätön. Näyttääkö, että olen masentunut? En omasta mielestäni. vain realisti.

Nytpä on päivä, jolloin on tapanani tehdä "valohoitoa." Juoksutan pölyimuria ympäri huusholliani ja kokoilen mainostajien lähettämät tuote-esittelyt kierrätykseen. Hyvää päivän jatkoa teille!

Lauantai aamu ja kaikki hyvin, hyvin nukuttu yö, valmiina päivän koitoksiin.
Pilvinen aamu, mutta luulenpa pilvien pois seilaavan, niin kävi ainakin eilen, iltapäivä mitä ihanin.
Nyt on sitten ikkunan pesut ohi tältä syksyltä, sain lopulta parvekkeen lasitkin puhtaaksi ja parveke muutenkin kunnossa.
Kukkia siellä vielä on, enhän raaskinut pois viedä, kun innoissaan vaan kukkia työntävät.
Tänään sellainen helppo päivä, pyykkiä voin koneellisen pestä, muuten vain oleilen, illalla aion taas saunavuoronkin käyttöön ottaa, kesällä se on pois osaltani.

Tuo virheiden tekeminen on minulla jokapäiväistä, mistä Venlastiina puhui, se kielioppihan ei ole oikein hallussani, mutta hyvin olette sivuuttaneet, kiitos siitä;)
Tuota nykysuomen sanakirjaakaan en ole tullut käyttäneeksi, olen liian laiska sieltä apua hakemaan.
Ajan kulua tämä kirjoittelu on itsekullekin, eihän mitään mullistavaa ja ihmeellistä itselleen saa, mutta kun on tottunut tähän tapaan, niin sitä vaan jatkaa.
Kaikesta huolimatta kirjoittelut mitä pirttiin tulee on kiva lukea, sitä arjen elämää, kyllä siitä aina kuitenkin jotakin ajatuksiakin päähän syntyy., halu osallistua.

Olen samaa mieltä ynnämuu, sota ei yhtä miestä kaipaa ja ilman minunkin panosta kaikki jatkuu en ole kovinkaan tärkeä.
Nyt on vaan niin, että hyvin itsekkäästi ajattelen ja mukana yritän rimpuilla, mitä muutakaan tekisin.
Siitäkin olen samaa mieltä kanssasi, että et varmaan masentunut ole, kirjoituksesi on elämässä kiinni olevan ihmisen tuotoksia, olet löytänyt itsesi ja se jos mikä on hyvä.
Sitä olotilaa tässä haen minäkin kaikella menemisilläni, josko löytyisi sellainen rauhaisa itsensä kanssa viihtymisen olotila.
En haluisi tulla yksinäiseksi, katkeraksi mummoksi ja siksi tahtoisin löytää sen oikean tavan elää loppuelämäni, ei aina rientäen menosta toiseen.
Levoton olen aina ollut, kai sitten loppuun saakka;)
Pitäisi oppia olemaan vaan, rauhoittumaan. se ei olekkaan helppoa.

Irkulle pitää esittää anteeksi pyyntö , en jaksa enää sinne feisbookin kirjoitella, ymmärrän hyvin, että turhauttaa vastausta odottaa.
Olen kyllä käynyt katsomassa joskus, mutta siihen se on jäänyt.
Lohifileen minäkin ostin ja uuniin laitoin, siinäpä se viikon kalaannos onkin.

Päivä on valennut. nyt sitä kuluttamaan, mukavaa päivää teille toisillekin.

Huomenta, pilvipoutaa ja ennusteen mukaan ei sade pariin päivään vaivaa. Tänään pistäydyn markkinoilla, se onkin melko suuri tapahtuma, myyjiä lähes koko maasta satamäärin. Hyvähän se, että kauppiaita ja ostelukansaa sää suosii.

SkillaNille tahtoisin muutaman lauseen selventää edellisestä viestistäni. En missään nimessä "vetäytymistäni" yhteisten asioiden eteen toimintani jättämisestä esitä hyvänä esimerkkinä. Se on vain henkilökohtainen ratkaisuni. Sikäli kun tuntee mielenkiintoa ja tarvettakin, sehän on hyvä, vaikka vetää "viimeiseen tappiin." Jos toiminta vielä antaa tekijälleen piristystä, se on vielä parempi.

Tunnenhan ja olen tuntenut jo hyvinkin ikääntyneitä, jotka ovat jaksaneet aina vaan, vaikka kunto ei olekaan hyvä. On siinä kunnioitettavaakin asennetta. Toisaalta, olin kai nuorena vähän hätäinenkin osin kiireistäni johtuen. Ehkä puhuinkin harkitsemattomia, eihän ollut kokemusta vanhuudesta. Joskus kyllästyin pappojen "jaaritteluun", kun ne mielestäni karkasivat historian hämäristä kaivettuihin kokemuksiin. Sinänsä tärkeitä opetuksia, mutta ei ajankohtaisen asian käsittelyyn liittyviä. Sellaisiin työelämän ajankohtaisiin, muuttuviin rakenteisiin liittyviä. On asioita, että jos on ollut työelämästä poissa parikymmentä vuotta, on vain valitettavasti jäänyt ajastaan jälkeen. Tulin jo silloin ajatelleeksi, että jos vaikka mukana onkin, voisi joissakin asioissa pysyä "kuunteluoppilaana." Siitä huolimatta, vaikka takana onkin pitkä elämänhistoria ja kokemus.
Se tästä.

Latellahan on kuin "räätälöity" homma, historian kirjoitukseen työryhmässä. No en piikittele, että vain siinä, mutta tosiasissa, onhan se hyvä, kun on omaa koettua ja elettyä historiaa ja vielä hyvä tuntuma vanhempiin sukukupolviin ja heidän kertomuksiinsa. Hyvä homma!

Tässäpä tällä menoa, nyt askeleeni menoksi markkinoille. Jos sopivalla hinnalla hyvät nahkasormikkaat löytyy, ne ostan. Saattaa ne vielä tarpeeseen tulla, koska entiset ovat hajonneet. Hei vaan!

Iltakahville kanssanne, ihanan kauniin touhukkaan päivän päätteeksi.
Voi kuinka mukavaa oli puuhastella "puuhommissa" ulkona, aurinko paistoi, mutta ilma oli sopivan viileä.
Sormikkaista puheen ollen, täytyy hankkia uusia työrukkasia, sillä entiset alkavat kovan ahkeroinnin takia olla finaalissa.
Jos uskoisin sellaiseen harhaoppiin kuin jälleensyntyminen, eli sielunvaellus, niin satavarmasti olisin ollut jossain edellisessä elämässäni halonhakkaaja, niin mieltynyt olen metsätöihin:)

Sunnuntaiaamun rauhaa ystävät, sateisena päivä alkoi, mutta luvassa kauniinpaa.
Kovin on hiljaisen oloiseksi pirtti käynyt, kaikkia hyvä ilma ulos on houkutellut, no näin sitä pitääkin nauttia, kun mahdollista on.
Minulta jäi ulkoilu tyystin, en tiedä mitä oikein puuhastelin, mitään ihmeellistä en aikaan saanut.
Näitä tyhjäkäyntisiä päiviä väliin näkyy tulevan.
Tänään on vanhusten kirkkopyhä, se ainakin saa liikkeelle,laulamisen riemua toteuttamaan.
Pyhä päivä Herran temppelissä on niin kaunis ja juhlava laulu, toisena lauluna on Oi muistatko vielä sen virren, sekin herkistää.
Kirkossa tulee käytyä harvoin, hyvä että tälläinen on järjestetty, ei ihan unohdu kirkko kokonaan.

Minäkin tykkään puun hakkuusta, aika hullulta kyllä tuntuu, mutta siinä vaan joku kiva on.
Ei tarvitse edes kiukkuaan purkaa, olisiko siinä onnistumisen ilo, kun saa puun halki, pienestä se ilo tulee;)

Tuo sivuun vetäytyminen on tietenkin jokaisella ihan ikioma päätös ja luulen että sivusta seuraat sinäkin ynnämuu mielenkiinnolla.
Kyllähän se mielessä on käynyt väliin, kun oikein kyllästyttää lähteä, että jätän kaikki, mutta pelottaa sekin, että miten aika sitten kuluu.
Osaisiko etsiä uusia mieleisiä asioita elämästään, tällä hetkellä vaan tuntuu, että nämä nykyiset riittää, pysyisi ajatuksen juokusu edes tällä tasolla.
Tuotahan sitä vähän miettii, että onko jo sellainen "jaarittelija" tässä itsekin, kun kaikki puheet ei mieleen jää.
Olen ottanut tavaksi kysyä, että olenkos jo asiasta maininnut, kun en varmaa muistikuvaa itse osaa muodostaa.
Aika rasittavaksi käy ihmiset samoja toistellessaan.
Samaan syyllistyvät ne henkilöt, jotka jotain kertomaan ruvetessaan laajentavat asian aivan mittavaksi, se paisuu kuin pullataikina, lopulta pääasia unohtuu.
Mitenkäs siinä kohteliaasti hillitsisi kyseistä asiansa esittäjää?
Meistä ihmisistä löytyy kaikenlaista, niin hyvässä kuin huonossakin ja kaikkia olisi vain ymmärrettävä.

Minäpäs alan tehdä lähtöä, kuuntelemaan mitä papilla on sanottavaa, ehkä vanhus asia puhuttaa myös saarnassa.
Oikein rauhallista sunnutaita teille, lukijat ja kirjoittajat, heippa!

Hih! Minä sanonkin aina tuttavilleni, että olenko jo kertonut...jne.
Itse ei muista aina kaikkea mitä on tullut maininneeksi.
"Juu, sinä kerroit", sanovat monet ja ovat luultavasti melkein hätääntyneitä, että taasko se toistelee vanhoja juttujaan:)

Markkinapäivät ovat ohitseni. Molempina päivinä kävin, kauppiaita kaikenlaisia oli paljon. Sitä markkinatavaraa, aatteiden valistustakin jakoivat kaikki kynnelle kykenevät puolueet. Tosin ilman suuria julkkiksia. Sellaisia kuntatason vaikuttajia. Muutamien kanssa juttelin ilman suurempaa verenpaineen nousua.

Ne nahkasormikkaat sain. En alennuksella, mutta tiesin verrata hintoja, koska olin jo etukäteen kaupoista hintoja vakoillut.

Kertaamisesta olen monia muistutuksia saanut. Rohkeimpia ovat tietysti aivan lähimmäiset. "Älä enää, johan olet monta kertaa..." saattoi tulla. Siihen vain olen jorahtanut, että hyvä kerrata, ettei teiltä pääse unohtumaan. Kyllä se kuitenkin jonkinlaiseen itsekritiikkiinkin johtaa. Ja helpostihan minulta vastaus suoraan kysymykseenkin lavenee. Voisi selvitä kahdellakin sanalla, vastattuani alan laajentaa asiaa ja turista taustatietoja. Ja niillähän ei ole rajaa.
Niinhän entinen, vilkas työkaverinikin kertoi, että lääkäri kehotti kertomaan hänen tuntemuksiaan. Hän oli kertonut puolen tuntia ja lääkäri sanonut, että jo riittää. "Enhän minä ole vielä saanut lapsuuttanikaan loppuun kerrottua, puhumattakaan nykyisestä", kertoi kaveri sanoneensa. Hätäinen oli lääkäri ollut, oli vain vakuuttanut, että kyllä tämä jo riittää.

Taidanpa kiehauttaa omat kahvit, eihän Pirtissäkään näy käyjiä tällä haavaa. Ja sitten sydänasiat tv:ssä. Hyvää jatkoa, täällä aurinko paistaa rökittää täysillä!

Kyllä minunkin on varmuuden vuoksi usein kysyttävä, että joko tämän olen sinulle kertonut. Toinen siihen, en muista mutta aloitas vähän miten se meni.
Siitä sitten toinen muista jos muistaa oliko sen asian jo minulta kuullut. Hankalinta on tuo nimien muistaminen, sehän se on aika yleinen vaiva tämän ikäisillä. Ja kun kaks samanlaista sitten juttelee välillä käy hankalaksi se selitteleminen ketä tarkoittaa. " No se joka siellä jumpassa aina sen ohjaajan kanssa koko ajan jutteli, se siinä lavan reunimmaisena."
No mutta onhan meillä aikaa selvitellä ja vielähän ne ovat selvinneet.

Hyvä Late kun muistutit markkinoista. Ihan totta Turkuunkin tule tässä kuussa silakkamarkkinat. Näyttää kaikilla markkinoilla olevan samantapaista myytävää, puuklapin pilkkojasta villamyssyihin ja kalakukkoihin. Silakkamarkkinoilla on tietysti silakkaakin pantu purkkeihin monilla mausteilla, joista mieleiseni on valkosipulisilakat. Saaristolaismustaa leipää tietysti tulee aina ostettua.

Huomenta pimeään aamuun, varmaan pilvessä on, maa näkyy olevan kostea, no onhan se näinä aikoina märkä vaikka ei sadettaa olisikaan, lämpöerot kai sen aikaan saa.
Eilen oli iltapäivä mitä ihanin, aurinko paistoi ja tuuli lennätteli lehtiä, on niitä vielä aika runsaasti lennätelläkin.
Vanhusten viikko alkamassa, onhan se yksi teema muiden mukana, toivottavasti vanhusten asiaa pidetään esillä ja se johonkin parantavasti vaikuttaa.
Kissa on vuoden eläin, näin olen ymmärtänyt.
Täällä oli kissa näyttely, kuvista päätellen ihania mirrejä.


Tanssit taas tanssittiin, väärä pari putosi mielestäni, mutta se siitä.
Vapulla oli nyt kaunis puku, viime kerralla jännäsin putoaako puku päältä, muuten en ole Vapun fani.

Voi tuota Marja-Liisan puuhastelujen määrää, kahdessa paikassa vielä, jaksamistasi ihastelen ja ihmettelen.
Kohtahan lähdet lomalle, miten siellä maltat olla ihan toimettomana, hyvää matkaa, jos et enää pirttiin ehdi.
Tuo puhuminen on taito sekin ja joillakin se villiintyy aivan mahtavaksi, ei tarvitse kuin nyökytellä, suunvuoroa ei monasti saa.
Joskus naurattaa, kun vastapeluri puhuessaan muistaa kysäistä mitäs sinulle kuuluu, mutta ei vastausta jouda kuuntelemaan;)
Aika tavalla ärsyttävää on myös" päälle" puhuminen, siinä jää asia tuntemattomaksi molemmille.
Varmaan Late olet oikeassa pirtin kävijöiden suhteen, palailevat kun aikaa riittää, jos ei niin eipä sillekkään mitään mahda, päätös on jokaisen ihan oma;)

Voi voi, ketäs tuo nyt häiritsisi, asia tuli harvinaisen selväksi noinkin päin, Saaristolaisleivästä kysymys.
Minä noita sana järjestyksiä sotken myötäänsä, muuntupa kirjoitus vaikeammin tajuttavaksi, kaksi kertaa saa lukea;)
Minusta tärkeintä on että luettavan oikein ymmärtää, joskus siinäkin kömmähdyksiä tapahtuu, siis ymmärtämisessä.

Tänään taas tutut päivän rutiinit, ihan kiva, jo tuota paikallaan istumista jo tulikin;)
Tuuli näkyy puiden oksia heiluttavan, lehdet puista harvenevat, päivä valkenee, pilvessä on, mutta jospa toistuu viime päivien tyyli, iltapäivälle aurinko ilmaantuu, mukavaa syyspäivää kaikille.

Voi hyvät ystävät ja kylän miehet!
Tulkaa äkkiä katsomaan meidän haapojamme ja koivujamme.
Ne suorastaan värisevät innostuneina siitä miten kauniita ne ovat sinistä taivasta vasten.
Eivätkä ne nuukaile vaan valaisevat sekä keittiön että tämän vierastyöhuoneen.
Naapurin kissa käy ihailemassa näkymää, mutta juhlapukuinen harakka käy häätämässä sen pois.
Just, kun piti kehumani, että katti on keksinyt mukavan makuupaikan ryteiköstä, sukelsi harakka hurjana piilopaikkaan ja kissalle tuli kai tuli hännän alle, koska se pyyhälsi kuin ammuttu näkymättömiin.

Ai niin, jos tulette, ei teidän tarvitse tyhjin vatsoin kotiin lähteä. Tein eilen kaalilaatikkoa, ja nyt sen maku on parhaimmillaan.
Juu, ja haavikkoon on tullut lisää väkeä: terhakka orava
härnää nyt katti-parkaa.
Onneksi se taitaa olla leikkiä.

Ehkä ne epäilevät, että minulle on tulossa vieraita ja harjoittelevat vierailun kunniaksi ulkoilmateatteria...
Tervetuloa katsomaan!

Vilkaisin menoa täällä, kun muutoinkin täytyi asioita koneella hoidella. Iltahan tässä on jo käsillä.

Näkyyhän täälläkin ikkunastanikin väriloistoa, vaikka kerrostalojen joukossa on tämäkin paikka. Varsinkin vanhemmassa rakennuskannassa ovat jättäneet väliköitä puillekin. Liian suuri "turha tila" kai tämä on ollut, johon asuinpaikkani talo on pystytetty. Joten en ole tulossa Venlastiinan maisemia katsomaan, vaikka yleiseksi kutsuksi kaalisopalle tulon käsitin.

Hupihomalla lienee metsästyksessä suurin merkitys. Sitä hupia en ole harrastanut. Eikä sellaiseen huvitteluun ole ollut aikaakaan, eikä varaa. Ei se ihan ilmaista ole ja työaikoinani ajan tarvitsin tärkeämpäänkin. Sekin vielä, että jostain syystä koko aseella räiskiminen ei kiinnosta, vaikka korpielämään olen syntynyt. Siitäkin huolimatta, vaikka armeijan ammunnoissa sain palkinnoksi 5 vrk lomankin. Sehän on maailman yksinkertaisin temppu, kunhan tähtää pilkkaan ja oikeaan aikaan liipamisesta vetäsee.

Joo, enpä pitempään turise, koisimaan ennenkuin väsy pakottaa.Hyvät yöt!

En kuitenkaan tämän harrastuksen puuttumisesta ole edes harmissani.

Huomenta, niin on lokakuukin jo hyvällä mallilla, kahdeksatta päivää aloitamme ja Hiljaa onnitellaan.
Onkohan vauvoja saanut paljonkin Hiljan nimekseen, kun kaikki vanhat nimet on saanut kunnia palautua?
Taivaanranta sen näköinen, että aurinko taas meille loistaa. ihania on päivät olleetkin.
Katselin illalla satumalta elokuvan, taisi olla nelosella ja ihmettelin mihin kaikkeen nuoret tytötkin pystyvät, järkyttävää.

Kyllähän tuo metsästäminen on enemmän harrastuksen omainen homma, ei kai nyt kukaan ruuan hankinnan vuoksi metsälle lähde.
Kantoja on monenlaisia puolesta ja vastaan, jos ei harvennusta tehdä joka lajin kohdalla, vahinkoa tulee, no tätä nyt sitten voi miettiä kukin tavallaan.
Luulisi nyt noita petoja olevan runsaasti harventamaan myös näitä villejä lajeja, mutta en osaa sanoa, onko pedoillakin helpompi saalistaa karjan keskuudessa?
Tänään oli lehdessä poliisin ilmoitus takavarikoidusta hirven huutokaupasta, oliko hirvi sellainen jota ei saanut luvan perästä ampua, vai mistä olikaan kysymys, ruhona myövät.
Itse en erikoisemmin hirven, sen paremmin minkään luonnossa juoksevan eläimen lihasta ole innostunut.

Kävimme eilen haudalle kanervat viemässä ja siellä kurre pisteli käpyä nurmikolla, kesy oli, väri jo melko harmaaksi muuttunut, suloisia mokomat, vaikka pedoiksi nekin luokitellaan, lintujen poikasia tuhoavat.

Toivottavasti ylikypsän pitkä operaatio tuottaa toivotun tuloksen, ja liikkuminen hyvin jatkossa sujuu.
Itse olen vielä välttynyt kaikelta tuollaiselta, vaikka oireilua on ollut, katsotaan miten menee elämä eteenpäin.
Onnea vaan sinne Valkeakosekn suuntaan.

Tänään tuleekin kolme tapahtumaa peräkkäin, hallituksen kokous, ohjelmaryhmä ja lopuksi vielä laulaminen, alkaakin olla iltapäivä kun kotiin ehdin.
Näin ne päivät saadaan kulumaan;)
Miten teillä toisilla, onko jotakin erikoista, vai niitä "en tee mitään" päiviä, mukavia nekin.

Huomenta!
Taivas on ihan sumun värinen, ja sumuun olivat kietoutuneet puutkin. Kyllä oli apean näköistä, mutta nyt sumu alkaa haihtua metsiköstä.
En tiedä, onko mielikuvitusta vai valkeneeko maailma, mutta ihan selvästi valoisampaa on.

Sumu näyttää nousevan ylöspäin. Isäni sanoi aikoinaan, että se merkitsee sadetta. Alas tuleva sumu sen sijaan merkitsee poutaa. Onhan se aika selvää, että se, mikä menee ylös, tulee alaskin ja päinvastoin.
Vaikka eihän näistä nykyisistä ilmoista enää tiedä...
Ainoa selvä kesäaikana taitaa olla, että kun säätiedotus lupaa Savossa ja Karjalassa sadetta, sitä tulee, mutta samalla vettä sataa vaikka olisimme Bembölessä. Pääasia on,
että siellä sataa, missä me lomailemme.

Ah ja voi! Kun nostin naamani kirjaimistolta, oli jo selvästi valoisampaa. Lakkaankin tässä rutisemasta ja toivotan kaikille oikein ihanaa syyspäivää.

Hyvää vanhusten vikkoa kaikille , kaikki me varn´maan siihen ryhmään kuulutaan.

Luin hesaria netistä ,eräs henkilö soittelee vanhukselle vanhustenkotiin ja laskusta huomasi puhelin laskusta,että erikoinen hinta niitten puheluiden kohdalla.
Kyselyiden jälkeen sai vastaukseksi meillä kaikilla hoitajilla maksullinen numero.

Lahdessa, Wellamo palvelutalo, no..:ovat 0306 alkuisia ne numerot.

Atterdon-konserni jonne raha menee.. Vahusten viikolla tuli tiedoksi.

Kylmää kyytiä saadaan vanhukset..

Kaunis aurinkoinen päivä, kaunis ruska vielä monissa puissa.

Ilo oli haravoida jo pudonneita lehtiä, syreeneistä suuria

loiskareita, myös muita kaiken kokoisia.

Yksi surun aihe kuitenkin löytyi, nimittäin siili löytyi kuolleena,

nokittuna ihan! Harakat varmaan olivat olleet asialla!

Ne ovat oikein petoja!!

Iltaa! Kylläpä tämä päiväni vierähti "en tee mitään" malliin. Eipä kyllä ollut tarvettakaan hosua.
Tuntuuhan tuo kummalta, että hoitolaitokseen soittavalta omaiselta peritään vielä lisämaksu. Normaali puh.laskuhan tulee. No, Attendo on yrityskonserni, jonka ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa. Ehkä he tämän maksumenettelyn korjaavat ja nappaavat muusta, vähemmän imagoa vahingoittavasta kohdasta.

Mitenkä voikaan olla veltto ja raukea olo. Ei särje, pakota, eikä puuduta mikään, tyhjältä luukoppanikin tuntuu. Ei edes surise. Ei ole paha olo, päinvastoin lokoisalta tuntuu kun en yritä mitään. Kyllä tähän tilaani on pieni selityskin. Olin lenkkisaunassa, se on talossa yhteinen...tai siis miehille ja naisille erikseen. Harvinaista kyllä, lauteille sattui tulemaan puolenkymmentä lisäkseni. Siinähän löylyä heiteltiin vuorotellen ja välillä henkeä vedettiin ja jotain juttua väännettiin. Aika pitkäksi saunominen vierähti, minulle ehkä liikaakin.
Niinpä nyt en pistä pakkokäynnistystä päälleni. Kunhan lojottelen.

Koetetaan pärjäillä vaikka ilmat eivät aina aivan hempeästi käsittelisikään kulkijaa. Hei vaan!

Huomenet sateeseen ja pimeään syys aamuun.
Lämpöä liki kaksitoista astetta, mukavana sää jatkuu, ei haittaa väliin pieni sadekkaan.
Mukava kuulla noiden Laten vaivojen korjaantumisista, niin se on, kun jaksaa olla toiveekkalla mielellä paremmin paraneminen edistyy.
Periksi antaminen ei tautien kohdalla ainakaan edistä kuntoon pääsemistä, vaikka joskus voi olla hyvinkin vaikeat taistelut elettävänä.
Tuo sananakin pelottava syöpä, se vaanii milloin missäkin.
Lääketiede kehittyy ja ehkä sekin tauti joskus voitetaan, kuten on käynyt monen muunkin taudin suhteen.
Iloinen mieli hyvä keino monen vaivan paranemisessa, sitä kun jaksaisi ylläpitää.

Tuo puhelinlasku juttu, kyllä se äkkiä kipuaa isoksi sekin, minullakin pitäisi olla sitä ilmaista puheaikaa, mutta missään en ole huomannut.
Kyselinkin aika ison laskun jälkeen, että mistä on kysymys, kuulema pitkiä puheluita olen soittanut, no onhan niitä, numero varattu, "odota vielä" joitakin tullut soitettua, kai se lasku niistä sitten isoksi muodostuu.
Ihmetellyt olen miten kaikki ihmiset soittaakin juuri siihen numeroon, mihin minäkin pyrin, yleensä kaikissa jonoa on.

Useinhan se saunan jälkeen tuolta tuntuu ynnämuu, mukava olotila.
Kyllä se sauna rentouttaa, miten ilman sitä toimeen tulisikaan, jos vielä juttukaverit löytyy ei ajan kuluakaan huomaa.
Ihmettelen, kun talossamme asuu kolmekymmentä perhettä vain kymmenkunta saunavuoron käyttää, onneksi on omat vesi mittaukset.

Puolensa pitäviä ovat harakat sen huomasin kesällä, kun kissojen kupin aina ehtivät tyhjentämään, miten tajusivatkaan kuistilta sen ruokakupin,
Luonnossa tuo julmuus on hyvin raakaa, heikompi olento on aina vaarassa, surullista sen siilinkin kohtalo.
Siileillä on aika paljon tautejakin, jos oli kuollut jo ennen harakoiden nokkimista, julma kuolema muuten.
Niin hyviä kun luontoohjelmat ovatkin, en juuri tuon julman kohtalon saavien loppua jaksa nähdä.

Tänään muuten ihan omaa aikaa sisältävä päivä;)
Pieniä juoksevia asioita hoitelen, muuten vaan ihan nautiskelen ja teen sitä mikä kivalta tuntuu.
Ehkä tuolla pienessä, melko lämpimässä sateessa on ihan kiva liikkua, näin liisa.salkin totesi;)
Leppoisaa päivää vaan kaikille ja nautitaan elossa olemisesta;)

Avasin meidän kammarin ,olin odotuksesta jännittynyt,mutta turhaa . LUULIN
meidän ketjussa olisi ollut hienot toivotukset hallitukse johdolta,kyllä olin väärässä näinkö tosiaan meidät on unohdettu.. Seraavaan ketjuun kirjitusen teenkin sinne aduskunnan puolelle,toivon
,että arvaisin oikealla miehelle kirjoittaa,luulisin hän
ei ilkeä olla vastaamatta.
Mutta käytäntöhän on osoittautunut sillee hyö meille valehteloo,eihän muuten pärjäin ,varmaan vaseliinilla suunsa voitelee ,kun niin sujuvasti kieli on osunut sinne heidän toivomaan paikkaan ja ,joskus olevinaan heidän asiaa,..
MEILLE KAIKILLE HYVÄÄ VANHUSTEN VIIKKOA,nyt aamulla pyöräytin kaksi kääretottua,tuon yhden sinne päivä kahvi seuraksi,toivon maistuvan. heipä -heta.




kiusaus kateus pakko kulkea pimennossa)

Taitaa olla uusi tämä vanhusten viikko nimitys. No, hyvää loppuviikkoa! Eipä tämä viikko-nimitys ole ehtinyt kotiintua. Yleensähän kisoihin rientää kaupallisuus ja lahjavinkkiä tarjoilevat. Joka viikkohan se on apua tarvitseville samaa jatkoa. Kehittämistä palveluissa varmaan tarvitaan ja jo olevienkin päätösten toteuttamista. Toistaiseksi kohdallani on sujunut hyvin, apu on tullut tarvittaessa. Se ei tietenkään merkitse sitä, että kaikki ja kaikilla menisi hyvin.

Sateentuhnuista oli koko päivän. Pienin "vaurioin" kuitenkin selvisin kauppareissusta ja jaloittelustani. Mitäs nyt pieni kostuminen. Vaihteeksi tähän koneeseni on tullut jotain hämärää. Tekee sellaisia hyppyjä, jotka eivät ole tavallisia. Täytyy ryhtyä rassaamaan. Jatkoja!

Tervehdys pirttiin.
Olisikohan nyt sopiva aika tuoda ne espanjan matkaterveiset. Kun on
ollut sadepäivä, pimeä ja pilvinen, syksyn tuntuinen.
Lupasinhan tuoda tuliaisiksi suuuuren säkillisen lämpöä aurinkoa ja hyvää mieltä kaikille.
Lämmintä tosiaan oli, 28-29 päivisin. Eikä illallakaan tarvinnut ihmeemmin pukeutua. Kivaa ja virkistävää kaikinpuolin.
Tosin jo viikko oltu kotonakin matkan jälkeen, ei vaan ole saanut aikaiseksi pirttiin pistäytyä.Päivällä tosin yritin mutta sattui nuo samat "veden niskaan heittäjät" olevan liikekannalla täälläkin päin.
Niin se yritys jäi siihen.

Vanhusten viikko tosiaan jo puolessa. Täälläpäin monenmoista maksutonta toimintaa sen nimissä, kun vaan menee osallistumaan.
Usein moititaan vanhusten kohtelua- toisaalta ei koskaan ole ollut niin hyvin kuin nyt- riippuu mihin sitä verrataan ?
Jokatapauksessa ihmiset elävät kauemmin kuin koskaan ja kaikkia autetaan ja hoidetaan.
Vaikka me lisäännymme kuin "sienet sateella" päivisin on kaupat täynnä meitä mummoja.

Hoidoista puheen ollen noin se menee tuon naamataulun kanssa.
Kuukauden kuluttua leikauksesta näyttö, sitten puolenvuoden ja mitä eteenpäin, jää nähtäväksi. Ollaan ikäänkuin "samassa junassa" Laten kanssa.
Kuten sanoin ihailen suuresti lääkärien hyvää ja saumatonta yhteistyötä. Tosi siistiä jälkeä saivat aikaiseksi. Hyvää ja ystävällistä kohtelua sain.. Luulen että vanha sanonta: Niin metsä vastaa,kuin sinne huudetaan, pitää paikansa monessa asiassa.

Nelosen kokille: jos olet sipulin ystävä kokeile seuraavaa.
Leikkaa hirvenliha viipalaiksi, ruskista pannulla molemmin puolin.
Lado ruskistetut viipaleet vuokaan. Seuraava kerros sipulirenkaita raakana. Sitten taas lihaviipaleita, sipulirenkaita, lihaa jne.
Maustaa voi mielensä mukaan. ihan vähän nestettä vuoan pohjalle.
Uuniin kypsymään miedolla lämmöllä- Itse laitoin kannelliseen
lasivuokaan. Muhii todella pehmeäksi ja maukkaaksi kun antaa aikaa.
Lisukkeet mielensä mukaan.
Tämä oli yhden metsämiehen antama ohje......

Nyt on pituutta- kohta saattaa uhata taivaalle heitto koko sepustukselle--saas nähä kuin käy.
Hyvää vanhustenviikon jatkoa. Vaikkei me vanhuksia vielä ollakkaan.
Vanhus on täytettyään 85 uusimman määritelmän mukaan.
Toki onhan se vähän henkilökohtaistakin , miten kenenkin kohdalla.
Leppoisaa ehtoota kaikille. Huomenna paistaa jälleen aurinko.

Huomenta pimeään ja sateeseen säähän, mutta näin nyt mennään, onhan lokakuu.
Kiva kuulla terveisesi meri-kukka ja tervetullut olet pirtin lämpimään, tosin noin lämpimäksi emme pirttiä lämmitä, mihin sait reissullasi tottua.
Vielä varmaan jäi lämpöä Marja-Liisallekin, olikos se huomenna se matkaan lähtö?
Pari viikkoa ja sitten minä suuntaan samaan paikkaan.

Aika vähän olen hirvestä minäkin laittanut, mutta kypsymisaika on pitkä, sen tiedän.
Kyllähän naudan lihakin vaatii aika pitkän kypsymis ajan, että ei purukumiksi jää.

Vanhusten viikkoa eletään ja taas yksi todiste on paikkakunnaltani, kun vanhaksi tulee, muisti pettää.
Täällä etsitään 84 vuotiasta muistisairasta vanhusta, eilisen päivää etsivät, ei toivottua tulosta, tänään jatkavat.
Saisipa tälläkin muistilla elämänsä loppuun päästä, surullisia nuo katoamiset, varmaan sieniä lähti vanhasta muistista etsimään tämäkin iäkäs henkilö.

Melkein kymmenen vuotta tässä sitten onkin vielä aikaa tuohon vanhus nimikkeen saantiin, mistä meri-kukka mainitsi.
Mitä onkaan kymmenen vuoden perästä mummosta jäljellä, Luoja vaan tietää.

Kiitos merihuiku kääretortusta hyvää oli, taitaa olla enmmän vain puhetta vanhuksista tällä viikolla, ei se sen kummemmaksi muutu.
Hyvähän se on, että joskus mainitsevat, onhan meitä aika iso määrä, kaiketi rasitteena.
Syömme kumminkin, jotain kulutammekin ja matkustamme paljon, eikös sekin sitä valtion kirstua täytä, puhumattakaan verotuksesta.
Kai sitten myös vastapainoksi hoivaa kaipaamme, mutta ei sekään ole pois, itse olemme veroilla hoivamme suurilta osin maksaneet ja tätä ihanuutta saa kaikki aikanaan, vuoro tulee jokaiselle, nyt päätöksiä tekevillekin.
Saattaa vaan sukan varteen olla enemmän laitettavaa, kun nykyisillä vanhuksilla oli aikoinaan.
Pankkivelalla monikin asuntonsa ja muun aineellisen hankki, ei siinä säästöjä kertynyt, mutta hyvin suomessa tällä hetkellä eletään, verrattuna johonkin muuhun maahan.
Kunhan nyt ei huonommaksi menisi.

Nyt on aikomus taas matkustaa tuonne toiseen kaupunkiin, joten jätän tähän tällä kertaa, olisi sitä noitten päättäjien päätöksiin mielipiteitäkin, mutta enpä rasita teitä, kun lopputulos on selvä, mihinkään ei vaikuta.
Syksyisen raikasta päivää, ollaan reippaita jos ei vanhuksia, niin ainakin eläkeläisiä;)

Hirvenliha maistuu aika usein naudalle, jos pellosta pääsevät syömään. Tuleehan noita kruunupäitä pihoihinkin omenia rohmuamaan, peurat vielä tutumpia puutarhoissa. Hirvessä on mureat sisäpaistit ja hienot fileetkin, mutta hirvimiehet lahjoittavat "ulkopuolisille" ehkä sitkempiä paloja, pitkän kypsytyksen vaativia.. Poronkäristyksen tapaan ohuista lihalastuista laitettu ruoka kypsyy nopeasti ja on hyvää, voihan siihen aina hiukan possua laittaa mukaan vaikka pekonina. Hyvää se on myös karjalanpaistina, routapaistina ja jauhelihana . Luisista kohdista saa mainion hirvikeiton. Hirvestyskausi on jo virallisesti alkanut, mutta täällä Etelä-Suomessa käytännössä usein vasta lokakuun loppupuolelta alkaen, kun metsässä on parempi näkyvyys puiden ollessa lehdettöminä. Lupia on nyt myönnetty vähemmän kuin viime vuonna hirvikannan pienennyttyä. En minäkään mikään metsästysfani ole, mutta ymmärrän hirvikannan rajoittamisen esim. liikenneturvallisuuden kannalta, peurakolarissa olen itsekin ollut. Monessa kylässä metsästys on kyläkunnalle tärkeä sosiaalinen tapahtuma.

Hauskaa, että pirttiin tuodaan vielä leivonnaisia, joskushan oikein kilpailtiin, kuka houkuttelevimmat pullat ja kakut leipoo ja pirttiläisille maistattaa. Kun melkein kaikki joutuvat makean syöntiä rajoittamaan eikä makea kaikille edes maistu, näin pääsee tunnelmaan ilman kaloreita. En kovin perso ole makealle, mutta kahvin kanssa pitää saada kotitekoinen pulla joka päivä, ja kekkereillä otan aina pienen palan kakkua.

Nyt on suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivä , lippu nostetaan pian salkoon. Metsämiehen laulu soimaan. Tässä onkin oikeaa metsän pojan ja tytön tunnelmaa, taiston ja ryskynnän vastapainoksi ihanaa rauhaa ja tähtiteltin alla käyskelyä, metsän impikin helmojaan liehauttelee.

http://www.youtube.com/watch?v=1IFkPcsRbKs

Huomenta, kostea päivän alku täällä! Eipä mitään, kaikkihan ne on kelpuutettava, minkä luonto tarjoilee.

Hyvä ja osuva laulun vinkki, minkä Ramoona tarjoili. Kuuntelin. Yleensä "laulelen" vain metsässä. Taitoni riittänee siinä joukossa, onhan siellä seuranani variksia, joskus taivaanvuohikin taivaalla taivaltaa ja enenkaikkea ruisrääkkä, joka on tosin harvinainen, mutta hyvin kuuluva. Siinäpä joukossa minäkin voin lauluni rääkäistä. Tämä "Metsämiehen laulu" on niitä harvoja, joista sanojakin muistan. Jostain syystä möläyttelen, että "Ajetaanpa poijat kyydillä, kyllä valtio kyydin maksaa" ja tietysti "Eespäin, eespäin väki voimakas..." Siinäpä tulin esitelleeksi koko musiikillisen puolen "taitoni."

Aleksis Kivestä, Latehan asustelee lähes samoilla tanterilla, jossa "Seitsemän veljestä" elivät värikästä elämäänsä. Turistina olen A.Kiven mökissä käynyt ja muutamia kesäteatterinäytöksiä samoissa maisemissa katsonut.

En minäkään pahoin metsästämistä paheksu, mutta nykykielellä sanottuna, se ei ole minun juttuni. Onhan kuulemani mukaan metsästysseurat parantaneet ohjeistamistaan joukoissaan, niin että ei kaikkea räiskitä, joka liikkuu.

Ihan voimissaan näyttää Meri-Kukka palanneen. Näkyyhän se jo sutjakkaasta esille tulosta matkan jälkeen. Ja toiset lähtijät ovat jo lähtökuopissa. Minä en tiedä vielä. Se mahdollinen reissuun lähtöni on pika- sellainen, jos nyt sitäkään.,

Eilisestä koneeni rassaamisesta. Tästä meni "Home ja End" mykäksi, ei toiminut. Lisäksi jokaisen välilyönnin jälkeen osoitin hyppäsi minne sattui ja kun en alkuun edes huomannut, niin johan sotkua sateli. No, asetusten palauttaminen viikon takaiselle tepsi. Ainakin toistaiseksi toimii.

Juuri niin- Hyvää ja rentouttavaa matkaa Marja-liisalle.
Hyvää tekee välillä irtaantua kotitöistä ja pitää "oikeasti lomaa".
Itsekin syyllistyn tuohon- ainakin "nootteja" usein tulee: etkö hetkeäkään voi olla .etten tekisi jotain...
No matkoilla sitten vietän lomaa (vaikkei eläkeläisillä ole lomaa- olen kuullut sanottavan)).

Ainahan matkalla maisemat ja henkilöt vaihtuvat. tulee uusia tuttavuuksia ja näkökulmia asioihin.
Silti kaikki eivät tahdo lähteä kotoa mihinkään. Onneksi itse voi vaikuttaa asioihin ja tehdä valintoja.

On se helppoa lähikentältä pyrähtää lentoon. Vaivatonta on pääkaupunkiseudun ihmisten lähteä matkaan. On vaan tuo Helsinki niin syrjässä täältä susirajalta katsottuna. Onneksi joskus nuo lähikentät pelastaa tilanteen.

Niin kaunista ruskaa en muista ihan lähivuosina olleen. Veteen heijastuneena moninkertaistuu. Pakko lähteä maalle mökin ruskalumoihin viikonlopuksi. Tehdä viimeiset tekemättömät työt talven varalta ja lämmitella saunaa ja ehkä uidakin vielä.
Päivällä käydessä näin suuria herkkutatteja pihamaalla- huomenna tutkin onko madot jättäneen syötävää jäljelle.

Oikein hyvää ja mukavaa lomamatkaa kaikille, mihin nyt kukakin menee.Ainakin yksi aurinkoinen päivä taas tiedossa kun M-L tulee aurinko säkillisen kanssa pirttiin.Valo on varmaa pirtissä.

Näin saatiin tämä Aleksis KIven päiväkin iltaan -ihan onnellisesti.
Hyviä hetkiä kaikille. Moi !

Huomenta, perjantai päivää aloitellaan, kaunis päivä pitäisi tulla, nyt vielä sumuja seilaa.
Unohtui huomioida tuo Aleksis Kiven päivä eilen, heti kirjoituksen jälkeen muistin, mutta en uusinut, arvasin että joku muistaa mainita.
Ramoonanalla sitä tietoa ja muistia löytyy, väliin tuntuu että ihan tietokirjat ulkoa osaat;)
Minäkin tapailin runoa, syntyi lapsi syksyllä, tuulet niin vinhasti vinkui, eikös A.Kiveä ole, korjatkaa jos olen väärässä.

Taitaapa Marja-Liisa näillä hetkillä ilmaan nousta ja voi laulaa kotimaa kun taakse jäi, vilkutan vielä perään.
Et kai vaan neuletta mukaan ottanut?
Noita samoja kysymyksiä kuulen silloin tällöin, mistä meri-kukka mainitsit, voisitko olla joskus ilman kudetta, no eihän sitä voi.
En osaa sanoa mistä minuunkin tälläinen vaiva on tullut, onko ahkeruutta vai levottomuutta, mene ja tiedä.
Kiva kuitenkin on aikaan saada jotakin, minulla ihan lukemiset unohtuneet, aina joku puikoilla tehtävä käsissä.
Telkkaria katsoen olen taas ajatellut joulupakettiin jokaiselle perilliselle sukat neuloa,
yksin lukien kuusitoista paria ja siinä ohessa kerholle jokunen pari myyjäisiin.
Marja-Liisan lapasen malilla muutamat ruutu lapaset vielä lisäksi.
Pojan tyttärille on neulottava mustasta langasta, se kysyy silmien kestävyyttä ja muutenkin ohutta on Nalle lanka, mutta siitä saa sopivan ohuet sukat ja lapaset.
Miksihän muuten monella nuorella on tuo musta väri niin suosittu?

Vähän syrjään tuo Helsinki jää, mutta kiva että alle sadan kilometrin löytyy meillekin lähtöpaikka, Kuopiosta suunnistamme toiselle lennolle ja toinen lähteekin parinkymmenen kilometrin päästä, Joroisista, tämä viimeksi mainittu harvoille lennoille mahdollinen jostakin syystä.

Äänellään se lintukin laulaa, joten laulakaa vaan pojat, minäkin toisten mukana ihan taitavasti;)
Tuo viimeinen mainitsemasi laulu ynnämuu, saa selkäpiissä värinät liikkeelle.
Mikähän se selkäpii sitten onkaan?
Kiva että lähemmäs kotia on potilas päässyt, siitä onkin sitten kiva kotiin siirtyä, Paulamarian helliin käsiin, hyvää paranemista

Tänään piipahdamme Konneveden maisemissa, nurmikko olisi leikattava ja kai metsässä on käytävä, löytyisikö jonkun sorttista sientä vielä, lähinnä mieleen tulee suppilovahverot.
Sinne ajellessa niitä ruskan värittämiä maisemia voi seurata.
Eilen ei näkynyt junan ikkunasta enää joutsenia, ei hanhia, ei kurkia pelloilla, muutto on ohi.
Ulkoilulle suosivaa päivää tässä odotellaan ja varmaan sen saammekin, kylmenevää lupailivat, nautitaan nyt tästä hetkestä.

Iltamyöhäiset tehvehdykset! Oli niin hieno päivä, että melkeinpä väsyksiin kiertelin ja katselin maisemia. Kamera oli taskussani. Kuvailin upeita lunnon värikarttoja vaikkapa muistiin. Voihan niitä vaikka tammikuussa katsella, että tällaista oli ennen.
Enpä malttanut pysyä poissa metsästäkään. Ja tietysti sieniä yritin löytää. Kyllä siitä metsiköstä halla oli satonsa korjannut. Eikä uutta kasvua näkynyt. Oli sentään hallavahakkaita. Nehän kasvavat vasta kylmien jälkeen. En ole aiemmin niitä poiminut, mutta nyt otin ikäänkuin koekappaleeksi. Kyllähän ne syötäviä ovat, sellaisia vähäpätöisen näkösiä kylläkin. Huomenna pistän sen koeaterian poskeeni.

Aikaani on mennyt myös politiikan vahtaamiseen. Onhan sitä, eduskuntaan tuli uusia puolueryhmä ja yksi ministeri jätti paikkansa. Tuskinpa näillä on suurtakaan merkitystä pitkässä juoksussa.

Nyt on ilta jo niin pitkällä, että täytyy valmistautua erääseen päätoimeeni, nukkumaan. Puolikas kuukin paistaa ihan terävänä. Tuskinpa se hulluttani lisää. En niitä merkkejä ole huomannut täydestä kuustakaan. Kukapas niitä luotettavasti itsestään huomaa.
Palaillaan toisella kertaa!

Huomenet tähän alkaneeseen aamuun ja päivään, viileä oli sää, kolmisen astetta mittarissa.
Samoin toivein minäkin mitä kesäläinen mainitsi, kyllähän tämä loka-marraskuu niitä ikävämpiä kuukausi ovat, joskus joulukuukin melkoisen musta ja loskainen.
Se kuitenkin paremmin menee, kun alkaa ne joulu hössöttelyt, ihan kiva minusta, vaikka joskus tuntuukin, että joulun jälkeen ei elämää olekkaan;)

Ihmettelen minäkin Paulamarian tavoin, mihin kaikki kirjoittajat kadonneet, no kaipa siihenkin asiaan löytyy jokaiselta oma hommansa ja olihan ilma mitä ihanin.
Maalla kävimme, nurmikko tuli leikattua ja piha jäi siistiksi, molemmat kissatkin käväisivät ja tuomiset maistuivat, palkaksi puskemiset ja kehräykset, hyvin voivan näköisiä olivat.
Niitä suppelovahveroita löytyi kovin vähän, no ehkä pari herkkukastiketta saapi tehtyä
Pakkanen oli jo niissä maisemissa vieraillut, en sitten muita sieniä edes katsellut.
Aurinko lämmitti ihanasti, ei olisi malttanut kaupunkiin lähteäkkään.

Siinäpä sitä taiteilijalle onkin sitten talveksi malleja, kun luontoa kuvailit ynnämuu, varmasti jotakin haluat maalata, luoda omaa näkemystäsi, siinä se aika hyvin kuluu.
Onhan nuo politiikan kiemurat aika moisia, mihinkähän sitä voikaan uskoa, kun edustajamme satuja kertoilevat.
Miten paljon sitä kaikkea tapahtuukaan, mistä kansa ei mitään tiedä.
Ärsyttää kylläkin, kun joka ohjelmassa noista kuulee, taas joku tärkeämpi asia jää unohduksiin.

Nyt jätän taas tältä päivältä, ei tuo tunnu olevan kovin haluttua muillakaan, kirjoittelu, väsymistä kaiketi.
Vielä iloitsen Paulamarian saamasta yllätyksestä, kiva kun nyt sattuivat tulemaan, kun ikävissäsi siellä yksin istut, maltahan aina paremmalta se kullan kotiin tulo tuntuu.

Kivaa päivää kaikille ja auringon paistetta.

Katseltiin alkuillasta uutta kuuta ajaessamme Naantalista kotiin. Kysyin muilta että mistä he tietävät onko kuu kasvamassa vai vähenemässä. Ei se ollutkaan heille selviö. Kerroin mistä itse erotan alkukuun loppukuusta.
Maapallo pyörii akselinsa ympäri vastapäivään, siksi kuukin näyttää kulkevan taivaalla vasemmalta oikealle. Kun kuu on kasvamaan päin se kulkee vatsa edellä eli kaareva puoli edellä ja täyden kuun jälkeen väheneminen tapahtuu oikealla puolella.
Mukavaa viikonloppua, nyt on hieno syyssää.

Kylläpä se lenkkini tuli tehtyä. Pitempikin kuin pari askelta. Eihän hyviä kelejä kannata haaskata. Tulee sitä rönttäsempääkin, jolloin voi lojotella "vahinkoja" takaisin.

Kyllä SkillaN, oikeassa olet. Ajatus ainakin on, voin käyttää ottamiani kuvia hyödykseni. Ei kuitenkaan pelkkään kopiointiin. Enempi muistin verestämiseen ja osina sommitteluun.

Venlastiinan kertomuksestani tuli mieleeni nimitys "taivaankannen maalari." Tunnen sisällön sellaisena, joka ei ole kovin imarteleva. Siksi sanotaan sellaista, joka kuvittelee ja tekee sellaista jälkeä, johon kyvyt hyvään tulokseen eivät riitä. Sovin mainioisti tähän määritelmään "taivaankannen maalari." Ihan ilman vaatimattomuuteni korostamista. Sutta ja sekundaa tulee. Siitä lottopottia odottavasta tähtitornista ja kutsuista.
Rakennettiinhan kuuluisalle säätieteilijä, sammakkoprofessorille
oma säätorni. Ei nyt taivaita hipova, mutta kuitenkin muutama kymmen metriä siihen oli kakkosnelosta mennyt. Joten, kaikki on mahdollista. Niin myös lottopotti, n. 1/ 15 000 000 :sta.

Eipä tässä parempaa tai pahempaa ole kerrottavaksi, joten näillä eväillä... huomennahan on "vapaata", onhan pyhä tulossa, heh. Hyvää jatkoa teille, ja myös Teillekin!

minä olen aina kuullut taivaanRANNAN maalarista. Sori kun puutuin pirtin asioihin.

Sunnuntai aluillaan sää on kohtalaisen mukava, yöt vaan viilenevät.
Miksipä anteeksi pyytelet kulki.ja, olen minäkin kuullut puhuttava taivaanrannan maalareista, mutta voihan sen kannenkin maalata;)
Kovasti tykättäisiin vaikka useamminkin "puuttuisit" pirtin juttuihin;)

Eilen käytiin kuusivuotiaan synttäreillä ja ihmetellä pitää näiden lasten tietävyyttä ja opimista, äidin ja isän äänen lukiessa kieliä, siinä poikakin helpolla sanoja oppii.
Leikkikoulussa jo englannin alkeet oppi ja nyt sitten Espanjaa yritellään.
Ei sitä ennen monetkaan kieliä taitanut, no matkustelu intoa antaa kielienkin opiskeluun.
Minulla kieli kääntyy juuri ja juuri savoksi, sekin välillä tiukkaa tekee;)

Öljyväreillä maalaaminen onkin siitä kiva juttu, kun voi päälle maalata, tälläinen taitamatonkin voi saada jotakin näköistä aikaan, nyt tarkoitan itseäni, en sinua ynnämuu.
Voihan lopputulos olla vähän sottaisen näköinen;)

Kuusta en osaa sanoa muuta kuin, että taivaalla se seilaa ja joskus komean näkymän antaa.
Kyllähän tietokoneelta tietoa saa, kuten Late sanotkin, mutta kun aika ei riitä selaisia asioita lukemaan.
Katleija onkin monessa asiassa tietojen äiti, miten muistaneekin.
Tämän koneenkin kanssa olen samoilla linjoilla hurskaisen kanssa, taas kirjoitin pitkän rimpsun ja kaikki katosi, en koskaan opi huomaamaan minkä virheen teen.

Ei tullut lottovoittoa vieläkään, jään nyt odottelemaan jospa Venlastiinaa olisi onnistanut ja tähtiä pääsisimme katselemaan;)
Ei niitä kaupungin valoissa muuten nääkkään, pitäisi olla kaukoputki vähintään, aina parempi se tähtitorni.

Nyt on taas matka kotiin ja siellä arkisiin hommiin, mutta vietetään nyt tämä sunnuntai ensin, kivaa päivää kaikille.

kaunis on ruska, hyvin kaunis. Siihen vaan ne taivaanrannan maalarit töihin. Muistan kuulleeni henkilöistä jotka poukkoilivat sinne sun tänne ja elivät jossain ihme maailmassa saamatta aikaiseksi mitään -paitsi puhetta. Heistä sanottiin että siinä on varsinainen taivaanrannan maalari.
Saattaahan sillä nimellä ola oikeitakin maalareita,kuten Late sanoi.

Kuusta minulle on annettu ohje:
Kun kuu muistuttaa D kirjainta= dulee, siis tulee, suurenee,
kun taas C kirjainta muistuttaa se Catoo siis pienenee, katoaa.
Minusta se on niin hyvä määritelmä ei tarvitse miettiä mitään,
aina muistaa heti onko suureneva vai pienenevä kuu.
Niin mikäli muistaa millainen on C ja D kirjain.

Tämä on sellainen tanssii tähtien kanssa mainoskatko kirjoitus.
Ei mene mainos aika hukkaan. Tarkasti on aika käytettävä näin eläkkeelläkin.
Viikonloppuna kunnostettiin mökkiä talvikuntoon. Veneet nurin, pihaa haravoitiin, monen moista huoltoa ja saunottiin ja HUoMIo: Uin vielä kaksi kertaa saunomisen välissä. Vesi oli 8 astetta. Sitten olikin ihana olotila.
Nyt pitää keskittyä tanssiohjelmaan Sari Havas seuraavana...
Mukavaa ehtoota kaikille.


Vai on meillä tuparit tiedossa- hienoa. Toivottavasti lottovoitto pamahtaa kohdalle...
Jokohan pitäis alkaa hamekangasta katselemaan jos hyvinkin pian
on kemut tulossa ? Ehkä pitäisi olla tähtikuvioista kangasta ?

Eipä ehtinyt tantsuohjelma häiritä ohjelman valintaani. Katsoin 'Kahden keikan'. Senkin paremman puutteessa. Vilpoisaa on ollut M-K; n uimavesi, hyvähän se helteen jäljiltä. En kyllä mokomassa vilussa uimaan menisi, ellen sattuisi vahingossa putoamaan.

Kelpo päivä kävelylenkkiä saapastella. Alkaa paras ruskakin mennä ohi. Mahtavia lehtikasoja on jo jalkakäytäviä peittämässä. Taitaapa pian täälläkin rapsauttaa pakkasta niin, että loppukin lehtipuiden riisuuntuminen nakuksi lähenee.

On niitä eläkeläisissäkin ahkeria mökeillään ajelijoita. Tänään tapasin sellaisen matkalaisen, syntyisin lähes samoilta kotikulmilta kuin minäkin. Hän laskeskeli, että on jo tänä vuotena ehtinyt kymmenen kertaa käydä. Tuleehan siinä matkaa, yli tuhat kilsaa joka reissu. Jouduin myöntämään, että sellaiseen sen ole ehtinyt edes parhaimpina päivinäni. Ehkä puoleen, mutta olin samalla pitempiä jaksoja. Kyllä siinä jo kustannuksiakin kertyy. Kolme retkeä minulle oli tänä vuotena tarpeeksi. Ja luultavasti siitäkin vähenee, sellainen tunnekin on, kun tämän kaverin kanssa jutustelin.

Näinpä tämäkin päiväni on vähää vaille suoritettu. Öitä!

Kun ei ole köyhällä varaa pitää autoa, niin eipä tarvitse edes suunnitella pitkiä matkoja. Tuli joskus höylättyä Helsingin ja Oulun tai Kemin väliä jopa useamman kerran kuukaudessa. Ei se silloin missään tuntunut. Meidän perheessä akka ajoi ja ukko nukku vieressä, lapset takapenkillä. Aikansa kutakin!

Mitähän minä taas lienen värkännyt, kun en ole kahteen päivään ehtinyt ulkona nokkaani näyttää. Eivät ne minun kiireeni missään näy tuloksena. Tai osa näkyy jossakin bitteinä, kun on tullut noita velvollisuuksia kasattua kaiken maailman nettivastaavana. Tarttis kyllä saada tänne joku huushollivastaava, joka tekis kaikki työt, mitkä minulta jää tekemättä.

Täytyy kertoa, kun ostin sukulaiselta miniläppärin lähinnä siksi, että sen voi aina tarpeen vaatiessa ottaa kursseille mukaan ja tehdä muistiinpanot suoraan koneelle. Ei tarvitse niitä moneen kertaan kirjoitella. Mutta kun minulla on modeemi, johon voi liittää kotona muitakin koneita, niin tottakai minun piti ruveta yrittämään sitä.

Ei vaan onnistunut. Vaikka kuinka olen toisten atk-tukiolkapää, niin itselle ei sellaista löydy. Viimein hermostuksissani soitin Helpsonille, vaikka tiedän , että sinne soittaminen maksaa maltaita.

Homma olikin monimutakisempi kuin luulin. Johtui kaiketi siitä, että toisella olleessa läppärissä tahtoo asennukset törmätä entiseen järjestelmänvalvojaan. Niin se puhelu kesti tunnin ja kaksi minuuttia. Päähänpinttymälle tuli hintaa 126 euroa. Halvemmaksi olisi tullut kutsua atk-huollosta ukko käymään, mutta tehty mikä tehty.

Sitten viisastuin ja laiton koneeseen toisen käyttäjän, jolla on myös järjetelmänvalvojan oikeudet. Kaikki ei vieläkään suostu pelaamaan, mutta Windows Liven sähköpostin sain sentään toimimaan.

Niin että kaikkea tällaista kun keksii niiden muitten juttujen päälle, niin ei siinä aika tule pitkäksi.

Jospa tänä yönä alkaisi ajoissa seurustella herra Nukkumatin kanssa, ettei menisi joka yö ihan kukkumiseksi. Taitavat kaikki muut pirtin väestä jo olla unten mailla. Krooh!

Uusi viikko koskemattomana taas alkamassa ja kuukausikin jo puolissa.
Niin se aika kulkee ja me mukana, ikää karttuu, ei vaan meinaa aina muistaa, että vanha jo on.

On tuo Hintriika* taitava, minä kun en ymmärrä mitään noista järjestelmävalvojista, en muistakaan, onneksi tämä kone on nyt pitänyt itsensä suurin piirtein kunnossa.
Pitäisi kai joku kurssi käydä, että ymmärtäisi jotakin näistä perustiedoista, vähän sama se oli autolla ajon kanssa, kun ei ymmärtänyt mistään auton toiminnoista, rattia vaan pyöritti.
Minun ajot jäi hyvin vähäisiksi, ei jaksanut kiinnostaa, hyvä niin, en vahinkoja ehtinyt tehdä.

Pakkasyö oli meilläkin, kolme astetta vielä mittarissa, jokohan kukat parvekkeella paleltui, kunhan päivä valkenee on tarkistettava.
Hintavia reissuja nuo ynnämuun "korpeen" menot, ei joka viikonloppu viitsisi ajaa ja pussillekin tuhoisaa, polttoaine on kallista.

Tanssii tähtien kanssa tuli katsottua, nyt jo aika tasapareja ovat, no onhan yksi melko selvästi heikompi, mutta mukana pysyy.
Tuo painon kurissa pitäminen taitaa olla monellekin vaikeaa, kuten on Rakelinkin kanssa, mutta eipä haittaa on muuten niin iloinen ja eloisa.
Voin kuvitella miten kylmää vesi on, mutta olo varmasti ihana, kun siellä uskaltautuu käymään.

Eilen olikin melkoinen puhuri, kun junalta kotiin astelin, kyllä lehdet lenteli ja puut kadottivat värikkäät pukunsa.
Töitä tuli pihan siivojille, nyt on lehdet pois maasta saatava, ennen lumen tuloa, sitäkin laatua jo luvassa.
Melko lehdettömiltä näytti puut jo junan ikkunasta katsellessa, pitkään saatiinkin ruskan väreistä nauttia.

Tänään taas ne viikottaiset rutiinit, kerhoja, ja tapaamisia, kai siihen kotona oloakin kuuluu, on muuten muuttunut mieli, nyt viihtyy jo paljon paremmin kotonakin, onkos se yksi vanhuuden merkki;)
Liikkeellä on kuitenkin oltava, voi tulla muuten tavaksi jäädä istuskelemaan tuonne sohvan nurkaan.
Ulkoiliu ilma varmaan tulossa, vaatetta vähän enemmän päälle ja menoksi, kuka sitten minnekin, hyvää alkavaa viikkoa.

Hyvää huomenta olen kipaissut jo terkkalilla kokeissa,kun sairaalasta tuli viesti
mennä näytteiden ottoon. Perjantaina kuume hurahti 42 asteeseen ,joten piti käydä tipassa saatiin tasaantumaan..
Vaihtelevaa on elämä meillä vanhoilla,mutta olkaamme silti tyytyväisiä,eilen luin aamulehdestä ,että 92v Äiti asui pojan autotallissa jossa ei ole edes sähköä.
Siellä on lapset velvoitettu hoitamaan vanhuksia,mutteihan se toteudu,joka perheessä,kyllä sääli on.. Meillä turhaa täällä naristaan turhista,esim. kaikki
pitäisi saada ,kun on lapsia pyöräyttänyt. Miten saatais tämän hetken 30-40 jotka
lapsia saavat,että on oma velvoite hoitaa ne myös.. Silloin meidän aikana eivät
saaneet äitimme lapsilisiä edes..
Olkaamme kiitollisia kelle Jumala järjen on antanut , että ihanaa kun hyvin asiat on,. laitoin jo perunalaatikon uuniin alkaa tuoksut ihanat tulla ja päivä pelastettu.. Voimia kaikille ja muistakaa iloista mieltä....heta

Puhtaan sininen taivas, ja vaikka kaksi kolmesta koivustamme onkin ilkosen alastomia, pitää yksi vielä tiukasti puolihameestaan kiinni. Yläosa on kyllä melkein paljas silläkin.
Haavikko seistä jököttää suorana kuin ylpeilisi upeasta oranssistaan. Lehtikään ei värähdä.
Tänään on juuri sellainen syksy, jota rakastan.
Toinen syysrakkauteni on sellainen, että tuuli lennättää kirjavia lehtiä, ja sataakin voi, kuinhan vain on kumisaappaat ja sadetakki.
Kumisaappaanihan oletan kehuskelleenikin (ne n:o 43), mutta sadetakkikin on jos vain päälle mahtuu.
Niin että ei se maailmaa kaada, vaikka vettä tulisi kaatamalla.
Oikeastaan olisi mielialan kannalta parempi, että tämä aurinkoinen syksy kestäsi mahdollisimman pitkään.
Vai mitäs tykkäätte?
Terveisin: Vs

Tykätään tykätään. Syksystä, auringosta kaikesta. Kunhan vaan terveyttä riittäisi, ainakin kohtuullisesti.
Niin, meidän mökille on 20km todella hyvää tietä. Niinpäin se on että n. ½ vuotta, mikä siellä suunilleen kesässä ollaan, käydään sieltä pistäytymässä kotona,kaupassa, postilla. siis kiireellä asioimassa . Kovaa vauhtia takaisin.Eihän sitä tuhansien
kilometrien päähän.. voisi olla yksi reissu kesässä enintään.

Taas väärä tanssipari tipahti- minun mielestä. Ai niin, enhän minä olekkaan tuomari. Sitäpaitsi äänestäjien päätös se olikin, kuka putoaa.

Eilen oli kuusta puhe. Yhtä selkeä on tuo kellon siirto joka taas kohta on edessä. Aina 1 tunti kesää kohden. keväin syksyin. Ja se on siinä !
Onhan se jo niin kauan ollut että rutiinilla menee mutta "uudelle kysyjälle" selkeä ohje.
Kohta viikkoharrastuksen pariin. Skillanilla matka lähestyy kohisten, Milloin se olikaan ?
Luin tuolta jostain otsikon: aivosolujen uusiutumisesta. Tarkemmin en ole lukenut sitä. Mutta eipä meistä monikaan täällä kirjoittelisi ellei solut uusiutuisi. Pientä osaa aivokapasiteetista käytämme. näin viisammat väittävät.
Nyt tositoimiin lähdettävä, se on Heippa !

Olen ajatuksissani mielivaltaisesti yhdistänyt naiset lehtipuihin ja miehet havupuihin. Vanhahtavasti ajatellen, naisethan pukeutuvat värikkäämmin. Keväällä kun koivujen silmut aukevat, tullee pikku- pikku bikinit ja siitä sitten hempeät tuoreet vihreät sävyt laajassa väriskaalassa. Koristuksina vaikkapa kukkivat pihlajat ja tuomien kukkaloistoin hamesot värikkyyttä ja silmän iloa luovat.
Jo varhemmin kevättä odotellessa ehtivät pajunkissat. Kissathan on yleensä naisten lemmikkejä.

Kun kesä lähesyy loppumetrejä, puuhamoset ottavat kaiken irti kesästä, villiintyvät näyttämään loistonsa kaikki parhaat puolet silloin, kun siihen on viimeisen tilaisuus ennen unettavaa, vähän masentavaakin syksyä ja talvea.

Entäs miehet? Nämä havupuut. Samat tummansorttisit sävyt kesät, talvet. Kuusi nyt vaatimattomasti kukkii paikoin. No, joulukuusi tietenkin, mutta sehä on vain tekorimpsuja ja rihkamaa. Luonnossa hiukan, arkaillen havujen seassa hieman kävyt värittää.

Olen kyllä korvessa runtatessani ajan kulukseni antanut ajatukseni joskus lentää vapaasti. Niinpä olen nähnyt eri väriset puut ihmisryhminä, tummina ja vaaleina. Vieläpä polittisiin ryhmiinkin jakautuneina. Ja tietysti hyviin ja vähemmän hyviin, jopa tarpeettomiinkin. Erittelyni ei kyllä kestä päivänvaloa.

Näen myös puut kuvitelmissani myös yksilöinä. Löytyyhän syrjäisistä erämaista vielä mahtavia mäntyjäkin, tosin harvassa. Satoja vuosia vanha mänty voi seurassaan nousta monta päänmittaa pitemmäksi, tanakaksi karismaattiseksi persoonaksi. Ihan selväksi valtiomiesainekseksi. Toisaalla kitukasvuinen petäjänkäkkyrä on saattanut iskeä juurensa kiinni sieleän kallion pintaan, hiuksen hienoihin halkeamiin ja sinnittelee uskomattomasti vuosikymmeniä elämässä kiinni. Ei paljon kasva, mutta sitkeyttä ja elämänjanoa riittää. Katajahan kuuluukin jo vertauskuviin, katajaisen kansan selviytymisestä äärettämän huonoissa oloissakin.

Ihminenhän on hyvin usein mennyt sorkkimaan luontoa. Tehostamaan kasvua, orjuuttamaan mieleisekseen hetken tarpeiden mukaan. Ilman että olisi "kysellyt asianomaisilta." Eipä siinä ole läheskään aina hyvin käynyt. En nyt tässä ala erittelemään ja perustelemaan. Pitkäksi venyisi.

Taisin karata asiasta. Tai ei sentään, eihän Pirtissä ole asialistaa. Kunhan jotenkin pysyy asiallisena.

Iltaa KahviPirttiin!

Pistäydynpä minäkin kahvikupposella, tuolla etupihalla olen koristellut muutamaa takorautatelinettä havunoksilla.

Löysin Ikeasta keinokanervan oksia ja niitä tuikkasin tiheään havujen sekaan. Tuli paljon näyttävämpiä kuin aidoista kanervista , värikkäämpiä ja kestävät monet talvet.

Ynnämuu kirjoitta hauskasti puukuvitelmistaan, noinkin voi kokea, olemmehan suomalaiset ihan metsä kansaa.

Kelttiläiset olivat varsinaisia puunpalvojia, joten vanha luonnonuskonto se on. Kahvi hieman piristi, onkin niin raukean mukava olo, aikaisin kun heräsin. Harmittaa kun menetämme hyvän isännöitsijäperheen. Saivat myydyksi nyt asuntonsa ja alkavat rakentaa omakotitaloa, kolmas lapsi kun on tulossa.

Joku nuoripari on sen ostanut, mutta niin tekevää isännöitsijää ei taida onnistaa saada. Minullekin lakaisee joskus ihan ulko-ovelle asti tammenterhoja, vapaaehtoisesti.

Kiitos kahvi ja juttutuokiosta:)

Huomenta aikaisin aamulla, ei nukuttanut ja en tykkää pyöriä vuoteessa, siksipä tässä jo istuskelen.
Yö oli lämmin, seitsemän astetta näkyy mittarissa, jokohan tänään vesisadetta saadaan?

Puista ja kuustakin on riittänyt puhetta, kyllähän niitä muistoja mieleen tulee, vaikka koskaan en metsiä ole omistanut.
Istuttanut olen yksikkö puita minäkin, ensimäisen oman osakketalon pihaan toin mökiltä koivuja ja pihlajia, nyt katselen nykyisen kotini ikkunasta niiden värikylläisyyttä.
Kauppareissulla ohi kulkien muistan miten pienestä ovat oikeiksi puiksi kasvaneet, samoin toisella puolen taloa ruusuaita, minkä myös sinne istutin.
Ehkä tuon puiston puut olohuoneeni ikkunan takana on myös joku entinen asukas istuttanut, paikalla oli ennen firman puutaloja.
Mikähän puu minuun sopisikaan,ehkä pihlaja tai haapa, pihlaja siksi, että se pensasmaisesti kasvaa, marjoja tekee ja silmälle iloa antaa, haapa siksi, että se värinsä lisäksi iloisesti "havisee".

Meri-kukalle 25.10 on lähtö, siis melko lähellä.
Hieman jännittää, pienellä koneella lähdetään, ei tuohon lähi kentälle isot varmaan sovikkaan, no toivottavasti lento onnistuu ja kotiinkin sitten tullaan.

Ynnämuulla kertojan lahjat, muun taiteilun lisäksi, useasti kai näin onkin, ihminen jolla on herkkä mieli näkee paljon enemmän kuin tavallinen tallaaja, mielikuvituksen on lennettävä, jos aikoo jotakin ikuistaa.
Pirttiin onkin tullut kirjoittajia, joilta kaikilta jotakin avuja löytyy, mielekkäitä kirjoituksia saadaan lukea.
Kaunosieluja kaikki tyyni;)

Vielä noista puista, tammen istutin mökille ja siellä se kasvaa kituutti, ei kasvanut minun olo aikanani isoksi, mutta ei kuollutkaan, kai sitä ollaan niin kaukana niistä olosuhteista, missä tammi tykkää elää ja kasvaa.

Sen verran olen minäkin maisemia katsellut ja surrut niitä rumia aukkoja mitä nykyään tehdään metsiin.
Se entinen tapa, harvennushakkuuksiko sitä sanotaan oli mielelkkäämpi, metsät pysyivät metsän näköisinä.
No elämme teho yhteiskunnassa ja siksi kai noin tehdään, kai tämäkin asia on hyvin tutkittu, sitä tutkimustyötähän joka paikassa tehdään.
Varmasti hyvä niin, mutta tuon ruokailun tai syömisen suhteen on mennyt mahdottomaksi, kun aina kumotaan näitä tutkimusten tuloksia ja kohta ei tiedä mikä on terveellistä, mikä ei.
Eipä sillä, minä en ole paljonkaan mistään tuloksista piitannut, olen syönyt mikä on maistunut ja vielä ainakin terveenä saanut olla, kohtahan olen jo sen ikäinen, että sama mitä syön.
Paljon on heitäkin, jotka orjallisesti tutkimustuloksia seuraa, ja vaihtavat tiheään ruoka tapojaan, jokainen olkoon tilastaan onnellinen.

Yksi juttu vielä, mikä saa minut iloiseksi on se, että pirtin kirjoitukset ovat pitkiä, on mitä lukea, ei vaan muutaman sanan heittoja, ilkeyksiäkään ei esiinny, hyvä me.
Nyt minä lopetan, tulee muuten 5000 sanaa täyteen, mutta paperi kyllä riittää, kirjoitelkaa vaan;)
Laulellen aioin tämän päivän suurilta osin viettää, mitä kivaa toiset teetekään?

Huomenta aamuun.
27 as.lämmintä näkyi olevan Skillanin kohteessa eilen. On se kiva trippi pois täältä syksyn koleudesta-toivotaan mukavaa ja lämmintä oloa sinnesitten aikanaan.

Ihanasti oli kirjoitettu ym:lla metsän puista. Noin pitää antaa mielikuvituksen lentää ..voi nähdä mitä vaan. .Minulle tulee aina keväällä mieleen uusista nuorista koivuista uusine hentoisine lehtineen kevään morsian . Niin ovat kauniita ja hentoisia ihan kuin viatoman näköisiä olisivat. Kunnes ne lehdet sitten tummenee...........
melkein kuin elämässä.


Siitä on kokemusta, että miehet istuttelevat mielellään puita.
Joskus nuorena miehenä pienen poikansa kanssa metsässä kulkiessaan löysi erikoisen näköisen männyn taimen ojan penkalta.
Se oitis istutettiin pihaan. kaikki kävijät aina ihastelevat,onpa erikoisen näköinen ja kaunis, Suuri puu nyt kun johan tämä pieni poikakin on isoisä.
Tuomoisista herää ajattelemaan että taidankin olla jo ikäihminen koska tuostakin on jo yli 40 v. Mutta haitanneeko tuo mittää.
Kaikenlaisia puun istutuksia elämän varrella kyllä olisi - "pittää välillä ihan toppuutella".

Jokohan tämä olisi aamun ilmoitautumiseen sopiva sepustus.
Nyt kuppi kuumaa ja menoksi.
Mielekästä päivää kaikille.

anlis3
Käyhän vilkaisemassa omaa rekisteröityä sivuasi.

Tervehdys kaikille mukava syyspakkanen meillä pirteyttä nenänpäähän toi kun
kävelin meidän kylän halki. Parasta fysioterapiaa kampurajalkaiselle,vaikka
hoitaja sanoi sinähän voit vaikka tanssiksi pistää.
Kyllä mieli paranee kehuista,kun lueskelin Teidän ihania puista kirjoituksia ,tuli
mieleeni olin kai 13-14 v kun jouduin istuttamaan jonnekin Kymin metsään
vaaterahoja hankkimaan,kun tytön hupakot niitä mekkoja mielivät,eikä siihenaikaan vanhemmat joustaneet,kun ei ole vanhemmillekaan ostettu-olin
nuorin ja 7 siihen aikaan oli kai yleistä lapsiluku isoksi sujahtaa.
Kaikki sai leipää ei tarvinnut nälässä olla,mutta turhia hepeniä ei liienny.
Nyt odotellaan lumen tuloa ei olisi näin hämärää sanon kaksi pimeetä vastakkain. Sehän monia väsyttää siksi etelään riento on mukavaa ken jaksaa.. Olen aikani kulkenut Kiinat ja thaimaat sekä lähempänä saaret.
Sanovat sieltä ne suolisto sairaudet ovat kulkeutuneet ja joku lehti kirjoittikin
Suomessa 1920luvulla suolistosairaus suurin tautiryhmä. aamulehti tais olla.
siihen tällä hetkellä on lääkitykseksi ainoastaan kortisoni,joka luut haurastuttaa... voikaa hyvin heta.

Hyvä kun ymmärsitte leikkimielistä mielikuvitustarinaani, metsän puiden ja ihmisten yhdenmukaisuuksia pukeutumisessa ja vähän muussakin, kiitän!

Enpä tiedä, olenko puu-uskovainen, vaikka sen kaltaisia oireita olisikin. Enemmänkin kai tarkkailija. Metsä on paikka joka rauhoittaa ja kuumina kesäpäivinä kummasti vilvoittaa.
Synkältä vaikuttava vankka kuusikko on helteellä hyvä huokaisupaikka. Voi istahtaa mättäälle ja jäädä tollistelemaan oksiston läpi karanneita auringonsäteitä, viiruja, jotka vilkkuvat, jos hento tuuli oksia hiukan taivuttelee, sehän on melkein kuin sirkus - ja tyynellä hiljainen metsän temppeli. Mielestäni aidompi kuin kullatut, joskus turhan prameaksi rakennetut kullatut kokoontumispaikat. Tällainen metsän temppeli on korpimökkini lähistöllä, oikein naavaisin kuusin koristeltu. Naavaisuudenhan sanotaan olevan puhtaan ilman merkki. Ja kaikki tämä valmiina, luonnon tuottamana, jokamiehen oikeuksilla.

'Taidat olla ihan pystymetsästä', sanotaan joskus asutuskeskuksissa jos menee työssä "päivänselvyyksiä" kyselemään, tai vaikkapa jotain tunnettua, yleistä paikkaa kyselemään. On se arvio minustakin muutaman kerran tehty.
Enpä ole hermostunut. Vastaukseni on suunnilleen: En ole, erehdyt pahasti! Pistin ennen lähtöäni muutaman hehtaarin järeän metsikön nurin, pätkin tukeiksi ja pölleiksi. Kun lähdin, sain hommastani matkarahat. Aukiolta lähdin, ei siinä käkikään voinut muuta kuin selällään kukkua.

Enpä kuku tälläkertaa enempää. Hyvää illan jatkoa teille kaikille!

Huomenta, tänään tulee kymmenen vuotta täyteen, jos nyt olen oikein asiaa lukenut, onnittelen meitä kaikkia uskollisia, jotka pirttiä pystyssä on pitänyt.
Alkuajoista on muuttunut hyvin vähän, samaa meininkiä on pidetty, tosin juhlimme kyllä jos minkälaisia juttuja alkuaikoina ja kivaa silloin oli.
Nyt olemme ilmeisesti vanhoja ja viisaita, mutta edelleen myönteinen elämän asenne on pysynyt.
Moni mukava kirjoittaja on poistunut, ehkä jo rajankin taakse, tai muuten pirtin jättänyt, aina on joku uusi matkaan lähtenyt, kaikille lämmin kiitos mukana olosta.
Savolaisuuttani korostaen toin ahvenkukon suolaiseksi ja mansikkakakun imelän nälkään, ottakaa olkaa hyvä.
Aloitellaan toinen vuosikymmen ja jatketaan samaa rauhaisaa menoa, kunnes loppu koittaa.

Miten pian tuo kymmenen vuotta onkaan mennyt, kun ajattelen kymmentä vuotta eteenpäin,,, tuskin enää olen mukana kirjoittelemassa, eihän sormet ja aivot enää yhteen suostu, jos vaikka henki pihisisikin.
Mutta eipä nyt sitä mietitä, eletään päivä kerrallaan ja iloitaan ystävistä palstalla.
Pirtissä on kirjoittajat tulleet niin tutuiksi, voin mielikuvituksen avulla jokaiselle jonkunlaisen kasvokuvankin ajatella.
Kirjoitusten tyylistä osaa tehdä mielikuvan minkälaisen kirjoittajan kanssa onkaan keskustelemassa, varmaan saman huomion olette kaikki tehneet.
Ymmärtäväisiä, empaattisia kaikki tyyni, suuren sielun omaavia, ei kai tämä muuten olisikaan onnistunut näin kauan, kiitos vielä kerran.

Oma antini jää vähäiseksi, en osaa, en tiedä, en juuri taitoa kirjoitteluun omista, virheitä teen, mutta arvostelematta olette virheet ohittaneet.
Joka aamu kumminkin tähän koneen ääreen istahdan, nykyään en juuri muun takia, kun viestini kyhäämään pirttiin.
Joskus tunnen kyllästymistäkin, mutta sitten taas into kasvaa, kun viestejänne luen.
Voin ihan hyvin ystäviksini teidän sanoa kuuluvan, vaikka kaikkia en olekaan tavannut, ehkä vielä sekin onnistuu, jos eloa riittää.

Paljon varmaan turhaa puhetta, mutta aidosti olen hyvilläni pirtin kirjoittajista, lisää odotan tälläistä kanssa käymistä.
Iloitaan, että pirttimme elää ja voi hyvin,jatketaan samaan malliin.
Vielä kiitokset myös lukijoille, paljon on heitäkin ollut, toivoisi useamman pirtin sisälle uskaltautuvan, eläköön ja voikoon hyvin pirtti ja sen kirjoittajat.

Uamupäevee.
Saas nähdä onnistuuko tämän lähetys.

Vaihdoin operaattoria,kun taloyhtiö antoi meille linjan.

Eilen olin tuolla Hennalassa,lääketiteen ja sotilasmusiiki museoissa.
Oli todella mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa.

Harmi kun lopettavat tuon armeijan touhun.

12v kerkesin palvella puolustusvoimissa.
Paras työn antaja.

Ilma on mitä hienoin,
nyt tuli nuo siistijä tytöt.pitää lopettaa.
näkyillään...

Ooh! Sydämelliset 10-vuotisonnittelut kahvipirtille! Ihan alusta asti en ole mukana ollut, mutta melkein kuitenkin. Eipä täällä emännän lisäksi kovin monta ole, jotka jo tullessani olisivat kuuluneet pirtin kalustoon. Taisi pirtti olla jotakin vuoden ikäinen, kun eka kerran hönkäisin ovesta sisälle.

Kaikki tunnustus emännälle jaksamisesta ja pirttiläisille uskollisuudesta! On tämä kunniakas taival ja uskoisin että ainutlaatuinen keskustelupalstojen historiassa. Joku voisi tehdä vaikka väitöskirjan tapauksesta Kahvipirtti.

En ehdi nyt pitempään jaaritella. Laitan ruusukimppuni maljakkoon ja hörppäsen ahvenkukkokahvit pikinmiten. Onnellista päivää pirtin väelle!

Läksin pirttiä kohden astelemaan. Jostain ilmestyi aurinko täysillä heloittamaan päin silmiä.
Mietin hetken kun pirtti näytti niin ylväältä ja pystypäiseltä-melkein kuin nenä pystyssä olisi ollut vastaanottamassa.
Nyt en enää ihmettele, ne syntymäpäivät-- nehän ne olivat. On ihan syytä pirtillä rintaansa röyhistellä.
Eipä todellakaan uskoisi -10 v.
Suurin ansio on tietenkin pirtin ihastuttavalla emännällä. Kaikki on toiminut niin hyvin ja sopuisasti.
Tuskimpa muuten väki olisi pysytellyt niin tiiviisti ja yhteishenkisesti pirtin vieraina.
Toisaalta kynnys on matala ja helppo tulla sisään.
Kaulin aina toivottelee ystävällisesti tervetulleeksi
kaikki ja valvoo meininkiä että kaikilla olisi mukavaa.
Jos osaisin ,laulaisin vaikka miljoona ruusua pirtin kunniaksi. Onnea nyt kuitenkin ja yhtä onnellista jatkoa. Niin teille kuin meille.
Nami herkkuja pöydässä, niitä ei voi ohittaa ottamatta,
nam,nam. ja kiitos . Olette kaikki kullanarvoisia ihmisiä !
Kauan eläköön pirtti !

Täysi sylillinen tulipunaisia ruusuja ehtoisalle emännälle pirtin ylläpitämisestä! Ja jatkukoon pirtissä lämmin ja huolehtiva ylöspito vielä vuosia, vuosia vielä enemmän!

Kivaa oli olla mukana, nyt vain muut asiat vienyt ajan.
Näillä sanoin mies menneisyydestä.
5

Juhlan kunniaksi ja erikoisesti pirttimme Emännälle.......toivon Teidän kaikkien tykkäävän näistä sanoista ..Juhlan kunniaksi....





http://www.youtube.com/watch?v=V_0llEg2KTw

Täytyypä pistäytyä maistelemaan oikein savolaista ahvenkukkoa ja mansikkakakkua. Kyllä kukko hyvää on ja vielä pala mansikkakakkua päälle:D Kyllä kelpaa olla pirttiläisten joukossa näin juhlapäivänäkin.

Aurinkokin paistaa täydellä terällään kauniina syyspäivänä iloiten kanssamme.
Kylläpä maistuikin ihanalle näin pyykkipäivänä. Kaikki kesävarusteet on saaneet kyytiä, tuolinpäällisiä ja tyynyjä myöten. Vielä pari terassin pikkumattoa pyörii koneessa, ne jätän ulos kuivamaan. Niinpä on suurin osa päivästä kulunutkin konetta vahtiessa, mutta ohi on nyt.

Kiitos ehtoisalle emännälle hyvistä tarjoiluista, toin verannalle tuliaisiksi pari kynttiläasetelmaa kukkasineen, pimeiden iltojen ratoksi.

Hyvää jatkoa toivotellen! Sini-sirkku

Onnitelijoihin minäkin ryntään! Onhan siinä niinkin pitkässä taipaleessa jotakin, että Pirtti on kestänyt pystyssä. Tietysti jo Emännän aamun avaus, laajakatseinen ymmärtäminen ja erilaisuuden vilpitön hyväksyminen kirjoittelijoiden joukossa on jo kantanut pitkälle.

Tulin mukaan siinä Kahvipirtin matkanteon puolenvälin kieppeillä. Hintriika* muuten oli, joka vihjaisi, että voisin tulla kokeilemaan. Niinpä kokeilin ja epäsäännöllisen säännöllisesti olen mukana pyörinyt. Kiitän teitä kaikkia hyvästä, ymmärtäväisestä seurasta ja paikasta, jossa olen voinut olla mukana ja kirjoitteluakin harrastella.

Huomenta, aloitellaan nyt tätä toista kymmen vuotta, tuntematon on taival edessä, mitä itsekullekin antanee?
Toivottavasti mahdollisimman hyvää, terveyttä ennen kaikkea tulevaisuuteen kuuluu ja sellainen toivomus ainakin minulla olisi, että "saappaat jalassa" lähtisin, kun aika koittaa.

Lämpimät kiitokset kaikille kauneista sanoista, ihan tässä punastellen lueskelen, en osaa oikein suhtautua ylistelyyn, sillä yhteinenhän on tämä pirttimme pystyssä pito.
Kiitokset merikarhulle ruusuista ja olisi oikein kiva, jos joskus mukaan ehtisit;)
Tuntemattomia, mutta silti niin tuttuja olette kaikki, viestit ovat lämmittäneet, voin vain omalta osaltani yhtyä noihin pirtin rauhan ja viihtymisen todisteluihin.
Kiva on huomata aina joku uusi rohkea pirttiin pistäytyvä, jospa jaksaisitte vaan mukana pysyä, se sen jatkuvuuden takaisi.
Minulle pirtti on ollut mieluisa tuntojeni purkamisen paikka, tänne on pahat kuin hyvätkin mieleni saanut purkaa, kenenkään niistä en ole huomannut suuremmin loukkaantuneen ja sen toivon jatkuvan edelleen.
Kaikilla ei enää rinnalla kulkijaa ole, pirtti toimii hyvänä paikkana kokea lämmintä myötä elämistä.
No kaiken tämän tiedättekin, enpä nyt enää selittele, jatkoja vaan meille kaikille, viihdyttävää yhdessä kirjoittelua ja olemista.

Tänään matkaan Kuopioon, piirin hiljainen päivä siellä vietetään Kallaveden kirkossa, sekin tapa on mukava ja perinteikäs, sielläkin tapaa tuttuja ja mieli taas virkistyy.
Tämän tyylisiin tapaamiseen olisi suotavaa osallistua, yhtä yksinäisyyden karkottamista tämäkin.
Onhan monasti todettu, että matkat virkistävät ja se kotiin tulo on sitä juhlaa;)

Oikein mukavaa päivää kaikille, taidamme lumipeitteen saada näinä päivinä, tuskin vielä pysvää kuitenkaan, mutta ennuste tulevasta.
Älkää vaan liukastelko!

Kymmenestä vuodesta pian seitsemän olen saanut pirtin lämpimästä ilmapiiristä nauttia ja tutustua monen elämään ja ajatuksiin eri puolilta maata ja ulkomailtakin.
Tällainen yhteydenpito antaa väriä harmaisiin päiviin ja mukavalta tuntuu jakaa myös elämän juhlahetkiä, luonnon elämyksiä kuin arkisia touhujakin.

Kiitos kaikille teille kohtaamisista . Kiitos SkillaNille , elämänläheiselle lämminsydämiselle Kahvipirtin Emännälle. Kaiken lisäksi osaat kirjoittaa nautittavasti kaikesta ! Vielä ruskan väreissä hehkuvan krysanteemikimpun ojennan ja otan mansikkakakkua aamukahvin kera. Uskollinen Kerttu-koirani haukahtaa iloisen tervehdyksen, sillä on jo kuonossa runsaasti harmaata, mutta mieli leikkisä ja askel kepeä.

2006 vuoden loppupuolella minäkin ekakerran pirtin oven aikaisin. Vähän huhuilin että mikäs juttu tämä nyt on ja silleen. Ystävällisiä ohjeita tuli ja niin kirjauduin tammikuussa 2007. Sitä ennen olinkin jollain muulla nimimerkillä. Lienee tämäkin asia tullut kerrotuksi jo monestikin. Toisaalta ainahan pirtin väki vähän vaihtuu,
vaikka samat jutut pyörii pitkään käyneillä kuten minulla.
Pirttihän on kuin toinen koti, aina kotona ollessa siellä pitää pistäytyä tapaamassa mukavia ihmisiä. Katsomass mistä milloinkin puhutaan ja mitä kuuluu kenellekin.

Aurinko vaan kurkistelee tänäänkin ja viikonlopulla pitäisi suunnata Kalakukkojen kaupunkiin.
Taas Skillan ehtii ennen minua sinne, vaan minkäs teet.

Autoon vaihdettu talvirenkaat, huomiseksi luvattu mojovia lumisateita. Tuskin lumet maahan jäävät, mutta liukasta voi olla.
Vielä hippunen mansikkakakkua jäljellä- otan puolet jää vielä seuraavalle tulijalle. (kukaan ei näe miten iso puolikas- onneksi ))))). Mansikkakakku on aina suosiossa ja mieluinen.
Kivaa illan jatkoa.

Hei kaikki! - Kovan päivän ilta, sillä aina autojonoissa istuessani ja puoli metriä kerralla eteenpäin päästessäni
koen turhautumista, tuntuu, että päivä kuluu hukkaan.

Eikä asiaa auttanut kokouksessa jutun kertonut herra Pakkanen, joka sanoi olevansa Pakkasen panema.

Onneksi kotiin pääsin ja tunsin taas itseni vapaaksi olemaan ja menemään, tekemään ja ajattelemaan kaikkea, mitä itse
halusin.

Pakkanenhan hänestä, kukas geeneistään irti pääsee. Tänään luin lehdestä ilouutisen sellaisille, jotka pitävät hyvää huolta itsestään. Erinomaista juustoa saa 1000 euroa/kg. Kasvoille löytyy kauneushoitoa, pieni purkki vähän alle 500 e.
Molemmissa pitkä "tieteellinen "selitys tuotteen laadusta. En kyllä ymmärtänyt höykäsenpöläkkää. Enkä tarvitse ymmärtää, jätän nämä tarjoukset väliin.

Joskus käyn vilkaisemassa S24 potiittista keskustelu osastoa. Kyllä siellä naapuria pätkitään kuin "vierasta sikaa."
Pientä on siihen nähden 70 heittelyt. Tosin taitaa sieltä polittikan osastolta olla väliin kyläilijöitäkin. Kovin harvoin menen siellä sekaan sotkemaan. Tyyli ei kiinnosta.

Kahvipirtissä, tottakai, on kirjoittelu hyvässä mallissa, sentään jonkinlaista kunnioitusta toisia kohtaan. Kirjoittajathan yhdessä tuloksen tekee, miellyttipä se sitten kaikkia tai ei. Joskus näkyy valituksia, että ei huomoida jotakin tarpeeksi, eikä vastailla kaikkien viesteihin. Onhan sekin propleema, mutta mitenpä kaikkiin voikaan osallistua, vaikka heittäytyisi päätoimiseksi ja eihän se aina ole edes tarpeellistakaan. Tuskinpa se valituksillakaan korjaantuu. Ei tosin Pirtissä ole tämä ongelma vaivannutkaan.

Tuleehan kirjoitettua juttua, johon en edes odottele vastausta. Onhan kirjallisuudessakin esim. "jutut" tai "lastut" tuttuja. (Haanpää ja Aho) Ne toimivat pienimuotoisena kerrontana hyvin sellaisenaan. Toimiihan se elävässä keskustelussakin, niin olen huomannut. Joku kertoo asian tai tarinan ja se on siinä. Eikä aina ole edes tarpeelista kysyttävää, tai ei halua kysellä. No joo...en tarkoittanut opastukseksi, kunhan kerroin mietteeni.

Iltahan tässä on ehtinyt. Kävelyt ja nokoset olen sentään ehtinyt hoidella. Hei! Jk. tulipa ongelmia, punasta tuppas, saa nähdä nyt!

Aikaista ammua jälleen, jo viiden korvissa ylös nousin, kun uni kertakaikkiaan loppui.
Illalla sitten viimeistään kello 22.00 sänkyyn kaadun, tapani on aina näin ollut.
Räntää sataa, mutta eipä kinoksia ilmesty, sulaa sitä myöten, lämpöä on vajaa kolme astetta.
Jos pakkaselle olisi mennyt, saattaisi liukastelu keli olla.

Kuopiossa piipahdettiin ja olipa hyvä juhla.
Kallaveden kirkko on kaunis, kirkkoherra kertoi historiikin, ruoka oli hyvää ja ohjelma laadukasta.
Saimme kuulla muunmuassa kelloilla soitetun Finlandian, olipa upea esitys.
Kelloja oli ainakin kaksikymmentä pöydällä ja oikeaa soittaen sävellys toteutui, kellot oli kaiketi niitä vaskikelloja?
Sää oli mainio, ruskan loppuja ihastelimme, kotiin päästiin samassa säässä, illalla vasta sade alkoi.

Tuo kuun katselu ei onnistu minulta koskaan, on illalla juuri sillä puolen taloa, että minä en sitä näe, vähän harmittaa.
Kiitos Ramoona ja silitykset Kerttu-koiralle;)
Kauan olet ollut mukana sinäkin ja samoin meri-kukka, hänen kanssa pari kertaa tavattukin ja mukavia oli tapaamiset.
Kuopio oli paikallaan, tervemenoa vaan meri-kukka:)

Ynnämuu tartuit tuohon vastaamis asiaan, se onkin todella vaikea juttu ja kun sen vielä aika moni pahaksi kokee.
Luulen että en minäkään osaa vastauksia viesteihini odottaa ja jos ei mitään kysymystä esitä vaikea on vastauksia antaa.
Joskus kirjoittelun aiheista löytyy sellaista, mihin haluaa kantaa ottaa, mutta kaikki tarkasti luettua tulee.
Viruvat nämä viestit jo ehkä turhan pitkiksi muutenkin, pitäisi suulauttaan hillitä.
Kiusallisia nekin tilanteen, jos yksin joutuu puhetta pitämään, vastaukset viesteihinkin syntyy asiaa löytyvän viestin perään.
Pääasia että kirjoituksia syntyy, vastauksista viis;)

Nyt tulossa sellainen mukava päivä, ei mihinkään menoa, ikkunasta katselen sadetta ja vaan vietän aikaa.
Väliin sitäkin olotilaa tarvitsee, vaikka nopsaan pitkästyn, mutta ainahan on nuo käsityöt;)

Pidetään nyt kaikki sellainen itsensä hellimispäivä, ainakin siellä missä vettä lotisee;)

Hei, pitää korjata, en minä" ammumaan" vielä rupea kuitenkaan, ihan vaan näin sanoja yritän muodostaa, koettakaa ymmärtää;)

Pitäisi tavata nuo viestit monta kertaa.

Huomenta ! Maa on valkoinen. Jokohan toisi sukset pirtin seinustalle.....
jos en nyt kuitenkaan, vielä. Tosiasiassa voi mennä ensivuoteen tiedä sitä.
Lapsena rynnättiin etsimään heti kaikenlaiset välineet, sukset, kelkat, jopa pahvilaatikot esille. kun ensimäiset lumihiutaleet ilmestyivät
maan peitoksi. Ja hauskaa oli ja innostusta riitti.

En muista kerroinko jo matkakokemuksia. Olimme ravintolan aamupalalla. Viereiseen pöytään tuli nuoripari. n. 2v vanha lapsi
imi rintaa jo tullessa. Pöydässä äidin istuessa lapsi nousui istumaan ja repäisi äidin paidan ylös je siirtyi toiselle rinnalle.
Seuraavaksi kun katsoin oli pojalla pieni läppäri edessään ,kiemurteli ja
hihkui pelin kanssa ja näppäili sitä. noisi välillä tuolissaan seisomaan...

Kirjaimellisesti :suoraan "tisseiltä" pelikoneelle.
Me omassa pöydässämme katsoimme toisiamme "merkitsevästi".
Näin maailma muuttuu. Jotkut sen mukana toiset eivät lainkaan

Siis päätän nuo "laatikko -ja suksilaskettelut" vielä siirtää tuonemmaksi.
Suuri on ero meidän ja heidän viihdytys keinolla , mutta kulloisenkin ajan mukaan on elettävä, soveltaen sen itselleen sopivaksi.

Kuu jäi ikävä kyllä katsomatta eilen. Eikö ne "vanhat ja viisaat" sanoneet ennen : kun kuun ympärillä on tietynlainen kirkas tai utuinen rengas se tietää pyryjä ja ns.remuilmoja.
Nyt oli helppo ennustaa kun nuo säänlukijat kertoivat.

Nyt aamun tuplakahvit ja tositoimiin.

Meri-Kukan kanssa samaa mieltä kuusta,

jos kuun ympärillä on kehä, tietää se parin päivän sisällä myrskyä.

Tervehdys täältä lumen maasta,viimeyönä tapahtunut ja kokopäivän lisää tuprutellut. Olen jopa mielissäni,kun tuli valoisampaa,monet meistä yleensä
pimeässä ajassa masentuu minä ainakin. Täytyy keksiä aina jotain kivaa,
tänään laitoinkin korvakuulokkeet korville ja kuuntelin YouTubea,kun tykkään kauhiasti-Joel Hallikaisen lauluista häiriötä ei tule ,kun kuulokkeiden kanssa olen vain minä.
Lumi oli aivan suvista , mutta uutta tulee kiva valkoinen maa.
Nyt vaan aletaan odottelemaan joulua ja eläkeläisten pikkujouluja.

Siitäpä saadaan mielihyvää ja lapsenmieltä.. Terveyttä kaikille heta.

Hauska havainto M-K: n kertoma: "suoraan "tisseiltä" pelikoneelle." Noin nopeaa kehityksen alkua en ole nähnyt.
Kyllä maailma muuttuu yhä nopeammin. Joudun tunnustamaan, että en ole ehtinyt lähimaillekaan mukana pysymään hyvinkin monessa asiassa. Kyllä minussa elää se vanhakantainen jäärä vaikuttamassa, "aina on niin tehty ja hyvä on tullut." No monessa asiassa on kyllä joutunut antamaan periksi, mutta paljon on jäänyt "antiikkia" suhtautumistani, joita todistelen oikeiksi ja joskus se on osoittautunut paikkansa pitäväksi. Vanha elämän "oppisopimuskoulutus" on kyllä jotain kestävääkin jättänyt. Olenhan näitä oikeita keskusteluja käynyt nuoremman sukupolven ja seuraavienkin kanssa. Eikä ole tarvinnut tuputtaa, itse ovat usein tulleen ongittelemaan. Ihan hyvässä hegessä ja huumorillakin.

Kyllä myönnän Katleijan viestissään kertoma hyvä tapa moikata toisia on ihan paikallaan. Ja kyllähän se asiasta annettu kehaisukin sielua hivelee. Ei siinäkään pahaa ole.
Siinä on kuitenkin toinenkin puoli, kuten moni varmaan on huomannut. Täällä se usein kääntyy nälvinnäksi, ruvetaan kirjoittamaan " kuppikunnista, sisäpiiristä, nuolijoista." Tätä tekevät lähinnä "puskailijat". Eihän niistä ei huolisi välittää mitään, mutta eipä sitä pitemmän päälle hauskaksikaan voi nimittää. Katleijan huomio, että harvemmin koneella käyvän keskusteluun osallistumisessa on ongelmia, sinnehän se ketjun joukkoon vastaus sotkeutuu ja ketjun lopussakin irtoaa kauas kohteesta. Kahvipirtissähän ei juuri ole näitä ongelmia.

Late kertomaan. Kyllähän rikkaissakin on monenlaisia. Usein äkkirikastuneet nousukkaat ovat kokemukseni mukaan öykkäreitä ja humoristisen naurettaviakin esitellessään saavutuksiaan ja maalista mammonaansa ja sillä todistellen nerouttaan. Tunnen kyllä myös toisen sorttisia, vaikkapa Laten kertoman tapaisia, luontevan vaatimattomasti eleleviä, vaikka varallisuutta olisikin.

Huomenet pieneen pakkaseen, pari astetta mittari näyttää.
Hetipäs kiikutin matot ja muut tekstiilit parvekkeelle haistelemaan raikasta ilmaa.
Eilen satoi koko päivän ja pieni valkoinen harso jäi nurmikko alueille, harmaaksi taivaan vetää, tuleekohan lisää oikeaa lunta?

Paulamaria olihan sama kirkkoherra, ja kanttori ainakin säesti kellojen soittajaa, muistin käsiohjelman ja siitä selvisi että kanttoreita kumpikin.
Upea oli runo ja musiikki esitys myös, Kuopiolaisen eläkeläis pariskunnan esittämänä.
Kyllä taitoja löytyy eläkeläisistä.
Kotoisesti kirkkoherra savoa viänti;)

Niin se on, meillä vaate venyessään viruu (suurenee) ja kun esimerkiksi neule vanuu, tulee siitä huopamaista, siis tiivistyy.
En ole savon murteen tuntija/taitaja, mutta varmasti muun paikkakuntalainen heti huomaa puheestani, että savosta mummo on kotoisin
Ramoona, täällä on myös joulun tulo otettu huomioon, sukkia, lapasia jo monet valmiina, onko saajat onnellisia, sitäpä en mieti, jääpä vaikka muistoksi mummosta;)
Pienemmät ei ainakaan pehmeistä paketeista tykkää, mutta laittokoot toiset niitä mieleisiä.
Niin nuo sarjat, katson minäkin kun paikalle satun ja se toinen illalla esitettävä saa verenpaineen nousemaan, polkee paikallaan jatkuvilla muisteloilla ja kertauksilla, uh sentään, tuollaistako on amerikkalainen elämä?

Kyllä tämä aika menee sillä vauhdilla, että ei jaksa ymmärtää,
lapsetkin kehittyy melkein vauvasta suoraan aikuisiksi, lapsuus ja nuoruus jää väliin, mitähän siitä seuraakaan?
Miten tuntuu, että nykyinen nuori ei oma aloitteisuutta olenkaan omaa kaikki on valmiiksi hankittava, työpaikatkin.
Ennen sitä oli mentävä itse kyselemään työpaikkaa ja vastaan otettiin mitä oli tarjolla, pakkohan se oli, kun mistään ei rahaa tullut.
No ei pidä yleistää tietenkään, onhan nuoria tänäkin päivänä, jotka työtä hakevat ja saavatkin, mutta ei sitä työtä koskaan ihan hirveästi ole ollut, tarmokkaasti sitä on haettu.

Sunnuntai aamuisin aina lehdestä seuraa, onko tuttuja jo rajan taakse siirtynyt, vuosiluvut lähentyvät, milloin vuoro tuleekaan?
Hyvä että ei tuotakaan tiedä.

Tuo musiikin ja muunkin ohjelmiston kuuntelu/ katselu onnistuisi tällä koneellakin, mutta aika ei siihen riitä, mieluummin istuu telkkarin ääreen, tulee sitä neulomista samalla tehtyä;)
Musiikki tarjonta onkin mahtava, varmaan jokainen löytää omalle maulle sopivaa.
Pikku-joulu, niin sekin aika kohta käsillä, eipä ole tiedossa kuin oman yhdistyksen ruokailun yhteydessä pidettävä pieni ohjelmallinen tilaisuus.
Onhan noita ollut, ei enää kaipaa moista ilottelua;)

Tuo sisäpiiri on tullut monasti esille, mutta kaiketi ovat huomanneet turhaksi ilkeillä tai muuten mollata pirttiä, kun nykyään ihan rauhaisaa on ollut.
Kai se paras tapa on sivuutta tälläisen esiintymän esiin tullessa.
Tänä aamuna olin toiveikas kuun esille tulon keittiön ikkunan eteen, mutta pilveen sitten vetikin, harmi.
Tuon "kehän" olen kuullut huonoa ilmaa tietävän ja tulihan se;)

Nyt siivoamaan ja sitten nauttimaan raikkaasta huoneilmasta, ulos tuskin menen, parvekkeella hönkäilen;)
Pistäytykää pirttiin.

Aamua kaikille.
Taivaanranta on keltainen. Kai tästä kaunis päivä sukeutuu.
Ei ollut eilisessäkään muuta valittamista kuin kylmä viima; oikea malliesimerkki siitä millaiselta tuntuu, kun vilu menee luihin ja ytimiin.
Taitavat mennä pelkiksi säätiedotuksiksi nämä kirjoitelmani, mutta kun muut aiheet ovat täynnä sairauksia ja kuolemia, on toinen vaihtoehto luonnon ilmiöt ja päivemmällä eläinkunnan pöhellykset.
Kolmaskin vaihtoehto olisi, mutta siihen vaadittaisiin arkipuolisoltani A) kekseliäisyyttä piilottaa läppäri paikkaan, jota minä en löytäisi ja B) sisua kuunnella mekastustani kunnes läppäri löytyy.
Nytkin tekisi mieleni kuvata taivaan tapahtumia, pilvien ja värien ihmeellistä vaihtelua, mutta kyllä siihen tarvittaisiin värien ja piirustuspaperien lisäksi taiteellista lahjakkuutta, joka minulta tyystin puuttuu.

Piti juuri mainita, ettei paikallinen eläimistö ole vielä herännyt, kun kolme valtavan suurta lintua suoritti ylilennon.
Harakoita tai variksia ne eivät olleet.
Taisivat tuoda ennakkovaroituksen, että jos ei nyt kirjailu lopu, tulee kohta sellainen patteristo, joka päättää naputteluni ainakin tältä päivältä.

Siispä: Huuto moikaa, hyvin voikaa!

Ehtoota.

Eipä tuo yläpihan ukko tänäänkään tiennyt mitä meille pitäisi olla;)

On satanut ja paistanut vuorotellen,vettä ja räntää.
Aurinko yritteli jossain välissä kurkkia,vaan mustat pilvet tuli ja peitti sen.

Nyt kuu möllöttää suoraan tähän koneelle,piti vetää verho eteen.

En ole nenääni ulos tänään pistänyt,ei inspiroi tuo ilma lähteä "rollikan"kanssa mihinkään.

Kerhohuoneella olin ja siellä kyllä sai taas nauruterapiaa;)

Olen laiskistunut tämän koneen käytössäkin.

Sain eilen sen etäkorjaajani käymään ja nyt näyttäisi pelaavan.

Hyviä vointeja kaikille.
näkyillään...

Sunnuntaiaamun rauhaa, todellakin hiljaista on, ei liikenne häiritse, jos nyt milloinkaan.
Maa on lumen peitossa, pakkasta kolme astetta, hissukseen tässä talveen aloitellaan totuttelemaan.
Voi se vielä röntsäkelinkin tehdä, lupailivat viikon loppulle lämmintä.

Kiitos Marja-Liisa terveisistä ja mukava, että valmistelit meille mukavaa säätä ja toit myös aurinkoa tännekin.
Eilen olikin jännä päivä, väliin paistoi aurinko ja sitten pimeni aivan synkäksi ja lunta satoi, todella upeaa vaihtelua.
Saapa nyt nähdä miten meidän matka onnistuu, viisi yötä ja sitten lennetään.
Varmaan nyt jo mukava olla kodissa ja syötellä lintuja, sinulla ne kukat kukkii olkoon syksy tai kesä Marja-Liisa.

Minä tyhjensin parvekkeen kukista, katkoin maljakoihin pelakuun kukkivat oksat ja jäljelle jääneet vein kellariin odottamaan uutta kevättä.
Miljoonakellon nostin pienelle pöydälle, on niin täydessä loistossaan, että en raaskinut antaa paleltua, jospa siitä iloa vielä riittäisi, roskia ainakin;)
Verenpisara sai myös armon kukkia vielä kukkiaan sisällä, sekin täydessä kukassa.
Maalta otin pikkubegoniat ruukkuun ja nekin vielä kukkivat.
Hieno oli kesä kukkien suhteen ja muutenkin.

Kiire alkaa olla Venlastiinan kertomien lintujen kohdalta, jos pakkaselta meinaavat välttyä.
Eilen oli tuuli aika kovaa, varmaan lentoa vaikeutti.
Minunkin ikkunasta näkyi kahden oravan leikittely tuossa piha vaahterassa, iloisen tuntuista oli, ei huolta, ei murhetta.
Pitäisi minun myös katsella niitä jarruja kenkien pohjiin, en ole moneen talveen käyttänytkään, jokohan nyt ihan tosissani tuonkin homman ottaisin, hyvä tuuri ei saata loputtomiin kestää.

Mites muorin kone noin hankalaksi on ruvennut, hyvin hiljaa kuiskaan, tämä kone on ollut nöyrä käytettävä, tietysti nyt alkaa temppuilemaan.
On se hyvä että tuollaisia etäkorjaajia löytyy, minulla myös sellainen tarvittaessa.

Nyt laitan koneen kiinni ja iltasella vilkasen, onko ollut ovenkäyntiä pirtissä.
Aiemmin pidin koneeni auki koko päivän, mutta nyt ei jaksa enää jatkuvasti kurkkailla, tähänkin kyllästyy;)
Postinikin on melkein sitä roskapostia, sitä sitten samalla poistelen, kun käyn katsomassa palstan juttuja.
Onhan ne luettava viestit palstalla, vaikka ei sen kummempaa olekaan, aina jotakin valitusta tuntuu löytyvän, no onhan sekin yhtä ikävän karkoitusta, marista täällä huoliaan ja pahaa oloaan.
Ilosia, myönteisiä viestejä enemmän kaipaisi, kai tässä elämässä ilojakin on, vielä 70 ikäisillä.
Sitä iloa toivottelen täksi päiväksi kaikille, vietetään mukava sunnutai päivä.

Huomenta, pikku pakkasta ja aurinko heloittaa kirkkaasti!
Onhan siinäkin SkillaNin toivomaa myönteistä. Hyvä on lähteä lenkille, jahka tässä aamu kuhvelluksestani selviän. Ilmat ovatkin asia, josta politiikkaa on vaikeampi syyttää. Tietysti, jos pitkälle menään, voihan kaivaa ilmastonmuutoksien vaarat esille, syyttää ja syyllistää lähes kaikkia ja kaikesta.

Normaalia syksyähän tämä ja kovin harvoin pimeä ja rönttäkelitkään lienee varsinaisen masennuksen syy. Palttoota päälle tarpeen mukaan ja vaikka muovisesta jätesäkistä sadetakki, ellei siihen hätään satu parempaa löytymään. Näinkin olen joskus tehnyt ja tavallaan sehän onkin erottuvasti muodikaskin.

Vaarallisia ovat myös lääkärikirjat. Niitähän on netissäkin lueskeltavaksi (Terveyskirjasto). Yritän niitä kirjoja lueskellessani terästyä niin, etten ole niistä tartunnoille kovin altis. Koetan pysyä hakemassani asiassa. Tuleehan kuitenkin luettua kaikenlaisista sairauksista. Ja eikö vaan, siellä ne merkit viittaattaa kaikenlaisiin kolotuksiin, joita muistan kokeneeni, tai jokin paikka hieman parasta aikaa antaa merkkejä kun tarkkaan kuulostelee.

Kyllä siinä kuulosteluvaiheessa yritän potkia itseni kuvitelmista irti. Ikään kuuluu myös luonnollisesti jotain rappeutuvaa, kulumista, jäsenten kankeutta ja muistin pätkimistä. Eikä ne aina tavitse edes kotihoitoa pillereillä.
Tällä en halua väheksyä todellisia sairauksia potevia, vaan sellaista, joka voisi olla enempi kuvittelun puolella.

Aika hyvin tunnen tässä vielä tallaavani ja maailman menoa tarkkaillen. Voisi ajatella, että sitäkin on turha tehdä ja päätään vaivata. Niin voisi, mutta kun sekin "päänsä vaivaaminen" on tavallaan jumppaa ja kiinni pitämistä jostakin.

Eilen oli täälläkin isot vararislaumat vilisten liikenteessä. Ikkunastani näkyvässä retvakkalatvaisessa koivussa niitä keinui monia kymmeniä. Lienevät olleet ohikulkumatkalla, kun nyt ei näy yhtään.

Hyvää jatkoa teille! Päivä ei ole vielä pilalla.

Onpa kuvaava sanonta tuo aamuinen kuhvellus, eläkeläisen mahtava etuoikeus...milloinkahan se pannaan ylellisyysverolle. Meillä tämä nelijalkainen perheenjäsen siinä kirittää, ensimmäiselle lenkille sen pitää päästä aamutuimaan, satoi tai paistoi. Tänään paistoi ja paistaa toivon mukaan koko päivän, mutta eihän sadekaan ole kuin pukeutumiskysymys. Ja luovaa oivallusta tosiaan siinäkin voi käyttää, minullekin muovipussit ovat tutuksi tulleet . Monta kertaa on plutattu puroon, lätäkköön ja ojaan. Mukana on aina muovipusseja metsän antimien ja koiran jätösten varalle. Märkä kenkä ja sukka tuntuu mukavammalta, kun eristää ne jalasta muovipussilla.

Nyt onkin komeita näkymiä puitten latvuksissa, voin ihan nähdä sielun silmin nuo retvakat koivun latvat varisten painosta notkumassa. Täällä on valtavat naakkaparvet liikkeellä, pelloilla syövät puinnista jääneitä jyviä. Ne tykkäävät kyykkiä tiheässä rivissä myös kattojen harjoilla, hauskoja valokuviakin niistä olen saanut. Puitten latvat ovat paljaat, ja näyttää ihan mustavalkoiselta grafiikan lehdeltä lintujen istunnot siellä oksistossa. Variksiakin on paljon, ja melko sopuisasti nämä kaksi varsilintulajia ovat keskenään, naakat kylläkin paljon arempia lehahtamaan lentoon ihmisen lähestyessä.

Päivänpaistetta !

Ehtoota tuas;)

Erehdyin katsomaan tuota helvtin keittiötä.
Minulla tulisi ilmitappelu tuon huutajan kanssa;)
Siellä vois padat ja pnnut lennellä.;)

Aika hieno päivä tänään,verrattuna eiliseen.

Nyt lonkan vetoon, voikaatten hyvin.
näkyillään...

Huomenta kahden asteen pakkaseen, sattui silmääni tuo koivu, mikä tähän koneelle näkyy, se on melko vihreä, kun taas toisella puolen puut lehdettömiä, mistä johtuneekaan.
Nyt Late hätäili, ensi pyhän aikaa ne kellot siirrellään, oikeassa olet IIII ;)
Kuuta en vaan näe, se kulkee nukkuma aikanani ohi ikkunoiden, pitäisikö valvoa ja nähdä tämä komistus.
Vanha almanakkako nuo tarkat tiedot antavaa?

Olen yhtä kiukustunut näistä keittiö ohjelmista kuin muori, muutamaa olen vilkassut, huutavat ja ajavat ihmisiä pihalle tosi huonoin elkein.
En ymmäärrä myöskään näitä musiikki ohjelmia, joissa esiintyjät mollataan ja moniakin itketetään, liekö hyväkin sisun kasvattaja tuollainen.
Tuomarit usein hyvin kummalisia itsekin.
Jos halutaan viihdyttää kansaa, ei tuollainen oikein toimi, tähtien kanssa tansseissa, ainakin upeat asut ovat silmän ruokaa, melkoisesti myös tanssiminen.
No saattaapa olla, että meikä mummo on tipahtanut kokonaan kelkasta, mutta silti en tykkää ilkeilystä telkkarissakaan.

Variksista ja harakoista minullekin muistoja kesästä tulee, aina ehtivät ennen kissoja ruokakupeille, lähinnä harakat, ovelia olivat, vahtivat tarkkaan milloin ruuan laittaja poistui.
Saivatpa ravintonsa nekin.
Naakkoja ja kyyhkysiä paljon tuossa puistikossa täälläkin.

Olenpa jättänyt lääkäri kirjat paremmin tietäville, tuolla kirjahyllyssä kyllä sellainen löytyy, mutta melko hyvä kuntoisena on minun käytämällä pysynyt.
Jos olen jotakin vaivaa tuntenut, olen ajan tilannut lääkärille, mutta onnekseni en heitäkään ole paljolti vaivannut, ainakaan tähän mennessä, kiitos kai kuuluu hyville geeneille;)
Kaikilla ei yhtä hyvin, ainakin kun kuuntelee juttuja mitä puhutaan, kun muutama ihminen yhteen kokoontuu.
Aina mukaan sattuu niitä "tosi" sairaita, joilla kokemusta melkein kaikesta.
Usein sanonkin kun alkaa puheet vain sairauksiin mennä, että vaihdetaanko puheen aiheita.
Ymmärrän kyllä, että he joilla vaivoja paljon on niistä puhuvat, mutta kun ne on kuultu jo monta kertaa, mielellään jo jättäisi, varsinkin kun ei apua osaa antaa.
Voihan se helpottaa jos löytää toisen samoja vaivoja omaavan, siltikin porukassa on niitäkin joita asia ei välttämättä kiinnosta.
Väliin sitten muuta jutustellaan ja taas sairauksiin palataan, huokaisu ja kuuntelu, näin se on oltava, kai vaivoja niin paljon ihmisillä, että purkamista tarvitaan.

Aloitellaan nyt taas uusi viikko, kellot sitten loppuviikolla siirretään ja aloitetaan talviaika, aika tarpeetonta tuokin siirtely.
Minä lähden matka infoon ja sitten kerhoon, heippa!

Tänään vielä 2 pakkasta,mutta keskiviikosta lähtien lämpenee ja liukkaus häipyy.
Ostin kuomat pientä lenkkelyä varten ,aivan ihanasti kuumana varpaat surisee,ei ole ennen ollut,mut näin toisillakin arvelin eiköhän tässä iässä vapaa-aikana kelpaa,kun on lämmintä.
Juhliin eivät kyllä sovellu,mut eipä niitä enää paljon olekkaan. Nyt sanon teillekin kiitollisin mielin ,sain ylilääkärin kautta vahvoja kortisonia,olen tosi pirteä ja terve.
Sanoi lyhyt kuuri silloin tällöin ,että tulee tavallaan niinkuin lepotauko...Kahvin
vähensin ja aloin juomaan kaakaota,kuulema muisti paranee tohtorikin mainitsi..
En tiedä mitä uskoisi ,kun ravinto-aineet muuttuu eri lääkärin suussa toisiksi,
Mut talvella kaakao on hyvää,minä olen tullut lapseksi jälleen.. Kun varmaan ihmettelette nimim:vaihtoa,tuolla yleisellä puolella tuli korvan makeeta,niin kokeile,.Kiitos teille ymmärryksestä,kun olen vajavainen kirjoittaja, Milloin olisi pitänyt isolla kirjaimella alkaa ja pilkut ja pisteet väärässä paikassa.. Anteeksi
teille purkautumiseni.. hevat.

Kas, Kas, kuinkas sattuikaan. Marja-Liisa on ollut tismalleen samassa hotellissa kuin me vähän aiemmin. Tykästyimme kyllä siihen ympäristöön ja rappujen tai hissin päässä olevaan keskustaan.
Sen hotellin aamiaispöydässä näimme tuon pikkupojan, joka imi hanakasti äitinsä rintaa ja seuraavassa hetkessä istui pelikoneellaan.
Olisko ollut noin ½1 - 2 v. Poika juoksi jo itse..
Oletteko huomanneet, että pariskunnat ovat usein toistensa näköisiä.
Niin sen pikkupojan vanhemmatkin olivat
Miellyttääköhän siinä jokin tuttu piirre vai miksi saman näköiset päätyvät usein yhteen.
Toisaalta taas nuoret eroavatkin helposti- ilman sen ihmeempiä sovitteluja.

Jep! Se siitä, nyt aloitetaan uusi viikko. Late jo kävelee kellojen kanssa huoneesta toiseen, mutta malta vielä hetki.
Loppuviikolla sitten viritellään kellot mielemme mukaan.
Samaa mieltä että turhuuden touhua koko siirrot- vaan kun taaskaan ei meiltä kysytty mitään.

Tämän viikon kaupunki elää säästöliekillä. moni asia on "jäissä" viikon
--pitää säästää.
Eihän se eläkeläisiä paljon koske- ainoastaan jotkut harrastukset , koska vp-opistot ja sellaiset pitävät taukoa.
Kaunista ja mukavaa päivää kaikille.
Kupponen kuumaa ja heippa.

Kuunnelkaa vaan, ihmisten vaivoja, vielä voi tulla teillekin aika, että sairastatte itsekin ja tarviitte kuuntelijaa. Silloin ei jaksa enää niin arvostella sitä mitä toiset puhuvat, että soppiiko omille korville ja kuka on paras.

Viestiin "sairastamien kurjaa." Voin vastata, että todennäköiseti vaivat lisääntyy, niin myös minullakin. Tai voi hyvinkin tulla myös pikainen loppukin. Olen kyllä malliksi ehtinyt kokeakin terveyteni horjahtalua, joista jotenkin myös eteenpäin päässyt.
Koska liikun ikäni puoleen vertaisryhmissä tai yksittäisten tuttujen kanssa, on joukossa heitä, joilla ei yksinkertaisesti ole muuta asiaa kuin vaivojensa valittaminen. Pitäisihän sitä kuunnella ja myötätuntoa osoittaa. Jossain kuitenkin tuntuu, että rajankin on löydyttävä, vaikka toinen ei vaivoissaan ja huolissaan ehkä tilannetta huomaakaan. Kyllä olen tuntenut myös kyllästymistäkin. Onhan tässä itsensäkin pärjäiltävä. Minkäs siinä teet, ohjeita ei voi maalikko antaa, ei ainakaan kovin pitkälle meneviä. Voihan sanoa päänsärkyä potevalle, että oletko koetellut kävelyä reippaassa ulkoilmassa.

Joskus oikein hyvin tuntemaani tai sukulaista olen yrittänyt neuvoa, kun hän kaivaa esille ison lääkepatterin vakuuttaakseen sairauttaan. Saattaa löytyä monesta lähteestä hankittuja pillereitä, hankittuna lääkäreitä vaihtaen. Vinkkikin on tullut joltain naapurilta, jota lääke on auttanut ja "pakkohan sitä on saada." Minusta sellainen ei ole järkevää. Enhän tiedä tarkkaan, mitkä lääkeet ovat yhdensopivia ja mitkä eivät. Kuitenkin parasta tapa on selvittää lääkärille kaikki käyttämänsä lääkkeet, eikä salata entisiä saadakseen lisää.

Luonani käy joskus eräs tuttu, jolla on kyllä sairauksiakin. Hänellä ei ole tietokonetta, niinpä hän on pyytänyt näyttämään Terveyskirjastosta jostakin vaivasta. Olenhan parhaani mukaan hakenut tekstit ja hän on niitä lukenut. Kun olen kuunnellut innostusta "löydöistä", olen kyllä jarrutellut. Paras kysellä siltä lääkäriltä, joka on potilaaseen ennenkin tutustunut. Eipä hän ole yhtenään rampannut lukemassa ja uusia vaivoja etsimässä. Enkä loputtomasti avustaisikaan, ehkä hän on huomannutkin.

Oikeassahan Late on mielestäni. Eihän se ole ainoa, että eläkkeen nousu tai palkat eivät lähellekään vastaa edes inflaatiota, hintojen nousua. Kunnallisverojen nousu on selvin lisäys monessa kunnassa, mutta on monta muuta "höyläystä", jotka nappaavat sieltätäältä. Kipeimmin se kuritus kohdistuu pienituloisiin. Heihin, joilla jo ennestään kaikki tulot menevät välttämättömiin elämisen tarpeisiin.

Eteenpäin, sano lapatossu, mutta ei kaikkina päivinä! Hei!

"Voihan sanoa päänsärkyä potevalle, että oletko koetellut kävelyä reippaassa ulkoilmassa."

Melkein vaivaan kuin vaivaan voisi tuota 'lääkettä' suositella,
ihminen on luotu liikkumaan. Pyöräily on tietenkin helpompi
liikkumistapa, mutta kunnon sauvakävely on tehokkaampaa.

Viimeksi vastaani tuli tuttu, joka on niin puhelias, että alkoi jo kylmä pikkusormissa hansikkaissa tuntua. Ajattelin, että sauvat ja nahkaiset rukkaset ovat ensi kerralla käsissäni!
Jouduin loppumatkasta ottamaan pikkusormet pois koteloistaan ja kipristämään ne kämmenen lämpöön.
Nyt on luvattu taas lämpenevää keskiviikosta alkaen.

Huomenta, pidemmäksi meni kirjoittelu tauon vuoksi, mutta aloitettu on tämäkin päivä;)
Harmaalta sää näyttää ja luvassa sateita, no satakoon, kun ei nyt ihan hirveäksi yltyisi, eikä myrskyä tulisi.

"Sairastaminen kurjaa" nikille totean, että kyllähän sitä kuunnellaan ja mukana eletään, kun vaan ostaan.
Lähinnä tarkoitin sitä, että niitä myönteisiä, iloisia asioita olisi mukaan myös mahduttava, koska niillä on todettu mielialaan vaikutusta ja näin myös sairastavalle piristävää vaikutusta antaviksi.
Iloisena pysyvän mielen on todettu kohentavan myös sairauksista kärsivän oloa.
Rinnalla kulkevan on vaikea tuntea sitä kipua minkä sairas tuntee, mutta varmasti myönteisiä asioita haluaisi esiin tuoda ja näin auttaa vaivoista kärsivää.
Itsestään huolehtiminen ja vaivojensa kertominen on ihan oikein, näin kaiketi yritämme jokainen tehdäkin, toisille se vaan on tullut joka päiväiseksi.
Ehkä jää siinä sivussa huomaamatta ne hyvätkin päivät.

Surullista on sekin, että vähemällä elävät joutuvat jatkuvasti miettimään mihin rahat riittää, kaikki kallistuu, oikeuden mukaisuutta ei vaan löydy.
Nyt pitäisi jaksaa uskoa, että tulevat päätöksiä tekijät huomioisivat nämä heikommilla olevat ja löytäisivät höyläyksen kohteet sieltä mistä höylättävää on paljonkin.
Viisautta päätöksiin kaivataan.

Kaakkao on jäänyt ihan unholaan, pitäisikin väliin maistella, no suklaan himo on muiltakin osin kadonnut, kai se ikään kuuluu sekin;)
Ulkoilemaan lähtiessä on todella otettava sekin huomioon, että tuttuja tavataan, siinä mielipiteitä pitkään vaihdettaessa voi nuhan hankkia;)

Eipä sattunut sama hotelli mikä oli meri-kukalla ja Marja-Liisalla, mutta toivotaan että yhtä hyvä olisi.
Kiitos kortista, tuli eilen M-Liisa, toitkos kukan oksia ja siemeniä, tai siis toitteko kumpainenkin?
Minä olen salakuljettanut oksia kukista, ei ole kasvuun lähtenyt, nyt taidan unohtaa;)

Nyt laulelemaan ja mieltä virkistämään, sillä näin ne yhteiset hetket piristävät, mukavaa oloa kaikille.

Enpä viitsinyt jatkaa ulkona haravoimiani tammenlehtien säkittämistä lumen seasta. Eiköhän se sää lämpene, etttei lunta tarvitse säkittää.

Sain lihamakaroonilaatikon uuniin juuri, ja sitä odotellessa vietän kissanpäiviä laiskotellen.

Kaakaota ei ole tullut juotua lastenlasten käydessä jo harvemmin. Eilen tosin soitti tuo sairaanhoitaja tyttö ja tulee enskuun alussa kylään. Lähtee senjälkeen taas Afrikkaan ja palaa vasta tammikuun lopulla.

Aina on mielessä vaarat siellä, no,... monet tarvittavat rokotukset on voimassa vielä, mutta onhan siellä muutakin levottomuutta ajoittain.

Nyt alkaa tuoksut levittäytymään huoneistoon, pitänee katsella TV odotellessa. heippa taas,..

En niin syvällisesti asioita ajatellut, lähinnä tarkoitin tuota yhden viikon taukoa kaupungin toimissa, joka ei niin kovasti koske meitä.
Koska eläke tulee ja menee, millainen kenelläkin.
Totta tuo ettei eläkkeet ole nousseet juurikaan. Päinvastoin pienentyneet roimasti. Kaikki on kallistunut moneen erikertaan,ruuatkin monet kerrat.

Meillä on sentään katto päänpäällä, ruokaakin nälkään. välttämätön tarpeisto kotona. Ja paljonko sitä tarviikaan...Sääli niitä nuoria perheitä, molemmilta voi mennä työpaikka samalla kertaa. Suuret velat,pienet lapset, kaikki kaatuu päälle. Meihin se sattuu suruna ja auttamisena jos läheiselle tapahtuu noin.

Yksi sähköisen reseptin tarkoituksena on että kaikki lääkkeet ovat kaikien lääkäreiden nähtävillä. Sillä yritetään estää juuri tuota päälekkäisyyttä . Ettei voisi mennä seuraavaan paikkaan pyytämään taas uutta pileriä.
Sitä jos joku popsii kaverin hyväksi toteamia lääkkeitä, milläs sen estät ? Vaikka siitä paljon varoitellaan just tuon yhteen sopivuuden kanssa. Yksi lääke voi kumota toisen tai tehdä päinvastaisen vaikutuksen, mitä tarkoitus olisi. Vaikka ne olisi sille kaverille miten hyviä. Varsinkin psyyken lääkkeet.

Eihän kukaan halua sairastaa- sehän on selvää.
Siinäkin olemme erilaisia, että joku tahtoo kertoa joka näppylän tarinan- se hänelle suotakoon toki- Toiset taas eivät vaikka mitä sairastaisi ja olisi välillä kuolemankielissä.
Joillakin on ainut puheenaihe se mitä minä itse sairastan, tuttavista löytyy joka lähtöön.
Joka tapauksessa katson eteenpäin tulevaan, Siihen ei suurilla seteleillä ole mitään tekemistä. Ainoastaan terveydellä.
Yritetään nauttia siitä mitä meillä vielä on jäljellä.
Kaikilla 70 elävillä on jos jonkin näköistä vaivaa ja riesaa, kukaan ei ole siinä yksin ! Ainut keino on vaan elää eteenpäin niin kauan kun aikaa ja järkeä on.
Jos tämän laittaisin tuonne muulle palstalle, tulisi varmaan taas vihainen nootti, kuten viimeksikin.
Eihän tämä ole ketään vastaan- on ainoastaan omia mietteitä ja mielipiteitä. Eikä kenenkään tarvi olla välttämättä edes samaa mieltä !

Huonon muistin vuoksi sanon jo nyt Skillanille oikein hyvää ja aurinkoista lomaa. Rentoudu ! Moi !

Hyvää iltaa koko porukalle. Tänään tein vatruskoita,joita toin myös kaikille kuka pirtissä pistäytyy syökää. Olen opetellut laiskan emännän tyylin,teen juomalasilla väliin voista riisipuuroa ja taas perunamuusista kakkara päälle.
Sopii kaikille,kun joudun jauhot vaihtamaan maissijauhoon. Mieheni sanoo jos
et sano kukaan ei tiedä ,mitä jauhoja siinä on. Vatruska normaalisti on kuun muotoinen,mutta minun tyylillä on pyöreä. Karjalaisia herkkuja pieni ruokaiselle ja täyttäviä.
Tänää on aurinko paistanut aivan on tuntunut keväältä. Mukavaa tämä syksy,
kun telkkariohjelmatkin paranivat välillä voi katsella. Kanavatyötä tehdessä ei onnistu,mut loikoilen sinä aikana... Iloista mieltä hevat !

Vatruskoita en ole maistanutkaan. Ei se ennakkoluuloistani johdu, vaan tottumuksesta. Vaihtoehtoni on karjalanpiirakka.

Niinhän se on kuin Meri-Kukka kirjoittaa. Mielipiteitähän täällä esitetään. Joskus voi vastata erilaisella kannanotolla. Turha sitä on hyökkäykseksi tulkita. Usein minulta menee lukiessa niin, että ei ole tavetta kommentoida. Ei, vaikka "täikammalla" jotain vastaan sanomista löytäisinkin. Onhan joskus omakin sananvalta olemassa, jos siltä tuntuu, että joku esittää asian päin"prinkkalaa." Olemmehan ikäryhmästä huolimatta erilaisia ja jokaisella oma päänsä.
Lammaslaumana peräkkäin pököttelyyn ihan kaikesta en kyllä, toivottavasti suostu. No...onhan siihenkin poikkeuksia. Jos nyt heittäytyy jonhonkin hullutteluun, silloinhan mennään vapaalla.

Olen huomannut sähköisen preseptin käyttöön oton kaiken kattavaksi olevan valmisteluvaiheessa. Se kyllä olisi hyvä tiedonjakaja lääkäreille. Näyttää yksityislääräreitä karsastavan järjestelmän käyttöönoton kustannukset. Sitä en tiedä, onko se tekosyy, enkä sitäkään mitä ne kustannukset sitten olisivat.

SkillaNille hyvää, hyvin ansaittua lomaa etelän paahteessa! Taitaahan starttiin vielä muutama päivä olla, mutta paremminhan postini perille ehtii. Johan nyt on matkakuumeen aikakin. Hyvää jatkoa matkalaisille ja paikalleen jääville!

Loskaista aamua, kun ikkunasta katsoin valkoisena maa hohti, tiellä kuitenkin ikävää loskaa, märkää siis on, lämpöä pari astetta.
Eiköhän päivän mittaan tuo valkeus sula, lämmintä on luvassa.
Kiitokset vaan matkatoivotuksista, perjantai aamuna ani varhain sitten pitäisi taivaalle nousta.
Ynnämuu mainitsit matka jännityksen, nyt ei ole vielä sellainen iskenyt, huonosti kyllä nukuin, lieneekö oire jostakin;)

Mielipiteitä, niitähän se kaikki suun aukaiseminen mukanaan tuo, tai ainakin siksi usein luokitellaan.
Voi tahtomattaankin tuoda esille sellaisen asian joka väärin ymmärretään ja siitä sitten mieli pahoittuu.
Joskus kyllä aika kitkeriäkin ajatuksia päähän tulee, tekisi mieli sanoa napakasti, mutta nielaisen sanomisen, ei pirtissä, mutta lukiessa noita palstan muita tuotoksia.
Olen ajatellut, että minun "erimieltä" olevat aatokset eivät mitään korjaa, no saisi varmaan vastaan väittäjät kirjoittelemaan, onko sen arvoista, ruveta kinaamaan tuntemattomien kanssa.
Voisihan siinä saada näkyvyyttä, mutta enpä sitäkään kaipaa.
En tarkoita, että "lammaslaumana" pitäisi kulkea, rehellistä mielipiteiden vaihtoa, aina vaan ei pysty perustelemaan sanontojaan, paras jättää sanomatta.
Useimmiten tulkitaan hyvääkin tarkoittava sanonta väärin ja siitä se sitten alkaa, selittelyä selittelyn perään, en jaksa moista.

"Muuten vaan" on huomattu ja joskus näiltä kanavilta tulee ohjelmia katsottuakin, elokuvia useimmin.
Nuo karjalaiset herkut tuli tutuiksi anoppini niitä laittaessa, usein söimme niitä hellalla paistettuja, riisiä täytteenä olevia, olikohan ne keitinpiiraita nimeltään?
Kamalan vaikeita syötäviä, riisit sai pöydältä noukkia kun repeilivät, mutta hyviä olivat.
Olihan niitä vaikka minkälaisia, supukoita, kokkosia, sulhaspiiraita, ym, karjalanpiirakka selkein ja sen osaan tehdä minäkin.
Maissijauhoa laitettiin pullataikinaan sodan jälkeen, kun ei vehnää saanut, ainakaan paljon.

Sähköisten reseptien kanssa en ole joutunut vielä toimimaan, niitä kun aika vähän minulla onkaan, kai jatkossa tulee eteen.
Hyvinhän meillä suomessa asiat on, kun vertailee muihin maihin, mutta kai se eteenpäin pyrkimisen merkki sekin, että aina parempaa odotetaan.
Toivoisi kovasti että saataisiin nämä pienet eläkkeet sille tasolle, että elämiseen rahat riittäisi, ei ole helppoa kituuttaa, jos vielä lääkkeisiin paljon menee.
Laskettava on minunkin ja jostakin tingittävä, jos matkoille aion, sitä kituuttamista harrastan, onnekseni lääkkeisiin ei paljon mene, vielä ainakaan.

Röntsäinen on keli, ei ulos mieli tee, mutta ihana kun on koti, lämmintä ja mukavaa, voi vain katsella ikkunasta, kun nuoremmat töihinsä rientää, heillekin joskus toiveissa tämä eläkeläisen elo.
Miten maailma muuttuneen, kova vauhti on ollut muutosten tiellä, miten kauan jatkunee, mutta sitäpä ei kannata miettiä, iloa päiväänne.

Huomenta.
Varoituksen sana: älkää tehkö niinkuin minä.
Läksin aamulla kauppaan, joka aukeaa klo 7. Leipää nääs hakemaan . Pihassa tuli komea mies vastaan, tervehdittiin ja kas vaan samassa jalat meni alta ja lensin pitkin pituuttani, .liuuin (olipa vaikea sana) pientä myötämaastoa kauas kauas.
Nousin ylös nolona ja puistelin vetisen lumen pois vaatteista.
En suinkaan lentänyt sen vieraan miehen komeuden tähden-
Vieras mies katsoi matkan päästä, näki minun nousevan ehjänä, hymyili ja jatkoi ovelle sisään.
Sanoin perään etten nyt näin lennokkaasti yleensä lähde..
Kyllä nolotti mutta minkäs teet. Tuo lumi ja sohjo, jää vetisen lumen alla. Siis ei kannattaisi kaatua, voi käydä vielä pahemin. Ja
Ilman todistajaa olisi ollut helpompi lennellä.

Vatruskat ovat tutuja. Äitini aikoinaan leipoi niitä kaikenlaisiin myyjäisiin ja joulun alus kekkereihin.
Perunamuusista ja vehnäjauhoista se kuori ja riisipuuro sisään.
Olen joskus ostanut kaupasta, mutta ei sinne päinkään kuin ne äitini tekemät jotka olivat todella suussa sulavia.

Sain eilen pienen Amandan kuvan ,niin pienelläkin pitää olla jo oma passi. Punainen mekko ja silmät suurina passikuvassa. Ikää vajaa 3kk.
Miten nuo pienet saavat aina "sydämen sulamaan" ihan vahaksi, niin ovat ihania. Jokaisella varsinkin ne omansa .
Kyllä sydäntä riipii tuo vaalean tytön kohtalo, joka löytyi sieltä mustalaisleiristä. Ja miten paljon sellaisia lapsia on. Jopa suomessa.
Nyt on paras lopettaa. muuten alkaa rönsyillä- tästähän saisi vaikka kirjan verran tarinaa.

Vesisekoitteista räntää puottelee taivaalta- taitaa syksy näyttää että täältä tullaan......
pirtin santsikahvi ja korvari on nyt paikallaan.
Hyvää ja mieluista päivää kaikille tahollaan.

Aamupäivää.

Meinaa nuo unet taas sekoilla,valvotti yöllä.

Muistan meidän naapurissa karjalais mummeli leipoi semmosia joita sanoivat sultsinoiksi.
Tarjoili meille kakaroille joskus.
NE OLI SUUSSA SULAVIA.
Tosi hyviä.Vaikka kyllähän siihen aikaan meille kaikki maistui,puutetta kun oli.

Nyt ulkona 5.9c ja vettä sataa.

Toivotan Skillanille oikein hyvää ja piristävää matkaa.

Meillä on se sähköinen resepti ollut jo jonkin aikaa,ihan hyvä juttu.Voi itsekin tässä koneella käydä katsomassa,myös lääkäreiden lausuntoja.
Guuklelta menen kanta.fi
Ja pankki tunnuksilla sisään.
Hyvä juttu minun mielestäni.

voikaahan hyvin
näkyillään...

Kävin äkkiä lukaisemassa, myös M-K: liukumäen, heh! Nyt on mulla niin kiire, monta "rautaa tulessa", että täytyy huhkia vaan, niin kauan kun ahjo (piäni) on kuumana.
Teille jatkoja, hei!

Hei, Skillan* ja koko Pirtin väki!
Kesä on mennyt kaikessa kiireessä etten ole ehtinyt tietokoneeni päälle vilkaista, mitä nyt juuri laskut on tullut maksetuksi.
On ollut taloremonttia ym. matkoja ja sen sellaista.

Kesäkuun alussa vilkaisin Pirttiin, kun Ramoona* kertoi kuinka pionit ja tuliunikot juuri aukeilee. Ajattelin, että onpa samanlaista kuin meidänkin puutarhassa. Se on ihanan näköistä, voi ihan talvellakin sen muistaa!

Eilen illalla oli pakkasta aika paljon täälläkin.
Olin puutarhahommissa ja rupesi niin pal" palelemaan käsiä, että
kun tulin sisään, alkoi armoton "kinnarointi " sormissa.Uh!

Tuota en muistakaan tapahtuneen enää oikein usein, kouluaikana
se oli melko tavallista kun suksilla hiihdettiin pitkiä matkoja.

Huomasin, Että SkillaN* matkaa on suunnittelemassa, toivotan oikein
mukavaa reissua!

Onni mukaan matkallesi SkillaN, vietä kiva loma ja unohda hetkeksi sellainen pieni Suomi-niminen paikka kaukana napapiirin tuntumassa pohjoisessa, missä istuvat ja kirjoittavat viestejä toisilleen Kahvpirtissä. Sinua takaisin toivovat terveenä ja rentoutuneena! :D

Nealle tervetuloa takaisin! Sinuakin on kaivattu. :)
Ylikypsille terveisiä, lonkalle parantumistoivotuksia!

Huomenta pimeään ja sateiseen aamuun, eipä taida aurinko tänään pilkahdella.
Sateinen oli eilinen päiväkin, mutta mikäs olikaan istuessa lämpimässä ja ikkunasta sateen tuloa katsella.
Päiväilin myös mielessäni noita innokkaita auraus autoja, piti näet se loska ajaat tieltä pois, vaikka tiedossa oli lämmintä ja sadetta, no puolilta päivin oli loska pois ja maa lumeton.
Kai siinä oli sellainen syy mitä meikä mummo ei ymmärrä, kun niitä säästöjä joka puolelta etsitään.

Kiva Nea kun ilmestyit paikalle sinäkin pitkästä aikaa, eihän tämä koneella istuminen kovin suotavaa aina olekkaan, jäänyt on minultakin niistä alkuajoista.
Kun löytyy muuta tekemistä, ei muistakkaan.
Kuitenkin aika tärkeä kone on nykypäivänä, kun kaikki asiat pitäisi koneelta katsoa, mutta paljon on vielä ihmisiä joilla ei konetta ole, varmaan tuottaa vaikeuksia tulevaisuudessa.
Muistelin miten minä silloin kymmenisen vuotta sitten innostuinkaan, en muista;)

Vaikeaa on unohtaa tämä kotimaa, aina se vilahtaa ajatuksiin, mutta yritän kuitenkin lomasta nauttia, toivottavasti lämpimästä sellaisesta, kiitos liisa.sal.

Taivaan tulet katsoin minäkin, hyvä sarja, yksi häiritsevä mielestäni on tuo kamala huutaminen, on oikein tehostettua riitelyä.
Huutaminen on monessa ohjelmassa noussut esiin, laulamisessakin.

Nololta tuntuu kaatuilla yleisön edessä, siinä kivutkin häviää, jos nyt ei luita poikki mene, miksi se tuntuukin niin harmittavalta.
Liukkaalla kelillä se yllätys voi sattua nuoremmillekin, ei pitäisi yhtään hävetä jos kupsahtaa;)
Mitenkähän sen tyttösen elämä lähtee kulkemaan, kun ja jos vanhemmat löytyy syntyykö vielä oikeanlainen yhteys.
Varmasti muistot tytölle jää menneestä, ehkä ei aivan riemuisina.
Maailmassa tuota pahuutta riittää.

Mitähän nuo ynnämuun kiireet tuottikaan?
En ole käynyt vielä niitä sähköisiä resptejä katsomassa, ei niitä mulla olekkaan vielä, ehkä ensikuussa sinne laittavat, on lääkäriin meno.
Kai senkin toiminnon oppii.

Nyt on kampaajalle meno, tukka pois ja linnaan, no ei nyty kuitenkaan.
Älkää välittäkö sateista, se ruukkaa sateen jälkeen tulla pouta, pistäytykää pirttiin, sateenvarjon kera;)

Virkistävää etelänmatkaa sulle SkillaN toivotan. Espanjaan lähdet huomenna en muista mihin mutta tässä on kymmenen päivän sääennustus etelä-Espanjaan Fuengirolaan. Nauti kaikesta mukavasta tarjolla olevasta.
http://www.foreca.fi/Spain/Fuengirola/tenday

Muistinpa minäkin vielä viimehetken hyvänmatkan toivotukset Skillanille.
Eiköhän ne säät siellä päihitä tullen mennen nämä suomen sumut ja
loskat. Ja ainahan loma on lomaa.
Varsinkin kun ei kotona malta sellaista pitää- kas kun on aina jotain tekemätöntä mielessä !
Näin se ainakin minulla toimii, varmaan jollain muullakin.
Mutta HYVÄÄ LOMAA.

Iltaa! Pelkät huiskutukset matkailijalle, johan aiemmin tuli ne "hyvät matkat."

Kiireitähän tekemällä saa ja tulee myös hajamielisyyttään kun jää viimetippaan. Sellainen oli, kun kirjojen lainausaika päättyi tänään. Mukana oli tietokoneopasteita. Eipä ollut aiemmin tarvetta, mutta kun tiedän, että ei ne kertaluvulla päähäni jää, täytyi hakea mahdollisia jippoja, joita voisi tarvita, niin täytyihän niitä muistiin kirjata. Ja vähän muutkin hommani oli rempallaan. Siinä ne eilisen tulenpalavat kiireeni.

Kyllähän "Taivaan tulissa" huutoa oli riittämiin. Tuli minullekin mieleen, että olikohan "ylinäyteltyä." Nämähän ovat niitä kuuluisia makuasioita.

Eipä tässä ole tullut kehiteltyä samoin kuuluisia sinisiä ajatuksiakaan. Sateinen päivä on pienellä ulkoilulla ja uusia lainakirjoja selaillessani. Aika usein kompastun lainatessani jo lukemiini kirjoihin. Se tulee esille kun muutaman sivun lukasen. Nyt ei niin käynyt, tottakai lukemattomiakin riittää hyvin varustetussa kirjastossa.

Suuremmitta puheitta, hyvää jatkoa!

Kiitoksia kaikille matka toivotuksista, varmasti onnistuu matka näillä lähetteillä.
Eipähän sitä kyllä tiedä noista maailman myrskyistä, voihan sattua vaikka mitä, kunhan en vaan mihinkään kahakoihin yhdy, mutta jännitystä pitää olla;)
Ajattelin uusia pirtin, tiedä miten innostutte kirjoittelemaan, kun peloke häipyy;)

Siis tervetuloa uuteen pirttiin, minkä juoksunumero on 84 /2013 juoksulla tulkaa tekin;)

Vielä ehdin minäkin toivottamaan hyvää matkaa, viimeisten muuttolintujen mukana sinne lämpimään ja aurinkoon matkaajalle. Pidä hauskaa ja ollos huoleton, matka on aina seikkailu. ..buen viaje !