Lapsenkorvikeena koira, mitä pahaa?!

koira ellei tosiaan ole mahista muksuun. MUTTA anna sen toki olla koirana, sillä sellainen se on. Hyväksy asia äläkä ala työnteleen missään rattaissa tai pukea lastenvaatteita. Sylitellä nyt tietysti voi jos koissu sen itte hyväksyy. Muista kouluttaa se koirana, älä lapsenasi.

Ei siinä muuten mitään väärää ole kuin että silloin tahtoo vaan unohtua se että kyseessä on eläin, eikä ihmisvauva.

Inhimillistäminen voi olla hauskaa, mutta pysyttävä hanskassa, tietyissä rajoissa ja muistettava että koira on yhä koira, eläin.

http://www.hs.fi/tiede/Tutkija Koiria kohdellaan kuin pikkuvauvoja/a1377841071022

Minä en pidä lapsista, enkä sellaisia ikinä halua. 2 koiraa minulla on, koirat elää koirina silti, en inhimillistä. Kaksi koiraa halusin jotta heillä seuraa toisistaan, sain mitä toivoin pienemmän koiran joka tykkää tulla syliin ja isompi koira joka antaa pusuja tuon tuostakin. Saa käydä päivittäin koirapuistoissa, metsissä, saa rakkautta ja rajoja. Meillä ihmiset on huushollissa ylempi arvosia, koirat tietää paikkansa, ihmisten silmille ei hypitä.

Aloittaja ota ihmeessä koira, se tuo iloa elämään, ja varmasti tyydyttää mahdollisen hoivaviettisi. Mutta tuo rattaissa vieminen huolestuttaa, ei nyt pahalla, mutta koira on aktiivinen eläin joka mielellään itse kävelee omilla jaloillaan jopa chihuahua kuin että rattaissa olisi. Musta se olis koomista, mut hei tää mun mielipide...

Täytyy kyllä tunnustaa,että jokinlaista lapsen korvikettahan nuo koiruukset on itsellekkin,kun lapsia ei enäään kotona ole.Siis tietyllä tavalla,kyllähän niille lässytän ja lellilttelen,mutta ymmärrän toki että ovat eläimiä,eikä verrattavissa lapsiin.Iso poika ymmärtää kun kysyy,että pussataanko,se nuolaisee ensin ja sitten minä suukotan pitkin kuonoa sitä.Tämä kuuluu meidän"iltalellittelyyn":)))

Toki, jos koira on koira, niin mikä ettei.
Älä kuitenkaan oleta, että sen elämä on täyttä ja lajityypillistä, jos puet sen vaaleanpunaiseen tutuun ja työnnät sitä rattaissa ostarilla. Koiran pitää saada elää koiramaista elämää. Se ei ole mikään karvapeitteinen terapeutti, johon ihminen purkaa oman hoivatarpeensa tarjoamatta sille mitään sitä koiraa hyödyttävää toimintaa sen lisäksi.

Tuohon mitä norroy sanoi,että ei ole mikään karvapeitteinen terapeutti,olen eri mieltä.Omanikin on pitkälle juuri sitä ollut.Elämässäni on ollut todella vaikea aika,kun lyhyen ajan sisällä menetin kolme läheistä ihmistä.Ilman noita karvapeitteisiä kavereita....en edes uskalla ajatella.Ne makasivat kyljessä kiinni,kun oli paha olla.Vaativat lenkille,vaikkei olisi jaksanut,pitivät rutiinit yllä väkisinkin,mikä oli tosi tarpeellista näin jälkikäteen ajatellen.Varsinkin tuo, nyt jo vanha mitteliherra,sai pelkällä olemuksellaan hymyä huulille,on se semmoinen "tuhatilme":)Että kyllä nuo hauvelit minulle oli vaan aikamoisia terapeutteja,ja sillä kai niitä paljon sitten lellittelenkin.

Ei ole mitenkään väärin ottaa koiraa "lapsenkorvikkeeksi" niin kauan kun tarjoa sille koiralle sen tarvitseman liikunnan ja muun aktiviteentin sekä mahdollisuuden lajityypilliseen toimintaan.

Koira konkreettisesti lapsen korvikkeena taas nimenomaan viittaa siihen ettei koiran anneta olla koira. Kohdellaan kuin lasta ja jätetään peruskoulutus ihan retuperälle, puetaan kuin lasta jopa siinä määrin että se stressaa koiraa itseään, inhimillistetään liikaa ja hössöttämällä mm. pahennetaan koiran pelkotiloja, laiminlyödään koiran liikunnan saanti kun on niin kiva työnnellä sitä rattaissa, ruokitaan epäterveellisesti kaiken maailman herkuilla tai ihmisille tarkoitetuilla ruuilla jne. Tämä on väärin niin monella tapaa.

Koiraa ei tulisi ottaa miksikään lapsenkorvikkeeksi myös siksi että jos se oikea lapsi kuitenkin siunaantuu niin korvikkeeksi otettu koira heitetään aivan liian helposti kiertoon.