Olen jollain tapaa huolissani eräästä kaveristani, joka on itseni tapaa hieman alle parikymppinen. Huolissani olen oikeastaan siitä, että hän on niin avoin persoona ja hän näkee elämän hyvinkin positiivisena. Tavoittelemisen arvoista eikö? Mutta nyt olen miettinyt, että hän ei taida vielä olla miettinyt mitämelämä tuo tullessaan, eli myös pettymyksiä. Hän ei ole niitä juuri kokenut ja siksi pelkään, että hän jossain kohtaa elämää romahtaa korkealta, kun kaikki ei sujukkaan enäänsuunnitellusti. Onko tässä ajatuksessa järkeä, ja miten toimisitte tilanteessa?
huolissaan
turhaako?
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Antaa olla vaan, älä lähde tiedottelemaan mistään elämän "tosiasioista" pelkoa kylväen, kun ei ne hänen elämäänsä kuulu eikä ehkä tule kuulumaankaan. Oman Jumalansa varassa hän joko seisoo tai kaatuu.