kun yhdenkin kerran polttaa hihansa näkyvällä tavalla,
on peli menetetty, niin elävässä elämässä netissä kuin kaikkialla.
Vain vahvat selviytyvät ja se on elämän laki.
on peli menetetty, niin elävässä elämässä netissä kuin kaikkialla.
Vain vahvat selviytyvät ja se on elämän laki.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Huomenta. Oot sitten niitä ihmisiä jotka eivät unohda eivätkä anna anteeksi? Mun puolesta saa polttaa hihansa. Vähän aikaa on savua nenässä, mutta mitäs se nyt sitten haittaa.
Eihän se välttämättä aina ole hihanpolttajan vika jos pimahtaa. Jokaisella ihmisillä on rajansa, ja jokaista voidaan työntää sen rajan yli. Eikä vihaisuus ole kuin tunne siinä missä muutkin. Tekee ihan hyvä päästää vähän höyryjä pihalle.
Minusta vahva ei ole mikään järkkymätön kallio, se voi yhtä hyvin olla tunteeton, vaan sellainen joka nousee ainaa uudestaan.
hmpf
Just noin vaik tulis turpaan niin et tukka lähtee ,ei muuta ku sannat pois sieraimista ja uutta kohti.
Se joka nousee ylös on oikeen lainen tyyppi.
Huomenta k/k.
Ja jos vielä nousun jälkeen pystyy keskittymään itseensä, ajattelemaan että ohho, miksi mä noin reagoin, ja ottaa opiksi seuraavaa kertaa varten, niin siinä on oiva kasvun paikka. Ja taas on kuin uudesti syntynyt. Sen sijaan että jää kaivelemaan että mitä se toinen teki ja miksi. Koska siitähän ei tulosta synny.
Mä itse asiassa luulen, että ihmiset kohtaavat kriisejä ja vaikeita tilanteita jotta oppisi jotain itsestään.
Viimeiset mahollisuuvet menos :(((
Ei ole vitsi ------
Luulen että rämpii takaisin.
Räjähtelevä aikuinen ihminen on heikko. Ei hallitse itseään eikä omia tunnetilojaankaan. Vain surkimus räjähtää.
Vahva ihminen keskustelee asiat halki ja poikki pinoon aivan rauhallisesti anasysoiden ja pilkkoen.
Jos alkaa huutaa ja räyhätä, kiihdyttää iitse itsensä valtavaan vauhtiin ja ajaa toisen talon ikkunasta sisään.
Ihmisessä ei ole säiliötä aggressiolle, joka pitäisi aika ajoin kaataa muiden niskaan.
Jo lapselle pitää opettaa kaikkien tunnetilojen nimet, juuri silloin kun hän kohtaa sen tunteen, ja on neuvottava, miten parhaiten menetellä silloin, kun tuo tunne valtaa mielen,
Huomaa, ensin on ajatus, siitä seuraa tunne.
Ajatuksille voimme jotain, mutta tunne ei ole käskettävissä,
se tulee sellaisena raskaana vyörynä vasta ajatuksen jälkeen ja sen seurauksena.
Ajatuksen ei kannata antaa "tehdä pesää" päähän.
"Vain vahvat selviytyvät ja se on elämän laki. " Se ei ole ihmisen, vaan pedon laki.
Ihminen antaa ja saa 100 x 100 anteeksi. Ihmisyys on kasvua, ei mitään jämähtämistä yhteen mieleen.
Jos ei ihminen anna aneeksi, hän itse kärsii ja mätänee.
"Onhan se totta, että kun joku polttaa asiakysymyksissä kääminsä ja menee henkilökohtaisuuksiin, sen peli on pelattu. Osoittaa lähinnä kai kehnoa neuvottelutaitoa tai heikkoa itsetuntoa. "
Aloitukseen
Höpö höpö.
"Peli menetetty"?!
Peleissä yleensä on säännöt joita noudatetaan, muuten jokainen pelaa tavallaan.
Mukavastihan peli menee, vaikka osa yleisöstä viheltääkin rankkarille.
Tämäkin peli.
Yleensä ne häviäjät aloittavat aina mellakat, kun uskoivat olevansa asiassa oikeassa.
Snagarillakin pyrkivät luuserit antamaan kuonoon, kun huomaavat että heitä ei huomioida missään, mitenkään.
H.
Oletkos nyt ihan tosissasi, aloittaja ? Että ei ole luonne- eikä temperamenttieroja, on vain heikkoja ja vahvoja ? Ja että elämä on peli, jossa jäämies tai -nainen voittaa ?
Siis mitä voittaa ? Missä he selviytyvät ? Kaikkihan me selviydymme, mutta jos aina pitää selviytyä voittajana, ollaan minusta kyllä vähän hukassa.
Mites olisi Eino Leino ?
"Oi ihmiset, toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi!
Miks´emme me kaikki yhtyä vois´ ? Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi ihmiset, toistanne suvaitkaa. Niin suuri, suuri on maa."
"demeter"
Koska Eino kirjoitti nuo säkeet omiin tuskiinsa, tuntien olevansa jo voimaton, hakien apua.
Laitanpa riimini minäkin.
"Miksi ihmiset annoitte minun elää,
miksi tuitte, annoitte uutta mulle?
Olen tässä mä nyt, yhä onnellinen, laulaen kiitosta teille."
H.
En tiedä, millainen oli Eino Leinon sieluntila, kun tuon kirjoitti, hunksi, mutta pätevä se on minusta edelleenkin.
Oma runosi on hyvä, kaunis suorastaan... Olisko kuitenkin vähän yltiöoptimismia mukana ?
"demeter"
Sinäkin olet yksi ihmisistä.
Joten tunnusta siis sinäkin syyllisyytesi edessäni.
"Nainen, mies, en usko sitä. Minä kurkoitan korkeammalta,
olen pilvistä isoin, mustista mahtavin, elo ihmisen tuntuu naurettavalta.
Olen Leivo, ja lepakon mustat siivet, osaan maata myös mä viistää,
otan maisesta mullasta jotain pientä, en suostu sortumaan mihinkään."
H.
Tuo meni jo kopioinniksi hunksi. Södergrania ainakin. Mahtipontisuus on aina pahasta, runoilijalla tulee olla nöyryyttä.... "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa"..))
Naurettava ajatus. Eihän esim. työpaikalla tulisi mitään ilman kompromisseja.
Ja jos tuossa viitataan kintaalla erääseen tapaukseen, niin hohoijaa.
Minä jään viileäksi ajatukselle.
Sanovat, että nopeat syövät hitaat ja vahvat lyttäävät heikot.
Mutta ei me ihmiset niin pönttöjä olla, ettei vastaan pantaisi, sisuunnuttas ja
aloitettas alusta...uudestaan ja uudestaan.
Elämä on yrittämistä ja erehtymistä, jo kastematokin oppii kun tarpeeksi usein lytätään ja silti se yrittää uudestaan.
Asennekysymys, nääs...