Uskonnonvapaus?

Laillinen uskonnonvapaus on, mutta käytännön ihanneilmapiiri kumoaa sen toteutumisen.

14+9 kirjoitti:

Laillinen uskonnonvapaus on, mutta käytännön ihanneilmapiiri kumoaa sen toteutumisen.

Mitä tarkoitat "käytännön ilmapiirillä"?

Suomessa ei ole todellista uskonnonvapautta niin kauan, kun pieni vauva voidaan liittää johonkin uskonnolliseen yhteisöön pelkästään vanhempien tahdosta.

Ehkä joskus vielä koittaa inhimillisempi aika ja ihminen voi täysi-ikäisyydeen saavutettuaan ITSE päättää, haluaako sitoutua uskonnollisesti vai ei. Siihen asti lapsen pitäisi saada olla uskonnollisesti sitoutumaton.

14+9 kirjoitti:

Laillinen uskonnonvapaus on, mutta käytännön ihanneilmapiiri kumoaa sen toteutumisen.

Toiset kehuivat olleensa kiven sisällä turvassa kun maata puolustettiin. Nyt he tuottavat uskontojen uhrien tuki suurimman asiakasryhmän joille ei ole selvää
mitä sääntöjä valtiossa pitää noudattaa. Siviilipalvelus suoritetaan ylimielisesti omassa seurakunnassa istumalla pari iltaa viikossa.

patriklind kirjoitti:

Suomessa ei ole todellista uskonnonvapautta niin kauan, kun pieni vauva voidaan liittää johonkin uskonnolliseen yhteisöön pelkästään vanhempien tahdosta.

Ehkä joskus vielä koittaa inhimillisempi aika ja ihminen voi täysi-ikäisyydeen saavutettuaan ITSE päättää, haluaako sitoutua uskonnollisesti vai ei. Siihen asti lapsen pitäisi saada olla uskonnollisesti sitoutumaton.

Lue lisää

Lapsen uskonnon määräytyminen vanhempien uskonnon perusteella on yhtä perusteltu kuin kansalaisuuskin. Samoin kuin lapsi perii jonkin maan kansalaisuuden vanhemmiltaan syntymähetkenä, yhtä luonnollista on myös lapsen uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydenkin määräytyminen.

Jos halutaan estää lapsen kasvattaminen vanhempien uskonnollisen vakaumuksen mukaan, niin silloin ei ole uskonnonvapauta. Neuvostoliitossa oli kiellettyä opetaa lapselle uskontoa, samoin kuin Tsekkoslovakiassa.

Ainoastaan siinä asiassa voin olla samaa mieltä, että lasta ei pitäisi väestörekisterin yhteydessä merkitä minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi. Mutta minusta ihmisen vakaumus ei pitäisi olla merkitty yleensäkään väestörekisterissä. Siihen päästään kirkon ja valtion erolla.

suomalainen2 kirjoitti:

Lapsen uskonnon määräytyminen vanhempien uskonnon perusteella on yhtä perusteltu kuin kansalaisuuskin. Samoin kuin lapsi perii jonkin maan kansalaisuuden vanhemmiltaan syntymähetkenä, yhtä luonnollista on myös lapsen uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydenkin määräytyminen.

Jos halutaan estää lapsen kasvattaminen vanhempien uskonnollisen vakaumuksen mukaan, niin silloin ei ole uskonnonvapauta. Neuvostoliitossa oli kiellettyä opetaa lapselle uskontoa, samoin kuin Tsekkoslovakiassa.

Ainoastaan siinä asiassa voin olla samaa mieltä, että lasta ei pitäisi väestörekisterin yhteydessä merkitä minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi. Mutta minusta ihmisen vakaumus ei pitäisi olla merkitty yleensäkään väestörekisterissä. Siihen päästään kirkon ja valtion erolla.

Lue lisää

En ole vaatimassa uskonnollisen kasvatuksen kieltämistä. Vastustan vain sitä, että ihminen, joka ei itse pysty päättämään asioistaan, pakotetaan jäseneksi johonkin yhteisöön.

Yleensäkin on erikoista, että ihminen tarvitsee instituutioita jumaliensa palvontaan. Onkohan se uskon heikkoutta? Kuvittelisin, että uskossaan vahva ihminen ei kaipaisi uskonsa institutionalisoimista. Siddhartha Gautama ja Jeesus Nasaretilainen eivät varmaan halunneet, että heidän seuraajansa perustaisivat useita yhteisöjä, joissa ei suinkaan tärkeitä ole heidän opetustensa seuraaminen. Tärkeää tunutuu olevan toisille nokitteleminen ja oman suunnan todistelu ainoaksi oikeaksi.

patriklind kirjoitti:

En ole vaatimassa uskonnollisen kasvatuksen kieltämistä. Vastustan vain sitä, että ihminen, joka ei itse pysty päättämään asioistaan, pakotetaan jäseneksi johonkin yhteisöön.

Yleensäkin on erikoista, että ihminen tarvitsee instituutioita jumaliensa palvontaan. Onkohan se uskon heikkoutta? Kuvittelisin, että uskossaan vahva ihminen ei kaipaisi uskonsa institutionalisoimista. Siddhartha Gautama ja Jeesus Nasaretilainen eivät varmaan halunneet, että heidän seuraajansa perustaisivat useita yhteisöjä, joissa ei suinkaan tärkeitä ole heidän opetustensa seuraaminen. Tärkeää tunutuu olevan toisille nokitteleminen ja oman suunnan todistelu ainoaksi oikeaksi.

Lue lisää

Mutta lapsen uskonnollista kasvatusta tuskin voidaan erottaa täysin jäsenyydestä? Se, että vanhemmat liitävät lapsen jollakin tavoin uskontonsa yhteisöön osoittaa kyseiselle kiekolle tai seurakunnalle, että vanhemmat haluavat kasvattaa lastaan kyseisten oppien mukaan.

Sitä paitsi lapsi ei yleensä ole vielä täysivaltainen jäsen, vaan monissa uskonnollisissa yhdyskunnissa lapsesta tulee täysivaltainen jäsen jollain muulla tavoin. Esimerkiksi Lut.kirkossa on rippikoulu ja konfirmaatio, jossa yhteydessä rippioppilaat otetaan virallisesti jäsiksi. Samaa periaatetta noudattavat myös ns. aikuiskastetta korostavat, joiden mielestä sylilapsi ei kykene tunustamaan uskoa.

En ota kantaa siihen, oliko Jeesuksen tai Buddhan tarkoituksena perustaa omia yhteisöjä seuraajilleen. Se keskustelu kuuluu uskontopalstan muihin osioihin. Tällä osastolla keskustellaan uskonnonvapaudesta. Tosin ateisteilla on myös omia järjestöjä.