KKKn vartiointikyky & turkiltaan Suomen kesään sopiva rotu

Meillä pyörii tuossa pihalla ja navetan ympäristössä kaukaasialainen. Hyvin tuntuu pärjäävän kelillä kuin kelillä. Helteellä pulahtaa mielellään veteen, mutta vesisateessa hakeutuu suojaan, elikkä löytyy olohuoneesta.
Täydellinen vahti ja pysyy kotosalla. Vieraat suhtautuvat sopivan arasti ja odottelevat autossa, kun poika on ihan kiitettävän kokoinen. Maitoauton kuskin kanssa ovat parhaimpia ystäviä, kun saa juoda sitten pohjatipat. Muutkin rekalla kulkevat saa tulla ja mennä hännän huiskauksella, mutta muulla kulkuneuvolla meidän pihaan ei sitten tullakaan. Täydellinen kulkukauppiaan karkottaja. Enään ei omenoita ja herkkukurkkuja tuputeta jatkuvasti.
Suosittelen lämpimästi.
Kouluttaminen on aika vaativaa, on sen verran kovapäinen kaveri, mutta uskollisuus on täydellistä.

Kaukaasialainen pärjää kyllä hyvin Suomen kesässä kun on vain varjoa ja raikasta vettä saatavilla kokoajan! Sinälläänhän se ei poikkea muista laumanvartijaroduista yleisesti, se on vain aika "tulinen" luonne, mutta hyvin sosiaalistettuna sen kanssa kyllä pärjää. Mikään agilitykoira se ei kylläkään ole ja vahvan vartiovietin omaavana sen tulee tietää paikkansa perheen hierakkiassa. Herkkähän se on tulkitsemaan eri tilanteita oman päänsä mukaan, eikä aina nuo toimintapäätökset ole oikeita, mutta eihän ole ihmisilläkään. Ehkä kaukkari on jollainlailla väärinymmärrettykin rotuna kun historiansa vuoksi siitä edelleen käytetään termiä "tappajakoira", mutta jos olet hakemassa luotettavaa kodinturvaaja suosittelen positiivisen väkevästi ja nimenomaan pennusta kasvattaen.Itselläni on yksi joka tuli pari vuotiaan kodonvaihtajana ja alku oli vähän takkuista, mutta nyt kun hän lukee minua ja minä häntä en voisi kuvitella elämää ilman. Kotiväelle äärimäisen hellä ja rakastava koira, mutta helvetin tarkka omasta elinympäristöstä. Termiin vaarallinen voisin kommentoida, että jokainen laumanvartija on, mikäli sitäei pidetä sen edellyttämällä tavalla voi muuttua ainakin hankalaksi jos nyt ei vaaralliseksi, mutta siinä yleensä on syy omistajan, eikä koiran. Tulinen se nimenomaan on silloin kun tarve puolustaa läheisiä ja omaisuutta.

Kaukkarin kun vie koirapuistoon niin jopa ohikulkijat tulevat kyselemään, mikä koira tuo on. Koira herättää ihastusta ja kiinnostusta. Vieppäs puistoon joku pikku piski terrieri niin kukaan ohiajava ei pysäytä autoaan ja tule vartavasten katsomaan.

Keskiaasiankoira lyhytkarvaisena kestää kuumuudet hyvin,koirahan pystyy kuumissa maissa olemaan jopa viikon juomatta vettä,että sikäli kestää kuumuutta ja kylmääkin.

Mutta keskiaasialainen ei pysy pihassa koko ajan jos on irti,taipumuksena on laajentaa reviiriä ja tämä kuuluu sen ominaisuuksiin.

Tälläisen koiran kun ottaa niin tietoa pitää hankkia paljon,on niin vähän aikaa ollut suomessa ettei rotua todella vieläkään tunneta ja koiran syvää olemusta,rotu on sisarrotu kaukaasialaisesta ,kaukaasialainen jalostettiin tästä keskiaasialaisesta eli kyseessä on hyvin hyvin alkukantainen rotu.

Kyseessä on todellinen vartija ja perhekoira (siis perhekoira).

Keskiaasiankoiran omistaminen on hyvin haasteellinen,tämän takia omistajalla tulisi olla koiranlukutaitoa halua ja oppia rodusta.

Keskiaasialainen ei ole paimenkoira mutta tulinen perheen puolustaja tai villieläinten häätäjä omalla reviirillä.

Meillä koira on täysin valkea,omaa korkean vahtivietin,ensikoiraksi ei käy,suojelee perhettään viimeiseen asti,kuten meillä on tehnyt,tositilanteessa karhua vastaan itärajalla,häätää meillä kaiken pihalta usein miten linnutkin.

Kuulee kaukaa noin kilometrin päästä kun on omalla reviirillä,käypäälle ja taistelussa vaipuu transsitilaan jolloin ei tunne kipua.

Näyttelyssä jos sellaisissa käy jakaa kilpakehän kaukaasianlaisen kanssa,ei hauku turhaan,ei koskaan räksytä jos ei ole oikeaa aihetta.

Kun kaukaasilainen haukkuu niin keskiaasiakainen on tyynen rauhallinen,käyttää lähes kaiken tilaisuuden maakaamiseen jos tilanne sen antaa myöten,eli juontaa alkukantaisuudesta (säästää maksimi määrän energiaa) ja syttyy niin nopeasti ettei au sana kerkiä sanomaan,tämän takia koiraa pitäisi osata tulkita ja olla askeleen edellä.

Hyvissä kädissä koira on todella unelma mutta kyseessä on todellakin kuin ladattu ase,erittäin nopea,juoksee metsässäkin 50km tunnissa siis metsässäkin joten sellaisessa vauhdissa ei perässä pysy.

Paino määrä 40-100kg voi painaa jo 1.5 vuotiaana lähes 90kg sellainen on tuttavallani,korkeutta voi olla tanskandokinkin verran mutta silloin koira kärsii hitaudesta.

Keskiaasilainen on vaativampi rotuna kuin kaukaasialainen,keskiaasilainen on erittäin älykäs,tässä vertaan esim:saksanpaimenkoiraan,kyseessä on vähintään yhtäälykäs ellei älykkäämpikin.

Keskiaasilainen ei siedä vieraita yleensä omalla tontilla kovinkaan helposti.Mutta sietää kuumuutta hyvin,ei siis mitään heikkoa,meillä ei edes juo kuumina päivinä vettä vaan vesi on ujutettava ruuan sekaan.

tehtäviin kuului karjalaumojen vartioiminen Keski-Aasian kuivilla aavikkomailla ja tuulisilla vuoristoseuduilla. Keskiaasianpaimenkoirat johdattivat karjalaumat keitaille silkkitiellä ja avustivat paimenia suurriistan metsästyksessä.

Vaativat luonnonolosuhteet sekä ruuan ja veden puute sanelivat ankarat ehdot rodun kehittymiselle. Paimenet edesauttoivat tätä kehitystä karsimalla pois koirat, joilla ei ollut fyysisiä tai psyykkisiä edellytyksiä toimia vartiokoiran tehtävissä vaativissa olosuhteissa. Lopun ratkaisikin luonto; se joka ei sopeutunut, karsiutui pois. Leirinuotiotarinat kertovat koirista, jotka voimallaan, rohkeudellaan ja sinnikkyydellään pelastivat kallisarvoiset karjalaumat petojen kynsistä aina uudestaan ja uudestaan.

Luonne ja käyttö

Keskiaasianpaimenkoiran jalostus keskittyi pääsääntöisesti työskentelyominaisuuksien ylläpitämiseen kattaen luonteen, terveyden, kestävyyden sekä koon. Muut kosmeettiset seikat eivät niinkään olleet tärkeimmässä asemassa, tämä näkyy mm. rodun ulkoisena monimuotoisuutena. Rodun eduksi voidaan myös laskea se, että niin luonteensa kuin ulkonäkönsäkin puitteissa se on onnistunut säilymään lähes muuttumattomana. Tuhatvuotisesta historiastaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, rotua voidaan edelleen pitää luotettavana reviirin ja omaisuuden vartijana. Tätä käyttäytymistä ei keskiaasianpaimenkoiralle tarvitse opettaa, vaan se tulee verenperintönä koiran geeneissä.

Ihanteellinen keskiaasialainen on olemukseltaan jäyhän rauhallinen, hyvähermoinen, itsenäinen, sopeutumiskykyinen ja tasapainoinen. Sille on tyypillistä käyttäytyä epäluuloisesti uusia asioita kohtaan, mutta se EI saa olla arka, eikä omistajansa seurassa tarpeettoman aggressiivinen. Koira tulisi jo pennusta pitäen totuttaa siihen, että myös vieraat voivat käsitellä sitä vapaasti, sekä sosiaalistaa pentu huolellisesti. Tämä totuttamistyö on pitkäjänteinen prosessi, joka tulee aloittaa heti kun pentu muuttaa uuteen kotiin.

Kotioloissa keskiaasialainen viihtyy parhaiten ulkona ja valitsee mieluusti makuupaikakseen pihan keskeisemmin kohdan, josta se pystyy tarkkailemaan aluettaan. Vaaran uhatessa keskiaasialainen pystyy hetkessä muuttamaan käyttäytymistään aluettaan intensiivisesti, tarvittaessa jopa aggressiivisesti vartioivaksi työkoiraksi, mutta omistajansa läsnäollessa sen tulisi kyetä hyväksymään "uhka", joka tavallisesti on esim. vieras ihminen. Edellytyksenä sille, että koira luottaa tilanteiden hallinnan omistajalleen on, että koiran ja omistajan välillä on hyvä ja tiivis suhde.

Koulutus

Keskiaasianpaimenkoira tunnustaa johtajakseen ainoastaan rauhallisen, varmaotteisen ja ehdottoman oikeudenmukaisen ihmisen. Hallitsemisenhaluisena koirana se ottaa ohjat omiin tassuihinsa huomatessaan epäjohdonmukaisuutta tai epävarmuutta. Ei myöskään pidä olettaa, että itsenäinen ja itsetoimiva keskiaasialainen toteuttaisi jokaisen päähänpistosi, sillä turha mielistely tai liehittely ei kuulu tämän ylvään ja ylpeän rodun ominaisuuksiin. Se on kyllä nopea oppimaan ja oivaltamaan asioita, mutta eriasia on, mitä temppuja se viitsii käskystä toteuttaa. Keskiaasianpaimenkoira on säilyttänyt luonteessaan villieläimen pehmeyden; sen täytyi muistaa, mistä suunnasta uhka tuli ja mille se näytti. Tämä piirre on hyvä pitää mielessä, kun keskiaasialaista opetetaan. Se oppii kokemuksistaan, niin hyvässä kuin pahassakin. Se tottelee vain, kun siitä seuraa jotakin hyvää, mutta jättää tottelematta, jos sille on jäänyt siitä epämiellyttävä muisto.

Kun suhde koiraan on kunnossa, on keskiaasialainen mitä erinomaisin perhekoira, joka suhtautuu isäntäväkeensä kärsivällisen lojaalisti ja hellän omistautuvasti. Se ei tee suurta numeroa olemassaolostaan, vaan käyttäytyy mieluummin huomaamattoman hillitysti. Nämä piirteet tekevät siitä myös erinomaisen lapsiperheen koiran. Se viihtyy hyvin
suuremmassakin koiralaumassa, edellyttäen, että lauman sisäinen hierarkia on kunnossa.

Kun keskiaasianpaimenkoiran hankkimista harkitaan, tulisi muistaa, että kyseessä ei ole mikä tahansa kaupunkioloihin soveltuva koira, vaan alkukantainen reviirin vartija, kookas, vahva ja vaistonvarainen eläin, joka vaatii varmaa ja johdonmukaista käsittelyä. Keskiaasianpaimenkoiran kanssa työskenteleminen on haastavaa, mutta mielekästä. Pitkäikäisenä ja verrattain terveenä rotuna se palkitsee omistajansa onnistuneesta yhteiselosta pyyteettömällä ystävyydellään, jonka eteen se on valmis uhraamaan jopa henkensä.

No nyt mun kaukkari meinasi koirapuistossa tappaa suomenpystykorvan. En tajua mikä meni pieleen mutta pystiksellä ei ollu mitään jakoa kun kaukkarilla oli sekunnissa purenta ote sen niskasta. Onneksi sain sen vedettyä pois. Omaa tyhmyyttäni kun en seurannut koiran liikkeitä ja eleitä. Pystiksen emäntä kirkui hirveessä hädässä, -draama queen. Se pahensi asiaa.
Täytyy ruveta käymään joksikin aikaa toisissa puistoissa ja tarkkailla koiraa tarkemmin. Toisaalta koirani kimppuun käytiin jo pentuna samaisessa koirapuistossa, what you reap you sow.....