Otetaas pieni tilasto siitä, kun noissa kirjoituksissa niin usein väitetään että siitä hyvästä isästä tuli sitten erossa kelvoton isä, että kuinka hyvä vanhempi se puolisonne ennen eroa oikein mielestänne oli?
Omani oli surkea isänä, omasta mielestään täysi kymppi. Ja joo, ei muuttunut asetelma eron jälkeenkään. Ennen eroa ei maksanut mitään ei vuokraa, vettä, ei mitään lapsen menoja, ei huoltoa, surkeaa oli vastuunkanto kokolailla. Leikkimässä kävi lapsen kanssa, kolmesti viikossa. Siinä oli koko isyys. Sitten hirveä huuto siitä kun oli niiiiiiiiiiiiiiin hyvä isä, ja menetti kaikki oikeutensa, valvottuihin tapaamisiin. (Oikeudessa oli 3 lasta todistamassa kuinka he olivat turpaansa saaneet tältä täydellisyydeltä)
Omani oli surkea isänä, omasta mielestään täysi kymppi. Ja joo, ei muuttunut asetelma eron jälkeenkään. Ennen eroa ei maksanut mitään ei vuokraa, vettä, ei mitään lapsen menoja, ei huoltoa, surkeaa oli vastuunkanto kokolailla. Leikkimässä kävi lapsen kanssa, kolmesti viikossa. Siinä oli koko isyys. Sitten hirveä huuto siitä kun oli niiiiiiiiiiiiiiin hyvä isä, ja menetti kaikki oikeutensa, valvottuihin tapaamisiin. (Oikeudessa oli 3 lasta todistamassa kuinka he olivat turpaansa saaneet tältä täydellisyydeltä)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ex-mieheni oli hyvä isä ennen eroa ja on sitä edelleen eron jälkeenkin.
Eli kuten aloituksessakin, ei tilanne siis erosta muuttunut mihinkään. Sama tilanne pysyy, eikä ihminen ratkaisevasti muuttunut.
Valitettavan usein sen huomaa kuinka paljon valhetta pitävät sisällään nämä tunteiden purkautumiset täällä netissä. Totuus sitten on -toisenlainen.
Olisikin monasti mielenkiintoista kuulla myös se tarinan toinenpuoli, sekun voipi olla tarua ihmeellisempi.
Exäni oli kohtuullisen ok isä ennen eroa, mutta oli aivan liikaa poissa kotoota. Raha ratkaisi, ei perhe... Ei siis ollut pahemmin paikalla, vaan loi uraa. Minä hoidin kodin. Mutta kun mies oli paikalla, niin oli ihan ok isä. Ei maailman "upein", mutta riittävän hyvä. Hyviä hetkiä siis oli. (eikä koskaan ollut mm. väkivaltaa henkisesti tai fyysisesti tms.)
Eron jälkeen mies säikähti. Itki että ole kiltti ja anna mulle vielä mahdollisuus olla edes isä, kun en ole aviomies... Annoinkin mahdollisuuden, pala kerrallaan. Tapaaamisen isän luona kasvoivat pidemmiksi koko ajan, kuten olimme sopineet. Yhteishuoltajuus sujui upeasti!
Nyt on vuoroviikot. Ja isukki on nyt 5 vuotta eron jälkeen jälleen urakeskittynyt... Ei yllätä. No, lapset ovat isukilla paljon keskenään ja väliin tulee työmatkoja, jolloin lapset ovatkin enemmän mulle. Mulla on niin iso ikävä lapsia, että olen iloinen kun tulevat mulle, mutta surettaa kun isän luona ollessaan oleskelevat liikaakin omissa oloissaan, kun iskä tekee töitä.
Exä siis muuttui parempaan suuntaan, noin 4 vuoden ajaksi...
Lapsen 6 ja 7v.