Talo nousee kovaa vauhtia ja pian on muutto edessä. Pitäisi vissiin olla innoissaan ja onnellinen, mutta masentaa, talo tuntuu rumalta ja pieneltä, epäilyttää koko projekti... Mutta myöhäistä se enää on vetää jarruja, kun työt on loppusuoralla.
Onko muilla vastaavia tuntemuksia? Toivottavasti menee ohi, että voisi nauttia uudesta kodista.
Onko muilla vastaavia tuntemuksia? Toivottavasti menee ohi, että voisi nauttia uudesta kodista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sulla on vaan stressi. Kyllä se siitä helpottaa, kun pääsette uuden talon kanssa sinuiksi. Kokemusta on...
Kiitos. :) Ei vaan millään jaksa uskoa, että hyvä siitä tulee. Sellainen, kun suunniteltiin. Inhoan tällä hetkellä koko taloa, mutta täytyy tsempata. :)
Uusi talo ei tunnu aluksi kodilta. Sen puurtamiseen liittyy paljon murheita, huolia ja stressiä mutta ei elämän iloja ja kokemuksia, jotka tekevät asunnosta kodin. Siksi vanha asunto tuntuu kodilta, mutta uusi ei. Ajan kanssa tilanne muuttuu.
Samoja fiiliksiä oli itselläni. Kun hulluna suunnitteli ja ideoi, ja sitten kuitenkin rakennusvaiheessa tulee niitä pieniä muutoksia ja fiboja sinne tänne, asiat näyttää valmiina (ja varsinkin puolivalmiina) vähän erilaisilta kun oli itse ajatellut jne. Ja kun on laittanut siihen projektiin konkreettisesti kaikkensa, niin fyysisesti, rahallisesti kuin henkisestikin niin onhan sitä helposti vähän tyhjän päällä.
Mutta kyllä se helpottaa kun talossa aikansa asuu, ja ennen kaikkea kun alkaa saamaan taloa sisustettua jne. Me rakennettiin aikapaljon isompi talo kuin missä oltiin aiemmin asuttu, ja ensi kuukauden muuton jälkeen tuli kyllä mietittyä että onpas tää kolkko ja epäviihtyisä.. Sitten kun on pikkuhiljaa saatu hankittua huonekaluja, verhoja, valaisimia jne vähän talon tyyliin sopivasti niin se kokonaisuus alkaa näyttämään kummasti paremmalta. Niinhän ne väittävät että vasta sisutetusta talosta näkee miltä se näyttää.
Sama juttu talon ulkopuolella. Sisäänmuuttovaiheessa talossa oli ruma pohjamaali seinässä, ulkovalojen sähköjohdot roikkuivat ilman valaisima, piha oli tekemättä ja kaikki katokset yms viimeistelemättä. Joka paikka täynnä rakennusromua. Silloin ensimmäisenä syksynä muuton jälkeen ei ollut vielä katuvalojakaan tällä alueella, ja kun pimeässä ajoi kesskeneräisen näköisen talon pihaan harkkokasoja ja styrox paaleja väistellen niin ei se tuntunut siltä niinkuin olisi kotiin tullut. Nyt ollaan kaksi vuotta asuttu, talo on maalattu ja katokset viimeistelty, pihakin saatu laitettua ja istutuksen paikalleen. Kummasti kivemmalta tuntuu nykyään kotiin tulla.
Lisäksi kokemukseen vaikuttaa myös talossa vietetty aika. Meidän rakennusaikainen vuokrakämppä oli kauhea ahdas ja tunkkainen homepesä, mutta kummasti sitäkin tyhjentäessä meinasi tulla tippalinssiin kun muisti ne siellä eletyt hetket. Se oli outo kokemus. Etukäteen olin kuvitellut hyppiväni riemusta kun pääsen sieltä pois, mutta "eron hetkellä" tilanne olikin toinen. Uuteen taloon muuttaessa ei vielä ole näitä muistoja ja tuntemuksia jotka loppujen lopuksi tekevät talosta kodin. Ne tulevat vasta ajan kanssa.
Ja viimeisenä voisi mainita tuon rakennusväsymyksen ja projektin "valekuoleman" sisäänmuuton yhteydessä. Kannattaa antaa itselleen (ja kumppanilleen) mahdollisuuksien mukaan aikaa laskeutua takaisin arkeen. Ainakin meillä meni pitkään ennenkuin arki normalisoitui. Yleensä muuton jälkeen on vielä sata asiaa tekemättä ja hankkimatta. Tämä johtaa siihen, että elämä uudessa talossa ei olekaan pelkkää juhlaa ja lekottelua kuten ehkä rakennusvaiheessa tuli kuviteltua, vaan ensimmäiset kuukaudet on jatkuvasti joku viimeistelyprojekti meneillään ja rahat loppu kun pitää vielä ostaa se kylpyamme/tapetit/valaisimet/uusi sohva jne.
Toivottavasti näistä nyt jotain iloa oli. :-)
Kiitos. Tunteet heittelevät täysin laidasta laitaan. Tuntuu kauhealta, kun vasta kalustettuna ja elettynä voi varmistua, että hyvä koti tehtiin... Siihen saakka varmasti epäilen. Vanha koti tuntuu nyt maailman ihanimmalta ja uusi talo ihan inhottavalta.